Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (822)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sillä tarkalla ihmisellä voi varallisuutta kertyä. Joku toinen hölvää rahansa joka mielitekoon ja nättiin koirapatsaaseen tigerissä.
Siinä sitä säästää entisestään kun on onnistunut ajamaan vieraat pois luotaan tai opettanut tuomaan omat eväät. Pariin kertaan kun tarjoaa päiväysvanhoja pilaantuneita ruokia toisille, niin ei jatkossa enää tarjoiluihin tarvitse törsätä.
Dementikkojen sotkeminen keskusteluun vielä puuttuikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja uusi anoppipolvi kasvamassa. Lastenlapsilleen: "vai et muka suklaata syö, tämä oli isäs lempikakku, itki pienenä kun kerran epäonnistui mummiltaan kakku. Kyllä on nirsoja nykyisin lapset, pitäisi olla muka hedelmäkakku".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sillä tarkalla ihmisellä voi varallisuutta kertyä. Joku toinen hölvää rahansa joka mielitekoon ja nättiin koirapatsaaseen tigerissä.
Siinä sitä säästää entisestään kun on onnistunut ajamaan vieraat pois luotaan tai opettanut tuomaan omat eväät. Pariin kertaan kun tarjoaa päiväysvanhoja pilaantuneita ruokia toisille, niin ei jatkossa enää tarjoiluihin tarvitse törsätä.
Dementikkojen sotkeminen keskusteluun vielä puuttuikin.
Olisikin kyse dementikoista. On ihan ns. täysissä järjissään olevia ihmisiä joiden mielestä vuodella päiväyksen ylittänyt limsa on vielä ihan hyvää tarjottavaksi. Maistuu hiukan oudolta ja vieraat juoksevat ripulilla vessassa, mutta eipä sentään tarvinnut heittää mitään roskiin.
Valitettavasti tämä tarina on tosi ja itse olin yksi niistä vieraista.
Vierailija kirjoitti:
Ja uusi anoppipolvi kasvamassa. Lastenlapsilleen: "vai et muka suklaata syö, tämä oli isäs lempikakku, itki pienenä kun kerran epäonnistui mummiltaan kakku. Kyllä on nirsoja nykyisin lapset, pitäisi olla muka hedelmäkakku".
Missä tämä "kaiken ulkopuolella" fyysisesti sijaitsee? Kunhan mielenkiinnosta kysyn. Meno vaikuttaa olevan siellä kuin toisessa todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikeita on ihmissuhteet materialistisessa maailmassa. Ja ymmärrän vanhoja äitejä jotka tahtoisivat "auttaa " kun joka lehti koko kesän tulvinut otsikoita perheiden hädästä ja avun tarpeesta kun ei edes mummot ja äidit auta.
Onneksi olen tuon kaiken ulkopuolella.
Nimenomaan saa auttaa, mutta päsmäröinti, muiden puolesta päättäminen jne. ei ole mitään auttamista, vaan itsekästä ja jotain valtapeliä.
Niin silloin on parempi kun se äiti pysyy kaukana eikä ees pyynnöstä "hae tapetteja, lasta päivähoidosta, tee kakkuja".
Kokeilkaas kaikki, sopu säilyy.
Jotenkin tuntuu että perheet aikaisemmin pärjäsivät ilman avustajakaartia arjessaan?
Ei todellakaan ole pärjännyt ennen yhtään sen paremmin.
No sisaruksillani on lapsia. Ei äitimme eikä heidän puolisoidenkaan äidit heitä hyyssänneet eivätkä edes asuneet autottomat mummot sillä etäisyydellä. Eikä taatusti kummaltakaan puolen saaneet villasukkua tai lapasia kummempia lahjoja.
Sitä en tiedä oliko sitten koot ja värit oikeat , en ainakaan minulle kukaan niustä mälvännyt.
Teidän elämä ei ole sama kuin kaikkien. Itsellä taas ihan päinvastaiset muistikuvat! Mummot (ja toki myös ukit, jos olivat kuvioissa mukana) hoitivat lapsenlapsiaan paljon ja halusivat esimerkiksi auttaa rahallisesti vaikka talon rakentamisessa. Minunkin isovanhemmat ovat LAHJOITTANEET tontin vanhemmilleni, johon rakensivat talon. Sellaista "pikkuapua" vaan. Eipä näy lahjatontteja täällä tai muutenkaan nykypäivänä juurikaan :D
Ei kenelläkään ole tuollaiseen enää varaa tänä päivänä.
Mites itselläsi, onko sulla mahdollisuus lahjoittaa taloja ja tontteja jälkipolvillesi sitten aikanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
Onko kaiken ulkopuolella Laihialla? Ei ihme jos piheys äärimmäisissäkin muodoissa silloin näyttäytyy pelkästään myönteisenä ominaisuutena. Siinä säästää paljon juoksemalla taksin perässä vai miten se nyt menikään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
Sinua ei ole kukaan anopiksi tainnut kelpuuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sillä tarkalla ihmisellä voi varallisuutta kertyä. Joku toinen hölvää rahansa joka mielitekoon ja nättiin koirapatsaaseen tigerissä.
Siinä sitä säästää entisestään kun on onnistunut ajamaan vieraat pois luotaan tai opettanut tuomaan omat eväät. Pariin kertaan kun tarjoaa päiväysvanhoja pilaantuneita ruokia toisille, niin ei jatkossa enää tarjoiluihin tarvitse törsätä.
Dementikkojen sotkeminen keskusteluun vielä puuttuikin.
Olisikin kyse dementikoista. On ihan ns. täysissä järjissään olevia ihmisiä joiden mielestä vuodella päiväyksen ylittänyt limsa on vielä ihan hyvää tarjottavaksi. Maistuu hiukan oudolta ja vieraat juoksevat ripulilla vessassa, mutta eipä sentään tarvinnut heittää mitään roskiin.
Valitettavasti tämä tarina on tosi ja itse olin yksi niistä vieraista.
Näitä hälläväliä -tyyppejä on paljon. Kyllä sitä äkkiä oppii, että on tiettyjä paikkoja, joissa ei kannata pistää mitään suuhunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
En mä valinnut anoppia. Hän tuli miehen myötä epämieluisana kaupanpäällisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini hakee jatkuvasti tlaisuuksia uhriutua, sekä pienistä, että suurista asioista.
Pienet asiat ovat yleensä juuri tällaisia, vaatimuksua että voi tehdä jotain ja sitten tekeekin jotain muuta ja odottaa kielteistä palautetta.
En enää leiki mukana, kiitän neutraalisti ja hoidan asiat kuntoon jälkikäteen.
Ne isommat asiat ovat todellinen ongelma.
Oletko päätynyt vähentämään yhteydenpitoa? On aika raskasta toistuvasti pettyä ja paikkailla jonkun muun aiheuttamia sotkuja.
Sen jälkeen kun aloitti etsiä mahdollisuuksia uhriutua vatastelemalla ja muulla suuremmalla kiusanteolla, olen vähentänyt yhteydenpitoa, en puhu henkilökohtaisia asioitani jne. Muutama muu sukulainen on joutynut tekemään samoin, ja mikä ihana tilaisuus se onkaa uhriutua, kun on ilman syytä jätetty ulkopuolelle.
Lisään vielä äitini on työelämässä vielä kymmenisen vuotta, esimiesasemassa, ja suhteellisen varakas.
Tämä jatkoa varastettuihin haalareihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini hakee jatkuvasti tlaisuuksia uhriutua, sekä pienistä, että suurista asioista.
Pienet asiat ovat yleensä juuri tällaisia, vaatimuksua että voi tehdä jotain ja sitten tekeekin jotain muuta ja odottaa kielteistä palautetta.
En enää leiki mukana, kiitän neutraalisti ja hoidan asiat kuntoon jälkikäteen.
Ne isommat asiat ovat todellinen ongelma.
Oletko päätynyt vähentämään yhteydenpitoa? On aika raskasta toistuvasti pettyä ja paikkailla jonkun muun aiheuttamia sotkuja.
Sen jälkeen kun aloitti etsiä mahdollisuuksia uhriutua vatastelemalla ja muulla suuremmalla kiusanteolla, olen vähentänyt yhteydenpitoa, en puhu henkilökohtaisia asioitani jne. Muutama muu sukulainen on joutynut tekemään samoin, ja mikä ihana tilaisuus se onkaa uhriutua, kun on ilman syytä jätetty ulkopuolelle.
Lisään vielä äitini on työelämässä vielä kymmenisen vuotta, esimiesasemassa, ja suhteellisen varakas.
Tämä jatkoa varastettuihin haalareihin.
Eli kun äiti on 50+ sinä pyristelet vielä lapsen asemasta aikuisuuteen. Siitä kertoo jo se että äitisi puuttuu lastesi vaatteisiinkin, on ensin ollut tärkeä apu nuoressa perheessä ja nyt on tullut tarve itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ongelma on siinä että ette heti sanonut ei
Niin kai, mutta aiemmin anoppi ei ole lastenlasten suhteen toiminut tällä tavalla. Miehen koko lapsuus on ollut pihistelyä kaikesta ja hänelle tämä oli kova paikka, kun nyt lastenlasten kanssa toimittiin samoin kuin on aiemmin toimittu hänen suhteensa.
Joo noinhan se menee. Anoppisi on ns käytännöllistä ihmistyyppiä, joka tietää omassa maailmassaan kaiken paremmin kuin muut. Nyt tiesi että suklaatoive on turha.
Tällaisten ihmisten kanssa suoraan sanominen kannattaa.Eivät tällaiset ihmiset kuuntele muita.
Ei niin. Aivan turha yrittää keskustella tuollaisen kanssa, kun kaikki ymmärretään juuri kuten itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
En mä valinnut anoppia. Hän tuli miehen myötä epämieluisana kaupanpäällisenä.
Tyhmäähän on mennä naimisiin tuntematta anoppia ja hänen anteliaisuuttaan .
Ottakaas oppia viime viikonlopuna vihitystä nuoresta rouvasta, tosin ei saanut anoppia muita maita ja mantuja anopilta kerjäämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
En mä valinnut anoppia. Hän tuli miehen myötä epämieluisana kaupanpäällisenä.
Tyhmäähän on mennä naimisiin tuntematta anoppia ja hänen anteliaisuuttaan .
Ottakaas oppia viime viikonlopuna vihitystä nuoresta rouvasta, tosin ei saanut anoppia muita maita ja mantuja anopilta kerjäämättä.
Hämmentävä tuo viimeinen lause. Onko suomi äidinkielesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini hakee jatkuvasti tlaisuuksia uhriutua, sekä pienistä, että suurista asioista.
Pienet asiat ovat yleensä juuri tällaisia, vaatimuksua että voi tehdä jotain ja sitten tekeekin jotain muuta ja odottaa kielteistä palautetta.
En enää leiki mukana, kiitän neutraalisti ja hoidan asiat kuntoon jälkikäteen.
Ne isommat asiat ovat todellinen ongelma.
Oletko päätynyt vähentämään yhteydenpitoa? On aika raskasta toistuvasti pettyä ja paikkailla jonkun muun aiheuttamia sotkuja.
Sen jälkeen kun aloitti etsiä mahdollisuuksia uhriutua vatastelemalla ja muulla suuremmalla kiusanteolla, olen vähentänyt yhteydenpitoa, en puhu henkilökohtaisia asioitani jne. Muutama muu sukulainen on joutynut tekemään samoin, ja mikä ihana tilaisuus se onkaa uhriutua, kun on ilman syytä jätetty ulkopuolelle.
Lisään vielä äitini on työelämässä vielä kymmenisen vuotta, esimiesasemassa, ja suhteellisen varakas.
Tämä jatkoa varastettuihin haalareihin.
Eli kun äiti on 50+ sinä pyristelet vielä lapsen asemasta aikuisuuteen. Siitä kertoo jo se että äitisi puuttuu lastesi vaatteisiinkin, on ensin ollut tärkeä apu nuoressa perheessä ja nyt on tullut tarve itsenäistyä.
En pyristele lapsen asemasta aikuisuuteen, ilmoitin äidilleni ettemme tarvitse haalareita koska ostin jo sellaiset.
Äitini varasti ostamani haalarit jotta pääsee itse ostamaan ne mitkä haluaa lapselleni antaa.
Tiedän että hän on hyvin narsistinen henkilö, mutta olen kuitenkin pitänyt yhteyttä häneen ihan säälistä isääni kohtaan jjoka on kiusanteon ykkös-uhri. Tällä hetkellä yhtedenpiton on vähäisempää.
Mutta kaikkea ei voi saada. Jos isäni jättäisi äitini, yhteydenpitomme katkeaisi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
En mä valinnut anoppia. Hän tuli miehen myötä epämieluisana kaupanpäällisenä.
Tyhmäähän on mennä naimisiin tuntematta anoppia ja hänen anteliaisuuttaan .
Ottakaas oppia viime viikonlopuna vihitystä nuoresta rouvasta, tosin ei saanut anoppia muita maita ja mantuja anopilta kerjäämättä.
Hämmentävä tuo viimeinen lause. Onko suomi äidinkielesi?
Laitapa sanan muita kohdalle maita. Sai maita ja mantuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
Itselläni ei ole anoppia, eikä mitään soppaakaan.
Olisi hauska nähdä miten utelet tai selvität deittailemasi miesten äitien kulutuskäyttäytymiset, ennenkuin sitoudut 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää katsoa kun sitoutuu toiseen ihmiseen että anoppi on varakas eikä missään nimessä nuukaile vaan iloisesti noudattaa jälkeläistensä toiveet, oliks se nyt rakennustonttia myöten. Ja jaksaa juosta ostamassa tavaraa tietyssä värissä ympäri kauppoja.
Piheys ei riipu varakkuuden tasosta.
Ei, mutta senkin voi tarkistaa ennen sitä sitoutumista. Että onko anoppi pihi.
Jos on, ei mennä yhteen sen anopin pojan kanssa.
Eli itse olette soppanne keittäneet ja anoppinne valinneet.
Vai väitättekö vastaan?
En mä valinnut anoppia. Hän tuli miehen myötä epämieluisana kaupanpäällisenä.
Tyhmäähän on mennä naimisiin tuntematta anoppia ja hänen anteliaisuuttaan .
Ottakaas oppia viime viikonlopuna vihitystä nuoresta rouvasta, tosin ei saanut anoppia muita maita ja mantuja anopilta kerjäämättä.
Hämmentävä tuo viimeinen lause. Onko suomi äidinkielesi?
Laitapa sanan muita kohdalle maita. Sai maita ja mantuja.
Sai maita maita? Tekoälykö täällä viestittelee?
Eivät tällaiset ihmiset kuuntele muita.