Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (822)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Onko sinulla ihmissuhteita? Huomiota herättävää kuinka sinulla on toistuvasti tarve tulla tänne kommentoimaan ja silti samalla korostaa olevasi kaiken ulkopuolella.
Onko elämässäsi mitään muuta palstan lisäksi? On jotenkin hassua tulla randomisti kommentoimaan jotakin jos ketjun aihe ei mitenkään omaan elämään liity (muutenkin kuin että kyllä ennen kaikki vain oli paremmin).
Luultavasti ei ainakaan iäkkäät anopit tilaa Temusta.
Mikä alunperin on mennyt pieleen jos äiti/anoppi/ sisar/täti/ tms yleensä edes menee jonkun kaapeille tai ottaa kantaa lasten vaatteisiin tms. Siitä siis on vaikea pyristellä irti jos ensin on ollut jotenkin riippuvainen rai käyttänyt näitä kotona avukseen.
Itse en käy, vaikka läheisiä ollaan, sinkkutyttärenkään kaapeilla saati että menisin "miniän kodissa" juomalasia luvatta ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Onko sinulla ihmissuhteita? Huomiota herättävää kuinka sinulla on toistuvasti tarve tulla tänne kommentoimaan ja silti samalla korostaa olevasi kaiken ulkopuolella.
Onko elämässäsi mitään muuta palstan lisäksi? On jotenkin hassua tulla randomisti kommentoimaan jotakin jos ketjun aihe ei mitenkään omaan elämään liity (muutenkin kuin että kyllä ennen kaikki vain oli paremmin).
Mutta hyvät kiireiset äidit ja perheenemännät, miten te joudatte päivät täällä kirjoittamaan? Se on minusta isompi ihme .
Vierailija kirjoitti:
Lasten valehteluun oli MLL ohje, että pitää vastata, että ”Tiedän, että haluat tuon olevan totta ja niin minäkin haluaisin. Mutta me molemmat tiedämme, ettei se ole niin.” Voiko samaa käyttää valehtelevaan isovanhempaan?
Pitää testata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksitty tarina, johon aloittaja kommentoinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Sääli.
Säälit kun ei ole kaapit täyteen sitä turhaa tavaraa? Niin tärkeää se kuitenkin on saada sitten näköjään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Jos kuitenkin sen lahjan ostaa, niin miksi ei ostaa jotain, mitä lahjan saaja tarvitsee tai haluaa?
Lahjaa ei ole pakko ostaa, ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Onko sinulla ihmissuhteita? Huomiota herättävää kuinka sinulla on toistuvasti tarve tulla tänne kommentoimaan ja silti samalla korostaa olevasi kaiken ulkopuolella.
Onko elämässäsi mitään muuta palstan lisäksi? On jotenkin hassua tulla randomisti kommentoimaan jotakin jos ketjun aihe ei mitenkään omaan elämään liity (muutenkin kuin että kyllä ennen kaikki vain oli paremmin).
Mutta hyvät kiireiset äidit ja perheenemännät, miten te joudatte päivät täällä kirjoittamaan? Se on minusta isompi ihme .
Oo oo ylistäkää ihmettä!... Et muuten vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikeita on ihmissuhteet materialistisessa maailmassa. Ja ymmärrän vanhoja äitejä jotka tahtoisivat "auttaa " kun joka lehti koko kesän tulvinut otsikoita perheiden hädästä ja avun tarpeesta kun ei edes mummot ja äidit auta.
Onneksi olen tuon kaiken ulkopuolella.
Nimenomaan saa auttaa, mutta päsmäröinti, muiden puolesta päättäminen jne. ei ole mitään auttamista, vaan itsekästä ja jotain valtapeliä.
Niin silloin on parempi kun se äiti pysyy kaukana eikä ees pyynnöstä "hae tapetteja, lasta päivähoidosta, tee kakkuja".
Kokeilkaas kaikki, sopu säilyy.
Jotenkin tuntuu että perheet aikaisemmin pärjäsivät ilman avustajakaartia arjessaan?
Ei todellakaan ole pärjännyt ennen yhtään sen paremmin.
No sisaruksillani on lapsia. Ei äitimme eikä heidän puolisoidenkaan äidit heitä hyyssänneet eivätkä edes asuneet autottomat mummot sillä etäisyydellä. Eikä taatusti kummaltakaan puolen saaneet villasukkua tai lapasia kummempia lahjoja.
Sitä en tiedä oliko sitten koot ja värit oikeat , en ainakaan minulle kukaan niustä mälvännyt.
Teidän elämä ei ole sama kuin kaikkien. Itsellä taas ihan päinvastaiset muistikuvat! Mummot (ja toki myös ukit, jos olivat kuvioissa mukana) hoitivat lapsenlapsiaan paljon ja halusivat esimerkiksi auttaa rahallisesti vaikka talon rakentamisessa. Minunkin isovanhemmat ovat LAHJOITTANEET tontin vanhemmilleni, johon rakensivat talon. Sellaista "pikkuapua" vaan. Eipä näy lahjatontteja täällä tai muutenkaan nykypäivänä juurikaan :D
Tässä taas päästiin elintasovaaatimuksiin. Ne villasukat pyh, jos anoppi antais auton ( tarkkaan määritellyn) tai omakottalon hyvältä paikalta vois sen ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Onko sinulla ihmissuhteita? Huomiota herättävää kuinka sinulla on toistuvasti tarve tulla tänne kommentoimaan ja silti samalla korostaa olevasi kaiken ulkopuolella.
Onko elämässäsi mitään muuta palstan lisäksi? On jotenkin hassua tulla randomisti kommentoimaan jotakin jos ketjun aihe ei mitenkään omaan elämään liity (muutenkin kuin että kyllä ennen kaikki vain oli paremmin).
Mutta hyvät kiireiset äidit ja perheenemännät, miten te joudatte päivät täällä kirjoittamaan? Se on minusta isompi ihme .
Oo oo ylistäkää ihmettä!... Et muuten vastannut.
On tämä parempaa viihdettä kuin telkkarin tarjonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ei ainakaan iäkkäät anopit tilaa Temusta.
Mikä alunperin on mennyt pieleen jos äiti/anoppi/ sisar/täti/ tms yleensä edes menee jonkun kaapeille tai ottaa kantaa lasten vaatteisiin tms. Siitä siis on vaikea pyristellä irti jos ensin on ollut jotenkin riippuvainen rai käyttänyt näitä kotona avukseen.
Itse en käy, vaikka läheisiä ollaan, sinkkutyttärenkään kaapeilla saati että menisin "miniän kodissa" juomalasia luvatta ottamaan.
Kyllä tilaa. Sillä kun säästää. On lisäksi hyvä syy taas uhriutua, kun tilattu tuote ei ole sellainen, kuin sen piti olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Sääli.
Säälit kun ei ole kaapit täyteen sitä turhaa tavaraa? Niin tärkeää se kuitenkin on saada sitten näköjään?
Onneksi palsta helpottaa yksinäisyyttäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ei ainakaan iäkkäät anopit tilaa Temusta.
Mikä alunperin on mennyt pieleen jos äiti/anoppi/ sisar/täti/ tms yleensä edes menee jonkun kaapeille tai ottaa kantaa lasten vaatteisiin tms. Siitä siis on vaikea pyristellä irti jos ensin on ollut jotenkin riippuvainen rai käyttänyt näitä kotona avukseen.
Itse en käy, vaikka läheisiä ollaan, sinkkutyttärenkään kaapeilla saati että menisin "miniän kodissa" juomalasia luvatta ottamaan.
Kyllä tilaa. Sillä kun säästää. On lisäksi hyvä syy taas uhriutua, kun tilattu tuote ei ole sellainen, kuin sen piti olla.
Iäkkäät anopit jotka ei osaa nettiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikeita on ihmissuhteet materialistisessa maailmassa. Ja ymmärrän vanhoja äitejä jotka tahtoisivat "auttaa " kun joka lehti koko kesän tulvinut otsikoita perheiden hädästä ja avun tarpeesta kun ei edes mummot ja äidit auta.
Onneksi olen tuon kaiken ulkopuolella.
Nimenomaan saa auttaa, mutta päsmäröinti, muiden puolesta päättäminen jne. ei ole mitään auttamista, vaan itsekästä ja jotain valtapeliä.
Niin silloin on parempi kun se äiti pysyy kaukana eikä ees pyynnöstä "hae tapetteja, lasta päivähoidosta, tee kakkuja".
Kokeilkaas kaikki, sopu säilyy.
Jotenkin tuntuu että perheet aikaisemmin pärjäsivät ilman avustajakaartia arjessaan?
Ei todellakaan ole pärjännyt ennen yhtään sen paremmin.
No sisaruksillani on lapsia. Ei äitimme eikä heidän puolisoidenkaan äidit heitä hyyssänneet eivätkä edes asuneet autottomat mummot sillä etäisyydellä. Eikä taatusti kummaltakaan puolen saaneet villasukkua tai lapasia kummempia lahjoja.
Sitä en tiedä oliko sitten koot ja värit oikeat , en ainakaan minulle kukaan niustä mälvännyt.
Teidän elämä ei ole sama kuin kaikkien. Itsellä taas ihan päinvastaiset muistikuvat! Mummot (ja toki myös ukit, jos olivat kuvioissa mukana) hoitivat lapsenlapsiaan paljon ja halusivat esimerkiksi auttaa rahallisesti vaikka talon rakentamisessa. Minunkin isovanhemmat ovat LAHJOITTANEET tontin vanhemmilleni, johon rakensivat talon. Sellaista "pikkuapua" vaan. Eipä näy lahjatontteja täällä tai muutenkaan nykypäivänä juurikaan :D
Tässä taas päästiin elintasovaaatimuksiin. Ne villasukat pyh, jos anoppi antais auton ( tarkkaan määritellyn) tai omakottalon hyvältä paikalta vois sen ottaa vastaan.
Kyllä mulle villasukat kelpaa. Mitään niin arvokasta kuin auto en ottaisi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Keksitty tarina, johon aloittaja kommentoinut.
Olisikin. Kannattaisi keskustella lääkärin kanssa siitä miksi sinusta joka paikassa tuntuu olevan pelkkiä trolleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Siis oikeesti nykyisin tilataan mitä tahdotaan ja myös lapset opetettu siihen?
Pitääkö kysyä, vien huomenna ruusun yhdelle päivänsankarille, tarkka lajike ja väri ja pituus? Kelvanneeko ihan itse valitsemani.
Kyllä se on ihan fiksu tapa eikä mikään nykyjuttu. Etkö sinä eläessäsi ole kysynyt jonkun ihmisen lahjatoiveita?
Lapsilta kun olivat pieniä. Mutta ei isovanhemmilta vaadittu mitään.
Aikuisia ei lahjota. Isot merkkipäivät joku 50 v, on suvussa yleensä kerätty rahalahja. Ja senjälkeiset kymmenet vain oman perheensä kanssa.
Emme vaihda lahjoja aikuisten lastenkaan eikä heidän puolisoidensa kanssa eikä kukaan aikuinen pidä joka vuosi synttäreitä kuten kai joillakin on tapana.
Ei ole tarvinnut riidellä lastenkaan perheiden kanssa huonoista lahjoista.
Ja sinulta on jotenkin pois että jossain muussa suvussa annetaan lahjoja useammin ja kysytään toisilta lahjatoiveita?
Ei se minua haittaa kun näköjään tahdotaan jatkuvaa taistelua pitää yllä tavarasta.
Mutta jos oma valinta on joku lahjasymbioosi (ja "äiti auttaa") riitoineen siitä vaan. Onhan nää viihdyttäviä lukea ja naureskella.
Sinusta paistaa joku katkeruus. Etkö saanut tarpeeksi apua? Jätettiinkö toiveesi aina huomioimatta?
En ole ollut koskaan autettava ihminen eikä perheen, suvun ihmissuhteet lahjomiseen perustuvia.
Sääli.
Säälit kun ei ole kaapit täyteen sitä turhaa tavaraa? Niin tärkeää se kuitenkin on saada sitten näköjään?
Onneksi palsta helpottaa yksinäisyyttäsi.
Niin. Yksinäinen voi käyttää aikansa miten tahtoo. Ei jää asiat hoitamatta, ei tarvitse sitä "jotain muuta" patistaa passaamaan itseään.
Jos ei tahdo selvitä asioittensa ja perheensä hoidosta ilman äitejä ja anoppeja kun päivät pitkät roikkuu laitteella netissä se on pahempi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ei ainakaan iäkkäät anopit tilaa Temusta.
Mikä alunperin on mennyt pieleen jos äiti/anoppi/ sisar/täti/ tms yleensä edes menee jonkun kaapeille tai ottaa kantaa lasten vaatteisiin tms. Siitä siis on vaikea pyristellä irti jos ensin on ollut jotenkin riippuvainen rai käyttänyt näitä kotona avukseen.
Itse en käy, vaikka läheisiä ollaan, sinkkutyttärenkään kaapeilla saati että menisin "miniän kodissa" juomalasia luvatta ottamaan.
Kyllä meillä saa ihan kahvinkin keittää, kun isovanhemmat on jahvin suhteen janoisempia kuin talon väki. Mutta joku kaappien uudelleen järjestely tai edes asiassa "opastaminen" menee jo liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ei ainakaan iäkkäät anopit tilaa Temusta.
Mikä alunperin on mennyt pieleen jos äiti/anoppi/ sisar/täti/ tms yleensä edes menee jonkun kaapeille tai ottaa kantaa lasten vaatteisiin tms. Siitä siis on vaikea pyristellä irti jos ensin on ollut jotenkin riippuvainen rai käyttänyt näitä kotona avukseen.
Itse en käy, vaikka läheisiä ollaan, sinkkutyttärenkään kaapeilla saati että menisin "miniän kodissa" juomalasia luvatta ottamaan.
Kyllä tilaa. Sillä kun säästää. On lisäksi hyvä syy taas uhriutua, kun tilattu tuote ei ole sellainen, kuin sen piti olla.
Iäkkäät anopit jotka ei osaa nettiä?
Säästämisen himossa onnistuu kummasti.
Teidän elämä ei ole sama kuin kaikkien. Itsellä taas ihan päinvastaiset muistikuvat! Mummot (ja toki myös ukit, jos olivat kuvioissa mukana) hoitivat lapsenlapsiaan paljon ja halusivat esimerkiksi auttaa rahallisesti vaikka talon rakentamisessa. Minunkin isovanhemmat ovat LAHJOITTANEET tontin vanhemmilleni, johon rakensivat talon. Sellaista "pikkuapua" vaan. Eipä näy lahjatontteja täällä tai muutenkaan nykypäivänä juurikaan :D