Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (587)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kysyy aikuisena: "Miksi sulla äiti meni välit poikki Mirkku-mummin kanssa?" Ap vastaa: "Laittoi väärää suklaata sun syntymäpäiväkakkuun."
Kuka puhui välien katkaisemisesta? Sillä ei yleensä tarkoiteta sitä että mummo ei enää leivo syntymäpäiväksi kakkua.
Ap:n mentaliteetilla se on vain ajan kysymys.
Eivät ole minun vanhempani, joten en minä pysty miehen puolesta päättämään paljonko ollaan tekemisissä.
Mä olen päättänyt omasta puolestani, että anopin kanssa en jää enää sekunniksikaan kahdestaan mihinkään, muutenkin välttelen. Lasteni puolesta olen päättänyt samoin. Eivät saa olla mummonsa kanssa ilman "esiliinaa". Mies saa tehdä omat päätöksensä. Hänelläkään ei ole jatkuvaa tarvetta nähdä äitiänsä. Traumoja on, runsaasti. Näillä faktoilla tehdään perheenä päätökset.
Anoppini ei ole pihi, mutta muuten hyvin myrkyllinen ja arvaamaton.
Siis aikuiset käyttäytyvät noin eivätkä kasva traumoistaan ja jatkavat ne lapsilleen?
Joku häpeä mummojen köyhyydestä ja vähästä oppiarvosta?
Miten luulet että maisterin paperit korjaavat tilannetta, jos henkilö käyttäytyy hyvin ongelmallisesti?
Sivistys tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sen vanhankin. Vaikka onkin aviomiehen köyhä pihi sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän ei ole pihiyttä kun säästetään siinä että " joku muu" juoksee ympäri kaupunkia hakemassa toisten tarvitsemia tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kysyy aikuisena: "Miksi sulla äiti meni välit poikki Mirkku-mummin kanssa?" Ap vastaa: "Laittoi väärää suklaata sun syntymäpäiväkakkuun."
Kuka puhui välien katkaisemisesta? Sillä ei yleensä tarkoiteta sitä että mummo ei enää leivo syntymäpäiväksi kakkua.
Ap:n mentaliteetilla se on vain ajan kysymys.
Eivät ole minun vanhempani, joten en minä pysty miehen puolesta päättämään paljonko ollaan tekemisissä.
Mä olen päättänyt omasta puolestani, että anopin kanssa en jää enää sekunniksikaan kahdestaan mihinkään, muutenkin välttelen. Lasteni puolesta olen päättänyt samoin. Eivät saa olla mummonsa kanssa ilman "esiliinaa". Mies saa tehdä omat päätöksensä. Hänelläkään ei ole jatkuvaa tarvetta nähdä äitiänsä. Traumoja on, runsaasti. Näillä faktoilla tehdään perheenä päätökset.
Anoppini ei ole pihi, mutta muuten hyvin myrkyllinen ja arvaamaton.
Siis aikuiset käyttäytyvät noin eivätkä kasva traumoistaan ja jatkavat ne lapsilleen?
Joku häpeä mummojen köyhyydestä ja vähästä oppiarvosta?
Miten luulet että maisterin paperit korjaavat tilannetta, jos henkilö käyttäytyy hyvin ongelmallisesti?
Sivistys tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sen vanhankin. Vaikka onkin aviomiehen köyhä pihi sukulainen.
Mitään pakkoa ei ole valehdella ihmisille. Sillä hankaloittaa omia ihmissuhteitaan vaikka olisi millainen herr doktor doktor.
Tulee mieleen että olkaa onnellisia että ongelmanne on tuolla tasolla. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin avuton ihminen rupeaa remppaan että suku ja tutut tarvitaan haeskelemaan tarvikkeita ympäri ämpäri.
Remppamiehetkin kun vaikka hakevat tai tuovat tullessaan.
K-rauta ainakin toi kotiin kylpyhuoneen vesieristeet ym tarvikkeet
Tämähän se olikin varmaan kirjoittajien pointtina. Vertauskuvat ovat esimerkkejä, ei niitä ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
No kyll minä otan jos aviopari - kumpikaan heistä - ei saa itse haettua maalia, tapettia, maitoa, shampoota vaan ulkopuolisen pitää jelppiä ihan hyvänhyvyyttään.
Tuo "hyvää hyvyyttään" on sellaisten ihmisten kieltä, joista välittyy narsistiset vibat.
Millä sanalla sinä kuvailet kun äitisi/isäsi/ tuttusi juoksevat asioillasi. Onko heillä velvollisuus kun sinut 40 vuotta sitten putkauttivat maailmaan. Vai tekevätkö kiltteyttään? Tai hyvyyttään auttaakseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että olkaa onnellisia että ongelmanne on tuolla tasolla. Ei muuta.
Kiva että sait tuntea moraalista ylemmyyttä. Eiköhän sen voimin loppuviikon jaksa painaa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän ei ole pihiyttä kun säästetään siinä että " joku muu" juoksee ympäri kaupunkia hakemassa toisten tarvitsemia tavaroita.
Mitähän se säästää jos pitää mennä palauttamaan ja vaihtamaan tavaroita? Se on huomattavasti työläämpää ja hitaampaa kuin hakea suoraan liikkeestä tarvitsemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin avuton ihminen rupeaa remppaan että suku ja tutut tarvitaan haeskelemaan tarvikkeita ympäri ämpäri.
Remppamiehetkin kun vaikka hakevat tai tuovat tullessaan.
K-rauta ainakin toi kotiin kylpyhuoneen vesieristeet ym tarvikkeet
Tämähän se olikin varmaan kirjoittajien pointtina. Vertauskuvat ovat esimerkkejä, ei niitä ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
No kyll minä otan jos aviopari - kumpikaan heistä - ei saa itse haettua maalia, tapettia, maitoa, shampoota vaan ulkopuolisen pitää jelppiä ihan hyvänhyvyyttään.
Tuo "hyvää hyvyyttään" on sellaisten ihmisten kieltä, joista välittyy narsistiset vibat.
Millä sanalla sinä kuvailet kun äitisi/isäsi/ tuttusi juoksevat asioillasi. Onko heillä velvollisuus kun sinut 40 vuotta sitten putkauttivat maailmaan. Vai tekevätkö kiltteyttään? Tai hyvyyttään auttaakseen?
Villi veikkaus sivusta: tekevät sen kokeakseen itsensä tärkeiksi ja saadakseen kehuja. Tällä motiivilla kaikki nämä hyvää hyvyyttään toimivat häsläävät (vaikka todellisuudessa hoitaisivat asiat miten päin persettä tahansa).
Eikö ole narsistista ajatella että kaikkien ilo ja velvollisuus on auttaa minua? Ja rähjätä kun joku menee seitsenkymppiseltä pieleen?
Jos joku minulle sanoisi tuo irtokarkki nimeltään "se" en taatusti osaisi oikeaa niistä kolmestasadasta lokerosta ottaa koska en tunne karkkeja. Enkä suklaitakaan. Jos lahjaksi ostan jouluna ostan varalta lindthiä koska mun mielikuvituksessa se on hyvä merkki. Saajan mielestä voi olla väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole narsistista ajatella että kaikkien ilo ja velvollisuus on auttaa minua? Ja rähjätä kun joku menee seitsenkymppiseltä pieleen?
Jos joku minulle sanoisi tuo irtokarkki nimeltään "se" en taatusti osaisi oikeaa niistä kolmestasadasta lokerosta ottaa koska en tunne karkkeja. Enkä suklaitakaan. Jos lahjaksi ostan jouluna ostan varalta lindthiä koska mun mielikuvituksessa se on hyvä merkki. Saajan mielestä voi olla väärä.
Mitä jos kieltäytyisit ihan vain suoraan sellaisista jutuista, jotka tuntuvat aivan ylitsepääsemättömän haastavalta hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin avuton ihminen rupeaa remppaan että suku ja tutut tarvitaan haeskelemaan tarvikkeita ympäri ämpäri.
Remppamiehetkin kun vaikka hakevat tai tuovat tullessaan.
K-rauta ainakin toi kotiin kylpyhuoneen vesieristeet ym tarvikkeet
Tämähän se olikin varmaan kirjoittajien pointtina. Vertauskuvat ovat esimerkkejä, ei niitä ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
No kyll minä otan jos aviopari - kumpikaan heistä - ei saa itse haettua maalia, tapettia, maitoa, shampoota vaan ulkopuolisen pitää jelppiä ihan hyvänhyvyyttään.
Tuo "hyvää hyvyyttään" on sellaisten ihmisten kieltä, joista välittyy narsistiset vibat.
Millä sanalla sinä kuvailet kun äitisi/isäsi/ tuttusi juoksevat asioillasi. Onko heillä velvollisuus kun sinut 40 vuotta sitten putkauttivat maailmaan. Vai tekevätkö kiltteyttään? Tai hyvyyttään auttaakseen?
Villi veikkaus sivusta: tekevät sen kokeakseen itsensä tärkeiksi ja saadakseen kehuja. Tällä motiivilla kaikki nämä hyvää hyvyyttään toimivat häsläävät (vaikka todellisuudessa hoitaisivat asiat miten päin persettä tahansa).
Miksi sitten työikäinen ottaa nämä tarjoukset vastaan, laiskuuttaan? Itse ajaa autolla rautakaupan ohi mutta äiti/isä tuo bussilla maalisangot ja tapetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole narsistista ajatella että kaikkien ilo ja velvollisuus on auttaa minua? Ja rähjätä kun joku menee seitsenkymppiseltä pieleen?
Jos joku minulle sanoisi tuo irtokarkki nimeltään "se" en taatusti osaisi oikeaa niistä kolmestasadasta lokerosta ottaa koska en tunne karkkeja. Enkä suklaitakaan. Jos lahjaksi ostan jouluna ostan varalta lindthiä koska mun mielikuvituksessa se on hyvä merkki. Saajan mielestä voi olla väärä.
Mitä jos kieltäytyisit ihan vain suoraan sellaisista jutuista, jotka tuntuvat aivan ylitsepääsemättömän haastavalta hoitaa?
Onneks mulla ei olekaan minua hyväksikäyttäviä aikuisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin avuton ihminen rupeaa remppaan että suku ja tutut tarvitaan haeskelemaan tarvikkeita ympäri ämpäri.
Remppamiehetkin kun vaikka hakevat tai tuovat tullessaan.
K-rauta ainakin toi kotiin kylpyhuoneen vesieristeet ym tarvikkeet
Tämähän se olikin varmaan kirjoittajien pointtina. Vertauskuvat ovat esimerkkejä, ei niitä ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
No kyll minä otan jos aviopari - kumpikaan heistä - ei saa itse haettua maalia, tapettia, maitoa, shampoota vaan ulkopuolisen pitää jelppiä ihan hyvänhyvyyttään.
Tuo "hyvää hyvyyttään" on sellaisten ihmisten kieltä, joista välittyy narsistiset vibat.
Millä sanalla sinä kuvailet kun äitisi/isäsi/ tuttusi juoksevat asioillasi. Onko heillä velvollisuus kun sinut 40 vuotta sitten putkauttivat maailmaan. Vai tekevätkö kiltteyttään? Tai hyvyyttään auttaakseen?
Villi veikkaus sivusta: tekevät sen kokeakseen itsensä tärkeiksi ja saadakseen kehuja. Tällä motiivilla kaikki nämä hyvää hyvyyttään toimivat häsläävät (vaikka todellisuudessa hoitaisivat asiat miten päin persettä tahansa).
Miksi sitten työikäinen ottaa nämä tarjoukset vastaan, laiskuuttaan? Itse ajaa autolla rautakaupan ohi mutta äiti/isä tuo bussilla maalisangot ja tapetit.
Olet oikeassa. On parempi laittaa estoon isovanhempi, joka koko ajan pommittaa yhteydenotoillaan kuin yrittää jotenkin luovia tällaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole narsistista ajatella että kaikkien ilo ja velvollisuus on auttaa minua? Ja rähjätä kun joku menee seitsenkymppiseltä pieleen?
Jos joku minulle sanoisi tuo irtokarkki nimeltään "se" en taatusti osaisi oikeaa niistä kolmestasadasta lokerosta ottaa koska en tunne karkkeja. Enkä suklaitakaan. Jos lahjaksi ostan jouluna ostan varalta lindthiä koska mun mielikuvituksessa se on hyvä merkki. Saajan mielestä voi olla väärä.
Mitä jos kieltäytyisit ihan vain suoraan sellaisista jutuista, jotka tuntuvat aivan ylitsepääsemättömän haastavalta hoitaa?
Onneks mulla ei olekaan minua hyväksikäyttäviä aikuisia lapsia.
Onneksi! Hyvä että sait ketjusta päivääsi sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän ei ole pihiyttä kun säästetään siinä että " joku muu" juoksee ympäri kaupunkia hakemassa toisten tarvitsemia tavaroita.
Mitähän se säästää jos pitää mennä palauttamaan ja vaihtamaan tavaroita? Se on huomattavasti työläämpää ja hitaampaa kuin hakea suoraan liikkeestä tarvitsemansa.
Niin, miksi nämä isä/äiti toi väärää eivät alunperin tehneet itse tai ees puolisoa laittaneet asialle?
Mikä työikäisiä vaivaa jos eivät näe että äidin ja isän toimintakyky on heikentynyt vaan edelleen lapsina odottavat aikuisuutta vanhemmiltaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän ei ole pihiyttä kun säästetään siinä että " joku muu" juoksee ympäri kaupunkia hakemassa toisten tarvitsemia tavaroita.
Mitähän se säästää jos pitää mennä palauttamaan ja vaihtamaan tavaroita? Se on huomattavasti työläämpää ja hitaampaa kuin hakea suoraan liikkeestä tarvitsemansa.
Niin, miksi nämä isä/äiti toi väärää eivät alunperin tehneet itse tai ees puolisoa laittaneet asialle?
Mikä työikäisiä vaivaa jos eivät näe että äidin ja isän toimintakyky on heikentynyt vaan edelleen lapsina odottavat aikuisuutta vanhemmiltaan
Isovanhempien on usein vaikea hahmottaa ettei heillä ole kovin suurta roolia lastensa perheessä. Yksinäisyyttä yritetään sitten torjua änkemällä perheen juttuihin mukaan väkisin. Kun eihän lapsiperhe edes maalia osaa käydä ostamassa, kyllä siihen vaari tarvitaan! Ja nyt samalla kertaa sitten voisi jäädä kahville loppupäiväksi, kun tänne kylään kerran on tultu niitä maaleja tuomaan... Juu, voin ottaa itse ruokaa kaapista jos lähdette viemään niitä lapsia harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kysyy aikuisena: "Miksi sulla äiti meni välit poikki Mirkku-mummin kanssa?" Ap vastaa: "Laittoi väärää suklaata sun syntymäpäiväkakkuun."
Kuka puhui välien katkaisemisesta? Sillä ei yleensä tarkoiteta sitä että mummo ei enää leivo syntymäpäiväksi kakkua.
Hmm, tuo jankkaaja taitaa olla sellainen jolle itselle tulee heti ensimmäisenä mieleen välien katkaisu kun tulee pienikin erimielisyys. Että kaikki menee hienosti kunhan muut on hiljaa, mutta annas jos vihjaakin että saattaisi olla pientä kritiikkiä niin vastaus on "niin kun en edes suklaata osaa ostaa, kun en MITÄÄN osaa tehdä oikein, KAIKEN olen PILANNUT, no, anteeksi etten ole TÄYDELLINEN, mutta tottakai vihaat minua ja haluat katkaista välit ja viedä minulta yhteyden lapsenlapsiini koska ostin väärää SUKLAATA..." Vaikka kyse oli siitä että "hei, älä jooko lupaile asioita mitä et aio pitää, oltais itse voitu ostaa se tietty suklaa kuten sanottiin..." Ja marttyyri jatkaa jankkaamistaan kunnes "manifestoi" sen välien katkaisun todeksi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän ei ole pihiyttä kun säästetään siinä että " joku muu" juoksee ympäri kaupunkia hakemassa toisten tarvitsemia tavaroita.
Mitähän se säästää jos pitää mennä palauttamaan ja vaihtamaan tavaroita? Se on huomattavasti työläämpää ja hitaampaa kuin hakea suoraan liikkeestä tarvitsemansa.
Niin, miksi nämä isä/äiti toi väärää eivät alunperin tehneet itse tai ees puolisoa laittaneet asialle?
Mikä työikäisiä vaivaa jos eivät näe että äidin ja isän toimintakyky on heikentynyt vaan edelleen lapsina odottavat aikuisuutta vanhemmiltaan
Isovanhempien on usein vaikea hahmottaa ettei heillä ole kovin suurta roolia lastensa perheessä. Yksinäisyyttä yritetään sitten torjua änkemällä perheen juttuihin mukaan väkisin. Kun eihän lapsiperhe edes maalia osaa käydä ostamassa, kyllä siihen vaari tarvitaan! Ja nyt samalla kertaa sitten voisi jäädä kahville loppupäiväksi, kun tänne kylään kerran on tultu niitä maaleja tuomaan... Juu, voin ottaa itse ruokaa kaapista jos lähdette viemään niitä lapsia harrastuksiin.
No se on sun isäsi. Ottakaa vaari sinne kauppaan mukaan mutta te ITSE olette jo isoja ihmisiä ja hoidatte asianne.
Minulle kyllä tuntematon ongelma, asunut aina kaukana kummankaan vanhemmista ja nyt lapsillakaan ei kenelläkään ole kummankaan puolen vanhemmat samalla puolella suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
Luulisi että ihmisiin voi luottaa, mutta pahimmassa tapauksessa ihminen vetää totaalisesti herneet nenään siitä kun joku huomauttaa että vihreä maali on ihan eri asia kuin punainen eikä sille ole käyttöä.
Sen sijaan että sekaannusta pahoiteltaisiin ja tilanne yritettäisiin korjata, uhriudutaan ettei mikään se vain joillekin kelpaa vaikka parhaansa mukaan yrittää olla avuksi.
Tämä onkin jännä. Voisko joku selittää, että miten voi kokea olevansa avuksi, jos tuo pyydetyn punaisen maalin tilalle vihreää? Mun mielestä tuo on suoranaista kettuilua.
Mä oon perheestä, jossa noin ei toimita. Eikä toimi mun puolisokaan. On kerran jopa lähettänyt kuvan tamponirasiasta, kun halusi varmistaa, että on löytänyt oikean tuotteen.
Voi olla, että osa ihmisistä oikeasti nauttii siitä, kun pääsee aiheuttamaan hämmennystä. Pahimmassa tapauksessa tällainen henkilö vaatii ettei maalia saa vaihtaa, kuitti on hukkunut ja oikeastaan kaikkien pitäisi olla kiitollisia että nyt on mahdollista saada eteisestä kauniimpi kuin aiemmin suunniteltiin, kiitos hänen.
Mun anopilla oli tarve näpäyttää ja tietää asiat paremmin kuin mä. Hän osti mielellään usein vaatteita mun lapsille. Kertoi myyjälle lapsen iän, myyjä sitten arvioi, että koko yleensä siinä iässä x. Anoppi osti vielä usein sellaisen merkin vaatteita, joissa on nafti mitoitus. Kaikki vaatteet oli pieniä, aina, kun mun lapset on rotevia ja pitkiä ikäisekseen. Kasvavat +2 käyrällä. Yhtään vaatetta ei voitu palauttaa, ikinä ei ollut kuittia ja usein oli laputkin revitty. Eikä mitenkään mennyt perille, että mun lapsille voi oikein hyvin ostaa oma iän + pari kokoa isomman. Sitten vielä marttyyri uhriutui urakalla, kun vaatteet eivät tulleet käyttöön. No, pistäisikö itse päälleen paidan, jota pukiessa korvat tuntuu lähtevän irti ja napa näkyy, JOS sen saa päälle?
Näiden pihien kanssa toimiminen on yhtä hel vet tiä. Kaikessa säästetään. Köyjän kannattaa ostaa hyvää ja kallista, siimä tulee säästö. Jos ei rahaa, ei osteta.