Lue keskustelun säännöt.
Etäinen vaimo - voiko silti rakastaa
11.08.2026 |
Takana 20+ vuotta vaimon kanssa. Olen kaivannut suhteelta paljon enemmän suurimman osan ajasta, mutta jäänyt silti suhteeseen, koska rakastan puolisoani. Miten kohtalotoverit ovat asiaa käsitelleet? En usko että vaimon käytös muuttuu enää tässä vaiheessa. Minua kiinnostaa onko oma ajatusmaailmanne muuttunut ajan myötä niin, niin että olette tyytyväisiä ja onnellisia, vaikka rakkaus tuntuu yksipuoliselta? Vaimo on tyytyväinen suhteeseen ja minuun ja eikä kaipaa enempää. Murheeni ovat siis:
- En saa läheisyyttä. Ei spontaania pusua, halia tai kosketusta juuri koskaan. Minä kyllä annan niitä lähes päivittäin. Välillä kääntää poskea kun kuitan suudella. Ollaan tästä keskusteltu ja läheisyys ei kuulemma ole tapana.
- Seksiä vain kerran kuussa. Hän on tyytyväinen seksiimme ja laukeaa useimmiten.Vika ei kuulemma ole minussa, hän ei vain halua useammin. Seksiä on ollut yhtä harvoin toisesta vuodesta alkaen kun alkuhuuma hävisi. Minua on usein kehuttu komeaksi, huolehdin itsestäni ja olen urheilullinen, joten fyysisestä olemuksesta se ei ole kiinni.
- En saa kehuja tai positiivista palautetta. Minä kyllä kehun ja imartelen häntä usein ja tunnustan rakkauttani. Jos sanon rakastavani, niin usein hän vastaa "olet rakas."
- Mitään romanttistakaan hän ei ole 20 vuoteen tehnyt. Ei kuulemma ole romanttinen.
- Itse tykkään keskustella syvällisiä ja näitäkin asioita on paljon ruodittu. Hän ei pidä näistä keskusteluista ja kokee ne asioiden vatvomiseksi ja raskaiksi.
- Olen aina tehnyt osana kotitöistä ja huomioinut puolisoani. Hänkin on sen sanonut.
- Kumpikaan ei ole pettänyt ja toisia on kunnioitettu aina.
- Vaimon käytös on ollut suurinpiirtein koko suhteen ajan samaa. Eli kyseessä ei ole mikään tilapäinen häiriö tai ruuhkavuodet. Hän olisi itsekin voinut erota, jos ei rakastaisi minua, mutta jostain syystä ollaan yhdessä vuodessa toiseen, vaikka suhde on lähempänä kämppiksiä kuin parisuhdetta.
- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas
- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut
- Teen self help harjoituksia että itsetuntoni pysyisi kasassa ja pysyisin positiivisena ja pyrin kehittymään ihmisenä edelleen.
Tiedän että tapoja rakastaa on monia, mutta minusta tuntuu, että en saa vastarakkautta. Eroaminen olisi ollut helppoa ensimmäiset 15 vuotta, kun meillä ei ollut lapsia eikä yhteistä lainaa. Nyt on kaksi alle 8v lasta niin kynnys erota on vielä korkeampi. Minä tienaan hyvin ja hän on pienituloinen, joten hänen puolelta taloudellinen vaikutus olisi isompi, mutta en usko että hän rahan takia on kanssani.
Järki sanoo, että olisi fiksumpaa päästää irti, mutta sydän ei pysty.
M40+
Kommentit (193)
Teksti on kuin minun kirjoittamani muutaman vuoden takaa. Mukaanlukien tuo viimeinen päivityksesi. Asiat parani muutamaksi kuukaudeksi, kunnes palasi pikkuhiljaa lähtöruutuun. Piti ottaa ero, kun ei siitä mitään tullut. En ole katunut päivääkään ja uusi kumppanikin löytyi. Mutta tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- En saa läheisyyttä. Ei spontaania pusua, halia tai kosketusta juuri koskaan. Minä kyllä annan niitä lähes päivittäin. Välillä kääntää poskea kun kuitan suudella. Ollaan tästä keskusteltu ja läheisyys ei kuulemma ole tapana.
Olen huono pussaamaan, halaamaan ja koskemattamaan, mutta jos toinen tekee aloitteen vastaan kyllä, jos ei olla julkisilla paikoilla tai muiden seurassa.
- Seksiä vain kerran kuussa. Hän on tyytyväinen seksiimme ja laukeaa useimmiten.Vika ei kuulemma ole minussa, hän ei vain halua useammin. Seksiä on ollut yhtä harvoin toisesta vuodesta alkaen kun alkuhuuma hävisi. Minua on usein kehuttu komeaksi, huolehdin itsestäni ja olen urheilullinen, joten fyysisestä olemuksesta se ei ole kiinni.
En ole koskaan halunnut kenenkään kanssa, mutta en myöskään kieltäydy sen takia, jos toinen tekee aloitteen. Toisinaan pääsen sellaiseen mielentilaan, että nautin itsekin, mutta useimmiten nautin ihan vaan siitä, että toinen on lähellä ja nauttii.
- En saa kehuja tai positiivista palautetta. Minä kyllä kehun ja imartelen häntä usein ja tunnustan rakkauttani. Jos sanon rakastavani, niin usein hän vastaa "olet rakas."
En ole koskaan ollut hyvä kuulemaan kehuja yms., enkä pidä niiden antamisesta, koska en halua kuulla vastakehuja. Ne laitan yleensä viestinä, mutta rakkaudestani yritän kertoa myös kasvokkain silloin tällöin. Keskenään ollessamme kutsun yleensä rakkaaksi tms.
- Mitään romanttistakaan hän ei ole 20 vuoteen tehnyt. Ei kuulemma ole romanttinen.
Mikä on romanttista? Itselleni se on säännöllisiä pikkujuttuja, joilla huomioi toista.
- Itse tykkään keskustella syvällisiä ja näitäkin asioita on paljon ruodittu. Hän ei pidä näistä keskusteluista ja kokee ne asioiden vatvomiseksi ja raskaiksi.
Riippuu aiheesta.
- Olen aina tehnyt osana kotitöistä ja huomioinut puolisoani. Hänkin on sen sanonut.
Hyvä.
- Kumpikaan ei ole pettänyt ja toisia on kunnioitettu aina.
Hyvä.
- Vaimon käytös on ollut suurinpiirtein koko suhteen ajan samaa. Eli kyseessä ei ole mikään tilapäinen häiriö tai ruuhkavuodet. Hän olisi itsekin voinut erota, jos ei rakastaisi minua, mutta jostain syystä ollaan yhdessä vuodessa toiseen, vaikka suhde on lähempänä kämppiksiä kuin parisuhdetta.
Oletko koskaan kysynyt miksi haluaa olla yhdessä?
- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas
Miksei?
- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut
En puhuisi vaan eroaisin.
- Teen self help harjoituksia että itsetuntoni pysyisi kasassa ja pysyisin positiivisena ja pyrin kehittymään ihmisenä edelleen.
Mielenkiintoista
Vierailija kirjoitti:
- En saa läheisyyttä. Ei spontaania pusua, halia tai kosketusta juuri koskaan. Minä kyllä annan niitä lähes päivittäin. Välillä kääntää poskea kun kuitan suudella. Ollaan tästä keskusteltu ja läheisyys ei kuulemma ole tapana.
Olen huono pussaamaan, halaamaan ja koskemattamaan, mutta jos toinen tekee aloitteen vastaan kyllä, jos ei olla julkisilla paikoilla tai muiden seurassa.
- Seksiä vain kerran kuussa. Hän on tyytyväinen seksiimme ja laukeaa useimmiten.Vika ei kuulemma ole minussa, hän ei vain halua useammin. Seksiä on ollut yhtä harvoin toisesta vuodesta alkaen kun alkuhuuma hävisi. Minua on usein kehuttu komeaksi, huolehdin itsestäni ja olen urheilullinen, joten fyysisestä olemuksesta se ei ole kiinni.
En ole koskaan halunnut kenenkään kanssa, mutta en myöskään kieltäydy sen takia, jos toinen tekee aloitteen. Toisinaan pääsen sellaiseen mielentilaan, että nautin itsekin, mutta useimmiten nautin ihan vaan siitä, että toinen on lähellä ja nauttii.
- En saa kehuja tai positiivista palautetta. Minä kyllä kehun ja imartelen häntä usein ja tunnustan rakkauttani. Jos sanon rakastavani, niin usein hän vastaa "olet rakas."
En ole koskaan ollut hyvä kuulemaan kehuja yms., enkä pidä niiden antamisesta, koska en halua kuulla vastakehuja. Ne laitan yleensä viestinä, mutta rakkaudestani yritän kertoa myös kasvokkain silloin tällöin. Keskenään ollessamme kutsun yleensä rakkaaksi tms.
- Mitään romanttistakaan hän ei ole 20 vuoteen tehnyt. Ei kuulemma ole romanttinen.
Mikä on romanttista? Itselleni se on säännöllisiä pikkujuttuja, joilla huomioi toista.
- Itse tykkään keskustella syvällisiä ja näitäkin asioita on paljon ruodittu. Hän ei pidä näistä keskusteluista ja kokee ne asioiden vatvomiseksi ja raskaiksi.
Riippuu aiheesta.
- Olen aina tehnyt osana kotitöistä ja huomioinut puolisoani. Hänkin on sen sanonut.
Hyvä.
- Kumpikaan ei ole pettänyt ja toisia on kunnioitettu aina.
Hyvä.
- Vaimon käytös on ollut suurinpiirtein koko suhteen ajan samaa. Eli kyseessä ei ole mikään tilapäinen häiriö tai ruuhkavuodet. Hän olisi itsekin voinut erota, jos ei rakastaisi minua, mutta jostain syystä ollaan yhdessä vuodessa toiseen, vaikka suhde on lähempänä kämppiksiä kuin parisuhdetta.
Oletko koskaan kysynyt miksi haluaa olla yhdessä?
- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas
Miksei?
- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut
En puhuisi vaan eroaisin.
- Teen self help harjoituksia että itsetuntoni pysyisi kasassa ja pysyisin positiivisena ja pyrin kehittymään ihmisenä edelleen.
Mielenkiintoista
Nro 183 paljon samaa kuin vaimossani.
Mikä on romanttista? Itselleni se on säännöllisiä pikkujuttuja, joilla huomioi toista.
x Pienet yllätykset, ihanaksi tms sanominen, huomion osoittaminen , kahden keskisen ajan antaminen , helliminen, kiva viesti, läheisyyden osoitus, hieronnan antaminen, sen osoittaminen että toinen on ajatuksissa jne.
Oletko koskaan kysynyt miksi haluaa olla yhdessä?
x Kyllä, rakastaa minua paljon ja on onnellinen, olen hyvä aviomies ja hyvä isä. Ei ole edes miettinyt muita.
- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas
Miksei?
x Ei halua jakaa yksityisiä asioita kenenkään kanssa missään nimessä (ei terapeutin, ei minun, ei ystävien).
- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut
En puhuisi vaan eroaisin.
x Huonosti minulta muotoiltu lause alunperin. En ole sanonut että haluaisin erota tai uhkaillut sillä. Olen sanonut etten haluaisi erota, mutta meidän pitää tehdä asioille jotain, ettei ajauduta eroon.
x AP
Vierailija kirjoitti:
Teksti on kuin minun kirjoittamani muutaman vuoden takaa. Mukaanlukien tuo viimeinen päivityksesi. Asiat parani muutamaksi kuukaudeksi, kunnes palasi pikkuhiljaa lähtöruutuun. Piti ottaa ero, kun ei siitä mitään tullut. En ole katunut päivääkään ja uusi kumppanikin löytyi. Mutta tsemppiä sinulle!
On tuo tietenkin minullakin takaraivossa, että entä jos palataan vanhaan takaisin. Olen päättänyt, että sitä en kauan enää katsele.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se on jossain määrin sama täälläkin suunnassa. Ihmisillä on vaan eri tapoja "rakastaa". En olisi turhan huolissani. Homma jatkuu vaikka lapsetkin jo lentäneet pesästä. T: mies60v.
Hei aina ei vaan jaksa teidän tunteita, anna mun olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se, joka puhui tuossa aiemmin omasta parantuneesta suhteesta. Tilanne on säilynyt parempana nyt aika monta vuotta.
Ehken kuitenkin silloin tällön pitää muistaa päivittää tilannetta. Helposti homma luiskahtaa vanhoille urille. Silloin pitää herätellä...
Vaimosi on kuitenkin ymmärtänyt tilanteen, jotta on helpompaa jatkossa
Vierailija kirjoitti:
Hei ap
Mä voin tulla heittämään sen muijan pellolle puolestasi. Pidetään viikko hauskaa lasten kanssa ja tehdään esim. jotain hyvää ruokaa. Järkkään sulle tinder-treffit tai escortin bonuksena.
Juodaan pullo hyvää single maltia.
Teen kaikki kotityöt ja kaupassa asioinnit ja muut. T. M38
No just joo vähämpä sinäkään tajuat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että laukeaa useasti jos haluaa kerran seksiä kuussa. Tuo kuulostaa juuri siltä, että esittää laukeavansa useita kertoja ja ei vaan jaksa enää esittää kuin maksimissaan kerran kuussa sitä pornonäyttelijää sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teksti on kuin minun kirjoittamani muutaman vuoden takaa. Mukaanlukien tuo viimeinen päivityksesi. Asiat parani muutamaksi kuukaudeksi, kunnes palasi pikkuhiljaa lähtöruutuun. Piti ottaa ero, kun ei siitä mitään tullut. En ole katunut päivääkään ja uusi kumppanikin löytyi. Mutta tsemppiä sinulle!
On tuo tietenkin minullakin takaraivossa, että entä jos palataan vanhaan takaisin. Olen päättänyt, että sitä en kauan enää katsele.
Ap
Sehän vaatii tosiaan pitkäjänteistä työtä, että ne uudet tavat vakiintuu eikä palata vanhaan. Nykyinen tilanne kuulostaa hyvältä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsit väärin. Kirjoitin laukeaa useimmiten = yleensä. Ei laukea useasti yhdessä sessiossa ja ei esitä mitään.
Meillä on ollut jossain määrin samanlaista mitä kuvaat, Itse haluasin halailla ja ottaa kainaloon, mutta vaimo ei ole ollut oikein koskaan sen tyyppinen. Kävimme aikanaan myös terapiassa ja jotkin asiat saatiin korjattua mutta ei sitä läheisyyttä kovin usein ole. Ahdistaa kovasti. Joskus menee kuukausiakin ilman halauksia. Seksiäkään ei kovin usein ole, ehkä kerran kuussa. Joskus useammin. Erona on kuitenkin vaimon heittäytyminen seksiin, toisinaan yllättää jopa kesken etätyöpäivän aika villeilläkin tavoilla. En ole eroamassa, läheisyyden puuitteesta huolimatta liitto on hyvä. Toiseksi alan olemaan jo sen ikäinen ettei markkina-arvoa enää juurikaan ole.
En usko vaimosi muuttuvan, jos hän ei lähde kanssasi terapiaan niin vaihtoehdot ovat vähissä. Muista kutenkin, että suurin tragedia on oman elämän valuminen hukkaan. Sen tajuaa viimeistään kuolinvuoteellaan. Tsemppiä
M50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teksti on kuin minun kirjoittamani muutaman vuoden takaa. Mukaanlukien tuo viimeinen päivityksesi. Asiat parani muutamaksi kuukaudeksi, kunnes palasi pikkuhiljaa lähtöruutuun. Piti ottaa ero, kun ei siitä mitään tullut. En ole katunut päivääkään ja uusi kumppanikin löytyi. Mutta tsemppiä sinulle!
On tuo tietenkin minullakin takaraivossa, että entä jos palataan vanhaan takaisin. Olen päättänyt, että sitä en kauan enää katsele.
Ap
Hienoa että olette saaneet parannettua tilannettanne.
Jos tapahtuisi liukuminen entiseen niin suosittelisin yrittämään vielä uudelleen tilanteen parannusta. Eikä se ero lastenkaan kannalta varmaan hyvä olisi jos ovat vielä kotona ja alle parikymppisiä.
En myöskään suosittele vieraissa käymistä vaikka lupa olisikin.
Jos kävisi niin ikävästi että lopulta ero tulisi niin en uskoisi että se myöhäisyys "markkina-arvoa" haittaisi. Myöhemmin voisi tuolloin olla itse asiassa tilanne jopa parempi.
Ap päivittää tilannetta
3kk sitten alettiin tekemään tosissaan töitä suhteen eteen. Asiat on meillä nyt paremmin kuin vuosiin ja suunta on ylöspäin. Kerronpa tässä mikä meillä on auttanut.
- Oikea ajoitus keskustella. Molemmilla oli sopiva mielentila. Oltiin lomalla, joten oli aikaa ja energiaa puhua vaikeistakin asioista. Ilmapiiri oli valmiiksi hyvä, niin molemmilla oli paremmat edellytykset keskustella, kuin tulehtuneessa tilassa.
- Työstin valmiiksi ajatuksia ja tunteita paperille ja pystyin kertomaan niistä selkeämmin kuin lonkalta vedettynä
- Molemmat todella sisäisti sen että suhde ei voinut jatkua entiseen malliin
- Molemmat todella sitoitui tekemään töitä parisuhteen eteen ja vakuuttui että se kannattaa
- Keskusteltiin paljon tunteista, käytöksestä, mikä meillä on hyvää, mikä huonoa, mitä toinen kaipaa jne. Se auttoi molempia. Asioista oli toki vuosien varrella keskusteltu, mutta ei ilmeisesti sopivalla tavalla tai hetkellä
- Sovittiin ihan käytännön asioita millä lisätään mm. läheisyyttä ja kommunikaatiota
- Sovittiin että päivittäin halataan ja pussataan ainakin kerran. Nopeasti tavaksi vakiintui aamulla ja illalla hali ja pusu. Aika pian sovitusta tavasta tuli ihan luonnollisen tuntuista eikä se tunnu teatterilta
- Sovittiin että otetaan kerran viikossa 5 min juttelu, jossa kerrotaan mikä viikon aikana on tuntunut hyvältä ja mikä ei. Keskustelu ei ole mikään kuulustelu tai kysymyslista, jotta se pysyisi rentona ja lyhyenä.
- Sovittiin, että vaimo pyrkii sanomaan jotain myönteistä useammin (pieni kehu, kiitos tai myönteinen huomio, ei mitään yltiöromanttista). Tämä on toteutunut n. kerran viikossa tai kahdessa, mikä on jo iso parannus aikaisempaan.
- Minä olen ollut rennompi, iloisempi ja onnellisempi. Olen puhunut ystävällisemmin ja ollut vähemmän turhautunut ja kireä. Tämän seurauksena ilmapiiri on parantanut ja myös vaimo alkanut puhua ystävällisemmin ja vähentänyt minun moittimista.
- Seksiäkin on ollut 3 kertaa kuukaudessa nyt neljä kuukautta putkeen. Tiedän että monille se olisi ihan liian vähän, mutta itse pystyn elämään sen kanssa kun vuosia mentiin kerran kuussa tahdilla. Minulla olisi edelleen lupa käydä vieraissa, mutta en edelläänkään halua.
- Minua on helpottanut sen hyväksyminen, että vaimo ei yksinkertaisesti kaipaa läheisyyttä, keskusteluja, romantiikkaa tai seksiä juurikaan. Se on osa häntä ja vaikka olisin maailman täydellisin mies niin asiat nämä asiat tuskin muuttuisi. Kun sisäistin että niiden vähäisyys ei johdu juurikaan minusta, niin lakkasin miettimistä mikä minussa on vikana. Toisaalta tietysti harmittaa, että asiaan tuskin koskaan tulee isoa parannusta. Punnitsin kuitenkin kokonaisuutta ja etenkin lapsia ja tulin siihen tulokseen, että en lähde etsimään mitään intohimoista hollywood suhdetta. Sitä paitsi meillä on perusasiat ok ja minähän olen aina tuntenut voimakasta halua vaimooni.
- Isotkin asiat koostuu pienistä asioista ja hyvä ruokkii hyvää. Kun saatiin negatiiivinen kierre poikki ja tilalle positiivisuutta niin asiat lähti korjautumaan osittain itsestään ja osittain tietoisilla valinnoilla. Mitään taikatemppuja ei ole tehty enkä usko että niitä on olemassakaan. Pienet eleet, teot, sanat niin siitä se lähtee
-Toki takana on vasta 3 kk uutta alkua, mutta uskon että kesään mennessä yhteys ja läheisyys on palannut hyväksi ja ollaan jo paljon lähempänä ns. normaalia parisuhdetta