Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etäinen vaimo - voiko silti rakastaa
11.08.2026 |
Takana 20+ vuotta vaimon kanssa. Olen kaivannut suhteelta paljon enemmän suurimman osan ajasta, mutta jäänyt silti suhteeseen, koska rakastan puolisoani. Miten kohtalotoverit ovat asiaa käsitelleet? En usko että vaimon käytös muuttuu enää tässä vaiheessa. Minua kiinnostaa onko oma ajatusmaailmanne muuttunut ajan myötä niin, niin että olette tyytyväisiä ja onnellisia, vaikka rakkaus tuntuu yksipuoliselta? Vaimo on tyytyväinen suhteeseen ja minuun ja eikä kaipaa enempää. Murheeni ovat siis:
- En saa läheisyyttä. Ei spontaania pusua, halia tai kosketusta juuri koskaan. Minä kyllä annan niitä lähes päivittäin. Välillä kääntää poskea kun kuitan suudella. Ollaan tästä keskusteltu ja läheisyys ei kuulemma ole tapana.
- Seksiä vain kerran kuussa. Hän on tyytyväinen seksiimme ja laukeaa useimmiten.Vika ei kuulemma ole minussa, hän ei vain halua useammin. Seksiä on ollut yhtä harvoin toisesta vuodesta alkaen kun alkuhuuma hävisi. Minua on usein kehuttu komeaksi, huolehdin itsestäni ja olen urheilullinen, joten fyysisestä olemuksesta se ei ole kiinni.
- En saa kehuja tai positiivista palautetta. Minä kyllä kehun ja imartelen häntä usein ja tunnustan rakkauttani. Jos sanon rakastavani, niin usein hän vastaa "olet rakas."
- Mitään romanttistakaan hän ei ole 20 vuoteen tehnyt. Ei kuulemma ole romanttinen.
- Itse tykkään keskustella syvällisiä ja näitäkin asioita on paljon ruodittu. Hän ei pidä näistä keskusteluista ja kokee ne asioiden vatvomiseksi ja raskaiksi.
- Olen aina tehnyt osana kotitöistä ja huomioinut puolisoani. Hänkin on sen sanonut.
- Kumpikaan ei ole pettänyt ja toisia on kunnioitettu aina.
- Vaimon käytös on ollut suurinpiirtein koko suhteen ajan samaa. Eli kyseessä ei ole mikään tilapäinen häiriö tai ruuhkavuodet. Hän olisi itsekin voinut erota, jos ei rakastaisi minua, mutta jostain syystä ollaan yhdessä vuodessa toiseen, vaikka suhde on lähempänä kämppiksiä kuin parisuhdetta.
- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas
- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut
- Teen self help harjoituksia että itsetuntoni pysyisi kasassa ja pysyisin positiivisena ja pyrin kehittymään ihmisenä edelleen.
Tiedän että tapoja rakastaa on monia, mutta minusta tuntuu, että en saa vastarakkautta. Eroaminen olisi ollut helppoa ensimmäiset 15 vuotta, kun meillä ei ollut lapsia eikä yhteistä lainaa. Nyt on kaksi alle 8v lasta niin kynnys erota on vielä korkeampi. Minä tienaan hyvin ja hän on pienituloinen, joten hänen puolelta taloudellinen vaikutus olisi isompi, mutta en usko että hän rahan takia on kanssani.
Järki sanoo, että olisi fiksumpaa päästää irti, mutta sydän ei pysty.
M40+
Kommentit (168)
Välittääkö ap vaimosi mistään? Onko sillä rakasta harrastusta, johon suhtautuu intohimolla? Mitä se tekee vapaa-aikanaan? Mistä pitää? Millaisen musiikin tahtiin tanssii? Mille nauraa?
Ei ole ollut yhtään harrastusta aikuisiällä. Luonnossa viihtyy. Musiikkia ei kuuntele. Nauraa joillekin somevideoille.
Tarkkaan ottaen mihin sinä vaimossasi rakastuit, ja miksi rakastat sitä edelleen?
Tähän vastasinkin yllä. Lyhyesti sanottuna vastasi minun naisihannetta henkisesti ja fyysisesti. Nykyään vaan hän tuntuu etäiseltä, mutta ei hän ihmisenä ole niin paljon muuttunut, että tunteeni olisi kokonaan sammuneet
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on minusta outoa, ettei hän halua keskustella mistään. Jotkut voivat vaan olla vähemmän taipuvaisia/kykeneviä fyysiseen hellyyteen jne. mutta miksi olisi jonkun kanssa, jonka kanssa juttelu ei yhtään kiinnosta?? Toki kun on pieniä lapsia, niin ei välttämättä jaksa illalla mitään, mutta jos hän ei halunnut keskustella edes ennen lapsia niin sitten on outoa.
Musta tuossa ei ole mitään omituista. Jotkut eivät tykkää keskustella tai osaa sitä taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Järki sanoo, että olisi fiksumpaa päästää irti, mutta sydän ei pysty"
Itsehän vastasit kysymykseesi.
Tuo on läheisriippuvuutta, ei rakkautta.
Silloin kun "sydän ei pysty", kyse ei oikeasti ole siitä, että määäää niin kauheasti rakastan. Oi ei. Kyse on ihan vaan pelosta, surkeasta pikkusieluisesta pelosta. Koska meidän aivot on sitä mieltä, että tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas.
Älä ap valehtele itsellesi; tietenkään et enää rakasta vaimoasi, jos et ole vuosiin saanut siltä sitä, mitä eniten parisuhteelta haluat. Tai niitä asioita, monikossa. Pääsikin on jo prakaamassa kun olet self helpiin sortunut.
Pelko se sinulle sanoo että mutku mää rakastan. Vitut rakastat. Jos oikeasti rakastaisit, et harkitsisi eroa ensinkään, vaan miettisit miten pelaat huonon käden hyvin.
Todellisessa rakkaudessa sydän ja järki ovat aina samaa mieltä. Tämän minulle opetti kerran hyvin viisas pappi. Sillä perusteella olen parisuhteeni valinnut ja ihmissuhteeni hoitanut ja hyvin on mennyt.
Jos jompikumpi sanoo ei, se on sitten ei.
P.S. Olit muuten supertyperä kun teit lapsia vaikket itse niitä edes halunnut, vaan koska katsoit että olet ne mrs. Jääkuningattarelle velkaa. Ilmeisesti et ole ihan niin hyvä mies kuin annat ymmärtää, vaan ihan pikkuisen lapanen, pikkuisen vietävissä, pikkuisen aloitekyvytön? Nyt kannattaa kasvattaa lopultakin ne pallit.
P.P.S. Kyllähän ihmiset ennen vanhaan pysyivät tuollaisissa avioliitoissa tappiin saakka. Erityisen yleistä se oli jossain brittiläisessä yläluokassa senkin jälkeen kun avioero tuli lailliseksi. Idea oli että tehtiin perillinen ja yksi varalle ja kun legitiimit jälkeläiset oli taputeltu, kummallakin oli diskreetisti pikku ystävä tai ystävätär.
Täytyy tosissaan miettiä tuota läheisriippuvuutta vaikka en sitä kyllä tunnistakaan itsessäni.
Olen toteuttanut itseäni suhteen aikana enkä ole perässä vedettävä tai manipuloitavissa.
En voi sanoa ettenkö olisi halunnut lapsia, en vain ollut 100% varma niistä kun oli jo suhteessa haasteita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miehistä on tullut ihmeellisiä teinityttöjä henkisesti nykyaikana ja vatvoo ihan ihmeellisiä asioita ja kaikki pyörii oman navan ja halujen ympärillä. Kokoajan pitäisi huomioida pikkuprinssiä ettei vaan tule paha olla. Onko se työttömyys vai liika vapaa-aika, lapsettomuut joka saa asiat pyörimään egon ympärillä? Eihän tuolla linjalla ja ajattelulla edistetä parisuhdetta vaan haetaan tekosyy riitaan tai eroon. Ihan joutavaa vellomista tietoisesti väärillä raiteilla.
Pornoriioouvuua ja vääristynyt seksuaalisuusharha ajaa tähän pakkomielteiseen jankkaukseen, että miksi vaimo ei suostu olemaan tyydytysreikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Vaimosi on ollut koko ajan tuollainen. Hän voi silti oikeasti rakastaa sinua.
Mutta jos tämä tilanne ei sinulle riitä, niin sinun pitää ottaa asia puheeksi.
Uskon että oikeasti rakastaa minua. Asiasta on puhuttu paljon.
AP
Sitten ongelma on vain se, että hän ei osaa näyttää sitä niin kuin sinä haluat. Mitä hän on sanonut, kun olet kertonut asiasta?
Olen sanonut, etten tiedä rakastaako hän enää minua kun niitä normaaleja rakkauden tekoja ja sanoja ei juurikaan ole. Kysyin, että miten hän sen omasta mielestään rakkauden näyttää. Vastasi että olemalla sohvalla vieressä ja hieromalla jalkojani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Vaimosi on ollut koko ajan tuollainen. Hän voi silti oikeasti rakastaa sinua.
Mutta jos tämä tilanne ei sinulle riitä, niin sinun pitää ottaa asia puheeksi.
Uskon että oikeasti rakastaa minua. Asiasta on puhuttu paljon.
AP
Sitten ongelma on vain se, että hän ei osaa näyttää sitä niin kuin sinä haluat. Mitä hän on sanonut, kun olet kertonut asiasta?
Olen sanonut, etten tiedä rakastaako hän enää minua kun niitä normaaleja rakkauden tekoja ja sanoja ei juurikaan ole. Kysyin, että miten hän sen omasta mielestään rakkauden näyttää. Vastasi että olemalla sohvalla vieressä ja hieromalla jalkojani.
Ap
No, tuossahan on yksi esimerkki, miten hän näyttää rakkauttaan.
Itse kerroit, että hänen lapsuutensa oli hankala. Hän ei ole saanut samanlaista mallia kuin sinä tai osaa näyttää rakkauttaan kuten sinä.
Miten teillä voi olla 20v yhteiselon jälkeen noin pienet lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin että seksiä jatkuvasti ruinannut mies lopulta rauhoittui hormonitoimintojen laskiessa, siinä 46v alkoi olla kerran kuussa ja vaikka kovasti yritti vielä lauantaisin, niin ei ottanut enää on ensi eteen. Luovutti sitten suosiolla. Viisikymppisenä enää kolmesti vuodessa. Lääkäri tarjosi pillereitä mutta mies torppasi ne. Toinen vaihtoehto oli että lopettaisi salilla käynnin, juoksun ja talvella hiihdon, koska vanhemmiten miehen elimistö priorisoi verenkierron palautumiseen ja ruuansulatukseen eikä seksuaalitoimintoihin. Kun odotat vuoden pari niin alkaa halut hävitä ap. Halut täsmääntyy vaimon tasolle samoihin. Mies itsekin totesi että nyt on helpompaa ja voi käyttäytyä ihmisiksi. Nuorena ei järki pelanut, mutta muna pelasi. Siksi on aika kyseenalaista pitää miehiä johtotehtävissä ja älykkyyttä vaativissa rooleissa, kun ei ne kykene siihen kui. Vasta vanhemmiten.
Moni on epäillyt vaimoa introvertiksi. Ei hän ole. Hän pitää säännöllisesti yhteyksiä ystäviinsä, on puhelias ihmisten seurassa, on aina ollut sosiaalisessa työssä ja hyvä siinä.
Vaimo ei ole käynyt terapiassa. Ei tunnu hyvältä ajatukselta kuulemma.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin luette kirjan Viisi rakkauden kieltä. Sen jälkeen keskustelette uudestaan. (Ei ole pitkä kirja.)
Ehkä et ollut vaimollesi "elämän rakkaus" tai "ykkösvalinta" tjms. Olit joku, jonka kanssa elämä tapahtui. Yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Vaimosi on ollut koko ajan tuollainen. Hän voi silti oikeasti rakastaa sinua.
Mutta jos tämä tilanne ei sinulle riitä, niin sinun pitää ottaa asia puheeksi.
Uskon että oikeasti rakastaa minua. Asiasta on puhuttu paljon.
AP
Sitten ongelma on vain se, että hän ei osaa näyttää sitä niin kuin sinä haluat. Mitä hän on sanonut, kun olet kertonut asiasta?
Olen sanonut, etten tiedä rakastaako hän enää minua kun niitä normaaleja rakkauden tekoja ja sanoja ei juurikaan ole. Kysyin, että miten hän sen omasta mielestään rakkauden näyttää. Vastasi että olemalla sohvalla vieressä ja hieromalla jalkojani.
Ap
No, tuossahan on yksi esimerkki, miten hän näyttää rakkauttaan.
Itse kerroit, että hänen lapsuutensa oli hankala. Hän ei ole saanut samanlaista mallia kuin sinä tai osaa näyttää rakkauttaan kuten sinä.
Näinhän se on. Ja olen ollut ymmärtävinen asian kanssa yli 20 vuotta. Jotenkin viime vuosien vaikeudet on saaneet harkitsemaan onko se oikein kuitenkaan itseään kohtaan, kun aina tuntuu että jotain tärkeää puuttuu, vaikka suhteessa on paljon hyvääkin. Ja kun täydellistä suhdetta ei olekaan niin miettii onko tähän tyytyminen ja kun lapsetkin on tehty, niin 99% varma eropäätöksestä ei riitä ja 100% varmaksi erosta en taida koskaan tulla, Jumissa olen ajatuksieni ja tunteiden kanssa .
Tosiaan paljon itsereflektiotakin tulee tehtyä ettei unohdu peiliin katsominen...
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et ollut vaimollesi "elämän rakkaus" tai "ykkösvalinta" tjms. Olit joku, jonka kanssa elämä tapahtui. Yleistä.
Näin olen ajatellut. Tosin kerran näytti mitä oli päiväkirjaansa kirjoittanut alkuvuosina ja siellä luki minusta paljon ihania asioita esim. kertoi rakastavansa paljonja haluavansa olla kanssani loppuelämän. Tuo muisto on lämmittänyt mieltä monet kerrat kun tiesin että sitä ei oltu minua varten kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä voi olla 20v yhteiselon jälkeen noin pienet lapset?
Ei haluttu niitä nuorena ja sitten kun haluttiin niin kestikin vuosia että saatiin niitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse taisin olla tuo sinun vaimosi tyyppinen nainen.erottiin pari vuotta sitten 25v liiton jälkeen.
Olen introvertti.muutenkin omien tunteiden sanoittaminen edes itselleni vaikeaa.joitakin tunnelukkoja.lapset itselle tärkeimmät.vuosien hitaasti uupuminen työ/kotityöt.
Ex-mies extrovertti.ei sitten lopulta sovittukaan yhteen.Itselle olisi riittänyt se,että lapsilla on asiat ok.talous kunnossa.mies halusi enemmän.
N51
Ei tuo liity introverttiuteen. Ehkä olet aseksuaali tai sitten et muuten vaan tykännyt miehestäs.
Ehkä ap n vaimokin on aseksuaali
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Vaimosi on ollut koko ajan tuollainen. Hän voi silti oikeasti rakastaa sinua.
Mutta jos tämä tilanne ei sinulle riitä, niin sinun pitää ottaa asia puheeksi.
Eihän ole. Ap juuri sanoi, että alussa oli kiinnostunut ja läheisyyttäkin oli.
Teot puhuvat enemmän kuin sanat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miesparkaa.
Luultavasti vaimosi vaan on tuollainen. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä jatkoit suhteessa, missä seksiä on noinkin vähän ja teit vielä lapsia tilanteeseen?
Vaimosi tulot ovat tässä sivuseikka, älä anna sen vaikuttaa eropäätökseesi, vaikka selvästi olet hyvä mies kun ajattelet sitäkin asiaa. Koska kyllähän se lasten tulevaisuuteen vaikuttaa, millään elatustuen määrällä et pysty kompensoimaan sitä, että lasten kodeissa olisi eron jälkeen eri elintasot.
Kerro, tai ainakin kysy itseltäsi, miksi rakastat vaimoasi? Miksi rakastuit häneen? Rakastatko oikeasti tätä todellista vaimoasi, vai vain haavekuvaa? Kuvauksesi perusteella on vaikea nähdä mitään rakastettavaa noin kylmässä ja julmassa ihmisessä -ja julmuuttahan tuollainen tunnekylmyys on.
Se, että vaimo ei suostu pariterapiaan, on minusta ihan riittävä peruste erota. Jos ei tahdo edes yrittää ratkoa ongelmia, tai suostu keskustelemaan niistä, ei selvästikään tahdo suhdetta jatkaa. Ja se, että seksiä on vain kerran kuussa ON ongelma. Se, että ei osoita fyysistä hellyyttä toiselle, ON ongelma.
Kysymys: Osoittaako hän hellyyttä edes lapsillenne? Vai onko heillekin kylmä?
Minä olen itse autistinen nainen ja tarvitsen aivan tolkuttomasti omaa aikaa, ja välillä tunnen suoranaista fyysistä inhoa jos joku, jopa oma mies, istuu ihan vieressä (jos siis en ole saanut tarpeeksi sitä omaa aikaa, en muuten.) Ja SILTI meillä on seksiä 3 kertaa viikossa(koska tykkään seksistä) ollut viimeiset 20 vuotta ja todellakin halaan ja pussaan ja kehun.
Ja jos mies tahtoisi että mennään pariterapiaan, suostuisin, KOSKA JOS RAKASTAA TOISTA TAHTOO SEN OLEVAN ONNELLINEN.
Jos minäkin kykenen tuohon ja muijasi ei, naisessasi on jotain vähän helvetin pahasti vialla.
N47
Jäin ja tein lapsia koska rakastin vaimoani ja uskoin että hän rakastaa minua.
Nyt olen kyseenalaistanut itsekin mitä hänessä rakastan ja miten hän osoittaa rakkauttaan. Aiemmin kirjoitin, että ehkä haaveilen edelleen siitä alkuhuumasta mitä oli ja meillä on edelleen monet asiat hyvin (arvot, luottamus, huumori, arki sujuu yms).
Kyllä hän lapsiamme rakastaa ja osoittaa heille hellyyttä.
Eli hän siis valehtelee sinulle kun väittää rakastavansa. Ei osoita hellyyttä, tai ole sinusta kiinnostunut. Laita kova kovaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehistä on tullut ihmeellisiä teinityttöjä henkisesti nykyaikana ja vatvoo ihan ihmeellisiä asioita ja kaikki pyörii oman navan ja halujen ympärillä. Kokoajan pitäisi huomioida pikkuprinssiä ettei vaan tule paha olla. Onko se työttömyys vai liika vapaa-aika, lapsettomuut joka saa asiat pyörimään egon ympärillä? Eihän tuolla linjalla ja ajattelulla edistetä parisuhdetta vaan haetaan tekosyy riitaan tai eroon. Ihan joutavaa vellomista tietoisesti väärillä raiteilla.
Trololoo
Vai jäisitkö itse suhteeseen, jossa mies ei halua olla kanssasi eikä huomioi sinua millään tavalla? Mikä on käsityksesi avioliitosta? Jokin pakkoliitto, jossa ollaan väkisin ja hammasta purren, koska syyt?
Alue: Aihe vapaa
Sitten ongelma on vain se, että hän ei osaa näyttää sitä niin kuin sinä haluat. Mitä hän on sanonut, kun olet kertonut asiasta?