Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit nolaavat lapsiaan muiden kuullen?
02.10.2008 |
Eivät tietenkään kaikki äidit onneksi toimi niin, mutta kuuntelin tässä yhtenäkin päivänä tyrmistyneenä äitiä lapsensa kanssa kaupassa.
Lapsi oli aivan tavallisen oloinen, jollei sitten vähän normaalia hiljaisempi. Iältään ehkä viisi vuotta. Äiti jäkätti suureen ääneen lapselleen: "nyt et kyllä saa pillimehua, kun noin huonosti käyttäydyt. En anna sellaiselle lapselle mehua, joka ei osaa alkeellisia käytöstapoja" Antoi sitten kumminkin sen mehun (siis ei edes pidä rangaistusta, jos sellaisen määrää, ei kommentoinut lapselle mitenkään antamista). Jatkoi yhä jäkätystä ja lapsen kovaäänistä moittimista ja haukkumista.
Paljastui se viisivuotiaan rikoskin: ei ollut vienyt isoja autokärryjä paikoilleen, vaikka äiti oli käskenyt (miten edes osaisi työntää niitä, ne ovat tosi kömpelöt ja raskaat aikuisellekin ahtaissa tiloissa?).
Edelleen jatkuu lapsen kyykytys. Lapsi pyytää arasti, voisiko äiti avata sen pillimehun pillin muovinsuojuksen. Äiti siihen: "no kuule EN taida viitsiä, kun sinäkään et viitsi totella äitiä".
Ympärillä muita kaupan asiakkaita ja kassatoimihenkilöitä.
Onhan meillä kaikilla huonoja hetkiä ja väsymystä ja vitutusta. Mutta pitääkö se suunnata lapseen? Kokiko äiti saavansa ehkä muilta sympatiaa, koska hänellä on "mahdoton lapsi"? Minun sympatiani olivat kyllä 150% sen lapsen puolella.
Muistakaa siskot: lapsella ei ole mitään keinoja puolustautua aikuisen mitätöivää ja nitistävää puhetta vastaan. Henkinen väkivalta on yhtä paha asia kuin fyysinen väkivalta.
Kommentit (25)
Mutta mä muistan lapsuudesta ja nuoruudesta sen, että miten mua raivostutti kuunnella ku äiti vaan nakutti ja nakutti ja nakutti samasta asiasta. Siis jos olin tehny jotain väärin tms. Ei nyt välttis yleisillä paikoilla, mutta ylipäätään se nalkutus samasta asiasta.
Nyt ite oonki yrittäny välttää sitä, että jos mein muksut tekee jotain väärin niin sanon asiasta ja sillä selvä, mutta en jää mässää asialla sen kauempaa ja jäkättää viideks minuutiks.
Niin ja äidillä on yhä edelleen tämä tapa. Muutaman kerran oon huomauttanu jos se sanoo jotain meidän lapsille, että lopeta jo - eiköhän ne kerrasta usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajatellaan, että älkää puuttuko toisten asioihin niin, silloinhan esimerkiksi perheväkivaltakin pitäisi jättää vain perheen sisäiseksi asiaksi. Lapset kestävät hyvin huonosti sitä, että niiden mokille esim. nauretaan tai heitä haukutaan muiden nähden.
En tiedä kun paikalla ei ollut.
Mutta mä olen sitä mieltä että jos lapsi käyttäytyy huonosti, kannattaa siitä sanoa heti. Joskus on tilanteita että niihin on pakko puuttua heti samantien.
Ei koulussa tai päiväkodissakaan lasta viedä sivuun ja sitten läksytetä. Kyllä siitä heti mainitaan, vaikka olis koko luokka koossa.
Mun mielestä nolaaminen ja nujertaminen on toisen haukkumista, tyyliin "miten sä voit olla noin tyhmä"?
tietääkseni kahdenkeskisiksi. Lyhyitä käskyjä, kieltoja ja ohjeita annetaan muiden edessäkin, mutta enpä ikinä ole kuullut, että yhtä lasta olisi höykytetty esimerkiksi varttia tai edes viittä minuuttia muun lapsiryhmän kuullen ja edessä. Ja jos näin omieni kohdalla kävisi, niin varmasti keskustelisin pitkään hoitajan tai opettajan kanssa, miksi tässä tilanteessa moinen oli hänen mielestään tarpeen.
Minuakin aina säälittää ap:n kuvailemissa tilanteissa se lapsi, joka nolataan ja joka lisäksi joutuu täysin vailla toimivia keinoja hyvittelemään vanhempiaan. Joskus tähän kuvaan kuuluuvat vielä vanhemman vilkaisut ympärillä oleviin aikuisiin, että huomaattehan nyt, että minä ainakin kasvatan lapsiani, katsokaa kuinka hyvä ihminen olen. Ne ällöttävät vielä enemmän. Itsellänikin on traumoja näistä julkisista nolauksista ja ehkä siksi lukeudun siihen toiseen ääripäähän, jossa todetaan kiukuttelevalle lapselle, että kulta rakas, laita se karkkipussi takaisin hyllyyn, tänään ei osteta karkkia, vaikka äänensävystä on ehkä luettavissa, että äidin tekisi mieli lähinnä kuristaa se "kulta rakkaansa"...
Mutta yleensäkään en ymmärrä lapsille (tai oikeastaan kenellekään) nalkuttamista. Jos lapsi tekee väärin ja häntä tarvitsee ojentaa, hänelle selitetään, mikä meni vikaan ja ojennusta ryyditetään tarvittaessa jollakin rangaistuksella. Sen jälkeen asia sovitaan ja sillä selvä, siihen ei enää palata. minulla ei ole kovin suuria kuvitelmia pienten lasten muistista tai syy-seuraus-suhteiden tajusta, enkä usko, että lapsi jonkun jopa tunteja kestävän nalkutuksen ja vihoittelun loppupuolella enää edes muistaa, mitä tuli tehneeksi, en minä ainakaan lapsena muistanut. Itse nuodatan alle parivuotiaiden kanssa eläinten kanssa tutuksi tullutta viiden sekunnin sääntöä (jos ei viiden sekunnin sisällä väärästä teosta siihen puutu, on sen jälkeen aivan turha tehdä asialle mitään) ja isompienkin kanssa jos on pakko puuttua johonkin aiemmin tapahtuneeseen, palautan lapselle tarkasti mieleen, mistä oli kyse. Ja aina pyritään asiat selvittämään kerralla, eikä menneisiin virheisiin palata vähän väliä.
En tiedä kun paikalla ei ollut.
Mutta mä olen sitä mieltä että jos lapsi käyttäytyy huonosti, kannattaa siitä sanoa heti. Joskus on tilanteita että niihin on pakko puuttua heti samantien.
Ei koulussa tai päiväkodissakaan lasta viedä sivuun ja sitten läksytetä. Kyllä siitä heti mainitaan, vaikka olis koko luokka koossa.
Selitti kaverinsa äidille että meillä ei muuten siivota koskaan.
Ja kun tarjosin omille lapsille + kavereille välipalaa niin vakuutteli kavereilleen että _tää_ ruoka ei sitten kyllä ole myrkytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että tuo periytyy lapsuudesta. Jos äitiä on kotona nöyryytetty, hän toistaa helposti samaa omien lastensa kanssa. Siis sama logiikka kuin kurittamisen kanssa!
Mutta se ketju pitäisi lyödä poikki. Luulisi äidin, jonka oma itsetunto ja toimintainto on lapsena nujerrettu, tietävän, miten kauheaa se on.
ap
Minä luulen, että tuo periytyy lapsuudesta. Jos äitiä on kotona nöyryytetty, hän toistaa helposti samaa omien lastensa kanssa. Siis sama logiikka kuin kurittamisen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki jo oma elämä ja lakkaa kyyläämästä muita.
Jos lapsi ei totellut, niin päätäkö olisi pitänyt silti silittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että te jaksattekin puuttua toisten asioihin. EIkö teillä ole muuta elämää, kuin kytätä toisia perheitä kauppakeskuksissa?
Mutta pidän lapsen kunnioittamista tärkeänä asiana ja siinä asiassa pyrin olemaan tosiaan parempi kuin osa äideistä.
Sinun logiikallasi mistään epäkohdasta ei koskaan saisi täällä herättää keskustelua, ettei vaan kukaan luulisi kirjoittajan yrittävän kiillottaa sädekehäänsä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonotin kassalle. Äidin kovaääninen naputus kuului pitkälle.
Käytin häntä ainoastaan esimerkkinä ilmentämään ongelmaa.
Vai oletko sitä mieltä, ettei osa äideistä nujerra ja nolaa lastaan? Ongelmaa ei sinun mielestäsi ole olemassa? Siitähän tässä kyse on.
ap
että te jaksattekin puuttua toisten asioihin. EIkö teillä ole muuta elämää, kuin kytätä toisia perheitä kauppakeskuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, että joku haukkuu sinut lyttyyn muiden kuullen? (Ja vieläpä asiasta, joka sen moittijan olisi ollut järkevintä hoitaa itse)
En ymmärrä.
Ei se lapsi sen paksunahkaisempi ole kuin sinä. Pikemminkin päinvastoin.
ap
kuinka paljon lapsi ymmärtää nolostua julkisista moitteista. Ei välttämättä osaa ainakaan ihan pienenä, koska ei tajua muiden paheksuntaa. Mutta aika pian kyllä oppii nolostumaan ja pitää muiden tuijotusta kamalana.
Itse pyrin järjestämään aina niin, että torun lasta kahden kesken, sivummalla. Se on minusta järkevää siksikin, että lapsen on kamalan vaikea keskittyä moitteiden sisältöön, jos tilanne on siinä ympärillä päällä.
Moitteet annetaan sivummalla. Eikä jankuteta ja rangaista lasta yhteistyön lopettamisella loputtomiin. Jos lasta halutaan rangaista, annetaan yksi rangaistus eikä enempää - ja pysytään siinä. Tuollainen "minä en auta sinua, koska sinä et osaa käyttäytyä" on lapsellista kiukuttelua ja ilkeää.
Jos lapsi ei totellut, niin päätäkö olisi pitänyt silti silittää?
ap
kuinka paljon lapsi ymmärtää nolostua julkisista moitteista. Ei välttämättä osaa ainakaan ihan pienenä, koska ei tajua muiden paheksuntaa. Mutta aika pian kyllä oppii nolostumaan ja pitää muiden tuijotusta kamalana.
Itse pyrin järjestämään aina niin, että torun lasta kahden kesken, sivummalla. Se on minusta järkevää siksikin, että lapsen on kamalan vaikea keskittyä moitteiden sisältöön, jos tilanne on siinä ympärillä päällä.
ap
kotona miehen kanssa. Kun mies ei tee jotain prikulleen vaimon haluamalla tavalla, vaimo nalkuttaa lopun päivää että mä en sitten sitä ja tätä sun kanssas, kun säkään kerta et...
Rasittava suhtautumistapa, ei voi muuta sanoa.
että puhunko mä noin? En kuitenkaan onneksi noin pahasti puhuisi. Joskus jos oikein suututtaa ja on huono päivä niin ehkä voisinkin suutahtaa lapseen ja sanoa just jotain tuollaista "että miksi mä avaisin sulle pillimehun kun säkään et tee mulle palvelusta!". Siinä nyt en näe mitään vikaa??! Toki jos jatkuvasti lasta haukkuisi niin eihän se tee hyvää kenenkään itsetunnolle.
Mutta vastaavasti mulla on kaveri joka ei koskaan komentele lapsiaan ja SEKIN on kamalaa katseltavaa! Siinä taas on menty siihen että lapset ovat pomoja ja käskyyttävät äitiään kun äiti ei uskalla sanoa mitään vastaan...
ois olleet lapsen puolella.
Vaikka itsekkään en ole synnitön tässä asiassa, niin yritän edes muistaa, että lapsi on henkisesti aika alakynnessä vanhempiinsa verrattuna.