Mies pahoinpiteli - miten päästä yli?
Miten päästä yli tapahtuneesta, jossa mies kohdisti minuun eli naiseen väkivaltaa? Ei lyönyt omien sanojensa mukaan, mutta sain mustelmia eri puolille kehoa ja voin psyykkisesti huonosti siitä pelosta minkä tilanne aiheutti. Oloni on nöyryytetty, heikko, rikottu. Kuin en kuuluisi tähän vartaloon enää. En koskaan halunnut olla se nainen, jolle tehdään näin. Kuten ei varmasti kukaan muukaan saman kokenut. Miten päästä yli asiasta? Voiko mies enää muuttua vai onko loppuelämänsä väkivaltainen? Kokemuksia?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ymmärrä kunnes kokevat itse sen oman miehensä tekemänä. Se kun onkin se oma kumppani, niin asiat ei olekaan helppoja. On oma kokemus. Tottakai ihmiset vastaa tähän etteivät katselisi yhtään, mutta kun se tapahtuukin omassa elämässä, niin tilanne muuttuu. Kolmasosa naisista on kokenut väkivaltaa, ihan kunnollista fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut itse nuorempana ja olen ollut turvakodissa töissä. Ne on normaaleja ihmisiä keille näin tapahtuu, mutta häpeä estää kertomasta. Juurikin sen takia, että tulee neuvoja "ylhäältä alaspäin" miten itse ei ikinä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Niin minäkin luulin.
Juuri näin. Ja kokemuksesta voin sanoa että nämä meuhkaavat kommentit menevät sellaisessa tilanteessa täysin ohi. "Lähde heti. Halutko olla seuraavaksi ruumispussissa!!1!"
Tuossa tilanteessa kaipaa asiallista ja rauhallista tukea ja pohdintaa, ei tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ymmärrä kunnes kokevat itse sen oman miehensä tekemänä. Se kun onkin se oma kumppani, niin asiat ei olekaan helppoja. On oma kokemus. Tottakai ihmiset vastaa tähän etteivät katselisi yhtään, mutta kun se tapahtuukin omassa elämässä, niin tilanne muuttuu. Kolmasosa naisista on kokenut väkivaltaa, ihan kunnollista fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut itse nuorempana ja olen ollut turvakodissa töissä. Ne on normaaleja ihmisiä keille näin tapahtuu, mutta häpeä estää kertomasta. Juurikin sen takia, että tulee neuvoja "ylhäältä alaspäin" miten itse ei ikinä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Niin minäkin luulin.
Juuri näin. Ja kokemuksesta voin sanoa että nämä meuhkaavat kommentit menevät sellaisessa tilanteessa täysin ohi. "Lähde heti. Halutko olla seuraavaksi ruumispussissa!!1!"
Tuossa tilanteessa kaipaa asiallista ja rauhallista tukea ja pohdintaa, ei tuollaista.
Niin ja tavallaan syyllistetään myös uhri sillä, että miten joku voi edes miettiä jäämistä. Niin minäkin neuvoin aina muita työksenikin, kunnes itse olinkin uhri. Ja mies tuomittiin käräjäoikeudessa ihan kunnolla eli tilanne oli vakava. Mutta ainahan muiden neuvominen on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten päästä yli asiasta? Voiko mies enää muuttua vai onko loppuelämänsä väkivaltainen? Kokemuksia?"
Kyllä sinä tiedät, että joka lyö kerran, lyö uudestaankin, ja se vain pahenee.
Lopeta suhde. Ei miehen perusluonne muutu. Näit nyt mikä hän oikeasti on. Et voinut tietää sitä etukäteen ETKÄ ole vastuussa siitä.
Sama pätee päihteisiin ja muihin riippuvuuksiin.
Ei todellakaan kannata jäädä suhteeseen mahdollistamaan niitä. Yli pääset kunnioittamalla itseäsi niin paljon, ettet jää hakattavaksi. Ansaitset parempaa.
Eli kun ei lyönyt, niin jatkakoon elämäänsä parisuhteessaan niinkuin ennenkin?
Yritäpä uudestaan. Et taida osata lukea?
Ei se osaa. Se on Huoris, joka kääntelee muiden sanomiset omiksi vihaharhoikseen. Ei ole rationaalinen eikä looginen vaan tyypillinen tyhmä liskoaivoääliö.
Lue aloitus uudestaan ja laita korkki nyt jo kiinni, hyvä ihminen. Huomenna on työttömyyspäivä sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ymmärrä kunnes kokevat itse sen oman miehensä tekemänä. Se kun onkin se oma kumppani, niin asiat ei olekaan helppoja. On oma kokemus. Tottakai ihmiset vastaa tähän etteivät katselisi yhtään, mutta kun se tapahtuukin omassa elämässä, niin tilanne muuttuu. Kolmasosa naisista on kokenut väkivaltaa, ihan kunnollista fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut itse nuorempana ja olen ollut turvakodissa töissä. Ne on normaaleja ihmisiä keille näin tapahtuu, mutta häpeä estää kertomasta. Juurikin sen takia, että tulee neuvoja "ylhäältä alaspäin" miten itse ei ikinä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Niin minäkin luulin.
Juuri näin. Ja kokemuksesta voin sanoa että nämä meuhkaavat kommentit menevät sellaisessa tilanteessa täysin ohi. "Lähde heti. Halutko olla seuraavaksi ruumispussissa!!1!"
Tuossa tilanteessa kaipaa asiallista ja rauhallista tukea ja pohdintaa, ei tuollaista.
Mikä voisi olla asiallisempi ja rauhallisempi neuvo kuin lähde heti ennen kuin menee henki? Miksi se pohtimisella ja rauhallisuudella muuttuu??
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ymmärrä kunnes kokevat itse sen oman miehensä tekemänä. Se kun onkin se oma kumppani, niin asiat ei olekaan helppoja. On oma kokemus. Tottakai ihmiset vastaa tähän etteivät katselisi yhtään, mutta kun se tapahtuukin omassa elämässä, niin tilanne muuttuu. Kolmasosa naisista on kokenut väkivaltaa, ihan kunnollista fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut itse nuorempana ja olen ollut turvakodissa töissä. Ne on normaaleja ihmisiä keille näin tapahtuu, mutta häpeä estää kertomasta. Juurikin sen takia, että tulee neuvoja "ylhäältä alaspäin" miten itse ei ikinä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Niin minäkin luulin.
Se kun on entinen kumppani siinä samalla hetkellä, kun kuristaa, lyö tai on muuten väkivaltainen. Ymmärrän sen, että vasta viimeisessä hädässä paetaan eli ei ole helppo tehdä pikaratkaisua, jos on henkisesti ja taloudellisesti toisesta riippuvainen.
Olen se, joka hyvästeli koirankin silloin, kun vasta ensimmäisen kerran uhkaili. Vaikka en eronnut heti, järjestin asiani niin, että pääsin pois ennen kuin pahempaa tapahtui.
Mun kohdalla ensimmäinen lyönti oli viimeinen. Kun mies sairaalloisessa mustasukkaisuuskohtauksessa sai mm. revittyä ison tukun hiuksiani, pääsin pakenemaan tilanteesta takaraivossa iso kalju alue, päätin samalla kauhun hetkellä, että tätä en tule koskaan antamaan anteeksi, yhtään selitystä en kuuntele. Näin tein, reilun vuoden kestänyt seurustelu loppui just siihen. Kaikki tunteet kyseistä miestä kohtaan hävisivät, ero oli minulle helppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ymmärrä kunnes kokevat itse sen oman miehensä tekemänä. Se kun onkin se oma kumppani, niin asiat ei olekaan helppoja. On oma kokemus. Tottakai ihmiset vastaa tähän etteivät katselisi yhtään, mutta kun se tapahtuukin omassa elämässä, niin tilanne muuttuu. Kolmasosa naisista on kokenut väkivaltaa, ihan kunnollista fyysistä väkivaltaa. Olen kokenut itse nuorempana ja olen ollut turvakodissa töissä. Ne on normaaleja ihmisiä keille näin tapahtuu, mutta häpeä estää kertomasta. Juurikin sen takia, että tulee neuvoja "ylhäältä alaspäin" miten itse ei ikinä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Niin minäkin luulin.
Juuri näin. Ja kokemuksesta voin sanoa että nämä meuhkaavat kommentit menevät sellaisessa tilanteessa täysin ohi. "Lähde heti. Halutko olla seuraavaksi ruumispussissa!!1!"
Tuossa tilanteessa kaipaa asiallista ja rauhallista tukea ja pohdintaa, ei tuollaista.
Niin ja tavallaan syyllistetään myös uhri sillä, että miten joku voi edes miettiä jäämistä. Niin minäkin neuvoin aina muita työksenikin, kunnes itse olinkin uhri. Ja mies tuomittiin käräjäoikeudessa ihan kunnolla eli tilanne oli vakava. Mutta ainahan muiden neuvominen on helppoa.
Juuri näin. Meuhkaajat tekevät usein vain pelkkää vahinkoa, eivät ainakaan kannusta lähtemään.
No jos on kyse tuollaisesta väkivalllasta, että siitä on ihan mustelmiakin tullut eri puolille kehoa, niin ei tuota aleta selvittelemään.
Se on ero heti. Et jää enää päiväksikään tuon miehen kanssa, hän on vaarallinen.
AP, joko lähdit omille teillesi?
Jos et, niin nyt ja äkkiä ennenkuin henki lähtee.
Mitä teit jotta tähän tilanteeseen ajauduttiin. Käytitkö ensin henkistä väkivaltaa tai huusit?
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt ihan varma että korostit riittävän monta lyöjän olleen mies?
Mikä muukaan?
Väkivaltainen ryhmä täyttää vankilat.
Kerrataanpa vielä. Sun ei kuulu päästä yli vaan sun kuuluu päästä pois.