Lue keskustelun säännöt.
Miehensä siivellä elävät vaimot? Tunnetteko?
08.08.2026 |
Sellaisia statusvaimoja, mies maksaa suurimman osan. Ovat myös ylpeän oloisia. Tunnetteko? Meillä lasten harrastuspiireissä pari tällaista rouvaa. Ei käy kyllä kateeksi.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mistähän tiedät missä perheissä mies maksaa suurimman osan?
Koulutuksesta.
Mies on lentokapteeni ja se isotissinen akka apukoulun priimus.
Minun mieheni on insinööri. Minulla on ihan keskikokoiset tissit, ja minusta saa helposti sellaisen ensivaikutelman, että olen "apukoulun priimus".
Todellisuudessa olen korkeammin koulutettu kuin mieheni. Olisin päässyt opiskelemaan lentäjäksi, mutta terveystarkastuksessa ilmeni asia, joka estää toimimisen ammattilentäjänä.
t. "stereotyyppinen" kotirouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottavasti asetettu kysymys. Miksi on siivellä elämistä jos toinen keskittyy enemmän muuhun kuin kodin ulkopuoliseen työskentelyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut itse olevani sellainen. Ihmiset ei tajua, että käyn kyllä töissä myös.
Minulta oma esihenkilö yritti aikoinaan evätä oikeuden edes hakea erästä työetua sillä perusteella, että a) minulla oli puoliso ja b) puolisoni oli ns. hyvätuloinen.
Vanhoina hyvinä aikoina naisvaltaisen työpaikan nokkimisjärjestys oli todella mielenkiintoinen. Paheksuttiin, että olin ollut kotiäitinä, mutta toisaalta paheksuttiin, että tungin sinne töihin, vaikka olisin voinut jatkaa myös kotiäidin uralla.
Vielä 60-luvulle saakka naiselle avioliiton solminen oli irtisanomisperuste työstä, koska kunniallisen miehen kuului elättää perheensä. Ja se oli myös epäkunnioitettavaa miehen työpaikalle.
Ja edelleen, esim. tt-tuessa puolisolla on elatusvelvollisuus.
Anoppi oli kuolemaansa asti katkera kun joutui luopumaan esimiestason työpaikastaan mennessään naimisiin 1950.
Silti kylillä kielet kalkatti, että hän "pääsi hyville päiville".
Juuri näin oli elämä.
Tästä huolimatta, kaikissa kotirouvaketjuissa, riittää kymmenittäin vastaväittäjiä joiden mielestä Suomessa ei koskaan ole ollut kotirouvakulttuuria. Mikä on ihmeellinen väite. Kun ei ollut päiväkoteja kaikille, eli jos lapsia sai, ne joutui käytännössä yleensä hoitamaan itse, jos ei ollut varaa palkata hoitajaakaan.
Olisi suotavaa että oma historia tunnettaisiin edes muutama kymmenen vuotta taaksepäin. Edes isovanhempien aikaan. Mutta ei. Naisten "vapaus" on varsin tuore asia myös meillä.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavasti asetettu kysymys. Miksi on siivellä elämistä jos toinen keskittyy enemmän muuhun kuin kodin ulkopuoliseen työskentelyyn?
No minun siipeilevä ukko jätti myös kotityöt ja lastenhoidon minun huoleksi elannon lisäksi. Hän keskittyi hoitelemaan vieraita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitemmän päälle ihmisestä, joka ei tee mitään kodin ulkopuolella, tulee tylsä ja mielenkiinnoton.
Ihminen komeroituu ja laiskistuu. Ei ole mitään kerrottavaa, keskusteltavaa.Vai jaksaako mies vuosikymmeniä kuunnella miten nainen on pessyt kirjopyykkiä ja tehnyt munakkaan ja pyyhkinyt keivänmurut pöydältä ?
Töissään mies tapaa aktiivisia älykkäitä mielrnkiintoisia naisia. Kotona loikoileva hissukka jää äkkiä toiseksi.
Sitä paitsi takuueläke nykymuodossaan tullaan lopettamaan, eläkettä ei makseta kuin tehdystä palkkatyöstä. Sen varaan ei kannata tuudittautua, jos mies jättääkin.
Mitä älylle käy jos sitä on alkujaan ollut, hiipuuko pois kun tekee kotihommia?
Mutta mitä älyllistä keskusteltavaa naisella on ? Raportoi miehelleen muiden kotirouvien kauneshoidoista, shoppailusta ja laihdutuskuureista? Juu miestä kiinnostaa!!
Me ainakin puhutaan mieheni kanssa paljonkin työasioista: projekteista, työkavereiden kuulumista ja erikoistilanteista. Toki puhutaan maailmanmenostakin ja uutisista paljon.
Mutta yleensä kotiin jumittuvan ihmisen persoonallisuus on sellainen, ettei uutisetkaan kiinnosta.
Oman kokemuksen mukaan äly ei katoa jos sitä on alkujaan ollut. Sinä ja sinun keskustelunaiheesi. Kuulostat hyvin väsyttävältä ihmiseltä, todennäköisesti miehesi käyttää escortteja.
"Mitä älylle käy jos sitä on alkujaan ollut, hiipuuko pois kun tekee kotihommia?
Mutta mitä älyllistä keskusteltavaa naisella on ? Raportoi miehelleen muiden kotirouvien kauneshoidoista, shoppailusta ja laihdutuskuureista? Juu miestä kiinnostaa!!"
Ihan älytön ajatus. Miksi naisen tai ylipäätään kenenkään henkiset ominaisuudet muuttuisi tuolle tasolle, jos huolehtii perheestä? Ei kotihommia ole 24/7.
Olen kotona, mutta en harrasta kauneushoitoja tai shoppailuita tai muutakaan pintaliitoa. Keskustelen miehen kanssa lasten kouluasioista, harrastuksista, kaveriongelmista. Jos ei lapsista, niin politiikasta, kunnallis- tai valtiontason tai mitä vaan. Talouselämästä ja sijoittamisesta puhutaan (ei, en ole sijoittamisen ansiosta kotona, todellakaan.).
Keskustellaan yleisellä tasolla lasten ja nuorten mt-ongelmista miten sitä on nykyään niin paljon. Keskustellaan yleisellä tasolla kasvatuksesta, ruutuajoista, somesta. Keskustellaan yhteiskunnan muutoksesta. Ympäristöasioista, mitä pitäisi tehdä toisin, mitä me voitaisiin tehdä toisin. Uusiutuvasta energiasta. Keskustellaan eläinten oikeuksista, kasvissyönnistä (emme ole kasvissyöjiä, mutta aika vähän lihaa.). Keskustelemme eläkepäivien suunnitelmista, olemme jo keski-iän paremmalla puolella. Keskustelemme joskus harvoin taiteesta tai kulttuurista (nämä ei miestä kiinnosta kovin, mutta mun harrastukset liittyy niihin.) Keskustelemme myös miehen harrastuksista.
Mitä ihmettä liikkuu sellaisen mielessä, joka ei kykene itseään aktivoimaan älyllisesti, kun on kodin- ja lastenhoidon jälkeen paljonkin aikaa? Luulen että pystyisin itse siihen, vaikka suljettaisiin muutaman neliön koppiin.
Tietty varmaan riippuu siitä mitkä on lähtökohdat. Tuon kirjoittaja varmaan on tollukka joka ei tunne muita puheenaiheita kuin oman työelämänsä.
Ei shoppailusta tai ulkonäöstä kiinnostunut myöskään estä että ei olisi kapasiteettia puhua muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut itse olevani sellainen. Ihmiset ei tajua, että käyn kyllä töissä myös.
Minulta oma esihenkilö yritti aikoinaan evätä oikeuden edes hakea erästä työetua sillä perusteella, että a) minulla oli puoliso ja b) puolisoni oli ns. hyvätuloinen.
Vanhoina hyvinä aikoina naisvaltaisen työpaikan nokkimisjärjestys oli todella mielenkiintoinen. Paheksuttiin, että olin ollut kotiäitinä, mutta toisaalta paheksuttiin, että tungin sinne töihin, vaikka olisin voinut jatkaa myös kotiäidin uralla.
Vielä 60-luvulle saakka naiselle avioliiton solminen oli irtisanomisperuste työstä, koska kunniallisen miehen kuului elättää perheensä. Ja se oli myös epäkunnioitettavaa miehen työpaikalle.
Ja edelleen, esim. tt-tuessa puolisolla on elatusvelvollisuus.
Anoppi oli kuolemaansa asti katkera kun joutui luopumaan esimiestason työpaikastaan mennessään naimisiin 1950.
Silti kylillä kielet kalkatti, että hän "pääsi hyville päiville".
Juuri näin oli elämä.
Tästä huolimatta, kaikissa kotirouvaketjuissa, riittää kymmenittäin vastaväittäjiä joiden mielestä Suomessa ei koskaan ole ollut kotirouvakulttuuria. Mikä on ihmeellinen väite. Kun ei ollut päiväkoteja kaikille, eli jos lapsia sai, ne joutui käytännössä yleensä hoitamaan itse, jos ei ollut varaa palkata hoitajaakaan.
Olisi suotavaa että oma historia tunnettaisiin edes muutama kymmenen vuotta taaksepäin. Edes isovanhempien aikaan. Mutta ei. Naisten "vapaus" on varsin tuore asia myös meillä.
Lapsia hoidettiin agraatiyhteiskunnassa vähän, kaupungeissa pienimmät kulkivat äidin mukana töissä tai isompi lapsi vahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mistähän tiedät missä perheissä mies maksaa suurimman osan?
Nää vaimot kotirouvia ja ajelevat jollai maasturi Bemareilla ja ovat hienoja. Tuskin itse maksaa.
Tunnen, entinen työkaveri. Sairaanhoitaja, jolla on ylilääkärimies. Ajalee aina uudella BMW:llä johon sairaanhoitajalla ei olisi ikinä varaa. Saa tietysti itsekin ok palkkaa mutta miehellä on 5x isommat tulot.
No eihän tämä sairaanhoitaja ole kotirouva jos saa ok palkkaa?!
Olisihan se outoa jos mies tienaa hitokseen ja ajelee uudella audilla ja vaimo ajaa vanhalla halvalla autolla lasten kanssa..? Mulla on työkaverina useampi sh jolla lääkäri mies, tottakai tulot jaetaan koko perheen kesken, mikäs järki siinä muuten olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas paljon superälykkäitä elämäntapakotirouvia palstalla tänään. Kun on omasta mielestään niin älykäs ja ylivertainen, niin miksi jättää äly käyttämättä ja jumiutua kotiin turhakkeeksi vuosikymmeniksi ?
Tietysti silloin ollaan kotona kun lapset pieniä. Mutta tarviiko yli 12-vuotiaat lapset kotiäitiä ? Tai yli kolmekymppiset ?
Nyt nämä laiskat huippuälykkäät mammat ottavat itseään niskasta kiinni ja lähtevät syöpälääkkettä kehittämään. Sehän teiltä käy kun olette niin viisaita ( omasta mielestänne).
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden, on paras kaverini. Ei käy töissä, voi käyttää paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin. Vaikuttaa kyllä ihan unelmaelämältä.
Varmaan onkin, niinkauan kun sitä riittää. On aika iso riski heittäytyä jonkun toisen ihmisen varaan, oli kyse sitten mistä vaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas paljon superälykkäitä elämäntapakotirouvia palstalla tänään. Kun on omasta mielestään niin älykäs ja ylivertainen, niin miksi jättää äly käyttämättä ja jumiutua kotiin turhakkeeksi vuosikymmeniksi ?
Tietysti silloin ollaan kotona kun lapset pieniä. Mutta tarviiko yli 12-vuotiaat lapset kotiäitiä ? Tai yli kolmekymppiset ?
Nyt nämä laiskat huippuälykkäät mammat ottavat itseään niskasta kiinni ja lähtevät syöpälääkkettä kehittämään. Sehän teiltä käy kun olette niin viisaita ( omasta mielestänne).
Onpas harvinaisen katkera ja kateellinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitemmän päälle ihmisestä, joka ei tee mitään kodin ulkopuolella, tulee tylsä ja mielenkiinnoton.
Ihminen komeroituu ja laiskistuu. Ei ole mitään kerrottavaa, keskusteltavaa.Vai jaksaako mies vuosikymmeniä kuunnella miten nainen on pessyt kirjopyykkiä ja tehnyt munakkaan ja pyyhkinyt keivänmurut pöydältä ?
Töissään mies tapaa aktiivisia älykkäitä mielrnkiintoisia naisia. Kotona loikoileva hissukka jää äkkiä toiseksi.
Sitä paitsi takuueläke nykymuodossaan tullaan lopettamaan, eläkettä ei makseta kuin tehdystä palkkatyöstä. Sen varaan ei kannata tuudittautua, jos mies jättääkin.
Mitä älylle käy jos sitä on alkujaan ollut, hiipuuko pois kun tekee kotihommia?
Mutta mitä älyllistä keskusteltavaa naisella on ? Raportoi miehelleen muiden kotirouvien kauneshoidoista, shoppailusta ja laihdutuskuureista? Juu miestä kiinnostaa!!
Me ainakin puhutaan mieheni kanssa paljonkin työasioista: projekteista, työkavereiden kuulumista ja erikoistilanteista. Toki puhutaan maailmanmenostakin ja uutisista paljon.
Mutta yleensä kotiin jumittuvan ihmisen persoonallisuus on sellainen, ettei uutisetkaan kiinnosta.
Oman kokemuksen mukaan äly ei katoa jos sitä on alkujaan ollut. Sinä ja sinun keskustelunaiheesi. Kuulostat hyvin väsyttävältä ihmiseltä, todennäköisesti miehesi käyttää escortteja.
No nyt men sinulla tunteisiin. Totuus sattuu ja siihen pitää reagoida suuttumalla ja ilkeydellä. Ja vakuuttelemalla itselleen vaikka tosiasiat olisi toisin.
Koita pärjätä! T.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on aina elänyt. Muutenkin koko identiteetti sitoutui miehensä työuraan, statukseen ja sosiaaliseen tuttavapiiriin. Nyt hän on jo 80, mutta hämmentynyt identiteetistään, kun lastenkasvatuskin meni miten meni ja lapset näkevät isänsäkin aika haasteellisessa valossa kaikenlaisine narsistisine piirteineen. Äitini ei oikein suostu hyväksymään, että välit ns. isään ovat hyvin katkolla ja yrittää normalisoida koko ajan sitä, että "isän kuulumiset sitä tai tätä". Minä aikuisena lapsena taas ihmettelen, onko äitiä olemassa ilman sitoutumista isän identiteettiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole, eikä tuolle ikäluokalle ole kovin tyypillistä lähteä aktiivisesti etsimään ja hakemaan vastauksia tai muutoksia. Surullinen tilanne. Itse opetan lapsilleni ja veljeni pikkutytöille, että oma elämä tulee rakentaa niin, että se ei riipu miehessä millään tasolla. Omat rahat pitää itse ansaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mistähän tiedät missä perheissä mies maksaa suurimman osan?
Nää vaimot kotirouvia ja ajelevat jollai maasturi Bemareilla ja ovat hienoja. Tuskin itse maksaa.
Voi olla rahoitusyhtiökin joka maksaa...
No lähestulkoon aina se on näin.
Jos raha-asioita ymmärtää, ei kannata kiinnittää jättisummaa kerralla autoon. (sama kuin polttaisi rahaa, arvo hupenee heti.) Osamaksu kannattaa etenkin jos autoliike on tarjonnut matalan koron lainan, jopa nollakorolla oli joskus.
Autot on ukon firman nimissä, mikä pulju sitten lieneekään. Kuten saattaa olla kaikki muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen miehen joka jäi pois työelämästä noin 40- vuotiaana kun lääkärivaimon tuloilla elelevät mukavasti. Nyt jo sen verran iäkkäitä ovat että rouvakin on eläkkeellä. Hyvää elämää tyytyväisinä elävät.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen miehen joka jäi pois työelämästä noin 40- vuotiaana kun lääkärivaimon tuloilla elelevät mukavasti. Nyt jo sen verran iäkkäitä ovat että rouvakin on eläkkeellä. Hyvää elämää tyytyväisinä elävät.
Ei ole heillä varmaan mitään puhuttavaa koska mies on niin nolo. T. Älykäs palstanneuvoja
Vierailija kirjoitti:
Äitini on aina elänyt. Muutenkin koko identiteetti sitoutui miehensä työuraan, statukseen ja sosiaaliseen tuttavapiiriin. Nyt hän on jo 80, mutta hämmentynyt identiteetistään, kun lastenkasvatuskin meni miten meni ja lapset näkevät isänsäkin aika haasteellisessa valossa kaikenlaisine narsistisine piirteineen. Äitini ei oikein suostu hyväksymään, että välit ns. isään ovat hyvin katkolla ja yrittää normalisoida koko ajan sitä, että "isän kuulumiset sitä tai tätä". Minä aikuisena lapsena taas ihmettelen, onko äitiä olemassa ilman sitoutumista isän identiteettiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole, eikä tuolle ikäluokalle ole kovin tyypillistä lähteä aktiivisesti etsimään ja hakemaan vastauksia tai muutoksia. Surullinen tilanne. Itse opetan lapsilleni ja veljeni pikkutytöille, että oma elämä tulee rakentaa niin, että se ei riipu miehessä millään tasolla. Omat rahat pitää itse ansaita.
Kauniisti puhut äidistäsi. Joka tapauksessa kuulisin hänen tarinansa mieluiten häneltä itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut itse olevani sellainen. Ihmiset ei tajua, että käyn kyllä töissä myös.
Joku naapurin nerohan jossain ei millään pystynyt tajuamaan että arkipäivänä kotona oleva vuorotyöläinen ei ole työtön.
Puhumattakaan siitä, että toimistotyötä tehdään nykyään kotona etenevässä määrin. Järkevää onkin.
Yksi yh kuvitteli saavansa itselleen sponsorin ja meni avioon rahakkaan miehen kanssa. Mies kuitenkin pisti vaimonsa maksamaan omat ja lapsensa kulut ja avioehto päälle.
Eiköhän tärkeintä ole että tilanne koetaan mielekkääksi ja suhde tasaveroiseksi, vaikka toinen maksaisi kaiken. Ei siinä silloin rahaton kumppani ole missään palvelijan tai lapsen asemassa vaan asioista päätetään yhdessä. Kun rahaa on selvästi yli tarpeen sen merkitys muuttuu, sitä ei tarvitse jatkuvasti ajatella ja voidaan keskittyä siihen mitä kumpikin elämältä haluaa. Silloinkin on järkevää varautua myös eron/sairastumisen/kuoleman varalle tavalla tai toisella.
No lähestulkoon aina se on näin.
Jos raha-asioita ymmärtää, ei kannata kiinnittää jättisummaa kerralla autoon. (sama kuin polttaisi rahaa, arvo hupenee heti.) Osamaksu kannattaa etenkin jos autoliike on tarjonnut matalan koron lainan, jopa nollakorolla oli joskus.