Miehensä siivellä elävät vaimot? Tunnetteko?

Vierailija kirjoitti:

Äitini on aina elänyt. Muutenkin koko identiteetti sitoutui miehensä työuraan, statukseen ja sosiaaliseen tuttavapiiriin. Nyt hän on jo 80, mutta hämmentynyt identiteetistään, kun lastenkasvatuskin meni miten meni ja lapset näkevät isänsäkin aika haasteellisessa valossa kaikenlaisine narsistisine piirteineen. Äitini ei oikein suostu hyväksymään, että välit ns. isään ovat hyvin katkolla ja yrittää normalisoida koko ajan sitä, että "isän kuulumiset sitä tai tätä". Minä aikuisena lapsena taas ihmettelen, onko äitiä olemassa ilman sitoutumista isän identiteettiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole, eikä tuolle ikäluokalle ole kovin tyypillistä lähteä aktiivisesti etsimään ja hakemaan vastauksia tai muutoksia. Surullinen tilanne. Itse opetan lapsilleni ja veljeni pikkutytöille, että oma elämä tulee rakentaa niin, että se ei riipu miehessä millään tasolla. Omat rahat pitää itse ansaita.

Tämä! Just näin, omaa elämää ei saa tässä ajassa, 2020-luvulla,  rakentaa toisen ihmisen varaan. 

Onhan Sirpa Selännekin sanonut, että tykkää olla Jenkeissä kun kukaan ei ihmettele koko elämän kotirouvana olemista. Suomessa kuulemma ihmiset, tututkin, suhtautuu alentuvasti elämäntapakotirouvaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, on paras kaverini. Ei käy töissä, voi käyttää paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin. Vaikuttaa kyllä ihan unelmaelämältä. 

Varmaan onkin, niinkauan kun sitä riittää. On aika iso riski heittäytyä jonkun toisen ihmisen varaan, oli kyse sitten mistä vaan asiasta.  

Ne riskit minimoidaan siinä vaiheessa kun jäädään kotiin. Tapoja on monia. 

En ole mikään statusnainen, vaan pikemminkin maatiaisrotua. Miehen rahoilla elän, kun en oikein missään vaiheessa ole päässyt kunnolla työelämään kiinni. Olen opiskellut yhden AMK-tutkinnon ja nyt opiskelen yliopistossa. Kandiopinnot sain jo suoritettua ja nyt opiskelen maisterivaiheessa.

Olen jo 56-vuotias, en tiedä onko minulla mitään toivoa työllistymisestä enää, enkä ole myöskään ihan varma haluanko edes. Olen nyt hoitanut terveyttäni, jonka opinnoista tuleva stressi pilasi ja nyt tuntuu että kotipihassa ja mökillä on ihan riittävästi puuhaa.

Mies työskentelee IT-alalla ja tekee etätöitä, joten hänkin on kotona kaiket päivät. Elellään paljon omissa oloissa, meidän tontille ei naapurista näy. Eikä meistä muutenkaan näy päällepäin, että mies on miljonääri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut itse olevani sellainen. Ihmiset ei tajua, että käyn kyllä töissä myös.

Minulta oma esihenkilö yritti aikoinaan evätä oikeuden edes hakea erästä työetua sillä perusteella, että a) minulla oli puoliso ja b) puolisoni oli ns. hyvätuloinen.

Vanhoina hyvinä aikoina naisvaltaisen työpaikan nokkimisjärjestys oli todella mielenkiintoinen. Paheksuttiin, että olin ollut kotiäitinä, mutta toisaalta paheksuttiin, että tungin sinne töihin, vaikka olisin voinut jatkaa myös kotiäidin uralla.

Vielä 60-luvulle saakka naiselle avioliiton solminen oli irtisanomisperuste työstä, koska kunniallisen miehen kuului elättää perheensä. Ja se oli myös epäkunnioitettavaa miehen työpaikalle. 

 

Ja edelleen, esim. tt-tuessa puolisolla on elatusvelvollisuus. 

Anoppi oli kuolemaansa asti katkera kun joutui luopumaan esimiestason työpaikastaan mennessään naimisiin 1950.

Silti kylillä kielet kalkatti, että hän "pääsi hyville päiville".

Juuri näin oli elämä. 

 

Tästä huolimatta, kaikissa kotirouvaketjuissa, riittää kymmenittäin vastaväittäjiä joiden mielestä Suomessa ei koskaan ole ollut kotirouvakulttuuria. Mikä on ihmeellinen väite. Kun ei ollut päiväkoteja kaikille, eli jos lapsia sai, ne joutui käytännössä yleensä hoitamaan itse, jos ei ollut varaa palkata hoitajaakaan. 

 

Olisi suotavaa että oma historia tunnettaisiin edes muutama kymmenen vuotta taaksepäin. Edes isovanhempien aikaan. Mutta ei. Naisten "vapaus" on varsin tuore asia myös meillä. 

Eivät nämä kotona töitä tehneet naiset olleet mitään kotirouvia. Kotirouva on sellainen, jolla on lastenhoitaja ja siivooja tekemässä työt ja itse lähinnä siemailee drinkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini on aina elänyt. Muutenkin koko identiteetti sitoutui miehensä työuraan, statukseen ja sosiaaliseen tuttavapiiriin. Nyt hän on jo 80, mutta hämmentynyt identiteetistään, kun lastenkasvatuskin meni miten meni ja lapset näkevät isänsäkin aika haasteellisessa valossa kaikenlaisine narsistisine piirteineen. Äitini ei oikein suostu hyväksymään, että välit ns. isään ovat hyvin katkolla ja yrittää normalisoida koko ajan sitä, että "isän kuulumiset sitä tai tätä". Minä aikuisena lapsena taas ihmettelen, onko äitiä olemassa ilman sitoutumista isän identiteettiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole, eikä tuolle ikäluokalle ole kovin tyypillistä lähteä aktiivisesti etsimään ja hakemaan vastauksia tai muutoksia. Surullinen tilanne. Itse opetan lapsilleni ja veljeni pikkutytöille, että oma elämä tulee rakentaa niin, että se ei riipu miehessä millään tasolla. Omat rahat pitää itse ansaita.

Tietysti elämä riippuu aina toisesta jollain tavalla vaikka ansaitsisi omat rahat ja toinen on paljon varakkaampi. Hieman naiivisti ajateltu, mutta uskotelkaa vain itsellenne että tienaatte vain omat rahanne vaikka miehet maksaisivat kuluista 98%. 

Minä elän aika pitkälti miehen rahoilla. Käyn töissä, mutta tienaan murto-osan miehen palkasta. En ole mikään statusvaimo. Olemme olleet yhdessä pian 30 vuotta. Kaikki omaisuus on yhteistä, meillä ei ole avioehtoa ja olemme tehneet testamentin, jonka mukaan toisen puolison kuollessa leski perii tämän omaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on aina elänyt. Muutenkin koko identiteetti sitoutui miehensä työuraan, statukseen ja sosiaaliseen tuttavapiiriin. Nyt hän on jo 80, mutta hämmentynyt identiteetistään, kun lastenkasvatuskin meni miten meni ja lapset näkevät isänsäkin aika haasteellisessa valossa kaikenlaisine narsistisine piirteineen. Äitini ei oikein suostu hyväksymään, että välit ns. isään ovat hyvin katkolla ja yrittää normalisoida koko ajan sitä, että "isän kuulumiset sitä tai tätä". Minä aikuisena lapsena taas ihmettelen, onko äitiä olemassa ilman sitoutumista isän identiteettiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole, eikä tuolle ikäluokalle ole kovin tyypillistä lähteä aktiivisesti etsimään ja hakemaan vastauksia tai muutoksia. Surullinen tilanne. Itse opetan lapsilleni ja veljeni pikkutytöille, että oma elämä tulee rakentaa niin, että se ei riipu miehessä millään tasolla. Omat rahat pitää itse ansaita.

Tämä! Just näin, omaa elämää ei saa tässä ajassa, 2020-luvulla,  rakentaa toisen ihmisen varaan. 

Onhan Sirpa Selännekin sanonut, että tykkää olla Jenkeissä kun kukaan ei ihmettele koko elämän kotirouvana olemista. Suomessa kuulemma ihmiset, tututkin, suhtautuu alentuvasti elämäntapakotirouvaan. 

Mitä sillä on väliä mitä joku tuttu asiaan suhtautuu, aika hölmö ajattelutapa. Jokainen tehkööt juuri kuten itselleen sopii. Tietysti kannattaa turavata selustansa myös. Sirpa on sen toivottavasti myös tehnyt, ja onhan hän sillä vaikka parilla olisi avioehto ei oikeussali jättäisi häntä ilman mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ja heille kaikki kaikesta on pitää kulisseja yllä. Somessa muokattuja kuvia paljon, implantteja ja kohotuksia naisella. Tuntuu että heillä on hiljainen sopimus että mies saa läydä lykkimässä muitakin (epäilemättä myös vaimo saa), ja mieshän matkustelee paljon kun on niin kovin kiireinen. Paljastui että hänellä on toinen perhe toisessa maassa.

Mitä nää ukot tekevät työkseen? 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon. Miehet tienaa paljon ja vaimot hoitaa kolmen lapsen juoksevat asiat, koulut ja muut. Ihan hyvä ja jopa tarpeellinen systeemi, että miehillä jää aikaa edistää uraa. Vaimot poikkeuksetta todella kauniita ja groomattuja. Mutta ihan yhtä keski-ikäisiä kuin miehetkin. 

Millä aloilla tuntemiesi naisten miehet ovat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut itse olevani sellainen. Ihmiset ei tajua, että käyn kyllä töissä myös.

Minulta oma esihenkilö yritti aikoinaan evätä oikeuden edes hakea erästä työetua sillä perusteella, että a) minulla oli puoliso ja b) puolisoni oli ns. hyvätuloinen.

Vanhoina hyvinä aikoina naisvaltaisen työpaikan nokkimisjärjestys oli todella mielenkiintoinen. Paheksuttiin, että olin ollut kotiäitinä, mutta toisaalta paheksuttiin, että tungin sinne töihin, vaikka olisin voinut jatkaa myös kotiäidin uralla.

Vielä 60-luvulle saakka naiselle avioliiton solminen oli irtisanomisperuste työstä, koska kunniallisen miehen kuului elättää perheensä. Ja se oli myös epäkunnioitettavaa miehen työpaikalle. 

 

Ja edelleen, esim. tt-tuessa puolisolla on elatusvelvollisuus. 

Anoppi oli kuolemaansa asti katkera kun joutui luopumaan esimiestason työpaikastaan mennessään naimisiin 1950.

Silti kylillä kielet kalkatti, että hän "pääsi hyville päiville".

Juuri näin oli elämä. 

 

Tästä huolimatta, kaikissa kotirouvaketjuissa, riittää kymmenittäin vastaväittäjiä joiden mielestä Suomessa ei koskaan ole ollut kotirouvakulttuuria. Mikä on ihmeellinen väite. Kun ei ollut päiväkoteja kaikille, eli jos lapsia sai, ne joutui käytännössä yleensä hoitamaan itse, jos ei ollut varaa palkata hoitajaakaan. 

 

Olisi suotavaa että oma historia tunnettaisiin edes muutama kymmenen vuotta taaksepäin. Edes isovanhempien aikaan. Mutta ei. Naisten "vapaus" on varsin tuore asia myös meillä. 

Eivät nämä kotona töitä tehneet naiset olleet mitään kotirouvia. Kotirouva on sellainen, jolla on lastenhoitaja ja siivooja tekemässä työt ja itse lähinnä siemailee drinkkiä. 

Näitä on Suomessa vähän. Eikä maailmallakaan mitään massamäärää. Ainakaan länsimaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon. Miehet tienaa paljon ja vaimot hoitaa kolmen lapsen juoksevat asiat, koulut ja muut. Ihan hyvä ja jopa tarpeellinen systeemi, että miehillä jää aikaa edistää uraa. Vaimot poikkeuksetta todella kauniita ja groomattuja. Mutta ihan yhtä keski-ikäisiä kuin miehetkin. 

Millä aloilla tuntemiesi naisten miehet ovat? 

Pääosin pankkia, sijoitusfirmoja ja lakimiehiä. Konsulttifirmojen partnereita. Joillain on oma yritys, yleensä IT-puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, on paras kaverini. Ei käy töissä, voi käyttää paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin. Vaikuttaa kyllä ihan unelmaelämältä. 

Varmaan onkin, niinkauan kun sitä riittää. On aika iso riski heittäytyä jonkun toisen ihmisen varaan, oli kyse sitten mistä vaan asiasta.  

Ne riskit minimoidaan siinä vaiheessa kun jäädään kotiin. Tapoja on monia. 

Hyvä jos näin tehdään. On näitä tarinoita julkisuudessakin ollut useita, missä kotiin jäänyt on lopulta eron tullessa jäänyt tyhjän päälle. Ainoa varma asia silloin on takuueläke. 

Niin? Mitä vi.... väliä? Onko sinulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, on paras kaverini. Ei käy töissä, voi käyttää paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin. Vaikuttaa kyllä ihan unelmaelämältä. 

Varmaan onkin, niinkauan kun sitä riittää. On aika iso riski heittäytyä jonkun toisen ihmisen varaan, oli kyse sitten mistä vaan asiasta.  

Ne riskit minimoidaan siinä vaiheessa kun jäädään kotiin. Tapoja on monia. 

Hyvä jos näin tehdään. On näitä tarinoita julkisuudessakin ollut useita, missä kotiin jäänyt on lopulta eron tullessa jäänyt tyhjän päälle. Ainoa varma asia silloin on takuueläke. 

Miten kävi Mikkosille? Korskea pariskunta, jonka mielestä vaimon paikka oli kotona ja yhteiskunnan huono-osaisia "tukiloisia" pilkkasivat. Hyvin kelpasi tukirahat ja yhteiskunnan apu Timon vammauduttua ja lopulta Niinasta tuli kahden nepsyn työtön yh Kontulassa eli juuri sellainen ihminen, joita oli vuosia pilkannut.

Mun frendin mies on miljonääri. On joku oma firma. On myös lentäjä ja lentää kyllä ilmeisesti täysiaikaisesti. Frendi ei ole ollut töissä lasten syntymistä alkaen, nyt lapset jo jotain 15-18. Matkustelee koko ajan ukkonsa mukana ja golfailee. Ei hullummalta sekään elämä näytä, vaikka voi kateellisia vähän siepata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, on paras kaverini. Ei käy töissä, voi käyttää paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin. Vaikuttaa kyllä ihan unelmaelämältä. 

Varmaan onkin, niinkauan kun sitä riittää. On aika iso riski heittäytyä jonkun toisen ihmisen varaan, oli kyse sitten mistä vaan asiasta.  

Koko elämä on riski, jos näin uskaltaa ajatella. Valitettavasti ihminen joutuu elämässään heittäytymään erilaisiin tilanteisiin ja ihmisten kanssa toimimiseen elämässään. Itse en luota keneenkään muuhun niin paljon kuin puolisooni, ja uskon että hän luottaa minuun yhtä paljon. Emme ole ihan eilisen teeren poikia kumpikaan, ja elämä on opettanut, että luottamus puolisoiden välillä on yksi tärkeimmistä asioista. 

Suurin osa parisuhteessa elävistä naisista maksattaa onia asioitaan miehellä. En tunne yhtään naista joka suostuisi 50/50 suhteeseen vaan ihan jokainen nainen aina vaatii että miehen on maksettava enemmän yhteisistä kustannuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, on paras kaverini. Ei käy töissä, voi käyttää paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin. Vaikuttaa kyllä ihan unelmaelämältä. 

Varmaan onkin, niinkauan kun sitä riittää. On aika iso riski heittäytyä jonkun toisen ihmisen varaan, oli kyse sitten mistä vaan asiasta.  

Ne riskit minimoidaan siinä vaiheessa kun jäädään kotiin. Tapoja on monia. 

Hyvä jos näin tehdään. On näitä tarinoita julkisuudessakin ollut useita, missä kotiin jäänyt on lopulta eron tullessa jäänyt tyhjän päälle. Ainoa varma asia silloin on takuueläke. 

Miten kävi Mikkosille? Korskea pariskunta, jonka mielestä vaimon paikka oli kotona ja yhteiskunnan huono-osaisia "tukiloisia" pilkkasivat. Hyvin kelpasi tukirahat ja yhteiskunnan apu Timon vammauduttua ja lopulta Niinasta tuli kahden nepsyn työtön yh Kontulassa eli juuri sellainen ihminen, joita oli vuosia pilkannut.

Luulin ensin että tarkotat Helppo elämä -sarjan Mikkosia, mutta sitten tajusin. :D Oli muuten hyvä sarja kulissien pitämisestä ja niiden sortumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on aina elänyt. Muutenkin koko identiteetti sitoutui miehensä työuraan, statukseen ja sosiaaliseen tuttavapiiriin. Nyt hän on jo 80, mutta hämmentynyt identiteetistään, kun lastenkasvatuskin meni miten meni ja lapset näkevät isänsäkin aika haasteellisessa valossa kaikenlaisine narsistisine piirteineen. Äitini ei oikein suostu hyväksymään, että välit ns. isään ovat hyvin katkolla ja yrittää normalisoida koko ajan sitä, että "isän kuulumiset sitä tai tätä". Minä aikuisena lapsena taas ihmettelen, onko äitiä olemassa ilman sitoutumista isän identiteettiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole, eikä tuolle ikäluokalle ole kovin tyypillistä lähteä aktiivisesti etsimään ja hakemaan vastauksia tai muutoksia. Surullinen tilanne. Itse opetan lapsilleni ja veljeni pikkutytöille, että oma elämä tulee rakentaa niin, että se ei riipu miehessä millään tasolla. Omat rahat pitää itse ansaita.

Tämä! Just näin, omaa elämää ei saa tässä ajassa, 2020-luvulla,  rakentaa toisen ihmisen varaan. 

Onhan Sirpa Selännekin sanonut, että tykkää olla Jenkeissä kun kukaan ei ihmettele koko elämän kotirouvana olemista. Suomessa kuulemma ihmiset, tututkin, suhtautuu alentuvasti elämäntapakotirouvaan. 

Mitä sillä on väliä mitä joku tuttu asiaan suhtautuu, aika hölmö ajattelutapa. Jokainen tehkööt juuri kuten itselleen sopii. Tietysti kannattaa turavata selustansa myös. Sirpa on sen toivottavasti myös tehnyt, ja onhan hän sillä vaikka parilla olisi avioehto ei oikeussali jättäisi häntä ilman mitään. 

Amerikassa tavallisenkin kotirouvan asema on turvattu monella tavalla, joten en olisi multimiljonääreistä huolissani ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, on paras kaverini. Ei käy töissä, voi käyttää paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin. Vaikuttaa kyllä ihan unelmaelämältä. 

Varmaan onkin, niinkauan kun sitä riittää. On aika iso riski heittäytyä jonkun toisen ihmisen varaan, oli kyse sitten mistä vaan asiasta.  

Ne riskit minimoidaan siinä vaiheessa kun jäädään kotiin. Tapoja on monia. 

Hyvä jos näin tehdään. On näitä tarinoita julkisuudessakin ollut useita, missä kotiin jäänyt on lopulta eron tullessa jäänyt tyhjän päälle. Ainoa varma asia silloin on takuueläke. 

Kotiin jäävän pitää ottaa itse vastuuta omista asioista. Jos kerran jää työelämän ulkopuolelle, on hoidettava asiat niin että pärjää itsenäisesti, jos tilanne muuttuu.