Lue keskustelun säännöt.
Jos ei halua deittailla duunaria, onko kyse silloin elitismistä...
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, mehän eletään maailmassa, jossa jotkut sairaanhoitajatkin luulevat olevansa akateemisia...
he ovat
Eivät ole. Sairaanhoitaja opiskelee AMK:ssa, akateemiset ovat yliopiston käyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi enää duunarin kanssa ja tämä perustuu omaan kokemukseen. Tutustuin nuorena ammattikoulun käyneeseen duunariin, itse olin lukiossa. Lapsiakin saimme, mutta miestä ärsytti akateemisen koulutukseni jälkeen työni. Häntä ei tuntunut kiinnostavan mitään, mitä maailmassa tapahtui, mutta kovasti halusi olla duunari, ja minunkin olisi pitänyt unohtaa kaikki työhön liittyvät asiat, kun työpaikan oven kiinni laitoin työpäivän jälkeen. Työkavereista, osa hyviä ystäviä, ei saanut puhua kotona. Minusta tuntui, että hän jämähti paikoilleen, eikä kehittynyt missään suhteessa. Ne jututkin olivat samaa paskan jauhamista. Erohan siitä ennen pitkää tuli. Voisi sanoa, että kasvoimme erillemme.
Sen jälkeen olin pitkässä suhteessa vähän enemmän koulutetun miehen kanssa. Akateeminen hänkään ei ollut, mutta ajatuskyvyltään kuitenkin eri tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, mehän eletään maailmassa, jossa jotkut sairaanhoitajatkin luulevat olevansa akateemisia...
he ovat
Hehee, no eivät ole. Tahtotila on kuitenkin vahva.
Pari kokemusta nuorena amiksen kanssa seurustelusta. Hain ja pääsin opiskelemaan yliopistoon haaveammattiani, poikaystävä alkoi lytätä, että älä sitten kuvittele, että olisit parempi kuin muut. Ja varsinkin kännissä ivasi ylioppilaita. Toinen oli myöhemmin pykälää fiksumpi tapaus, mutta itsetunto ei kestänyt tälläkään. En halua vähätellä tai pienentää itseäni vaan olla se mikä olen ja mitä olen saavuttanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Jos rouvasi/herrasi olisi myös matemaatikko niin ehkä sitten juttelisitte?
Seurustelin joskun matikasta tohtoriksi väitelleen miehen kanssa. Itse olen muun alan akateeminen. Emme me matikasta juurikaan puhuneet, emmekä minunkaan alani substanssista. Oikein mukava, empaattinen ja hauska mies hän oli, mutta suhteemme kaatui muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs duunarimiesystävä ivasi työtäni, kun kerran seurasi etätyöpäivääni. Nauroi ääneen, miten helppoa työni on, kun näpyttelen vähän tietokonetta ja pari Teams-palaveria, joissa en puhu kuin muutaman sanan sillloin tällöin.
Juu, ihan tyhjästä minulle maksetaan 5000e/kk.
En edes halua enää parisuhdemielessä ajallakaan tutustumista duunareihin
Vierailija kirjoitti:
Eräs duunarimiesystävä ivasi työtäni, kun kerran seurasi etätyöpäivääni. Nauroi ääneen, miten helppoa työni on, kun näpyttelen vähän tietokonetta ja pari Teams-palaveria, joissa en puhu kuin muutaman sanan sillloin tällöin.
Juu, ihan tyhjästä minulle maksetaan 5000e/kk.
En edes halua enää parisuhdemielessä ajallakaan tutustumista duunareihin
No nyt oli kyllä duunarimies oikeassa. Terveisin etätyöpro ja onhan tämä naurettavan ylipalkattua tai "oikeat työt" alipalkattuja. Itse olen jälkimmäisen kannalla ja olenkin vältellyt oikeita töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin deittipalveluissa, en halunnut deittailla duunareita ja joskus siitä sanoinkin tosi suoraan - tavallaan kadun kyllä sitä suoraan sanomista.
Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut elitisti tai niputtanut duunarit yhteen nippuun esim. sen perusteella, mitä duunarit harrastavat, mistä he tykkäävät tai kuinka älykkäitä he ovat. Minulla ei myöskään ole ongelmia toimia heidän kanssaan muissa yhteyksissä, ja arvostan heidänkin työtään. En myöskään yhtään epäile, etteikö minulla ja jollakin duunarilla olisi paljonkin yhteistä puhuttavaa.
Koulujen käynti oli kuitenkin minulle tärkeä arvo. Minulle se kertoi jotakin positiivista ja tärkeää ihmisestä, että oli halunnut haastaa itseään siinä asiassa ja käydä kouluja. Tästä on jo yli kymmenen vuotta, ja ehkä tämä ehdottomuus "koulujen käynti on tärkeää" nyt jo hieman hymyilyttää, mutta väliäkö sillä, olen naimisissa jo.
Niin joo ja olen itse kouluni käynyt mutta työläisperheestä ihan täysin lähtöisin.
Olen itse akateeminen ja syksyksi olen ilmoittautunut kansalaisopiston kurssille. Tohtoriksi (lääketiede) väitellyt mieheni on käynyt monilla kansalaisopiston kursseilla. Juristiystäväni käy kansalaisopiston tanssitunneilla ja itsekin olen käynyt tohtoriksi väitelleen zumba-ohjaajan tunnilla. En usko, että olemme mitään poikkeustapauksia.