Lue keskustelun säännöt.
Jos ei halua deittailla duunaria, onko kyse silloin elitismistä...
Kommentit (146)
En seurustelisi enää duunarin kanssa ja tämä perustuu omaan kokemukseen. Tutustuin nuorena ammattikoulun käyneeseen duunariin, itse olin lukiossa. Lapsiakin saimme, mutta miestä ärsytti akateemisen koulutukseni jälkeen työni. Häntä ei tuntunut kiinnostavan mitään, mitä maailmassa tapahtui, mutta kovasti halusi olla duunari, ja minunkin olisi pitänyt unohtaa kaikki työhön liittyvät asiat, kun työpaikan oven kiinni laitoin työpäivän jälkeen. Työkavereista, osa hyviä ystäviä, ei saanut puhua kotona. Minusta tuntui, että hän jämähti paikoilleen, eikä kehittynyt missään suhteessa. Ne jututkin olivat samaa paskan jauhamista. Erohan siitä ennen pitkää tuli. Voisi sanoa, että kasvoimme erillemme.
Sen jälkeen olin pitkässä suhteessa vähän enemmän koulutetun miehen kanssa. Akateeminen hänkään ei ollut, mutta ajatuskyvyltään kuitenkin eri tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, mehän eletään maailmassa, jossa jotkut sairaanhoitajatkin luulevat olevansa akateemisia...
he ovat
Hehee, no eivät ole. Tahtotila on kuitenkin vahva.
Pari kokemusta nuorena amiksen kanssa seurustelusta. Hain ja pääsin opiskelemaan yliopistoon haaveammattiani, poikaystävä alkoi lytätä, että älä sitten kuvittele, että olisit parempi kuin muut. Ja varsinkin kännissä ivasi ylioppilaita. Toinen oli myöhemmin pykälää fiksumpi tapaus, mutta itsetunto ei kestänyt tälläkään. En halua vähätellä tai pienentää itseäni vaan olla se mikä olen ja mitä olen saavuttanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Jos rouvasi/herrasi olisi myös matemaatikko niin ehkä sitten juttelisitte?
Seurustelin joskun matikasta tohtoriksi väitelleen miehen kanssa. Itse olen muun alan akateeminen. Emme me matikasta juurikaan puhuneet, emmekä minunkaan alani substanssista. Oikein mukava, empaattinen ja hauska mies hän oli, mutta suhteemme kaatui muista syistä.
Eräs duunarimiesystävä ivasi työtäni, kun kerran seurasi etätyöpäivääni. Nauroi ääneen, miten helppoa työni on, kun näpyttelen vähän tietokonetta ja pari Teams-palaveria, joissa en puhu kuin muutaman sanan sillloin tällöin.
Juu, ihan tyhjästä minulle maksetaan 5000e/kk.
En edes halua enää parisuhdemielessä ajallakaan tutustumista duunareihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs duunarimiesystävä ivasi työtäni, kun kerran seurasi etätyöpäivääni. Nauroi ääneen, miten helppoa työni on, kun näpyttelen vähän tietokonetta ja pari Teams-palaveria, joissa en puhu kuin muutaman sanan sillloin tällöin.
Juu, ihan tyhjästä minulle maksetaan 5000e/kk.
En edes halua enää parisuhdemielessä ajallakaan tutustumista duunareihin
No nyt oli kyllä duunarimies oikeassa. Terveisin etätyöpro ja onhan tämä naurettavan ylipalkattua tai "oikeat työt" alipalkattuja. Itse olen jälkimmäisen kannalla ja olenkin vältellyt oikeita töitä.
Kun olin deittipalveluissa, en halunnut deittailla duunareita ja joskus siitä sanoinkin tosi suoraan - tavallaan kadun kyllä sitä suoraan sanomista.
Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut elitisti tai niputtanut duunarit yhteen nippuun esim. sen perusteella, mitä duunarit harrastavat, mistä he tykkäävät tai kuinka älykkäitä he ovat. Minulla ei myöskään ole ongelmia toimia heidän kanssaan muissa yhteyksissä, ja arvostan heidänkin työtään. En myöskään yhtään epäile, etteikö minulla ja jollakin duunarilla olisi paljonkin yhteistä puhuttavaa.
Koulujen käynti oli kuitenkin minulle tärkeä arvo. Minulle se kertoi jotakin positiivista ja tärkeää ihmisestä, että oli halunnut haastaa itseään siinä asiassa ja käydä kouluja. Tästä on jo yli kymmenen vuotta, ja ehkä tämä ehdottomuus "koulujen käynti on tärkeää" nyt jo hieman hymyilyttää, mutta väliäkö sillä, olen naimisissa jo.
Niin joo ja olen itse kouluni käynyt mutta työläisperheestä ihan täysin lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Tästä aiheesta on tehty valtavasti tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Sosioekonomisen aseman (eli koulutuksen, tulojen ja ammatin) ja vapaa-ajan vieton välinen yhteys on ollut yksi sosiologian, liikuntatieteiden ja nuorisotutkimuksen kestosuosikeista vuosikymmenten ajan.
Suomessa tärkeimpiä ja laajimpia tietolähteitä ovat muun muassa Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimukset (tehty säännöllisesti vuosina 1977–2017) sekä lasten ja nuorten kohdalla valtakunnalliset LIITU-tutkimukset (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen) ja Nuorisobarometrit.
Tässä on katsaus siihen, millaisia eroja "duunareiden" (perus- tai keskiasteen koulutus, suorittava työ) ja "akateemisten" (korkeakoulutetut, asiantuntijatyö) harrastuksissa tyypillisesti tutkimusten valossa näkyy:
1. Liikunta ja urheilu
Akateemiset: Tilastojen mukaan korkeasti koulutetut harrastavat enemmän vapaa-ajan liikuntaa ja hyötyliikuntaa, kuten työmatkapyöräilyä. Lajivalinnoissa korostuvat usein kestävyyslajit (esim. maraton, maastohiihto), mailapelit (tennis, padel) sekä lajit, joissa on korkeampi osallistumiskynnys tai kustannusrakenne (ratsastus, purjehdus, golf). Liikunta on usein vahvasti tavoitteellista.
Duunarit: Perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneilla työ on fyysisesti huomattavasti kuormittavampaa. Tämä näkyy suoraan siinä, ettei vapaa-ajalla välttämättä ole energiaa tai tarvetta harrastaa raskasta liikuntaa. Tutkimuksissa on myös havaittu lajikohtaisia eroja: alempi koulutustaso ennustaa tilastollisesti useammin esimerkiksi moottoriurheilun (ralli, mönkijät) tai jääkiekon harrastamista.
2. Kulttuuri ja ruutuaika
Akateemiset: Korkeakoulutettujen vapaa-aikaan kuuluu tilastollisesti enemmän niin sanotun "korkeakulttuurin" kuluttamista. Tämä tarkoittaa teatterissa, taidenäyttelyissä, museoissa ja klassisen musiikin konserteissa käymistä. Myös kirjallisuuden lukeminen on yleisempää. Ruudun ääressä vietetty vapaa-aika on keskimäärin vähäisempää.
Duunarit: Ruutuaika (television katselu, videopelit) on tilastollisesti yleisempää. Kulttuurin kulutuksessa painottuvat useammin populaarikulttuuri, viihde ja elokuvat. Vapaa-aika saatetaan myös mieltää enemmän puhtaana "lepona ja olemisena" vastapainona työlle, kun taas akateemisilla vapaa-ajasta voi toisinaan tulla jopa työn kaltainen suoritus (esim. tavoitteellinen treenaaminen älykellojen kanssa).
Kansalaisopiston kursseilla meitä on moneen lähtöön. Liikuntatunneilla mm. juristit ja laitoshuoltajat, metallitöissä käsityöläisiä ja insinöörejä. Yhteistä on kiinnostus tiettyyn aiheeseen. Vuosikymmenissä on tutustunut, uskaltaisin sanoa, satoihin ihmisiin. Tilastot voivat olla tilastoja mutta kokemus on näyttänyt myös sen toisen puolen ja yksilöt.
Niin, eihän tuo tietenkään mikään kiveen hakattu totuus ole, ja yksilöitä löytyy moneen lähtöön. Tosin ainakaan itse tuntemani juristit, insinöörit ja muut akateemisesti koulutetut eivät juurikaan kansalaisopiston tunneilla pyöri, vaan käyvät personal training -studioilla, yksityisillä kuntosaleilla ja erilaisissa hyvinvointikeskuksissa. Samoin taideaineista kiinnostuneet tuntuvat hakeutuvan enemmän yksityisten taidekoulujen, studioiden ja työpajojen kursseille. Tämä on toki vain oma havaintoni.
Olen itse akateeminen ja syksyksi olen ilmoittautunut kansalaisopiston kurssille. Tohtoriksi (lääketiede) väitellyt mieheni on käynyt monilla kansalaisopiston kursseilla. Juristiystäväni käy kansalaisopiston tanssitunneilla ja itsekin olen käynyt tohtoriksi väitelleen zumba-ohjaajan tunnilla. En usko, että olemme mitään poikkeustapauksia.
Erikoista kun tunnen kaikki juristit ja yksikään ei kyllä käy kansalaisopiston tanssitunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Sitten on töitä ja ammatteja, joista ei voi paljoa jutella kuten puolustusvoimat, hoito-ala jne.
Puolustusvoimat olisi kyllä sellainen ala, että en missään nimessä olisi kiinnostunut kumppanista, joka työskentelee siellä. Eikä hoitoalakaan olisi ensimmäisten joukossa.
Miehet menee naimisiin ulkonäön kanssa, naiset ammatin.
Tämä koskee vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole henkisesti kypsiä.
Henkisesti kypsät riitelee noista naisista jotka näyttää perunan ja mursun risteytymältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa koulutetumpi nainen?
Itse en ole "koulutettu" sen kummemmin, mutta itse ollut kiinnostunut oppimaan siitä asti kun opin lukemaan esikouluiässä. Nykyään parikin firmaa, alallaan kansainvälisesti tunnettu, miljoonien vuosittainen myynti ja koteja eri maissa. Opiskeltua tuli yhdessä suomen vaativimmista yliopistoista kunnes muut asiat veivät sieltä. Mutta korkein loppun asti käyty koulutus oli lukio.
Tiedän tietäväni asioista enemmän kuin ihmiset keskimäärin, mutta sitä ei ole kukaan minulle kouluttanut valmiista putkesta lukiota ja keskeneräistä tutkintoa enempää. Statukseni siis ei ilmeisti riitä koulutetuille naisille. Kerran tinderissä joku kysyi ensi alkuun multa "mikä on koulutuksesi". Vastasin että ylioppilas. Hän totesi että "meillä ei ole sitten mitään puhuttavaa" ja match poistui. Taisi olla koulutetumpi nainen kyseessä.
Ei kai se niin kryptinen ilmaisu ole? Itse olen tohtorin tutkinnon suorittanut. Jo maisteri tuntuu olevan monelle duunarimiehelle punainen vaate. Oletus on, että on lukenut sukupuolentutkimusta tai sosiologiaa, jotka on duunarimiehestä täyttä pasqaa. Siitä lähdetään.
Minkä ikäisenä valmistuit maisteriksi?
23-vuotiaana.
i rest my case.
You do that, buddy.
Hyvin hän todisti kuinka naiset opiskelee hedelmällisimmät vuotensa ja aivan turhaan.
Turhaan? Minulla on hyvä työ, josta pidän todella paljon. Lisäksi hyvät tulot sekä mahdollisuus viettää juuri sellaista vapaa-aikaa kuin tahdon ja panostaa niihin asioihin joita arvostan.
Maailmassa on muutakin kuin oma napa. Kuten rakkaus omaan lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Pari kokemusta nuorena amiksen kanssa seurustelusta. Hain ja pääsin opiskelemaan yliopistoon haaveammattiani, poikaystävä alkoi lytätä, että älä sitten kuvittele, että olisit parempi kuin muut. Ja varsinkin kännissä ivasi ylioppilaita. Toinen oli myöhemmin pykälää fiksumpi tapaus, mutta itsetunto ei kestänyt tälläkään. En halua vähätellä tai pienentää itseäni vaan olla se mikä olen ja mitä olen saavuttanut
Oletko saanut lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs duunarimiesystävä ivasi työtäni, kun kerran seurasi etätyöpäivääni. Nauroi ääneen, miten helppoa työni on, kun näpyttelen vähän tietokonetta ja pari Teams-palaveria, joissa en puhu kuin muutaman sanan sillloin tällöin.
Juu, ihan tyhjästä minulle maksetaan 5000e/kk.
En edes halua enää parisuhdemielessä ajallakaan tutustumista duunareihin
Miksi et mennyt päiväksi tekemään miehen töitä? Pelkäsitkö että hän oli oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Määrittele duunari? Palkkatöillä elävä?
Fyysistä tai/ja matalapalkkaista työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Minäkin entisenä duunarina pohdin miksi tieteet, taiteet, kulttuuri, politiikka, historia ym. ei tunnu kiinnostavan. Ainoastaan jauhavat jostain naisen perseestä jonka näkivät viime viikolla kadulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'ttu mitä dorkia ihmiset on.
Minulla on kaksi ylempää, no olen duunari hyvin mielelläni. This is my life.
Pyöritän myös semipassiivista yritystoimintaa, tein viime kuussa tilinpäätöksen ja siellähän oli yli 4 miljoonaa taseen loppusummassa.
Toiset tekevät mitä tahtovat, toiset vissiin eivät.
M45
Ei se ole välttämättä se raha, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan.
Mieluummin olisin yhdessä köyhän näyttelijän kanssa kuin rikkaan kalatehtaan johtajan kanssa.
Kumpia on enemmän sinkku markkinoilla? Köyhiä vai toimitusjohtajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin on duunaritaustainen yrittäjä. Älylliseen keskusteluun ei ole kykyä eikä aikaa.
Tuo on kyllä totta. Jos tinderissä lukee yrittäjä niin siirrän suosiolla luiskaan.
Onhan se julkisella olevalle käsittämätön asia oikein yrittäjä.
Jos tuo on lähtökohta niin tottakai se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Se on se juttu, että jos joku toimiston pikkutakkimies harrastaa esim. brassijujutsua, se on IHANAA. Jos taas joku duunari, se on kallujen ajanhukkaa. Vulgaaria!
Näiden mielestä sama mitä duunari harrastaa, se on turhaa, tyhmää, ajanhukkaa. Reaktio on vaan "öö OK" ja ei ole mitenkään verrattavissa siihen jos joku KOULUTETTU harrastaisi samaa asiaa. Sama miten yhdeltä mieheltä "hei, näin että harrastat asiaa X" on ihanan mielikuvituksellinen aloite Tinderissä ja joltain toiselta (köh, duunarilta, rumalta tai muuten matalan statuksen mieheltä) sama aloite olisi täysin mielikuvitukseton ja LOU EFFÖÖÖ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Se on se juttu, että jos joku toimiston pikkutakkimies harrastaa esim. brassijujutsua, se on IHANAA. Jos taas joku duunari, se on kallujen ajanhukkaa. Vulgaaria!
Näiden mielestä sama mitä duunari harrastaa, se on turhaa, tyhmää, ajanhukkaa. Reaktio on vaan "öö OK" ja ei ole mitenkään verrattavissa siihen jos joku KOULUTETTU harrastaisi samaa asiaa. Sama miten yhdeltä mieheltä "hei, näin että harrastat asiaa X" on ihanan mielikuvituksellinen aloite Tinderissä ja joltain toiselta (köh, duunarilta, rumalta tai muuten matalan statuksen mieheltä) sama aloite olisi täysin mielikuvitukseton ja LOU EFFÖÖÖ.
Pointti siis siinä, että jos et mene siihen koulutetun, menestyvän, hustle grindset 24/7 miehen muottiin, ihan sama mitä harrastat tai teet, ei kiinnosta, koska todennäköisesti et pönkitä naisen statusta.
Eivät ole. Sairaanhoitaja opiskelee AMK:ssa, akateemiset ovat yliopiston käyneitä.