Jos ei halua deittailla duunaria, onko kyse silloin elitismistä...

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kyse elitismistä, mutta en ikinä voisi ottaa mitään lähärilissua. En vaan kestä ajatusta, että toinen tekee jotain yksinkertaista suorittavaa tehtävää päivästä toiseen.

Alapeukuista päätellen duunarin vieroksuminen sallitaan naisille, mutta ei miehille.

Mikä ei toki tällä palstalla yllätä.

En ymmärrä, miksi ihmiset loukkaantuvat siitä, että joku ei koe toista sopivaksi kumppaniksi tämän työn vuoksi. Työhän on varsin iso osa ihmisen elämää ja kertoo henkilön kiinnostuksenkohteista, arvoista ja siitä, millaisista asioista hän innostuu. Jos nämä asiat ovat itsellä päinvastaisia, on aivan ymmärrettävää, että mieluummin etsii kumppanikseen sellaisen ihmisen, jonka maailmankuva ja tavoitteet ovat lähempänä omia. Ei siinä tarvitse olla kyse siitä, että toinen olisi ihmisenä huonompi, vaan yksinkertaisesti siitä, että elämäntyylit ja kiinnostuksenkohteet ovat liian erilaiset.

Miksi ihmeessä ihmisen uravalinta ei saisi olla tärkeä peruste kumppaninvalinnassa? 

Vierailija kirjoitti:

Korkeammin koulutettu mies on kokemukseni mukaan lähes aina ehta lammasmainen npc-mies, joka viimeistään keski-ikäisenä näivettyy omien "järki"valintojensa seurauksena. Duunareilta voi löytyä aidosti omia mielenkiinnon kohteita ja niiden pohjalta tehtyjä valintoja, elämää omilla ehdoilla eikä yhteiskunnan odotusten pohjalta sekä laatikon ulkopuolelta katsomista. Tokihan tämä on pahimmillaan huonompi kuin npc-mies, mutta parhaimmillaan oikea ja aito ihminen, eikä mikään sokeana elämäänsä elävä botti.

Ikävää ettei sinulla ollut lahjakkuutta, motivaatiota tai lapsuudenkodin tukea kouluttautua. 

Jos "kokemuksesi mukaan" "lähes aina" korkeakoulutetut miehet ovat "lammasmaisia NPC-miehiä", se kyllä kertoo enemmän sinusta ja kavereistasi, ei valtavirrasta.

Vierailija kirjoitti:

En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa.. 

Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse ei pidä duunarin hommia kiinnostavina, on ihan ymmärrettävää, ettei hae kumppanikseen ihmistä, joka on sellaisen ammatin valinnut. Sama pätee toki myös toisin päin. 

Se juuri. Ihmetyttää se, että jos lähtökohtainen suhtautuminen esim. akateemiseen koulutukseen ja siihen liittyvään työhön on halveksuva, niin miksi ihmeessä deittailla naisia, joilla sellainen työ on? Onko päästävä vit*uilemaan niille jostain syystä?

Aivan. Nythän on nimenomaan kyse akateemisista, jotka halveksuvat duunareita. Yrität projisoida tuon ominaisuuden duunareihin, mutta ei onnistu, koska ketjun aihe on akateemiset, jotka eivät halua deittailla duunareita. 

Mutta onko se automaattisesti halveksimista, jos ei koe olevansa yhteensopiva jonkun kanssa tämän uravalinnan vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kyse elitismistä, mutta en ikinä voisi ottaa mitään lähärilissua. En vaan kestä ajatusta, että toinen tekee jotain yksinkertaista suorittavaa tehtävää päivästä toiseen.

Olen sekä maisteri että lähäri, tässä järjestyksessä. Enkä ole työssä ainoa vastaavalla taustalla. Teen molempien alojen hommia. Sinun nimenomaan kannattaisi ottaa se lähärilissu, niin maailmankuvasi saattaisi laajeta.

Miksi vaihdoit maisterin hommat lähäriduuniin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse ei pidä duunarin hommia kiinnostavina, on ihan ymmärrettävää, ettei hae kumppanikseen ihmistä, joka on sellaisen ammatin valinnut. Sama pätee toki myös toisin päin. 

Se juuri. Ihmetyttää se, että jos lähtökohtainen suhtautuminen esim. akateemiseen koulutukseen ja siihen liittyvään työhön on halveksuva, niin miksi ihmeessä deittailla naisia, joilla sellainen työ on? Onko päästävä vit*uilemaan niille jostain syystä?

Aivan. Nythän on nimenomaan kyse akateemisista, jotka halveksuvat duunareita. Yrität projisoida tuon ominaisuuden duunareihin, mutta ei onnistu, koska ketjun aihe on akateemiset, jotka eivät halua deittailla duunareita. 

Mutta onko se automaattisesti halveksimista, jos ei koe olevansa yhteensopiva jonkun kanssa tämän uravalinnan vuoksi?

En tiedä. Itsehän sinä äsken yritti väittää, että duunareiden osalta olisi näin. Minä vain käänsin omat sanasi sinua vastaan. 

"Projektio on psykologian ja psykiatrian käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen."

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi ihmiset loukkaantuvat siitä, että joku ei koe toista sopivaksi kumppaniksi tämän työn vuoksi. Työhän on varsin iso osa ihmisen elämää ja kertoo henkilön kiinnostuksenkohteista, arvoista ja siitä, millaisista asioista hän innostuu. Jos nämä asiat ovat itsellä päinvastaisia, on aivan ymmärrettävää, että mieluummin etsii kumppanikseen sellaisen ihmisen, jonka maailmankuva ja tavoitteet ovat lähempänä omia. Ei siinä tarvitse olla kyse siitä, että toinen olisi ihmisenä huonompi, vaan yksinkertaisesti siitä, että elämäntyylit ja kiinnostuksenkohteet ovat liian erilaiset.

Hmm, se mitä työtä teen ei kerro siitä millainen olen työn ulkopuolella. Moni muualta kuin työkuvioista tuttu yllättyy, kun kerron mitä työtä teen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.

En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti. 

Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa koulutetumpi nainen? 

Itse en ole "koulutettu" sen kummemmin, mutta itse ollut kiinnostunut oppimaan siitä asti kun opin lukemaan esikouluiässä. Nykyään parikin firmaa, alallaan kansainvälisesti tunnettu, miljoonien vuosittainen myynti ja koteja eri maissa.  Opiskeltua tuli yhdessä suomen vaativimmista yliopistoista kunnes muut asiat veivät sieltä. Mutta korkein loppun asti käyty koulutus oli lukio.

 Tiedän tietäväni asioista enemmän kuin ihmiset keskimäärin, mutta sitä ei ole kukaan minulle kouluttanut valmiista putkesta lukiota ja keskeneräistä tutkintoa enempää. Statukseni siis ei ilmeisti riitä koulutetuille naisille. Kerran tinderissä joku kysyi ensi alkuun multa "mikä on koulutuksesi". Vastasin että ylioppilas. Hän totesi että "meillä ei ole sitten mitään puhuttavaa" ja match poistui. Taisi olla koulutetumpi nainen kyseessä.

Ei kai se niin kryptinen ilmaisu ole? Itse olen tohtorin tutkinnon suorittanut. Jo maisteri tuntuu olevan monelle duunarimiehelle punainen vaate. Oletus on, että on lukenut sukupuolentutkimusta tai sosiologiaa, jotka on duunarimiehestä täyttä pasqaa. Siitä lähdetään.

Minkä ikäisenä valmistuit maisteriksi?

23-vuotiaana.

i rest my case.

You do that, buddy.

Hyvin hän todisti kuinka naiset opiskelee hedelmällisimmät vuotensa ja aivan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kyse elitismistä, mutta en ikinä voisi ottaa mitään lähärilissua. En vaan kestä ajatusta, että toinen tekee jotain yksinkertaista suorittavaa tehtävää päivästä toiseen.

Olen sekä maisteri että lähäri, tässä järjestyksessä. Enkä ole työssä ainoa vastaavalla taustalla. Teen molempien alojen hommia. Sinun nimenomaan kannattaisi ottaa se lähärilissu, niin maailmankuvasi saattaisi laajeta.

Miksi vaihdoit maisterin hommat lähäriduuniin?

En vaihtanut, vaan teen molempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi ihmiset loukkaantuvat siitä, että joku ei koe toista sopivaksi kumppaniksi tämän työn vuoksi. Työhän on varsin iso osa ihmisen elämää ja kertoo henkilön kiinnostuksenkohteista, arvoista ja siitä, millaisista asioista hän innostuu. Jos nämä asiat ovat itsellä päinvastaisia, on aivan ymmärrettävää, että mieluummin etsii kumppanikseen sellaisen ihmisen, jonka maailmankuva ja tavoitteet ovat lähempänä omia. Ei siinä tarvitse olla kyse siitä, että toinen olisi ihmisenä huonompi, vaan yksinkertaisesti siitä, että elämäntyylit ja kiinnostuksenkohteet ovat liian erilaiset.

Hmm, se mitä työtä teen ei kerro siitä millainen olen työn ulkopuolella. Moni muualta kuin työkuvioista tuttu yllättyy, kun kerron mitä työtä teen.

Totta kai työvalinta kertoo meistä paljon ja se on lähes poikkeuksetta yksi elämämme suurimmista ja tietoisimmista päätöksistä. Esim se, oletko seurannut lapsuuden unelmaasi, valinnut ammatin pelkästään rahan takia, koska koulutus on helppo, koska vanhemmat ovat sitä toivoneet tai koska et keksinyt muutakaan/ajautunut näihin hommiin, kertoo jo itsessään aika paljon sinusta. Ammatti ei tietenkään kerro kaikkea siitä, millainen ihminen olet työn ulkopuolella, mutta kyllä se jotain olennaista valinnoistasi, arvoistasi ja motiiveistasi kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kyse elitismistä, mutta en ikinä voisi ottaa mitään lähärilissua. En vaan kestä ajatusta, että toinen tekee jotain yksinkertaista suorittavaa tehtävää päivästä toiseen.

Alapeukuista päätellen duunarin vieroksuminen sallitaan naisille, mutta ei miehille.

Mikä ei toki tällä palstalla yllätä.

Luottokaverini kaikkiin kulttuuririentoihin on yliopisto-opinnot kesken jättänyt, hoitoalalla työskentelevä lissu.

Mua kyllä ärsyttää kun moni mies ghostaa mut kun kuulee mun koulutuksen. Oon hankkinu sen vasta tässä parin vuoden sisällä ja oon sama ihminen ku ennen sitä. Miksi se maisteri on niin paha juttu?! Tosin tätä on tapahtunu pari kertaa myös koulutettujen miesten taholta. Siihen asti juttu luistaa hyvin ja yhtäkkiä täysi hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se Sauli Niinistökin ollut olevinaan joskus duunari kun yritti kiipiä...

Kyllä tuollaisesta luokkajaosta on varmasti taas tulossa yleisempää kuin ennen, vaikka ei sellainen ole koskaan suomestakaan täysin kadonnut.

Sen voin kyllä luvata, että olit sitten lähes millaisesta perheestä hyvänsä, opiskellut itsesi korkeammallekin, niin se luokkajako pärähtää silmille myös teikäläiselle.

Aina on vielä sellaisia yhteiskuntaluokkia joihin eivät yllä edes itsensä periaatteessa  muuten itsensä samalle tasolle kouluttautumaan pystyneet...

Pupun pipanat! Sale on pesunkestävä juristi eli tyhjentävää vastausta mihinkään on turha edes odottaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse ei pidä duunarin hommia kiinnostavina, on ihan ymmärrettävää, ettei hae kumppanikseen ihmistä, joka on sellaisen ammatin valinnut. Sama pätee toki myös toisin päin. 

Se juuri. Ihmetyttää se, että jos lähtökohtainen suhtautuminen esim. akateemiseen koulutukseen ja siihen liittyvään työhön on halveksuva, niin miksi ihmeessä deittailla naisia, joilla sellainen työ on? Onko päästävä vit*uilemaan niille jostain syystä?

Aivan. Nythän on nimenomaan kyse akateemisista, jotka halveksuvat duunareita. Yrität projisoida tuon ominaisuuden duunareihin, mutta ei onnistu, koska ketjun aihe on akateemiset, jotka eivät halua deittailla duunareita. 

Tämä aihe aina käännetään päälaelleen, että ne ovatkin ne duunarimiehet joille ei kelpaa koulutettu nainen, kun todellisuudessa koulutettu nainen ei edes pieraisi sen duunarimiehen suuntaan. Mutta jostain syystä näiden duunarimiesten kanssa kuitenkin juostaan treffeillä kuuntelemassa vittuilua naisen koulutuksesta ja työstä. 

Siis koulutetut naiset käy panee näitä raksa tatska raneja. pikeekauluspaita pekat miljoonineen hakee vaimonsa puolasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli Deittailee työtöntä!

Kaikki palkansaajat on duunareita.

Minulle duunari on ihminen, joka tekee ns. suorittavaa työtä. 

Suunittelutyökin suoritetaan, ei se itsestään valmistu.

Suorittava työ = ruumiillinen, fyysinen työ. Tietty, jotkut mieltävät esim. lääkärin työn suorittavaksi, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan juurikin jotain raksa, lapio, tehdas, putki yms. hommaa. 

Oletko koskaan vaihtanut lonkka niveltä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi ihmiset loukkaantuvat siitä, että joku ei koe toista sopivaksi kumppaniksi tämän työn vuoksi. Työhän on varsin iso osa ihmisen elämää ja kertoo henkilön kiinnostuksenkohteista, arvoista ja siitä, millaisista asioista hän innostuu. Jos nämä asiat ovat itsellä päinvastaisia, on aivan ymmärrettävää, että mieluummin etsii kumppanikseen sellaisen ihmisen, jonka maailmankuva ja tavoitteet ovat lähempänä omia. Ei siinä tarvitse olla kyse siitä, että toinen olisi ihmisenä huonompi, vaan yksinkertaisesti siitä, että elämäntyylit ja kiinnostuksenkohteet ovat liian erilaiset.

Niin esim. mä otan naiseni suoraan lukiosta eikä tarvii päivääkään tehdä töitä.
M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa.. 

Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.

Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"

Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.