Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso pettyy vauvan sukupuoleen
23.09.2026 |
Meillä on jo yksi lapsi ja toinen tulossa, ultran mukaan hyvin todennäköisesti samaa merkkiä. Puoliso on molemmista toivonut sitä toista sukupuolta.. Ymmärsin häntä esikoisen odotusaikana kun ei omista lapsista ollut todellista kokemusta vielä. Esikoisen syntymän jälkeen oli tietysti aivan rakastunut tähän ja ollut aina hänestä ylpeä. Enpä olisi siis uskonut että sama toistuu toisessa raskaudessa. Kuvittelin että asia unohtui esikoisen synnyttyä kun tajusi miten rakas oma lapsi on. Mutta ei. Olisin jättänyt toisen lapsen tekemättä (hänen kanssaan) jos olisin tämän tiennyt. Itsellä kun ei koskaan ole tullut mieleenkään että lapsen sukupuoli voisi olla jotenkin väärä. Tämä kyllä syö ilon odotusajasta kun toinen haikailee kamalaa kohtaloaan... 🙄
Kommentit (63)
Ota se kultalusikka pois puolisos takapuolesta. Kehtaakin! Älä anna mitään arvoa tuolle sen ajatukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap. Uskon että puolisosi rakastuu siihen toiseenkin lapseen, odota kun se on ensiksi syntynyt. Sitten lohduta häntä, että lapset saavat leikkiä samanlaisia leikkejä.
Voihan lapsen sukupuolta vaihtaa ennen murrosikää.
On sinullakin oikeus olla pettynyt siihen ukkoosi. Mieshän sen sukupuolen määrää kumpi tulee xx vai xy.
Kyllä kyrsisi siinä kasvatella mahaansa, jos toinen on naama nutturalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano vaan sille ukolle, että katos kun pojan saaminen on pelkästään miehestä kiinni, kokeile siis ensi kerralla uudelleen.
Munasolussa kun on aina x-kromosomi. Vain siittiöstä voi tulla y.
Voihan lapsen kasvattaa poikana. Saa sitten aikuisena päättää, kumpi on
Antakaa lapselle nimeksi Kuura tai Sumu tai Valo, niin ei kukaan tiedä hänen sukupuoltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa lapset mukaan ja lähteä tuollaisen ihmisen luota.
Vierailija kirjoitti:
On sinullakin oikeus olla pettynyt siihen ukkoosi. Mieshän sen sukupuolen määrää kumpi tulee xx vai xy.
Kyllä kyrsisi siinä kasvatella mahaansa, jos toinen on naama nutturalla.
Vanhentunutta tietoa. Naisen elimistö valikoi mitkä alkiot saa kiinnittyä. Esimerkiksi alipainoisen naisen kohtu hylkii poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajahan ei sanonut onko kyseessä äiti vai isä. Monet naiset toivovat tosi paljon edes yhtä tyttöä. No kuitenkin, terapia ja kiireesti on oikea osoite jos ihminen ei pysty sopeutumaan elämän väistämättömiin tosiasioihin, etenkin kun se lapsi ei ole valinnut saada syntyä, ja ansaitsee kaksi rakastavaa vanhempaa.
Miehethän voi synnyttää. Siitä vaan mieluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kautta aikain on toivottu poikaa, mutta onkin tullut vaatimattomaan menestykseen tuomittu tyttö.
Olisi ollut kiva saada se poikakin, ei siinä. Mutta kyllä nämä neljä tytärtä ovat minulle tärkeitä ja rakkaita.
Minä olen jo vanhempaa sukupolvea, mutta kyllä minun lapsuudessani oli kamalaa olla syntynyt tyttölapseksi.
Etenkin 1. lapsen olisi pitänyt olla poika. Äidin olisi pitänyt iloita vauvastaan, mutta hän sai kuulla joka puolelta voivotteluja ja tuhahduksia, kun vastasyntynyt olikin tyttö. Jos perheessä oli poikia ja tyttöjä, pojat saivat paremman kohtelun ja etusijalla koulutuksissa ym. Minulla ja monella ikätoverillani on ihan itkuun päätyneitä muistoja lapsuudenkokemuksistaan tyttönä. Monella pojallakin oli varmaan vaikeaa, mutta heidän ongelmansa olivat toisenlaisia. Toivoisi sukupuolirasismin olevan taaksejäänyttä elämää. mutta näin ei taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettynyt voi olla ja tunne on sitten hänen käytävä läpi itsensä kanssa. Ei ole kuitenkaan reilua ruveta toisten niskaan sitä kasaamaan, kuten puolison tai lasten.
Lapsia yrittäessä on vaan aina se mahis kumpaan tahansa ja kaikki ei tässä maailmassa mene aina kuten oli ajatellut tai halunnut. Hienoa on jos saa toivomansa lapsen ylipäätään.
Sukupuolipettymyksissä taitaa olla se hyvä puoli, että ne yleensä haihtuvat aika pian, viimeistään vauvan synnyttyä. Mulla meni viimeisen kohdalla noin viikko ultran jälkeen kun itkin (itsekseni) sitä etten ikinä saa poikaa. Olin jotenkin päässäni nähnyt sen pellavapääpojan jo monta vuotta. Sitten vaan pääsin siitä ajatuksesta yli ja pystyin orientoitua raskauteen takaisin.
Joskus tunteet vain ovat kovia eikä kaikessa ole järkeä, ja ehkä sitä itsekin ajattelee ettei tässä ole mitään järkeä ja moittii itseään kun kokee ristiriitaisia tunteita. Sitten on vain tunnettava se kaikki. Se menee ohi. Uhriutuminen ei silti mitään auta joten toivottavasti siitä puolisosi pääsisi yli jo piankin.
Suuri onnihan teillä on käsissänne. :)
T. Neljän tytön äiti
Naisille tyttö usein mieluinen, kun helppo leikkiä ja jutella. Miehelle kai poika tai tyttö.
Pwttymyksiä joutuu elämässä sietämään aina.
Kai sitä saa olla toiveita sukupuolesta?
Taidat vähän miesvihan baittaamiseksi liioitella tilannetta tai valehdella kokonaan.
Miksi sinun pitäisi ottaa kumppanin tunteet kannettavaksi, etkä voi nauttia omasta raskaudesta? Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Ehkä ensi kerralla jo onnistaa!