Lue keskustelun säännöt.
Jos ei halua deittailla duunaria, onko kyse silloin elitismistä...
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli Deittailee työtöntä!
Kaikki palkansaajat on duunareita.
Minulle duunari on ihminen, joka tekee ns. suorittavaa työtä.
Suunittelutyökin suoritetaan, ei se itsestään valmistu.
Suorittava työ = ruumiillinen, fyysinen työ. Tietty, jotkut mieltävät esim. lääkärin työn suorittavaksi, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan juurikin jotain raksa, lapio, tehdas, putki yms. hommaa.
Oletko koskaan vaihtanut lonkka niveltä?
Ei se buranareseptejä määrävää lääkäri mitään lonkkaniveliä vaihda. Kirurgi vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä ärsyttää kun moni mies ghostaa mut kun kuulee mun koulutuksen. Oon hankkinu sen vasta tässä parin vuoden sisällä ja oon sama ihminen ku ennen sitä. Miksi se maisteri on niin paha juttu?! Tosin tätä on tapahtunu pari kertaa myös koulutettujen miesten taholta. Siihen asti juttu luistaa hyvin ja yhtäkkiä täysi hiljaisuus.
Tietää missä olet kun lapsi on pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli Deittailee työtöntä!
Kaikki palkansaajat on duunareita.
Minulle duunari on ihminen, joka tekee ns. suorittavaa työtä.
Suunittelutyökin suoritetaan, ei se itsestään valmistu.
Suorittava työ = ruumiillinen, fyysinen työ. Tietty, jotkut mieltävät esim. lääkärin työn suorittavaksi, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan juurikin jotain raksa, lapio, tehdas, putki yms. hommaa.
Oletko koskaan vaihtanut lonkka niveltä?
Ei se buranareseptejä määrävää lääkäri mitään lonkkaniveliä vaihda. Kirurgi vaihtaa.
Ja sinusta kirurgi ei ole lääkäri?
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä ärsyttää kun moni mies ghostaa mut kun kuulee mun koulutuksen. Oon hankkinu sen vasta tässä parin vuoden sisällä ja oon sama ihminen ku ennen sitä. Miksi se maisteri on niin paha juttu?! Tosin tätä on tapahtunu pari kertaa myös koulutettujen miesten taholta. Siihen asti juttu luistaa hyvin ja yhtäkkiä täysi hiljaisuus.
Miesmakusi on tbbt:n Kurt? Yleensä akateemiset miehet haluavat akateemisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sille mitään voi, jos ihmisen ennakkoluulot ja oletukset ovat pinttyneet tasolle, joka torppaa edes tutustumasta. Toinen lukunsa on kaikkitietävyys vieraiden ihmisten yksityisistä aamupalakeskuteluista.
Jotkut ovat kiinnostuneet asioista, toiset ihmisistä ja jokut molemmista. Eräässä harrastusporukassa eläkkeellä oleva kurssilainen ilmoitti, ettei ole lukenut yhtään romaania elämänsä aikana, sillä hänestä sellainen on typerää. Kiinnostuin välittömästi kuulemaan, miksi hän ajattelee niin. Siitä tulikin varsin kiehtova keskustelu.
Olen itse matemaattisesti suuntautunut, siksi aina olen halunnut miehen joka myös on.
Mieheni on fyysikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Sitten on töitä ja ammatteja, joista ei voi paljoa jutella kuten puolustusvoimat, hoito-ala jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Jos rouvasi/herrasi olisi myös matemaatikko niin ehkä sitten juttelisitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Sitten on töitä ja ammatteja, joista ei voi paljoa jutella kuten puolustusvoimat, hoito-ala jne.
Puolustusvoimat olisi kyllä sellainen ala, että en missään nimessä olisi kiinnostunut kumppanista, joka työskentelee siellä. Eikä hoitoalakaan olisi ensimmäisten joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'ttu mitä dorkia ihmiset on.
Minulla on kaksi ylempää, no olen duunari hyvin mielelläni. This is my life.
Pyöritän myös semipassiivista yritystoimintaa, tein viime kuussa tilinpäätöksen ja siellähän oli yli 4 miljoonaa taseen loppusummassa.
Toiset tekevät mitä tahtovat, toiset vissiin eivät.
M45
Vierailija kirjoitti:
En halua enää deittailla duunareita, koska kokemus on opettanut, että heidän itsetuntonsa ei kestä koulutetumpaa naista eikä löydy tarpeeksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Varmaan näytitkin kuka on kuka. Ei sellaista kannata tietenkään jäädä kattelemaan. Mutta aiheeseen liittyen, joillakin amiksilla voi olla hyvä kotikasvatus, tai omasta takaa jotain "sydämen sivistystä" ja kunnollisuutta, joskin useimmiten ei taida olla? Ei ole mieltä styylata jos itse arvostaa toisenlaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
'ttu mitä dorkia ihmiset on.
Minulla on kaksi ylempää, no olen duunari hyvin mielelläni. This is my life.
Pyöritän myös semipassiivista yritystoimintaa, tein viime kuussa tilinpäätöksen ja siellähän oli yli 4 miljoonaa taseen loppusummassa.
Toiset tekevät mitä tahtovat, toiset vissiin eivät.
M45
Ei se ole välttämättä se raha, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'ttu mitä dorkia ihmiset on.
Minulla on kaksi ylempää, no olen duunari hyvin mielelläni. This is my life.
Pyöritän myös semipassiivista yritystoimintaa, tein viime kuussa tilinpäätöksen ja siellähän oli yli 4 miljoonaa taseen loppusummassa.
Toiset tekevät mitä tahtovat, toiset vissiin eivät.
M45
Ei se ole välttämättä se raha, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan.
Mieluummin olisin yhdessä köyhän näyttelijän kanssa kuin rikkaan kalatehtaan johtajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'ttu mitä dorkia ihmiset on.
Minulla on kaksi ylempää, no olen duunari hyvin mielelläni. This is my life.
Pyöritän myös semipassiivista yritystoimintaa, tein viime kuussa tilinpäätöksen ja siellähän oli yli 4 miljoonaa taseen loppusummassa.
Toiset tekevät mitä tahtovat, toiset vissiin eivät.
M45
Ei se ole välttämättä se raha, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan.
Ei tietenkään. Me koko perhe shoppaillaan kirppareilla lähinnä ja minun haalarit on Hankkijan mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Sitten on töitä ja ammatteja, joista ei voi paljoa jutella kuten puolustusvoimat, hoito-ala jne.
Puolustusvoimat olisi kyllä sellainen ala, että en missään nimessä olisi kiinnostunut kumppanista, joka työskentelee siellä. Eikä hoitoalakaan olisi ensimmäisten joukossa.
Miehet menee naimisiin ulkonäön kanssa, naiset ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Mun fyysikkomis juttelee hommistaan minulle, välillä jopa kysyy mielipidettä eri ratkaisuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?