Lue keskustelun säännöt.
Jos ei halua deittailla duunaria, onko kyse silloin elitismistä...
Kommentit (122)
Määrittele duunari? Palkkatöillä elävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Sitten on töitä ja ammatteja, joista ei voi paljoa jutella kuten puolustusvoimat, hoito-ala jne.
Puolustusvoimat olisi kyllä sellainen ala, että en missään nimessä olisi kiinnostunut kumppanista, joka työskentelee siellä. Eikä hoitoalakaan olisi ensimmäisten joukossa.
Miehet menee naimisiin ulkonäön kanssa, naiset ammatin.
Tämä koskee vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole henkisesti kypsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Tästä aiheesta on tehty valtavasti tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Sosioekonomisen aseman (eli koulutuksen, tulojen ja ammatin) ja vapaa-ajan vieton välinen yhteys on ollut yksi sosiologian, liikuntatieteiden ja nuorisotutkimuksen kestosuosikeista vuosikymmenten ajan.
Suomessa tärkeimpiä ja laajimpia tietolähteitä ovat muun muassa Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimukset (tehty säännöllisesti vuosina 1977–2017) sekä lasten ja nuorten kohdalla valtakunnalliset LIITU-tutkimukset (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen) ja Nuorisobarometrit.
Tässä on katsaus siihen, millaisia eroja "duunareiden" (perus- tai keskiasteen koulutus, suorittava työ) ja "akateemisten" (korkeakoulutetut, asiantuntijatyö) harrastuksissa tyypillisesti tutkimusten valossa näkyy:
1. Liikunta ja urheilu
Akateemiset: Tilastojen mukaan korkeasti koulutetut harrastavat enemmän vapaa-ajan liikuntaa ja hyötyliikuntaa, kuten työmatkapyöräilyä. Lajivalinnoissa korostuvat usein kestävyyslajit (esim. maraton, maastohiihto), mailapelit (tennis, padel) sekä lajit, joissa on korkeampi osallistumiskynnys tai kustannusrakenne (ratsastus, purjehdus, golf). Liikunta on usein vahvasti tavoitteellista.
Duunarit: Perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneilla työ on fyysisesti huomattavasti kuormittavampaa. Tämä näkyy suoraan siinä, ettei vapaa-ajalla välttämättä ole energiaa tai tarvetta harrastaa raskasta liikuntaa. Tutkimuksissa on myös havaittu lajikohtaisia eroja: alempi koulutustaso ennustaa tilastollisesti useammin esimerkiksi moottoriurheilun (ralli, mönkijät) tai jääkiekon harrastamista.
2. Kulttuuri ja ruutuaika
Akateemiset: Korkeakoulutettujen vapaa-aikaan kuuluu tilastollisesti enemmän niin sanotun "korkeakulttuurin" kuluttamista. Tämä tarkoittaa teatterissa, taidenäyttelyissä, museoissa ja klassisen musiikin konserteissa käymistä. Myös kirjallisuuden lukeminen on yleisempää. Ruudun ääressä vietetty vapaa-aika on keskimäärin vähäisempää.
Duunarit: Ruutuaika (television katselu, videopelit) on tilastollisesti yleisempää. Kulttuurin kulutuksessa painottuvat useammin populaarikulttuuri, viihde ja elokuvat. Vapaa-aika saatetaan myös mieltää enemmän puhtaana "lepona ja olemisena" vastapainona työlle, kun taas akateemisilla vapaa-ajasta voi toisinaan tulla jopa työn kaltainen suoritus (esim. tavoitteellinen treenaaminen älykellojen kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Jos rouvasi/herrasi olisi myös matemaatikko niin ehkä sitten juttelisitte?
En koe, että siinä olisi silloinkaan juteltavaa. Onhan ongelmanratkaisu palkitsevaa, mutta ne ovat vain loogisia, sääntöjenmukaisia ajatusketjuja. Opiskeluaikanakin laskimme opiskelukavereiden kanssa laskuja ja todistimme lauseita, mutta ei niistä keskusteltu sen enempää. Juttelimme aivan muista aiheista.
Jos ei halua deittailla enemmän melaniinia ihossaan omaavaa ihmistä niin onko silloin kyse rasismista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. On kyse siitä, että junteilta puuttuu kaikki, mistä nainen kiinnostuisi.
Kaikki duunarit eivät ole juntteja mutta sinä olet.
Naisilla ei ole velvollisuutta deittailla. Me teemme sitä huviksemme, ei säälistä eikä hyvåntekeväisyydestä.
Mitä se v i t u n kää pi ö taas vollottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se v i t u n kää pi ö taas vollottaa?
Elämänkoululaisen käsialanäyte.
Voi hyvää päivää. DUUNARIhan on nykypäivän eliittiä.
Eli jos et huoli duunaria, et mitenkään voi olla elitisti tai edes snobi, perustat vain valintaperusteesi toisenlaiseen asemaan: tuensaaja, elätti, kelagardisti, hyväksikäyttäjäulkkis, huumeparoni, taskuvaras, näpistelijä.. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Tästä aiheesta on tehty valtavasti tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Sosioekonomisen aseman (eli koulutuksen, tulojen ja ammatin) ja vapaa-ajan vieton välinen yhteys on ollut yksi sosiologian, liikuntatieteiden ja nuorisotutkimuksen kestosuosikeista vuosikymmenten ajan.
Suomessa tärkeimpiä ja laajimpia tietolähteitä ovat muun muassa Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimukset (tehty säännöllisesti vuosina 1977–2017) sekä lasten ja nuorten kohdalla valtakunnalliset LIITU-tutkimukset (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen) ja Nuorisobarometrit.
Tässä on katsaus siihen, millaisia eroja "duunareiden" (perus- tai keskiasteen koulutus, suorittava työ) ja "akateemisten" (korkeakoulutetut, asiantuntijatyö) harrastuksissa tyypillisesti tutkimusten valossa näkyy:
1. Liikunta ja urheilu
Akateemiset: Tilastojen mukaan korkeasti koulutetut harrastavat enemmän vapaa-ajan liikuntaa ja hyötyliikuntaa, kuten työmatkapyöräilyä. Lajivalinnoissa korostuvat usein kestävyyslajit (esim. maraton, maastohiihto), mailapelit (tennis, padel) sekä lajit, joissa on korkeampi osallistumiskynnys tai kustannusrakenne (ratsastus, purjehdus, golf). Liikunta on usein vahvasti tavoitteellista.
Duunarit: Perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneilla työ on fyysisesti huomattavasti kuormittavampaa. Tämä näkyy suoraan siinä, ettei vapaa-ajalla välttämättä ole energiaa tai tarvetta harrastaa raskasta liikuntaa. Tutkimuksissa on myös havaittu lajikohtaisia eroja: alempi koulutustaso ennustaa tilastollisesti useammin esimerkiksi moottoriurheilun (ralli, mönkijät) tai jääkiekon harrastamista.
2. Kulttuuri ja ruutuaika
Akateemiset: Korkeakoulutettujen vapaa-aikaan kuuluu tilastollisesti enemmän niin sanotun "korkeakulttuurin" kuluttamista. Tämä tarkoittaa teatterissa, taidenäyttelyissä, museoissa ja klassisen musiikin konserteissa käymistä. Myös kirjallisuuden lukeminen on yleisempää. Ruudun ääressä vietetty vapaa-aika on keskimäärin vähäisempää.
Duunarit: Ruutuaika (television katselu, videopelit) on tilastollisesti yleisempää. Kulttuurin kulutuksessa painottuvat useammin populaarikulttuuri, viihde ja elokuvat. Vapaa-aika saatetaan myös mieltää enemmän puhtaana "lepona ja olemisena" vastapainona työlle, kun taas akateemisilla vapaa-ajasta voi toisinaan tulla jopa työn kaltainen suoritus (esim. tavoitteellinen treenaaminen älykellojen kanssa).
Kansalaisopiston kursseilla meitä on moneen lähtöön. Liikuntatunneilla mm. juristit ja laitoshuoltajat, metallitöissä käsityöläisiä ja insinöörejä. Yhteistä on kiinnostus tiettyyn aiheeseen. Vuosikymmenissä on tutustunut, uskaltaisin sanoa, satoihin ihmisiin. Tilastot voivat olla tilastoja mutta kokemus on näyttänyt myös sen toisen puolen ja yksilöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Tästä aiheesta on tehty valtavasti tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Sosioekonomisen aseman (eli koulutuksen, tulojen ja ammatin) ja vapaa-ajan vieton välinen yhteys on ollut yksi sosiologian, liikuntatieteiden ja nuorisotutkimuksen kestosuosikeista vuosikymmenten ajan.
Suomessa tärkeimpiä ja laajimpia tietolähteitä ovat muun muassa Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimukset (tehty säännöllisesti vuosina 1977–2017) sekä lasten ja nuorten kohdalla valtakunnalliset LIITU-tutkimukset (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen) ja Nuorisobarometrit.
Tässä on katsaus siihen, millaisia eroja "duunareiden" (perus- tai keskiasteen koulutus, suorittava työ) ja "akateemisten" (korkeakoulutetut, asiantuntijatyö) harrastuksissa tyypillisesti tutkimusten valossa näkyy:
1. Liikunta ja urheilu
Akateemiset: Tilastojen mukaan korkeasti koulutetut harrastavat enemmän vapaa-ajan liikuntaa ja hyötyliikuntaa, kuten työmatkapyöräilyä. Lajivalinnoissa korostuvat usein kestävyyslajit (esim. maraton, maastohiihto), mailapelit (tennis, padel) sekä lajit, joissa on korkeampi osallistumiskynnys tai kustannusrakenne (ratsastus, purjehdus, golf). Liikunta on usein vahvasti tavoitteellista.
Duunarit: Perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneilla työ on fyysisesti huomattavasti kuormittavampaa. Tämä näkyy suoraan siinä, ettei vapaa-ajalla välttämättä ole energiaa tai tarvetta harrastaa raskasta liikuntaa. Tutkimuksissa on myös havaittu lajikohtaisia eroja: alempi koulutustaso ennustaa tilastollisesti useammin esimerkiksi moottoriurheilun (ralli, mönkijät) tai jääkiekon harrastamista.
2. Kulttuuri ja ruutuaika
Akateemiset: Korkeakoulutettujen vapaa-aikaan kuuluu tilastollisesti enemmän niin sanotun "korkeakulttuurin" kuluttamista. Tämä tarkoittaa teatterissa, taidenäyttelyissä, museoissa ja klassisen musiikin konserteissa käymistä. Myös kirjallisuuden lukeminen on yleisempää. Ruudun ääressä vietetty vapaa-aika on keskimäärin vähäisempää.
Duunarit: Ruutuaika (television katselu, videopelit) on tilastollisesti yleisempää. Kulttuurin kulutuksessa painottuvat useammin populaarikulttuuri, viihde ja elokuvat. Vapaa-aika saatetaan myös mieltää enemmän puhtaana "lepona ja olemisena" vastapainona työlle, kun taas akateemisilla vapaa-ajasta voi toisinaan tulla jopa työn kaltainen suoritus (esim. tavoitteellinen treenaaminen älykellojen kanssa).
Aikalailla samanlaisia kuin omat havaintoni. Tietysti sekaan aina joku poikkeuskin mahtuu, mutta pääpiirteissään menee kyllä juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakkokäsityksistä johtuu, mutta ei se mitään jokainen tehkööt niin kuin tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Mun fyysikkomis juttelee hommistaan minulle, välillä jopa kysyy mielipidettä eri ratkaisuista.
Olen opiskellut myös fysiikkaa ja se on aivan eri juttu keskustelunaiheeksi kuin yliopistotasoinen, raaka matematiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää kokea, että pidän kumppanini työtä tai alaa jollain tavalla inspiroivana. Ajattelen, että ihmisen uravalinta kertoo paljon myös hänen kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja sisäisestä maailmastaan.
En vain koe monia duunariammatteja itselleni erityisen kiinnostaviksi, joten duunarimiesten deittailu ei lähtökohtaisesti innosta samalla tavalla kuin esimerkiksi sellaisen ihmisen, joka työskentelee jollain luovalla alalla, tai muuten sellaisella alalla, jonka parissa kokisin itsekin viihtyväni. Minua kiinnostaa nimenomaan se, että toisen työssä ja tekemisessä on jotain sellaista, mikä herättää minussa uteliaisuutta ja innostusta ja josta odotan innolla pääseväni keskustelemaan hänen kanssaan. Ja huom: ei tämä tarkoita sitäkään, että kaikki akateemisilla aloilla työskentelevät kiinnostaisivat minua automaattisesti.
Olen opiskellut kuvataiteita sekä harrastuksena, ammatillisissa opinnoissa että yliopistossa. Samana ihmisenä olen pysynyt. Keskustelen siihen liittyvät keskustelut harrastus/opiskelu/työporukoissa ja kotona juttelemme miehen kanssa aivan muista aiheista. Oikeastaan harvoin juttelemme ammatteihimme liittyvistä aiheista, enemmänkin kirjallisuuteen, luontohavaintoihin ja filosofisiin aiheisiin liittyvää.
Niin, minulle taas on tärkeää pystyä juttelemaan myös urasta ja työstä, koska oma elämänkatsomukseni on sellainen, että uran ja työn pitäisi olla yksi tärkeä osa ihmisen elämän tarkoitusta ja sitä, millaista elämää hän haluaa rakentaa. En halua miestä, jolle työ on vain työtä, joka käydään tekemässä ja jonka jälkeen elämä alkaa vasta muualla, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella. Minulle on tärkeää, että meidän uratavoitteemme ja suhtautumisemme työhön ovat ainakin suurin piirtein samansuuntaisia ja että ymmärrämme toistemme tavoitteita ja pystymme aidosti tukemaan toisiamme niiden saavuttamisessa.
Olen matemaatikko, enkä kuvittele että juttelisin siitä siipalle tai muillekaan.
Mun fyysikkomis juttelee hommistaan minulle, välillä jopa kysyy mielipidettä eri ratkaisuista.
Olen opiskellut myös fysiikkaa ja se on aivan eri juttu keskustelunaiheeksi kuin yliopistotasoinen, raaka matematiikka.
Kyllä matematiikkakin voi olla keskustelunaihe jos se puolisokin myös matematiikkaa osaa. Ongelmanratkaisua yhdessä, mikä sen hauskempaa.
Joopa joo, mehän eletään maailmassa, jossa jotkut sairaanhoitajatkin luulevat olevansa akateemisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pinnallinen tai huono keskustelemaan, muttei duunarin kanssa nyt vaan voi keskustella mistään aamupalapöydässä. Siis mistä hän voisi puhua kanssani? Jostain laudoista ja vasaroista, hohhoijaa..
Olen korkeakoulutettu teoreetikko, mutta hankkinut sen verran yleissivistystä, että pystyn keskustelemaan asiakkaiden kanssa sekä harrastuksissa vasaroista, rälläköistä, neulomisesta, kasveista, linnuista, salaojista, betonivalusta, musiikista, kirjallisuudesta jne. Duunarimiehen kanssa keskustelemme aamupalalla mm. shakista ja tähtitieteestä.
Shakista: "mikä on se peli joka on kuin tammi?"
tähtitieteestä: "paistaako huomenna aurinko?"
Mun syvällisin keskutelu duunarin kanssa oli airfryer. Sain tarpeekseni ja alan korkeakouluttautumaan.Annatko vielä esimerkit, miten nuo keskustelut menisivät paremman, korkeasti koulutetun kanssa? Tulisiko kenties koko lajin historia, päivämäärineen ja nimineen, joka kerta, kun shakin mainitsee?
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä duunari ei voisi olla kiinnostunut tähtitieteestä, liikkua Ursan porukoissa ja lukea alan lehtiä tai jopa pelata vuosikausia shakkia. Kertoo enemmän ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta, jos ennakkoluuloisesti sanelee toisten muut osaamiset, osaamattomuudet ja kiinnostuksenkohteet pelkän ammatin perusteella. Provoilu kertoo myös jotain.
Tästä aiheesta on tehty valtavasti tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Sosioekonomisen aseman (eli koulutuksen, tulojen ja ammatin) ja vapaa-ajan vieton välinen yhteys on ollut yksi sosiologian, liikuntatieteiden ja nuorisotutkimuksen kestosuosikeista vuosikymmenten ajan.
Suomessa tärkeimpiä ja laajimpia tietolähteitä ovat muun muassa Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimukset (tehty säännöllisesti vuosina 1977–2017) sekä lasten ja nuorten kohdalla valtakunnalliset LIITU-tutkimukset (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen) ja Nuorisobarometrit.
Tässä on katsaus siihen, millaisia eroja "duunareiden" (perus- tai keskiasteen koulutus, suorittava työ) ja "akateemisten" (korkeakoulutetut, asiantuntijatyö) harrastuksissa tyypillisesti tutkimusten valossa näkyy:
1. Liikunta ja urheilu
Akateemiset: Tilastojen mukaan korkeasti koulutetut harrastavat enemmän vapaa-ajan liikuntaa ja hyötyliikuntaa, kuten työmatkapyöräilyä. Lajivalinnoissa korostuvat usein kestävyyslajit (esim. maraton, maastohiihto), mailapelit (tennis, padel) sekä lajit, joissa on korkeampi osallistumiskynnys tai kustannusrakenne (ratsastus, purjehdus, golf). Liikunta on usein vahvasti tavoitteellista.
Duunarit: Perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneilla työ on fyysisesti huomattavasti kuormittavampaa. Tämä näkyy suoraan siinä, ettei vapaa-ajalla välttämättä ole energiaa tai tarvetta harrastaa raskasta liikuntaa. Tutkimuksissa on myös havaittu lajikohtaisia eroja: alempi koulutustaso ennustaa tilastollisesti useammin esimerkiksi moottoriurheilun (ralli, mönkijät) tai jääkiekon harrastamista.
2. Kulttuuri ja ruutuaika
Akateemiset: Korkeakoulutettujen vapaa-aikaan kuuluu tilastollisesti enemmän niin sanotun "korkeakulttuurin" kuluttamista. Tämä tarkoittaa teatterissa, taidenäyttelyissä, museoissa ja klassisen musiikin konserteissa käymistä. Myös kirjallisuuden lukeminen on yleisempää. Ruudun ääressä vietetty vapaa-aika on keskimäärin vähäisempää.
Duunarit: Ruutuaika (television katselu, videopelit) on tilastollisesti yleisempää. Kulttuurin kulutuksessa painottuvat useammin populaarikulttuuri, viihde ja elokuvat. Vapaa-aika saatetaan myös mieltää enemmän puhtaana "lepona ja olemisena" vastapainona työlle, kun taas akateemisilla vapaa-ajasta voi toisinaan tulla jopa työn kaltainen suoritus (esim. tavoitteellinen treenaaminen älykellojen kanssa).
Kansalaisopiston kursseilla meitä on moneen lähtöön. Liikuntatunneilla mm. juristit ja laitoshuoltajat, metallitöissä käsityöläisiä ja insinöörejä. Yhteistä on kiinnostus tiettyyn aiheeseen. Vuosikymmenissä on tutustunut, uskaltaisin sanoa, satoihin ihmisiin. Tilastot voivat olla tilastoja mutta kokemus on näyttänyt myös sen toisen puolen ja yksilöt.
Niin, eihän tuo tietenkään mikään kiveen hakattu totuus ole, ja yksilöitä löytyy moneen lähtöön. Tosin ainakaan itse tuntemani juristit, insinöörit ja muut akateemisesti koulutetut eivät juurikaan kansalaisopiston tunneilla pyöri, vaan käyvät personal training -studioilla, yksityisillä kuntosaleilla ja erilaisissa hyvinvointikeskuksissa. Samoin taideaineista kiinnostuneet tuntuvat hakeutuvan enemmän yksityisten taidekoulujen, studioiden ja työpajojen kursseille. Tämä on toki vain oma havaintoni.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, mehän eletään maailmassa, jossa jotkut sairaanhoitajatkin luulevat olevansa akateemisia...
he ovat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa koulutetumpi nainen?
Itse en ole "koulutettu" sen kummemmin, mutta itse ollut kiinnostunut oppimaan siitä asti kun opin lukemaan esikouluiässä. Nykyään parikin firmaa, alallaan kansainvälisesti tunnettu, miljoonien vuosittainen myynti ja koteja eri maissa. Opiskeltua tuli yhdessä suomen vaativimmista yliopistoista kunnes muut asiat veivät sieltä. Mutta korkein loppun asti käyty koulutus oli lukio.
Tiedän tietäväni asioista enemmän kuin ihmiset keskimäärin, mutta sitä ei ole kukaan minulle kouluttanut valmiista putkesta lukiota ja keskeneräistä tutkintoa enempää. Statukseni siis ei ilmeisti riitä koulutetuille naisille. Kerran tinderissä joku kysyi ensi alkuun multa "mikä on koulutuksesi". Vastasin että ylioppilas. Hän totesi että "meillä ei ole sitten mitään puhuttavaa" ja match poistui. Taisi olla koulutetumpi nainen kyseessä.
Ei kai se niin kryptinen ilmaisu ole? Itse olen tohtorin tutkinnon suorittanut. Jo maisteri tuntuu olevan monelle duunarimiehelle punainen vaate. Oletus on, että on lukenut sukupuolentutkimusta tai sosiologiaa, jotka on duunarimiehestä täyttä pasqaa. Siitä lähdetään.
Minkä ikäisenä valmistuit maisteriksi?
23-vuotiaana.
i rest my case.
You do that, buddy.
Hyvin hän todisti kuinka naiset opiskelee hedelmällisimmät vuotensa ja aivan turhaan.
Turhaan? Minulla on hyvä työ, josta pidän todella paljon. Lisäksi hyvät tulot sekä mahdollisuus viettää juuri sellaista vapaa-aikaa kuin tahdon ja panostaa niihin asioihin joita arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa koulutetumpi nainen?
Itse en ole "koulutettu" sen kummemmin, mutta itse ollut kiinnostunut oppimaan siitä asti kun opin lukemaan esikouluiässä. Nykyään parikin firmaa, alallaan kansainvälisesti tunnettu, miljoonien vuosittainen myynti ja koteja eri maissa. Opiskeltua tuli yhdessä suomen vaativimmista yliopistoista kunnes muut asiat veivät sieltä. Mutta korkein loppun asti käyty koulutus oli lukio.
Tiedän tietäväni asioista enemmän kuin ihmiset keskimäärin, mutta sitä ei ole kukaan minulle kouluttanut valmiista putkesta lukiota ja keskeneräistä tutkintoa enempää. Statukseni siis ei ilmeisti riitä koulutetuille naisille. Kerran tinderissä joku kysyi ensi alkuun multa "mikä on koulutuksesi". Vastasin että ylioppilas. Hän totesi että "meillä ei ole sitten mitään puhuttavaa" ja match poistui. Taisi olla koulutetumpi nainen kyseessä.
Ei kai se niin kryptinen ilmaisu ole? Itse olen tohtorin tutkinnon suorittanut. Jo maisteri tuntuu olevan monelle duunarimiehelle punainen vaate. Oletus on, että on lukenut sukupuolentutkimusta tai sosiologiaa, jotka on duunarimiehestä täyttä pasqaa. Siitä lähdetään.
Minkä ikäisenä valmistuit maisteriksi?
23-vuotiaana.
i rest my case.
You do that, buddy.
Hyvin hän todisti kuinka naiset opiskelee hedelmällisimmät vuotensa ja aivan turhaan.
Turhaan? Minulla on hyvä työ, josta pidän todella paljon. Lisäksi hyvät tulot sekä mahdollisuus viettää juuri sellaista vapaa-aikaa kuin tahdon ja panostaa niihin asioihin joita arvostan.
Kirjoittajalle sinun ilonaiheesi ovat häneltä pois. Sellaisia ne trollit tuppaavat olemaan.
Ei, kyse on vapaasta valinnasta oman elämänkumppanin suhteen. Se valinta on jokaisen oma, ja valita voi myös elää ilman parisuhdetta, jos sopivaa ei löydy. Naapirin Pirkolle, äidille tvs asia ei kuulu.