Miksi lapsille aina opetetaan kuumasta että se on poppa?

Minä ainakin puhun lapselleni tädeistä ja sedistä tietyissä tilanteissa, en ole juntti enkä sivistymätön, ja myös minun lapseni on kielellisesti keskivertoa nohevampi ollut aina. Jos joku pitää tätiä junttia, niin siitä sitten vaan.



t. FM (suomi ja kirjallisuus)

lyhyen ajan sisällä monta kommenttia kyllä, mutta ensimmäiset tädittelyä arvostelevat kommentit eivät ole minun.

Vierailija:

joka on todennäköisesti " ikinuori" mamma joka tahtoo ikuisesti tulla kutsutuksi tytöksi kaikkien kohtaamiensa lasten suusta. Vai että oikein " Mieskin" , ei sentään poika?

ihminen on päätynyt alalle, ettei kieli taivu käyttämään asianmukaisia sanoja kanssaihmisistä.

vaikka kuinka yrittäisit.

Lapsikin niitä sanoja mielellään käyttää ja ne omaksuu ja pääsee itsekin ikäänkuin vähän lähemmäksi lapsen tasoa. Onko se niin vakavaa? Tuntuisi oudolta puhua kirjakieltä lapselle tai puhua jostain haavasta, kun pipi on paljon hellyyttävämpää jonka voi puhaltaa pois. Samoin joku kuuma on ihan mitäänsanomaton, kun poppaa-sanalla on paljon tehokkaampi vaikutus. Kuuma on kuin muumi, poppaa taas on jotain, joka pakottaa reagoimaan välittömästi.

Kai nyt jokainen ymmärtä, että vieraat aikuiset on lapsille setiä ja tätejä ja aika moni on oikeastikin täti tai setä. Itse tulin tädiksi jo 11-vuotiaana. Silloin kyllä järkytyin, että olen 11-vuotiaana täti.

vanhemmat vois vähä ajatella miten puhuu, että lapsesta ei tuu lässyttämisen takia koulukiusattu, niin ku kyseessä olevasta tytöstä tuli. Oikea, paras ja järkevin tapa on puhua oikeilla sanoilla.

useimmiten alhaisesti koulutettuja sekä yksinkertaisia. Niitä samoja, joiden lapset käyvät joka päivä ostamassa " kaupantädiltä" esanssipillimehun.

tyhmät vanhemmat puhuvat täysin väärillä käsittelillä. Kyllä työssäni myyjänä törmäsin vielä kouluikäisiin, jotka tädittelivät. Järkyttävän huonot käytöstavat ovat vanhemmat siirtäneet lapsiparoilleen, jotka sitten joutuvat kärsimään siitä, että he antavat huonon kuvan itsestään ja perheestään.

puhunut tästä aiheesta kymmenien ihmisten kanssa, joiden mielestä tädittely on raivostuttavaa, eikä todellakaan yksikään tuttavani tai sukulaiseni tädittele (paitsi veljen lapset - tosin hekin yleensä kutsuvat minua nimeltä).



Kaltaisesi multavarvas ei ymmärrä, että tädittely alkaa olla historiaa sivistyneiden ihmisten keskuudessa, ja ehkä sinäkin vielä elinaikanasi koet, että se alkaa olla out siellä Perähikiälläkin, missä asut.

Tämä on jo todettu tutkimuksin aikoja sitten!



Lapsille ja vauvoille saa leperrellä, sössöttää, höpöttää, keksiä korvaavia sanoja virallisten tilalle jne. Se on ainoastaan rikastuttavaa! Kyllä lapsi oppii virallisetkin sanat aikanaan.



Lapsi, jolle on leperrelty " vauvakieltä" , höpötetty siansaksaakin ja keksitty kummallisia sanoja, oppii kielen olevan rikas ja hauska kommunikaation väline.



Ihan automaattisesti tulee se vaihe, että lapslle puhutaan kuten aikuisillekin. Itsekin olen aina puhunut popat ja pipit lasteni kanssa, mutta nyt jo kouluikäiset lapset varsin hyvin taitavat virallisenkin kielen. :)

Myyjätär taas on alentuva ja myyjä täysin väärä nimitys kassanhoitajasta.

mutta ei ole tullut tilanteita vastaan, se 13 v vaan tuli siitä kun ystäväni tyttö on 13 eikä ole oikein mairittelevaa kutsua häntä mummiksi.

Se on ammojen tehtävä. Ei kaikkia perinteitä tartte muuttaa nirppanokkien vuoksi.

jos tädittely tai poppa-sanan käyttö herättää teissä tuollaisia purkauksia.

Niin kuin täällä on useasti todettu, kielen rikastuttaminen on vain hyväksi lapselle. Aika tiukkapipoista touhua siellä kehä III:n sisäpuollella (sivistyksen alkulähteillä). Onneksi asunkin täällä junttilassa, jossa lapset saavat olla lapsia ja aikuisilla on sen verran itsetuntoa ja huumorintajua, etteivät tädittelyistä hermostu...

ne vanhemmat, jotka kehottavat antamaan " tädille" jotakin.



En todellakaan kutsu ketään vierasta ihmistä tädiksi! En varsinkaan omani ikäistä (35).

Hän on viidennen polven stadilainen, mutta puhuu silti maailaisittain (mm. käy metässä). Luulinkin monen vuoden ajan, että poppa on jotain hänen omaa sanastoaan.

Olin suorastaan kauhuissani, kun vuosia myöhemmin kuulin jonkun muunkin käyttävän samaa sanaa ja tajusin, että se on yleisesti käytössä oleva sana. Kaamea!



Ja mikä se jonkun mainitsema SESSE sitten on?

mulla 1v8kk tyttö joka osaa puhua jo paljon. Ei kylläkään osaa sanoa nainen tai rouva. Onpas tyttöni juntti kun kutsuu naisia tädeiksi. Ja joskus jotain miehiäkin:)

olemme jopa hiukkasen matkustelleet ja meillä saa täditellä ihan vapaasti. Jos haluan kaupanmyyjälle erikseen vittuilla, niin katson myyjän nimen rintalätkästä, ja sanon " Annatko Nicopetteri MERJALLE rahasi."



Jos tädittely saa veren kiehumaan, niin antakaa kiehua vaan. EVVK.

Vierailija:

sisäänrakentunut tapa opettaa lapselle äidinkieltä. Sen kuuleminen on tärkeä vaihe lapsen kielen kehityksessä: hoivakielen sanasto rakentuu helpoista konsonantti-vokaaliyhdistelmistä ja sisältää paljon toistoa. Sanat ovat myös sellaisia että niitä on puhumaan opettelevan helppo toistaa. Useimmat ihmiset puhuvat hoivakieltä pienille lapsille luonnostaan, ja palvelevat näin kielen kehitystä. Hölmöyttä on pitää tätä tärkeää vaihetta " junttina" ja " lässynä" , sillä sillä on oikeasti tarkoitus.

Kielitieteilijä ja kielten ope

Samaa mieltä. Tuntuu tyhmältä puhua yksivuotiaalle hankalilla sanoilla kaikesta mahdollisesta. Meillä poppa-sanaa käytettiin pienenä ja huomaan sitä käyttäväni myös. Minusta on NIIIIIIN junttia pelätä niin paljon olevansa juntti ja vaikka yksivuotiaansa olevan juntti ettei käytä hoivakieltä sen takia... Heh. Tosi hauska ajatus. Miten te junttiutta ja lässytystä pelkäävät sitten puhutte lapsillenne, jos haluatte " hellitellä" ? " Äitisi todella tuntee lämpimiä tunteita sinua kohtaan, pienehkö jälkeläiseni" , tavallisella nuotilla ja äänensävyllä?

Miten sitten naisia pitäisi puhutella jos ei tädeiksi? Pitää varmaan sanoa " nainen" sitten, koska siviilisäädystä ei ole tietoa, sitä paitsi minusta on ikävää pitää ihmisen siviilisäätyä mittarina puhuttelussa. Se on hyvin patriarkaalinen jäänne, jolla on naisen omistamisen ja alistamisen perinteet painolastinaan, siis tällä rouvittelulla ja neidittelyllä. Herra on sentään aina herra, naisen nimitys muuttuu sen mukaan, omistaako mies hänet vai ei, ja tämä omistussuhde on puhuttelussa ollut syytä tuoda heti esille. Siis mieluummin valitsen tädin tai naisen, mutta naisen sanominen veraasta kuulostaa hsaaulta tottumattomasta.