Makean ystävät, oliko teillä lapsena joku makea josta ette tykänneet?
Vai menikö kaikki? Mulla Mynthonit poislukien ne hunaja-sitruunamakuiset, ne oli hyviä.
Kommentit (39)
Punssit, viinakarkit, valkosuklaa.
Faith kirjoitti:
Kaikki meni. Sitruunavohveleista (niistä kekseistä) en oikein tykännyt, mutta kyllä niitäkin mielelläni söin. Meille ostettiin niin harvoin mitään makeita herkkuja että en jättänyt syömättä mitään.
Ainoat joita en halunnut syödä olivat neuvostoliittolaiset kääreelliset karkit joita koulukaveri toi Leningradista ala-asteella. Ne olivat jotain epämääräistä marmeladityyppistä karkkia, tummanruskeaa, ei mitään tunnistettavaa makua, hyvin makeita.
Sama juttu täällä, makeaa saatiin niin harvoin että kaikki oli hyvää PAITSI ne isän Neuvostoliiton matkoilta tuomat oudot kääreelliset karkit.
Anis. Eikä muuten mene vieläkään alas.
Kaikki hedelmäkarkit, marsipaani, kookosta sisältävät suklaat.
Voi hyvä Luoja. Söin aivan kaiken jos jotakin makeaa sain. Harvoin mitään makeaa oli, ei edes sokeria. Söin raparperin varrenkin kun se oli vähän makeaa. Joskus harvoin sain pullaa, se oli makeinta mitä oli ja hyvin harvoin joku ruoka esim.kaljavelli. Siinä oli siirappia ja se syötiin, nuoltiin vielä kattilakin. Äiti piilotti siirappipullon.
Fazerin liköörikarkit. Pahanmakuinen suklaa, inhottava kova sokerisäiliö ja hirvittävä neste sisällä. En pidä edelleenkään.
Toinen kammotus oli se Anton Berghin kirsikkakonvehti.
Kolmas yökötys oli kun luulin niitä suklaapäälysteisiä kahvipapuja suklaarusinoiksi.
Ja viimeinen yökötys mummoni suosikki, Wienernougat, hyi.
Marsipaani taisi olla ainoa, mikä ei uponnut. Sitten joskus 80- ja 80-luvulla oli jotain halpoja puola-baltia-henkisiä konvehtirasioita, missä oli hirveitä konvehteja! Ei ole kovin tarkkaa mielikuvaa niistä mutta epäilen, että saattoi niissäkin olla sitä marsipaania..
Kaikki marmeladista tehty ja kaikki pastillit on inhottaneet aina.
Vierailija kirjoitti:
Marsipaani taisi olla ainoa, mikä ei uponnut. Sitten joskus 80- ja 80-luvulla oli jotain halpoja puola-baltia-henkisiä konvehtirasioita, missä oli hirveitä konvehteja! Ei ole kovin tarkkaa mielikuvaa niistä mutta epäilen, että saattoi niissäkin olla sitä marsipaania..
Neukkukarkit olivat omaa luokkaansa. En edes muistanut noita. Suklaa oli kuin lastulevyä ja konvehdit jotain navetan lattialta poimittua.
Terveisin se lapsena kirsikkaliköörikarkkeja inhonnut ( ovat muuten nykyään nekin herkkua )
Kuka pöljä täällä käy alapeukuttamassa vastauksia? Vituttelee se että joku ei tykkää marsipaanista tai kookoksesta? 😄
Tiikerijäätelö. Appelsiini ei kuulu jäätelöön.
Vierailija kirjoitti:
Fazerin liköörikarkit. Pahanmakuinen suklaa, inhottava kova sokerisäiliö ja hirvittävä neste sisällä. En pidä edelleenkään.
Toinen kammotus oli se Anton Berghin kirsikkakonvehti.
Kolmas yökötys oli kun luulin niitä suklaapäälysteisiä kahvipapuja suklaarusinoiksi.
Ja viimeinen yökötys mummoni suosikki, Wienernougat, hyi.
Minulle kirsikkakonvehdit ja Wienernougatit ovat olleet suuria suosikkeja.
Marmeladi ja ja muut pehmeät hedelmäkarkit. Kovat ananas- ja vaal.pun.valkoiset aniskarkit oli hyviä
Vanhemmat tykkäsi ranskanpastilleista ja meillä oli niitä usein. En tykkää vieläkään.
Fazerin parhaissa nimikin oikein pilkkaa lapsiraukkoja.
Ainoa niistä, josta tykkäsin oli se vaalea pitkulainen, olisiko ollut jääkarhun kuva paperissa. Kaikki muut olivat hirveitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka pöljä täällä käy alapeukuttamassa vastauksia? Vituttelee se että joku ei tykkää marsipaanista tai kookoksesta? 😄
Kuka viitsii jäädä seuraamaan jotain peukutuksia?
Vierailija kirjoitti:
Fazerin Parhaissa oli (kauan sitten) sellainen pyöreä appelsiininmakuinen karkki, joka maistui mun suussani kuvottavalta. Inhosin myös hunajaa ja hunajanmakuisia tuotteita, samoin marsipaania (enkä syö niitä vieläkään). En tykännyt myöskään kaakaolla/suklaalla maustetusta toffeesta, vain vaalea toffee kelpasi.
Muistan tuon pyöreän appelsiinikarkin, mielestäni se maistui pohjaanpalaneeelta. Fazerin Parhaissa en tykännyt myöskään Tosca-karkista sen rakenteen takia, siinä oli ikään kuin teräviä piikkejä, sellaista kovaa sokeria. Muista karkeista inhokkini oli tumma suklaa.
Kettukarkit, marsipaani