Lue keskustelun säännöt.
Mikä juttu tämä nyt on, että vanhemmat muuttavat perässä nuoren opiskelupaikkakunnalle??
06.08.2026 |
Siis lyhyessä ajassa olen sekä työn, tuttavapiirin ja somen kautta kuullut useasta tapauksesta, että perheen nuori on lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja perhe, tai vähintään äiti, lähtee perässä. Ihan vaan siksi, kun lapsi muuttaa sinne, "kauas pois".
Ihan tavallisia nuoria ja tavallisia (olen luullut) vanhempia, ei siis ole kyse erityislapsista tms kuin yhdessä tapauksessa ja se onkin ynmärrettävämpää. Mutta nuo muut?!
Miehen työkaverin lapsi muutti 100 km päähän, niin laittoivat talon myyntiin ja muuttivat koko perhe asumaan lapsen lähelle. Nuoremmilla vaihtui sitten koulut ja päiväkodit ja isä ajaa nyt sitten 200 km päivässä työmatkaa, mutta kun on tärkeää päästä lähelle esikoista.
Toisessa tapauksessa äiti muutti lapsen perässä yhdelle paikkakunnalle, lapsi vaihtoikin vuoden päästä koulua toiseen kaupunkiin, niin äidillä "pakkomuutto" myös. Taas.
Ja nyt juuri näin somessa tuttavani asuntoilmoituksen, kertoo että pakko laittaa ihana asunto myyntiin, koska lapset muuttivat isoon kaupunkiin ja täytyy sinne itsekin sitten muuttaa. Lapset ovat täysikäisiä, fiksuja nuoria.
Näitä on enemmänkin, mutta nämä nyt esimerkkinä. Wtf??
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että äidit voivat noin vain muuttaa paikkakuntaa. Suurin osa suomalaisistahan käy töissä ja voi hyvin. En tunne ainuttakaan äitiä, joka ei ole töissä, ja olen ihan tavallinen työssä käyvä äiti itsekin.
Outoa on ajatella, että kaikilla on työpaikka asuinpaikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää paapomista. Lapsethan ei koskaan itsenäisiksi, näkeehän sen jo nyt kun se mummo haluaa toiseksi vanhemmaksi heti on tytär saa oman lapsen. Niinpä.
Kun mumma on liian innolla tunkemassa lapsenlapsen hoitajaksi, voi olla että haluaa itsekin olla hoivattavana.
Terveellä mummalla on muutakin elämässä kuin kytätä jälkeläistään.
Minä muutin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Päivähoitopaikat on aidosti kiven alla, ajatus lapsen kuljettamisesta kolmella eri bussilla hoitoon ja paluu kahdella (ei siis samanaikaisesti, vaan bussia vaihtaen) töihin tuntui tyttärestäni hankalalta, joten koska kaupunki ei voinut joustaa, niin joustajaksi ryhtyi mummo.
Mä olen lähinnä kuullut sellaisesta, että eläkkeellä sitten muutetaan lähemmäs lapsia ja heidän perheitään.
Miksi vanhemmat jäisivät asuttamaan isoa taloa jonnekin syrjäseudulle tai pikkukaupunkiin sen jälkeen kun lapset ovat muuttaneet Helsinkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? En ole ikinä törmännytkään tuollaiseen, eli joko ap:n tuttavapiirissä on joku outo ilmiö tai jokin on muuttunut radikaalisti muutaman vuoden aikana. Olen itse 25v opiskelija ja tuollainen ei olisi tullut kuuloonkaan, minut on aina kasvatettu siihen että lapsi sopeutuu vanhempien menoihin, ei toisin päin.
Pidän vähän outona tajatapauksena jo sitäkin jos aikuisen ihmisen vanhemmat ramppaavat kylässä tai lapsi vanhemmillaan jatkuvasti. Entisen kämppiksen vanhemmat asuivat parin tunnin päässä ja nämä olivat kylässä viikottain, ja kaveri lähti kotiin aina kun pystyi. Tuossakin on mielestäni jo liikaa helikopterointia, varsinkin kun niitä parin tunnin matkoja eestaas tehtiin mm. sen takia kun kämppiksen piti hakea vähän isompi postipaketti postista tai kun sulake piti vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lähinnä kuullut sellaisesta, että eläkkeellä sitten muutetaan lähemmäs lapsia ja heidän perheitään.
Se onkin tervettä, koska siinä voidaan auttaa puolin ja toisin. Meilläkin suostuteltiin vanha äiti muuttamaan kehyskunnasta tänne Helsinkiin, missä me hänen jälkeläisensä olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tällaisen perheen jossa vanhemmat suunnittelevat pääkaupunkiseudulle muuttamista sitten kun nuorinkin lapsi muuttaa tänne. Miksikäs ei, kyllä tänne mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muuttaisin kyllä, jos voisin. Tytär on erityislapsi ja hänellä on hoitoa vaativa perussairaus. Yksin siellä kamalassa yksiössä sairaana teki sen, että hän on nyt luonani ja opiskelun saa toistaiseksi unohtaa. Sairauspäiväraha on haussa.
Tytär on asunut jo omillaan, mutta samassa kaupungissa. Nyt ei enää pysty.
En tiedä yhtään, mitä tapahtuu ja olen ahdistunut.
Mikä estää muuttamasta?
Mulla on täällä miesystävä ja iäkäs isä, sekä toinen nuori. Välimatka on kuitenkin vain viitisenkymmentä kilometriä, joten pystyn liikkumaan sen melko vaivattomasti, mutta toistaiseksi tyttären tilanne on niin huono, ettei se riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole moiseen törmännyt, että opiskelujen takia koko perhe muuttaisi perässä. - vielä.
Tiedän useita, jotka ovat muuttaneet jonkun lapsen perässä, kun on vakiintunut ja on tullut perhettä.
Monesti meilläkin äiti voivottelee, että me kaikki lapset asutaan Helsingissä lähellä toisiamme, muttei hänellä ole varaa muuttaa. Haluaisi enemmän olla arjessa mukana.
Ollaan tässä porukalla mietitty, että pitäskö äidille ostaa kaksio täältä kimpassa ja äiti sitten muuttaisi siihen vuokralle... Mutta viihtyiskö äiti täällä, kun kaikki kaverit ja tutut jää sinne 50 kilsan päähän. Pitäisi saada järkättyä joku koeasuminen ensin, puoli vuotta vuosi... ja asutaanko mekään kaikki täällä enää parin vuoden päästä, kun elämä toisinaan vie.
Senhän takia toiselle paikkakunnalle muutetaan, että pääsee kunnolla itsenäistymään ja luomaan omaa identiteettiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se omilleenmuuttohan on just se pointti, miksi koulun perässä jätetään lapsuudenkoti ja lapsuus! Ihan parasta kun vanhemmat ei enää tiedä joka risahdusta vaan saa itse alkaa ratkaisemaan elämän arvoituksia. Tollainen muutto lapsen perässä on vaan osoitus, ettei häneen luoteta selviytyvän elämästä. Törkeä temppu vanhemmilta!
Mitähän ne vanhemmat sitten tekee, kun ovat ensin muuttaneet vaikkapa Tampereelle esikoisen perässä ja toinen lapsista sitten pääseekin Aaltoyliopistoon ja kolmas meneekin Jyväskylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh? En ole ikinä törmännytkään tuollaiseen, eli joko ap:n tuttavapiirissä on joku outo ilmiö tai jokin on muuttunut radikaalisti muutaman vuoden aikana. Olen itse 25v opiskelija ja tuollainen ei olisi tullut kuuloonkaan, minut on aina kasvatettu siihen että lapsi sopeutuu vanhempien menoihin, ei toisin päin.
Pidän vähän outona tajatapauksena jo sitäkin jos aikuisen ihmisen vanhemmat ramppaavat kylässä tai lapsi vanhemmillaan jatkuvasti. Entisen kämppiksen vanhemmat asuivat parin tunnin päässä ja nämä olivat kylässä viikottain, ja kaveri lähti kotiin aina kun pystyi. Tuossakin on mielestäni jo liikaa helikopterointia, varsinkin kun niitä parin tunnin matkoja eestaas tehtiin mm. sen takia kun kämppiksen piti hakea vähän isompi postipaketti postista tai kun sulake piti vaihtaa.
Eiköhän tässä tarkoiteta lähinnä nuoria, jotka suorittavat vasta toisen asteen tutkintoa. 15-16-vuotias on turhan nuori muuttamaan itsekseen asumaan.
En ole kuullut tuollaisesta. Meillä kyllä esikoinen muutti samalle paikkakunnalle missä itse kävin töissä - olin viikot eri paikkakunnalla kuin muu perhe - mutta ihan siksi että mun työkaverilla sattui olemaan asunto tarjolla ja mieluinen linja löytyi. Mutta asuttiin riittävän kaukana toisistamme kuitenki, 7 km.
Minusta on ihan hyvä suuntaus se, ettei lasta heitetä heti 18-v. synttäreiden jälkeen ulos kodista yksin pärjäämään. Tuo on joku suomalaisten erikoisuus, että jokaisen pitäisi jo nuorena pärjätä yksinään tai muuten jää itsenäistyminen kokonaan väliin. Ehtii sitä myöhemminkin itsenäistyä, ja sekin sujuu paremmin, kun on saanut kasvaa aikuiseksi turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tyttö ei pärjää omillaan. Joensuu on iso kaupunki ja kaikkea pahaa voi tapahtua.
Perhe on paras turva.
Tällainen tapaus ei sitten muuta kotoa.
Olisipa ollut karmeaa, kun nyt muistelen omaa nuoruuttani. :) Mieheni kanssa nuorena parina elettiin yhdessä ihanaa nuoruutta opiskelijoina uudella paikkakunnalla. Vapaus. Siihen tarinaan ei tosiaankaan olisi kuulunut kummankaan mamma vahtimaan, eikä iskä komentamaan. Siihen kuului myös se, että välillä elettiin todella niukkaa kädestä suuhun elämää, opittiin käyttämään rahaa viisaasti sekä hoitamaan kaikki arjen asiat fiksusta ruoanlaitosta laskujen maksuun ajallaan. Virheitäkin tapahtui, mutta jokainen moka lisäsi viisastumista ja elämäntaitoja. Emme halunneet ketään rahoittamaan ja hyysäämään senkään takia, että monesti sen valinnan myötä lähtee vapauden tunne, oma päätösvalta. Vaikka aluksi oli materiaa vähän, olo tuntui rikkaalta, koska meillä oli ja on edelleen rakkaus.
Nykyään kasvatetaan joissain kodeissa aikamoisia mamman paskapersauksia. :D Onhan maailma kova paikka, ja mielestäni hyvä lapsuudenkoti antaa lähtiessä ymmärtää että tiukan paikan tullen voit aina pyytää apua tai palata vaikka tilapäisesti takaisin lapsuudenkotiin huoneeseesi majoittumaan, kunnes siivet taas kantaa, mutta tuollainen häiriintynyt aikuisessa lapsessa roikkuminen ei ole tervettä. Lintu lentää pesästä, sen kuuluu mennä niin. Sulla oli paljon aikaa antaa oppisi ja hyvä esimerkkisi moneen kertaan, sen jälkeen on aika antaa vapaus. Lintu myös pitää yhteyksiä tekijöihinsä, jos linnun antaa elää omaa elämää ihan sillä omalla tavallaan ilman kontrollointia, kyttäämistä ja lyttäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä muuttaisin kyllä, jos voisin. Tytär on erityislapsi ja hänellä on hoitoa vaativa perussairaus. Yksin siellä kamalassa yksiössä sairaana teki sen, että hän on nyt luonani ja opiskelun saa toistaiseksi unohtaa. Sairauspäiväraha on haussa.
Tytär on asunut jo omillaan, mutta samassa kaupungissa. Nyt ei enää pysty.
En tiedä yhtään, mitä tapahtuu ja olen ahdistunut.
No tällaisissa tapauksissa ymmärrän, mutta en silloin, jos lapset on terveitä, "normaaleja" aikuisia.
Meillä vanhemmat suunnittelivat muuttavansa äitini vanhalle kotipaikkakunnalle, kun minä ja puoliso saimme molemmat sieltä töitä, olisivat olleet lähempänä lapsenlapsia. Onneksi eivät muuttaneet kuolevalle pikkupaikalle, itselläkin työt loppuivat parin vuoden päästä ja muutimme tämän jälkeen useamman kerran ja nyt olemme loppusijoittuneet sinne, mistä vanhempani suunnittelivat muuttavansa pois.