Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen ikäisiäni leskiä
06.08.2026 |
Ilmoittelevat sinkkupalstoilla ja tindereissä, ties missä, tositarkoituksella. Jollain jo alle vuoden seurustelukumppani.
Tietysti heidän asiansa. Itse en jaksaisi sitä ruljanssia, toisen ystäväpiiriin tutustumista, aikuisia lapsia lapsineen. Ehkä heidän kylmäkiskoisuuttaan.
Ja ei, en roiku omissa lapsissa, viihdyn hyvin yksin ja omassa elämässäni. En kaipaa romantiikkaa enkä fyysistä läheisyyttä.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saathan sinä, ap, ihmetellä. Mitalinko haluat?
Niin. Joidenkin ihmisten on ylipäänsä vaikea ymmärtää toisten erilaisia elämänvalintoja. Mikä tässä sua riepoo? Eihän se ole sinulta pois mitä muut tekevät. Jos olet omaan oloosi oikeasti tyytyväinen ei asian pitäisi sun mieltäsi painaa.
Mitä ihmettelemistä siinä on? Eivät kaikki halua elämässä samoja asioita kuin sinä. Isäni jäi yksin alle viisikymppisenä, itse olin silloin yläasteikäinen. Tapasi nykyisen vaimonsa seuraavana kesänä, mutta varsinainen suhde alkoi käsittääkseni myöhemmin
On se ihmeellistä, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelen aloittajan ihmettelyä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ei sua kukaan huolisi.
Ihmettelen kyllä sitäkin kuka noita turvonneita ukkoja ja tihrusilmäisiä roikkuleukaisia mummoja haluaa? Ja olen itse just tommonen, huonosti istuvat tekarit ja harvat hiukset.
Kuvan mukaan ainakaan.
Eikö ihmiset livenä enää tutustu jolloin nähdään persoona edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi sinun napaasi kutittaa?
Vierailija kirjoitti:
Niin. Joidenkin ihmisten on ylipäänsä vaikea ymmärtää toisten erilaisia elämänvalintoja. Mikä tässä sua riepoo? Eihän se ole sinulta pois mitä muut tekevät. Jos olet omaan oloosi oikeasti tyytyväinen ei asian pitäisi sun mieltäsi painaa.
No täällä vauvalla tuo tulee vähän väliä esiin. Montaa häiritsee. Isän/äidin uusi puoliso, nyt se vie perinnön ja jää asumaan heidän asuntoonsa. Äiti/isä raahaa sitä aina mukanaan, rasittavaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä minkä ikäinen ap on. Sukulaistäti aloitti seurustelun kun puoliso oli jo dementian vuoksi hoivakodissa ja vajaan vuoden kuluttua miehen jouduttua saattohoitoon jo täti asui miesystävän kanssa yhdessä.
Ikää tädillä on jo 80+, joten silloin ei kannata viivytellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Joidenkin ihmisten on ylipäänsä vaikea ymmärtää toisten erilaisia elämänvalintoja. Mikä tässä sua riepoo? Eihän se ole sinulta pois mitä muut tekevät. Jos olet omaan oloosi oikeasti tyytyväinen ei asian pitäisi sun mieltäsi painaa.
No täällä vauvalla tuo tulee vähän väliä esiin. Montaa häiritsee. Isän/äidin uusi puoliso, nyt se vie perinnön ja jää asumaan heidän asuntoonsa. Äiti/isä raahaa sitä aina mukanaan, rasittavaa ihmistä.
Älä huoli . Lapsilla on lakiosuus perintöön😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäinen ap on. Sukulaistäti aloitti seurustelun kun puoliso oli jo dementian vuoksi hoivakodissa ja vajaan vuoden kuluttua miehen jouduttua saattohoitoon jo täti asui miesystävän kanssa yhdessä.
Ikää tädillä on jo 80+, joten silloin ei kannata viivytellä.
Ap vastaa. Olen yli 70. Olen lapsillekin sanonut jos rupeen "seurustelemaan" viekää hoitoon. Onhan se söpöä kun hoitokodeissa vihitään yli 90-vuotiaita pariskuntia. Mun moraali kyllä sallisi vapaan suhteen jo tuossa iässä ilman että perukirjoissa sitten puolisonkin omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Joidenkin ihmisten on ylipäänsä vaikea ymmärtää toisten erilaisia elämänvalintoja. Mikä tässä sua riepoo? Eihän se ole sinulta pois mitä muut tekevät. Jos olet omaan oloosi oikeasti tyytyväinen ei asian pitäisi sun mieltäsi painaa.
No täällä vauvalla tuo tulee vähän väliä esiin. Montaa häiritsee. Isän/äidin uusi puoliso, nyt se vie perinnön ja jää asumaan heidän asuntoonsa. Äiti/isä raahaa sitä aina mukanaan, rasittavaa ihmistä.
Älä huoli . Lapsilla on lakiosuus perintöön😅
Mutkun se on siinä talossa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäinen ap on. Sukulaistäti aloitti seurustelun kun puoliso oli jo dementian vuoksi hoivakodissa ja vajaan vuoden kuluttua miehen jouduttua saattohoitoon jo täti asui miesystävän kanssa yhdessä.
Ikää tädillä on jo 80+, joten silloin ei kannata viivytellä.
Ap vastaa. Olen yli 70. Olen lapsillekin sanonut jos rupeen "seurustelemaan" viekää hoitoon. Onhan se söpöä kun hoitokodeissa vihitään yli 90-vuotiaita pariskuntia. Mun moraali kyllä sallisi vapaan suhteen jo tuossa iässä ilman että perukirjoissa sitten puolisonkin omaisuus.
Ei kaikilla ole mitään omaisuutta.
Eteenpäin menemisen eetos paineistaa varsinkin mieslesket pariutumaan äkkiä uudestaan, joskus jopa ennen kuin vaimo on kuollut.
Ehkä ap tarkoittaa sitä että häntäkin on kannustettu panemaan matoa koukkuun.
Äidiltäni kyseltiin jo ennen isäni hautaamista että joko on uusi mies katsottuna.
Joillekin sopii sitoutua uuteen kumppaniin hyvinkin pian edellisen puolisen kuoleman jälkeen. Ainakin kuolleen puolison lähisukulaiset tätä yleensä ymmärrettävästi paheksuvat. Itsekin hiukan ihmettelin, kun miespuolinen sukulainen avioitui jo vajaan vuoden kuluttua edellisen puolisonsa kuolemasta. Tässä tapuksessa miehen aikuiset lapset laittoivat välit isäänsä täysin poikki, koska pitivät isänsä kiirehtimistä uuteen avioon liian nopeana.
On myös leskiä, jotka eivät vielä vuosienkaan kuluttua halua edes ajatella uutta kumpania rinnalleen.
Olin miehen kuoleman jälkeen pari vuotta yksin. Nykyiseen mieheeni törmäsin sattumalta ja seurustelu alkoi samoin tein. Ei se mitään romanttista hehkutusta ollut saati olisin rynnännyt tutustumaan hänen sukuunsa. Miehellä ei onneksi ole lapsia ja muita lähiomaisia en halua tavata.
Leskeys ei ole palaamista siihen, mitä oli joskus edellisessä suhteessa. Tiedän tosin leskiä, jotka hakevat "tositarkoituksella" uutta kumppania ja asettavat isoja odotuksia suhteeseen niin kuin voisivat palata ajassa taaksepäin. Yleensä ne suhteet loppuvat jonkun vuoden jälkeen, ellei toinenkin ole leski ja voidaan retkeillä kuolleiden puolisoideen haudoilla sytyttelemässä kynttilöitä harva se viikonloppu.
Leskeys on elämänmuutos, joka ravistelee paljon. Uudet mahdolliseet avautuvat surun laantuessa ja uuden identiteetin vahvistuessa. Jos vastaan tulee mukava ihminen ei kannata sylkeä "ei kiitos".
Minun kohdallani leskeys on luonut vahvan itsenäisyyden, eikä minua pompota enää suvut saati muutkaan.
Moni ei halua jättää sairasta puolisoa, vaikka kaikki romanttinen olisi loppunut jo vuosia aiemmin. Kun puoliso sitten kuolee, leski on surua ja luopumista ehtinyt käsitellä jo ehkä vuosia. Silloin voi olla nopeastikin valmis parisuhteeseen, kun tuo puoliso on menehtynyt. Se ei ulkopuolisille kuulu, miten on kenenkin kohdalla asiat hiipuneet.
No ihmettele sinä vaan.