Mikä on tuhonnut ravintoloiden bilesuosion? Joka puolella Suomea on aivan kuollutta.

Bilettävät ikäluokat ovat nyt vähintään nelikymppisiä. Ei niitä enää kiinnosta. Nykyajan nuoret panostavat looksmaxxingiin ja some-profiiliin. Se mikä ennen juotiin laitetaan nyt meikkeihin ja personal trainereihin ja kuvauskalustoon (ei riitä pelkkä kallis puhelin, pitää olla hyvä valaistus ja sisustus).

Törkeän kallista eikä missään tunnu olevan enää esimerkiksi bändejä esiintymässä, tai jos on, lippu kuppilaan maksaa sitten 30€. Ei kiitos. Bailataan kotona frendien kanssa. Kuukausi sitten kävin Mummotunnelissa ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen. Vodka-karpalo lähes 15€, lonkerotölkki (0,33) 10€. Kiitos hei.

Lopetin baareissa käymisen jo 20 v sitten. Liian kallista nykyään.

Mä kävin nuorena baareissa,ravintoloissa ja yleisötapahtumissa mutta nyt iän myötä nuo kaikki on jäänyt pois ja kaikki ylimääräinen raha menee sijoituksiin. Kun tuhlasin rahani hölmönä noihin turhuuksiin niin en pystynyt sijoittamaan yhtään, vasta reilu 30 vuotiaana aloin sijoittamaan ja olen nyt 35 vuotias. 

Elän todella nuukasti joten kohta salkun arvo on 100 000e, sitten kun salkku on sen 500 000e niin sitten voin lopettaa orjatyöt.

FIRE on tavoitteeni.

Luin tän ketjun läpi ja tajusin, että huomenna pitääki lähteä vähän ryystämään ja  laiduntamaa johonkin aitaukseen.. :)

Ravintoloissa voi löytää miehiä naisille ja naisia muehille. Mutta mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.

Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.

Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.

Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?

Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.

Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.

Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.

Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.

Joillekin hinta ratkaisee kaiken. Sitten on meitäkin joille ei alkoholi enää maistu. Nuoriakaan ei dokaaminen enää kiinnosta, niillä on muut huvituksensa.