Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi kun kaikilla vanhoilla kavereilla on lapsia.
05.08.2026 |
Tuntuu että oletus on, että jos minun kanssani ei voi keskustella päiväkotipaikoista tai soseista niin ei maksa vaivaa olla yhteydessä ollenkaan. Kauheasti mediassa rummutetaan miten yleistä lapsettomuus on, mutta en tunne omasta 35-45 ikäluokastani käytännössä ketään kaltaistani.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Tai sun lapsesta kasvaa narkki joka hakkaa sut ja ryöstää sun rahat.. Silloin ehkä toivot että olisit ostanut koiran...
Harvoin tulee huonotapainen lapsi, jos molemmilla vanhemmilla on täysi tolkku.
Joskus kyllä, mutta harvinaista se on.
Tällaista pelkoa levitellään tiktokissa ja se luultavasti on itänaapurin propagandaa. Ne ei halua, että suomalaiset lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kyllä ihan myös niitä lapsettomia ystäviä. Eivät he ole mihinkään kadonneet (edes silloin vauvavuosina). Omat lapseni ovat 7 ja 5vuotiaat ja itse olen 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten ne nuoremmat kaverit , niillä ei varmaan vielä ole lapsia jos vanhemmilla kavereilla on?
Mitkä nuoremmat kaverit? En mä usko että mulla olisi nelikymppisenä ihan valtavasti yhteistä vaikkapa 20-vuotiaan kanssa, vaikka me molemmat lapsettomia oltaisiinkin.
Tietysti voi olla. Ei ikäero ole mikään este ystävystyä. Oon itse 38v ja paras ystäväni on 54v ja ollaan tunnettu toista kymmentä vuotta. Yhteiset kiinnostuksen kohteet on tärkeitä. Me käydään yhdessä festareilla, salilla, shoppaillaan yms.
38 ja 54 on kyllä vähän eri kuin vaikka 45 ja 20. Te olette käytännössä molemmat jo keski-ikäisiä, joten yhteistäkin on. Nelikymppinen ja parikymppinen sen sijaan elää väkisinkin ihan eri elämänvaihetta.
Kyllä mulla on nuorimmat työkaverit 18-19v ja tullaan hyvin juttuun keskenään. Mun mielestä Keski-ikä ei tarkoita että pitää olla hapan, vanha ja tylsä...
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintojen maailma. Älä masennu omistasi.
Onkohan sulla on nyt päättelyvirhe? Henkilöllä ei ole lapsia = oma valinta? Oletko kuullut vaikkapa tahattomasta lapsettomuudesta? Antaisitko saman neuvon elämän raskautta valittavalle erityislapsen vanhemmalle - että älä nyt masennu valinnastasi.
Lapsettomista ystävistäni on tullut minulle ihan kullanarvoisia juuri tän äitien kanssa koetun ulkopuolisuuden seurauksena. Näin hiljattain pitkästä aikaa eksäni, ja vaikka suhde loppui aikoinaan myrskyisissä merkeissä niin hänen kanssaan jutteleminen oli kuin raikkaan ilman tuulahdus, koska hänelläkään ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisitko oikeasti jutella jostain päiväkotipaikoista ja soseista?
Minä olen äiti, mutta ei minua kiinnosta tuollaiset jutut ollenkaan. En nyt tarkoita, etteikö koskaan voisi yhtään puhua tuollaisia, mutta pääosin ei kiinnosta. Muutenkin arkiset selostukset on epäkiinnostavia, oli lapsia tai ei.
Muistan, kun kyläilimme kaverini luona ennen kuin meillä oli omia lapsia. Yritimme tehdä kaikkea, mitä ennenkin. Eihän siitä mitään tullut. Lapset tuli koko ajan väliin ja heitä sitten huomioitiin.
Esim trivial pursuit. Siinä sitten se lapsikin oli mukana pelaamassa ja ihan tylsäähän aikuisten kannalta oli.
Aloin sitten usein mennä sen heidän tyttölapsen kanssa kahdestaan leikkimään, kun se oli mukavampaa kuin yrittää jutella aikuisten asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin. Kaikki vanhat kaverit ovat ukkeja ja mummoja, itse jäin vanhaksipojaksi. M67
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten ne nuoremmat kaverit , niillä ei varmaan vielä ole lapsia jos vanhemmilla kavereilla on?
Mitkä nuoremmat kaverit? En mä usko että mulla olisi nelikymppisenä ihan valtavasti yhteistä vaikkapa 20-vuotiaan kanssa, vaikka me molemmat lapsettomia oltaisiinkin.
Tietysti voi olla. Ei ikäero ole mikään este ystävystyä. Oon itse 38v ja paras ystäväni on 54v ja ollaan tunnettu toista kymmentä vuotta. Yhteiset kiinnostuksen kohteet on tärkeitä. Me käydään yhdessä festareilla, salilla, shoppaillaan yms.
38 ja 54 on kyllä vähän eri kuin vaikka 45 ja 20. Te olette käytännössä molemmat jo keski-ikäisiä, joten yhteistäkin on. Nelikymppinen ja parikymppinen sen sijaan elää väkisinkin ihan eri elämänvaihetta.
Kyllä mulla on nuorimmat työkaverit 18-19v ja tullaan hyvin juttuun keskenään. Mun mielestä Keski-ikä ei tarkoita että pitää olla hapan, vanha ja tylsä...
"Juttuun tuleminen" työkaverin kanssa on eri asia kuin oikea ystävyyssuhde. Miksi sotket tahallasi asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit aina hankkia vanhojen kavereiden tilalle uusia kavereita.
Minusta uusien kavereiden hankkiminen aikuisena on todella vaikeaa. Kaikilla on ikään kuin valmis elämä ja niin kova kiire että mitään luontevaa tutustumista ei yleensä tapahdu.
Eikä ihmiset oikein enää haluakaan tutustua tai jakaa elämää ystävien kanssa. Tai siltä minusta tuntuu. Itse kaipaan ihmisiä joiden kanssa olisi yhteistä tekemistä ja syntyisi yhteisiä muistoja. Moni tuntuu hakevan viestittely- tai viinilasiseuraa jossa sitten päivitetään mitä on tehty muiden - puolison ja aiemmin hankittujen ystävien - kanssa. En saa sellaisesta mitään irti.
Kieltämättä velaidentiteetin väitettyä pysyvyyttä ajatellen on silmiinpistävää, miten vähän meitä ylipäätään mistään syystä lapsettomia on enää nelikymppisten ikäluokassa. Siinä 35-40 v. paikkeilla oma kaveripiiri myllääntyi tämän asian osalta täysin erilaiseksi. Kolmekymppisenä olin vielä tavallinen ja kuuluin ikään luin porukkaan, nyt olen poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä te muut keski-ikäiset sitten tapaatte näitä uusia lapsettomia ystäviä? Aika hakuammuntaa se jossain harrastuksissa on etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten ne nuoremmat kaverit , niillä ei varmaan vielä ole lapsia jos vanhemmilla kavereilla on?
Mitkä nuoremmat kaverit? En mä usko että mulla olisi nelikymppisenä ihan valtavasti yhteistä vaikkapa 20-vuotiaan kanssa, vaikka me molemmat lapsettomia oltaisiinkin.
Tietysti voi olla. Ei ikäero ole mikään este ystävystyä. Oon itse 38v ja paras ystäväni on 54v ja ollaan tunnettu toista kymmentä vuotta. Yhteiset kiinnostuksen kohteet on tärkeitä. Me käydään yhdessä festareilla, salilla, shoppaillaan yms.
38 ja 54 on kyllä vähän eri kuin vaikka 45 ja 20. Te olette käytännössä molemmat jo keski-ikäisiä, joten yhteistäkin on. Nelikymppinen ja parikymppinen sen sijaan elää väkisinkin ihan eri elämänvaihetta.
Luitko sä ollenkaan tuota viestiä, johon kommentoit? Siinähän ihan selkeällä suomen kielellä luki, että kirjoittaja ja reilusti vanhempi ystävänsä ovat tunteneet toista kymmentä vuotta. Eli kirjoittaja ollut alle 28-vuotias, kun tutustuivat. Ei keski-ikäinen.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä velaidentiteetin väitettyä pysyvyyttä ajatellen on silmiinpistävää, miten vähän meitä ylipäätään mistään syystä lapsettomia on enää nelikymppisten ikäluokassa. Siinä 35-40 v. paikkeilla oma kaveripiiri myllääntyi tämän asian osalta täysin erilaiseksi. Kolmekymppisenä olin vielä tavallinen ja kuuluin ikään luin porukkaan, nyt olen poikkeus.
Totta, omassakin tuttavapiirissä moni "en halua koskaan lapsia"-tyyppi on kuitenkin tullut äidiksi viimeistään tuossa 35-40v.
Ne, jotka haluavat omia lapsia ja tietävät sen jo nuorena -tai ainakin viimeistään 25-30v- saavat yleensä lapsia aiemmin, ellei ole ongelmaa sopivan kumppanin löytämisessä.
Lapsettomana sinkkunaisena on myös kumppanin etsintä hankalaa kun sinkkuisät kyselevät heti "pidätkö lapsista?" Mitä siihen vastaa, samanlailla minä pidän lapsista kuin muunkin ikäisistä, kaikki ihmisiä. Vaan ei, pitäisi olla aivan hurmiossa lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä velaidentiteetin väitettyä pysyvyyttä ajatellen on silmiinpistävää, miten vähän meitä ylipäätään mistään syystä lapsettomia on enää nelikymppisten ikäluokassa. Siinä 35-40 v. paikkeilla oma kaveripiiri myllääntyi tämän asian osalta täysin erilaiseksi. Kolmekymppisenä olin vielä tavallinen ja kuuluin ikään luin porukkaan, nyt olen poikkeus.
Totta, omassakin tuttavapiirissä moni "en halua koskaan lapsia"-tyyppi on kuitenkin tullut äidiksi viimeistään tuossa 35-40v.
Ne, jotka haluavat omia lapsia ja tietävät sen jo nuorena -tai ainakin viimeistään 25-30v- saavat yleensä lapsia aiemmin, ellei ole ongelmaa sopivan kumppanin löytämisessä.
Juuri tämän takia minusta on totaalisen epäkiinnostavaa, kun mediaan haastatellaan jotain 24 v. "velaa". Ei koko asia ole tuossa kohtaa ajankohtainen useimmille muutenkaan, ja se valinnan paikka on kummasti painavampi siinä kohtaa kun tietää, että kohta ei enää pysty tai että juna meni jo. Silti en muista että olisin ikinä lukenut yhtä ainutta artikkelia tai edes somepäivitystä keski-ikäistyneestä velasta. En väitä, etteikö sellaisia ole, mutta kummasti heitä ei koskaan näihin juttuihin kuitenkaan löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit aina hankkia vanhojen kavereiden tilalle uusia kavereita.
Minusta uusien kavereiden hankkiminen aikuisena on todella vaikeaa. Kaikilla on ikään kuin valmis elämä ja niin kova kiire että mitään luontevaa tutustumista ei yleensä tapahdu.
Eikä ihmiset oikein enää haluakaan tutustua tai jakaa elämää ystävien kanssa. Tai siltä minusta tuntuu. Itse kaipaan ihmisiä joiden kanssa olisi yhteistä tekemistä ja syntyisi yhteisiä muistoja. Moni tuntuu hakevan viestittely- tai viinilasiseuraa jossa sitten päivitetään mitä on tehty muiden - puolison ja aiemmin hankittujen ystävien - kanssa. En saa sellaisesta mitään irti.
Ymmärrän ja samaistun.
Mutta ajattelen myös, että se on aivan noiden viestittely- ja viinittelyseuraa hakevien oma menetys, kun eivät muuta halua. Itse olen taas tänä kesänä tehnyt monia hulvattoman hauskoja ja varmasti vielä kiikkustuolissakin hymyilyttäviä muistoja ihmisten kanssa, ja jos joku haluaa nähdä minua vain perseelläni pönöttäen jossain viinillä -tai vielä pahempaa: vain kirjaimina ruudulla- niin se on aivan oma häviönsä. :D Kyllä minä voin välillä sellaisiakin nähdä ja jutustella. Mutta pelkästään tuollaiset ei tietenkään riitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana sinkkunaisena on myös kumppanin etsintä hankalaa kun sinkkuisät kyselevät heti "pidätkö lapsista?" Mitä siihen vastaa, samanlailla minä pidän lapsista kuin muunkin ikäisistä, kaikki ihmisiä. Vaan ei, pitäisi olla aivan hurmiossa lapsista.
Useimmat normaalit aikuiset eivät mitenkään kategorisesti pidä kaikista lapsista, edes itse lapsia saaneet. Osa toki teeskentelee, koska luulee että se antaa heistä jotenkin hurskaan kuvan. Itse pyyhin Tinderissä eroiskät aikoinaan suoraan vasuriin. Harmillisesti moni mies vaan salaa lapsensa noissa sovelluksissa ja kertoo asiasta ehkä korkeintaan toisilla treffeillä.
Niin, se on vaan aika paljon vaadittu niiltä ystäviltä että niiden pitää odottaa se 9 vuotta ennen kuin sinua alkaa taas kiinnostella. Aika moni ystävyys ei tuollaista hyllylle pistämistä kestä.