Nuori mies kaipaisi naisten neuvoja

Se on ajan henki, ei siitä kannata itseensä ottaa.

Kun sinulle tulee ikää lisää, niin nämä samat naiset ovat haluamassa sinut takaisin. Jos eivät juuri nuo, niin muut loppuunajetut. Et voi 28-vuotiaana tehdä vielä oikein mitään, koska ikäisesi naisetkin ovat vielä priimaikänsä loppupuolella. Kun naisille tulee 35 vuotta mittariin, niin näet, mitä tapahtuu.

Up

Tähän on vaikea sanoa. Joko asia on noin, kuten sanot että:  a) exäsi ovat ylikävelleet sinut eivätkä kunnioittaneet sinua, tai sitten b) tulkitset asian niin, mutta kyse on ollut jostain aivan muusta.

Onko sulla esimerkkejä ylikävelemisestä tai siitä, että eivät kunnioittaneet? 

Jos kyse on a):sta, niin taustalla voi olla psykologisia syitä, jopa jotain mitkä tulevat sun omien vanhempien suhteista tai sitten jotain muuta kautta, esim huono itsetunto ja vääränlaisiin naisiin ihastuminen. Ovatko exät olleet ylipäätään mukavia, vai jotain "bad bitchejä". Tai ovatko olleet dominoivia ja tomeria ja itse olet enemmän passiivinen, jolloin voi käydä niin, että nämä tarmokkaat daamit menettävät kunnioituksen, kun mies ei olekaan niin kunnianhimoinen ja tomera kuin he. 

Jos kyse on tuosta luonteiden ja kunnianhimojen erilaisuudesta, niin ratkaisu on se, ettet enää ihastu sellaisiin tomeranaisiin. 

Fiksu psykologi pystyisi kartoittamaan näitä hommia, että mistä johtuu ja miten jatkossa. Huom tarvii olla psykologin koulutuksen saanut, ei psyk sairaanhoitaja tms. Jos kohdalle osuu älykäs psykologi, niin varmasti antoisaa. 

Tätä kannattaisi käydä terapiassa läpi. 

Kunnioittanut miten? Jos nainen elättää itse itsensä ja tarjoilee sinulle rahan arvoisia seksipalveluksia päälle, niin missä roolissa odotat hänen kunnioittavan sinua? Sinähän olet tuossa tavallaan vain seksikerjäläinen

Naiset yleensä kunnioittavat miehiä, jotka ottavat suhteissa miehen roolin. Juutalaiset avioliittoneuvojat opettavat tätä: nainen pitää vapauttaa esim. rahantekovastuustaan, niin hän voi alkaa kohdistamaan resurssejaan perheeseen. Jos nainen joutuu työnteon lisäksi paapomaan mieslasta, antamaan tälle seksulia, syömään steroideja, terapoimaan miestä, jne. niin on se aika epämotivoivaa. Sitten taas mies, joka sanoo naiselle, että: hus pois töistä, sinä olet minun vaimoni, rentoudu kotona ja kasvata lapsiamme, ja ota tästä vielä kimppu ruusuja, niin johan naisen mieliala muuttuu. Oletko kokeillut? Oletko siis toiminut kunnioitettavasti vai käyttäytynyt kuin vonkaava mieslapsi?

Vierailija kirjoitti:

Tätä kannattaisi käydä terapiassa läpi. 

Ei kaikilla ole varaa terapiaan. 

Iso ongelma nykyajan pariutumista on se, että miehet luulevat puolison olevan yhtä kuin heidän äitinsä. Eli kuvitellaan, että nainen ruokkii heitä, kuin vauvaa

Parisuhdedynamiikassa tämä menee kuitenkin niin päin, että mies tuo kotiin päin, eikä koskaan vie kotoa. Kun hän tuo resursseja kotiin, nainen laittaa uunin tulille ja vauvoja alkaa syntymään. Mutta jos mies rääkyy kotona kuin vauva ja kuormittaa naista kuin vauva, eikä ole edes tietoinen aviomiehen roolista, niin totta kai nainen juoksee karkuun tai tekee tarvittavan päästäkseen eroon 100 kiloisesta livepornoa vonkaavasta vauvasta, joka ei ole tullut ulos edes hänen kohdustaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä kannattaisi käydä terapiassa läpi. 

Ei kaikilla ole varaa terapiaan. 

Eikä terapia mitään ongelmia ratkaise. Tarjoaa vain rahaa vastaan alustan velloa niissä

Pidä rajoistasi kiinni heti alusta asti. Jos olet alussa lapanen, niin asetelmaa on vaikea muuttaa enää myöhemmin.

Itse olen vahvatahtoinen nainen, ja helposti varsinkin nuorena kävi niin, että miehet teki aina niin kuin minä sanoin ja myöhemmin syytti tossuttamisesta. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä tarkoitukseni, enkä halua mitään lapasta miehekseni. Nykyisen kanssa on oltu 20 vuotta yhdessä ja Ilmaisen edelleen asiat vahvasti. Se on osa persoonaani ja temperamenttiani , ja olen yrittänyt pehmentää kommunikointitapaani ajan myötä. Mieheni on täysin erilainen viestintätyyliltään, sovitteleva ja myötäilevä. Hän pitää kuitenkin kiinni itselleen tärkeistä rajoista, eikä anna minun jyrätä itseään (mikä ei ole siis tarkoituksenikaan). Suhteessa täytyy olla molemminpuolinen kunnioitus, ja kyky tehdä kompromisseja.

Neuvoni siis on: pidä kiinni rajoistasi ja näytä kuinka sinua tulee kohdella. Älä hyväksy huonoa kohtelua, mutta älä myöskään luovuta heti vahvatahtoisen ihmisen kanssa. Jos molemmilla on halua kehittyä ihmisenä,  niin voitte saada suhde toimimaan. Ei täällä kukaan täydellisenä synny, mutta aina voi pyrkiä kehittymään. Tsemppiä!

Taidat olla tällainen ns. ylikiltti ihminen. Minäkin olin ennen ja joudun vieläkin tekemään töitä asian eteen. 

Koin muut ihmiset, erityisesti miehet, aggressiivisina ja jyräävinä, koska olin itse arka ja epävarma enkä osannut pitää puoliani. Pyrin miellyttämään muita. Se tuli niin luonnostaan, etten edes itse tajunnut asettavani aina muut ihmiset itseni edelle. 

Lopputuloksena muut ihmiset eivät kunnioittaneet minua. Minun ylitseni käveltiin ja minua halveksittiin. 

Minun piti havahtua siihen, että ongelma on minussa. Minun pitää arvostaa itseäni ja pitää puoleni. 

Vaikeaa se on vieläkin, joten joudun elelemään sinkkuna. 

N38

Googlaa "jämäkkyys", tee jämäkkyysharjoituksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä kannattaisi käydä terapiassa läpi. 

Ei kaikilla ole varaa terapiaan. 

Julkisen terveyskeskuksen kautta voi päästä psykologin juttusille, mutta voi vaatia vähän työstöä ja pyytelyitä, koska he mielellään ohjaavat hoitajan pakeille, ja se ei kerta kaikkiaan ole sama asia. Yksi reitti on saada lähete psykiatr. klinikalle ja siellä sitten sanoa että haluat käyntejä psykologin luo, siis nimenomaan psykologille.

Ala mieheksi ja kasvata pallit, sillä se lähtee. 

Opettele sanomaan ei, ajattelemaan myös itseäsi äläkä mieti kokoaikaa "miten kaikin tavoin pitää puoliso ettei se karkaa"

Jos lähtee niin lähtee ja uutta kiertoon.