Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä ootte, nyt kun kotihoidon tuki lopetetaan?
04.08.2026 |
Kesällä tuli se selvitys, jossa ehdotettiin, että kotihoidon tuki voitaisiin lakkauttaa kokonaan ja tilalle pidennettäisiin vanhempainrahaa. Eli käytännössä se vaihtoehto, että alle 3-vuotiasta hoidetaan kotona tuen turvin, saattaisi hävitä.
Itse mietin, että tää olisi aika iso muutos monelle perheelle. Osa arvostaa sitä, että voi olla pidempään kotona ilman että joutuu heti päiväkotiin, osa taas näkee tuen ongelmallisena.
Mitä te ajattelette?
Olisko parempi nykyinen malli vai pidempi vanhempainvapaa?
Miten teidän tilanne muuttuisi, jos tuki lakkaisi?
Olisi kiinnostavaa kuulla eri näkökulmia – sekä niiltä jotka on kotona tuen varassa että niiltä jotka on töissä/päiväkodin käyttäjiä.
Kommentit (103)
mikään ei osoita, että 1-vuotiaana päivähoitoon menneet lapset voisivat ja pärjäisivät koulussa, jatko-opinnoissa tai nuorina aikuisina huonommin kuin pitempään kotihoidossa olleet. Jos tällaisia tutkimustuloksia olisi, tutkijat oliasivat kyllä äänekkäästi protestoineet mielipide ym. kirjoituksissa.
On aika vaikea, lähes mahdotonta, tutkia esim. kiintymyssuhteen heikkenemisen vaikutusta lapsen ja vanhemman suhteeseen. Mistä löytyy vertailuryhmä, jonka ainut ero vertailtavaan ryhmään olisi, että ovat olleet päiväkodissa, eivät kodissa? Liikaa muita muuttujia.
Nykyään lapset joutuvat liian varhain irrottautumaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan ja mitä tulee tilalle? Sama tuttu henkilökö perhepäivähoitajana pienessä ryhmässä kodinomaisissa oloissa? Vai vaihtuvat hoitajat meluisassa laitosympäristössä isossa ryhmässä?
Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt. Ovat jo toisen tai kolmannen polven laitoskasvatettuja, tottuneet pinnalliseen kiintymiseen, jonka kohde vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikään ei osoita, että 1-vuotiaana päivähoitoon menneet lapset voisivat ja pärjäisivät koulussa, jatko-opinnoissa tai nuorina aikuisina huonommin kuin pitempään kotihoidossa olleet. Jos tällaisia tutkimustuloksia olisi, tutkijat oliasivat kyllä äänekkäästi protestoineet mielipide ym. kirjoituksissa.
On aika vaikea, lähes mahdotonta, tutkia esim. kiintymyssuhteen heikkenemisen vaikutusta lapsen ja vanhemman suhteeseen. Mistä löytyy vertailuryhmä, jonka ainut ero vertailtavaan ryhmään olisi, että ovat olleet päiväkodissa, eivät kodissa? Liikaa muita muuttujia.
Nykyään lapset joutuvat liian varhain irrottautumaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan ja mitä tulee tilalle? Sama tuttu henkilökö perhepäivähoitajana pienessä ryhmässä kodinomaisissa oloissa? Vai vaihtuvat hoitajat meluisassa laitosympäristössä isossa ryhmässä?
Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt. Ovat jo toisen tai kolmannen polven laitoskasvatettuja, tottuneet pinnalliseen kiintymiseen, jonka kohde vaihtuu.
No, ainakaan täältä vauvalta en ole lukenut yhtään aloitusta "päiväkoti pilasi elämäni"
Mutta vakavissaan tuo mitä kirjoitit, että on mahdoton tutkua, sehän ei millään tapaa pidä paikansa. Tilastotieteellisesti hyvin simppeli ongelma, aineistoakin on. Toki näitä humanistisia tutkimuksia ei voi verrata luonnontieteiden tutkimuksiin. Tämä väittämäsi on täysin ilmaa eikä perustune mihinkään tutkittuun tietoon:
"Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikään ei osoita, että 1-vuotiaana päivähoitoon menneet lapset voisivat ja pärjäisivät koulussa, jatko-opinnoissa tai nuorina aikuisina huonommin kuin pitempään kotihoidossa olleet. Jos tällaisia tutkimustuloksia olisi, tutkijat oliasivat kyllä äänekkäästi protestoineet mielipide ym. kirjoituksissa.
On aika vaikea, lähes mahdotonta, tutkia esim. kiintymyssuhteen heikkenemisen vaikutusta lapsen ja vanhemman suhteeseen. Mistä löytyy vertailuryhmä, jonka ainut ero vertailtavaan ryhmään olisi, että ovat olleet päiväkodissa, eivät kodissa? Liikaa muita muuttujia.
Nykyään lapset joutuvat liian varhain irrottautumaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan ja mitä tulee tilalle? Sama tuttu henkilökö perhepäivähoitajana pienessä ryhmässä kodinomaisissa oloissa? Vai vaihtuvat hoitajat meluisassa laitosympäristössä isossa ryhmässä?
Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt. Ovat jo toisen tai kolmannen polven laitoskasvatettuja, tottuneet pinnalliseen kiintymiseen, jonka kohde vaihtuu.
No, ainakaan täältä vauvalta en ole lukenut yhtään aloitusta "päiväkoti pilasi elämäni"
Mutta vakavissaan tuo mitä kirjoitit, että on mahdoton tutkua, sehän ei millään tapaa pidä paikansa. Tilastotieteellisesti hyvin simppeli ongelma, aineistoakin on. Toki näitä humanistisia tutkimuksia ei voi verrata luonnontieteiden tutkimuksiin. Tämä väittämäsi on täysin ilmaa eikä perustune mihinkään tutkittuun tietoon:
"Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt."
Siksi käytinkin konditionaalia, koska se oli oma johtopäätökseni siitä, mitä ympärilläni näen.
Miten tilastotiede voisi tutkia äidin ja lapsen emotionaalisen etäisyyden kasvamista lapsen siirryttyä yksivuotiaana muiden hoitoon päiväajaksi? Se vaatisi äidin ja lapsen vuorovaikutuksen tarkkaa, pitkäaikaista havainnointia. Plus vertailuaineiston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vääntää rautalangasta, että miksi olisi huono, jos kotihoidontuki lopetetaan ja vanhempainrahakautta pidennettäisiin? Työttömille huono vai pienipalkkaisille kuten itselleni? Laskettu aika lapseni syntymälle on loppuvuodesta ja olisi tarkoitus ensi vuoden lopulla olla pari kuukautta hoitovapaalla. Tämän hetkisen kotihoidontuen-systeemillä saisin kotihoidontukea + hoitolisää 479 € ja vanhempainrahaa kuitenkin tonnin enemmän. Bruttona siis, mutta ero on aika huikea.
Muutama kuukausi lisää ansiosidonnaista verrattuna pitkään kotihoidontukeen? Varmaan se, että moni hyväosainenkin haluaa sen ainokaisen lapsensa hoitaa muutaman ensimmäisen vuoden kotona ja nyt olisi sitten pakko mennä töihin, kun lapsi on hyvin pieni, jos ei halua irtisanoutua.
Ei kai tämä oikeutta hoitovapaaseen poista? Siitä ei vaan makseta. (Sori, jos olen väärässä. En ole perehtynyt tarkemmin, kun ei ole ajankohtainen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikään ei osoita, että 1-vuotiaana päivähoitoon menneet lapset voisivat ja pärjäisivät koulussa, jatko-opinnoissa tai nuorina aikuisina huonommin kuin pitempään kotihoidossa olleet. Jos tällaisia tutkimustuloksia olisi, tutkijat oliasivat kyllä äänekkäästi protestoineet mielipide ym. kirjoituksissa.
On aika vaikea, lähes mahdotonta, tutkia esim. kiintymyssuhteen heikkenemisen vaikutusta lapsen ja vanhemman suhteeseen. Mistä löytyy vertailuryhmä, jonka ainut ero vertailtavaan ryhmään olisi, että ovat olleet päiväkodissa, eivät kodissa? Liikaa muita muuttujia.
Nykyään lapset joutuvat liian varhain irrottautumaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan ja mitä tulee tilalle? Sama tuttu henkilökö perhepäivähoitajana pienessä ryhmässä kodinomaisissa oloissa? Vai vaihtuvat hoitajat meluisassa laitosympäristössä isossa ryhmässä?
Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt. Ovat jo toisen tai kolmannen polven laitoskasvatettuja, tottuneet pinnalliseen kiintymiseen, jonka kohde vaihtuu.
No, ainakaan täältä vauvalta en ole lukenut yhtään aloitusta "päiväkoti pilasi elämäni"
Mutta vakavissaan tuo mitä kirjoitit, että on mahdoton tutkua, sehän ei millään tapaa pidä paikansa. Tilastotieteellisesti hyvin simppeli ongelma, aineistoakin on. Toki näitä humanistisia tutkimuksia ei voi verrata luonnontieteiden tutkimuksiin. Tämä väittämäsi on täysin ilmaa eikä perustune mihinkään tutkittuun tietoon:
"Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt."
Siksi käytinkin konditionaalia, koska se oli oma johtopäätökseni siitä, mitä ympärilläni näen.
Miten tilastotiede voisi tutkia äidin ja lapsen emotionaalisen etäisyyden kasvamista lapsen siirryttyä yksivuotiaana muiden hoitoon päiväajaksi? Se vaatisi äidin ja lapsen vuorovaikutuksen tarkkaa, pitkäaikaista havainnointia. Plus vertailuaineiston.
Odotan vastausta tältä tiedeuskovaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikään ei osoita, että 1-vuotiaana päivähoitoon menneet lapset voisivat ja pärjäisivät koulussa, jatko-opinnoissa tai nuorina aikuisina huonommin kuin pitempään kotihoidossa olleet. Jos tällaisia tutkimustuloksia olisi, tutkijat oliasivat kyllä äänekkäästi protestoineet mielipide ym. kirjoituksissa.
On aika vaikea, lähes mahdotonta, tutkia esim. kiintymyssuhteen heikkenemisen vaikutusta lapsen ja vanhemman suhteeseen. Mistä löytyy vertailuryhmä, jonka ainut ero vertailtavaan ryhmään olisi, että ovat olleet päiväkodissa, eivät kodissa? Liikaa muita muuttujia.
Nykyään lapset joutuvat liian varhain irrottautumaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan ja mitä tulee tilalle? Sama tuttu henkilökö perhepäivähoitajana pienessä ryhmässä kodinomaisissa oloissa? Vai vaihtuvat hoitajat meluisassa laitosympäristössä isossa ryhmässä?
Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt. Ovat jo toisen tai kolmannen polven laitoskasvatettuja, tottuneet pinnalliseen kiintymiseen, jonka kohde vaihtuu.
No, ainakaan täältä vauvalta en ole lukenut yhtään aloitusta "päiväkoti pilasi elämäni"
Mutta vakavissaan tuo mitä kirjoitit, että on mahdoton tutkua, sehän ei millään tapaa pidä paikansa. Tilastotieteellisesti hyvin simppeli ongelma, aineistoakin on. Toki näitä humanistisia tutkimuksia ei voi verrata luonnontieteiden tutkimuksiin. Tämä väittämäsi on täysin ilmaa eikä perustune mihinkään tutkittuun tietoon:
"Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt."
Siksi käytinkin konditionaalia, koska se oli oma johtopäätökseni siitä, mitä ympärilläni näen.
Miten tilastotiede voisi tutkia äidin ja lapsen emotionaalisen etäisyyden kasvamista lapsen siirryttyä yksivuotiaana muiden hoitoon päiväajaksi? Se vaatisi äidin ja lapsen vuorovaikutuksen tarkkaa, pitkäaikaista havainnointia. Plus vertailuaineiston.
Eihän noita pehmeitä tunneasioita voi tietenkään luotettavasti mitata, pelkästään jo sen vuoksi, että ihmisten tunnetilat ailahtelevat hetkestä töiseen. Sinä haluaisit tutkia erityisesti lapaösen ja äidin emotionaalista etäisyyttä, mitä se sitten onkin? Miksi? Miksei lapsen ja isän? Mikä on emotionaalinen etäisyys? Miten sitä voi mitata? Yksinkertaisinta tietysti olisi poimia riittävä joukko nuoria, kartoittaa taustatekijät kategorisesti ja päräyttää tilastoanalyysi siitä mitkä tekijät ovat lisänneet pahoin tai hyvinvoinnin todennäköisyyttä (riskiä).
Muutos on tehty hyvin tienaavien näkökulmasta. He saavat nyt paremmat tuet lasta hoitaessa. Ennen he olivat samalla viivalla muiden kotihoidon tukea saavien kanssa. Eli pieni tuki. Vähän tienaavilla tai työttömällä kotihoidon tuki oli kohtuullinen. Nyt ansioihin sidottuna todella pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reilua. Hesarissa oli just juttua että jotkut pakoilevat työelämää hankkimalla ja hoitamalla lapsia kotona. Sellaista ei pitäisi tukea mitenkään.
Jos kotihoidontuki poistetaan, sittenhän siinä nimenomaan kannustetaan hankkimaan lisää lapsi tällä motiivilla. Nythän voi yhden lapsen kanssa olla kotona kolme vuotta, jatkossa tämän vapaan saadakseen pitäisi hankkia kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikään ei osoita, että 1-vuotiaana päivähoitoon menneet lapset voisivat ja pärjäisivät koulussa, jatko-opinnoissa tai nuorina aikuisina huonommin kuin pitempään kotihoidossa olleet. Jos tällaisia tutkimustuloksia olisi, tutkijat oliasivat kyllä äänekkäästi protestoineet mielipide ym. kirjoituksissa.
On aika vaikea, lähes mahdotonta, tutkia esim. kiintymyssuhteen heikkenemisen vaikutusta lapsen ja vanhemman suhteeseen. Mistä löytyy vertailuryhmä, jonka ainut ero vertailtavaan ryhmään olisi, että ovat olleet päiväkodissa, eivät kodissa? Liikaa muita muuttujia.
Nykyään lapset joutuvat liian varhain irrottautumaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan ja mitä tulee tilalle? Sama tuttu henkilökö perhepäivähoitajana pienessä ryhmässä kodinomaisissa oloissa? Vai vaihtuvat hoitajat meluisassa laitosympäristössä isossa ryhmässä?
Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt. Ovat jo toisen tai kolmannen polven laitoskasvatettuja, tottuneet pinnalliseen kiintymiseen, jonka kohde vaihtuu.
No, ainakaan täältä vauvalta en ole lukenut yhtään aloitusta "päiväkoti pilasi elämäni"
Mutta vakavissaan tuo mitä kirjoitit, että on mahdoton tutkua, sehän ei millään tapaa pidä paikansa. Tilastotieteellisesti hyvin simppeli ongelma, aineistoakin on. Toki näitä humanistisia tutkimuksia ei voi verrata luonnontieteiden tutkimuksiin. Tämä väittämäsi on täysin ilmaa eikä perustune mihinkään tutkittuun tietoon:
"Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt."
Siksi käytinkin konditionaalia, koska se oli oma johtopäätökseni siitä, mitä ympärilläni näen.
Miten tilastotiede voisi tutkia äidin ja lapsen emotionaalisen etäisyyden kasvamista lapsen siirryttyä yksivuotiaana muiden hoitoon päiväajaksi? Se vaatisi äidin ja lapsen vuorovaikutuksen tarkkaa, pitkäaikaista havainnointia. Plus vertailuaineiston.
Eihän noita pehmeitä tunneasioita voi tietenkään luotettavasti mitata, pelkästään jo sen vuoksi, että ihmisten tunnetilat ailahtelevat hetkestä töiseen. Sinä haluaisit tutkia erityisesti lapaösen ja äidin emotionaalista etäisyyttä, mitä se sitten onkin? Miksi? Miksei lapsen ja isän? Mikä on emotionaalinen etäisyys? Miten sitä voi mitata? Yksinkertaisinta tietysti olisi poimia riittävä joukko nuoria, kartoittaa taustatekijät kategorisesti ja päräyttää tilastoanalyysi siitä mitkä tekijät ovat lisänneet pahoin tai hyvinvoinnin todennäköisyyttä (riskiä).
Mutta kun kyseessä on ilmiö, jota on vaikea havainnoida ja äidit eivät itsekään halua sitä nähdä. Kuitenkin on itsestäänselvää, että yhdessä oleminen lisää läheisyyttä ja auttaa tutustumaan. Jos kyse on vuoden vanhasta, äidin ja lapsen tutustuminen on vielä kesken.
Tarkastelen asiaa lajityypilliseltä kannalta, siksi puhun äidistä vauvan hoitajana, koska se on lajityypillistä. Isä syöttämässä vauvaa tuttipullolla on epälajityypillistä, edellyttää muun muassa muovin keksimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku vääntää rautalangasta, että miksi olisi huono, jos kotihoidontuki lopetetaan ja vanhempainrahakautta pidennettäisiin?
Koska kotihoidon tuki on pidempi. Ei se rahan määrä vaan lapsen oikeus olla riittävän isoksi kotihoidossa. Näillä elämän arvoilla se on ihan se ja sama eli yhtä kauheaa laittaa lapsi 1v tai sitten 1,5v hoitoon. Yhtä avuttomia vauveleita molemmat.
Ei kai tämä oikeutta hoitovapaaseen poista? Siitä ei vaan makseta.
Luulisi että nimenomaan poistaa, koska kotiin ei saa jäädä.
Aivan kamala idea. Kotihoidon tuella hoidetaan tällä hetkellä noin 60 000 lasta. Jos näin suuri joukko lapsia siirrettäisi varhaiskasvatukseen, se vaatisi noin 7000 uuden varhaiskasvattajan palkkaamista. Päiväkodeissa on jo nyt jäätävä henkilöstöpula, varsinkin pk-seudulla. Kysyntä ja tarjonta eivät vastaa toisiaan. Kuka hoitaa näitä taaperoita, jotka haluttaisiin päiväkotiin? Poliitikot kurjistavat jatkuvasti vakan työoloja. Mitään panostusta varhaiskasvatukseen ei tehdä koskaan.
T: Vakaope ja äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin mitä tapahtuu konservatiivisiin uskontoihin, esim. lestadiolaisuuteen kuuluville naisille. Osa näistä naisista ei edes hanki ammattia tai koulutusta, vaan alkaa parikymppisenä kotiäidiksi. Kaikki eivät tee noin, eikä se ole minusta järkevää, mutta niin tehneille tuo voi olla loukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikään ei osoita, että 1-vuotiaana päivähoitoon menneet lapset voisivat ja pärjäisivät koulussa, jatko-opinnoissa tai nuorina aikuisina huonommin kuin pitempään kotihoidossa olleet. Jos tällaisia tutkimustuloksia olisi, tutkijat oliasivat kyllä äänekkäästi protestoineet mielipide ym. kirjoituksissa.
On aika vaikea, lähes mahdotonta, tutkia esim. kiintymyssuhteen heikkenemisen vaikutusta lapsen ja vanhemman suhteeseen. Mistä löytyy vertailuryhmä, jonka ainut ero vertailtavaan ryhmään olisi, että ovat olleet päiväkodissa, eivät kodissa? Liikaa muita muuttujia.
Nykyään lapset joutuvat liian varhain irrottautumaan ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan ja mitä tulee tilalle? Sama tuttu henkilökö perhepäivähoitajana pienessä ryhmässä kodinomaisissa oloissa? Vai vaihtuvat hoitajat meluisassa laitosympäristössä isossa ryhmässä?
Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt. Ovat jo toisen tai kolmannen polven laitoskasvatettuja, tottuneet pinnalliseen kiintymiseen, jonka kohde vaihtuu.
No, ainakaan täältä vauvalta en ole lukenut yhtään aloitusta "päiväkoti pilasi elämäni"
Mutta vakavissaan tuo mitä kirjoitit, että on mahdoton tutkua, sehän ei millään tapaa pidä paikansa. Tilastotieteellisesti hyvin simppeli ongelma, aineistoakin on. Toki näitä humanistisia tutkimuksia ei voi verrata luonnontieteiden tutkimuksiin. Tämä väittämäsi on täysin ilmaa eikä perustune mihinkään tutkittuun tietoon:
"Ainakin nuorten aikuisten kyky kiintyä pysyvästi johnkuhun ja sitoutua suhteeseen näyttäisi olevan heikosti kehittynyt."
Siksi käytinkin konditionaalia, koska se oli oma johtopäätökseni siitä, mitä ympärilläni näen.
Miten tilastotiede voisi tutkia äidin ja lapsen emotionaalisen etäisyyden kasvamista lapsen siirryttyä yksivuotiaana muiden hoitoon päiväajaksi? Se vaatisi äidin ja lapsen vuorovaikutuksen tarkkaa, pitkäaikaista havainnointia. Plus vertailuaineiston.
Eihän noita pehmeitä tunneasioita voi tietenkään luotettavasti mitata, pelkästään jo sen vuoksi, että ihmisten tunnetilat ailahtelevat hetkestä töiseen. Sinä haluaisit tutkia erityisesti lapaösen ja äidin emotionaalista etäisyyttä, mitä se sitten onkin? Miksi? Miksei lapsen ja isän? Mikä on emotionaalinen etäisyys? Miten sitä voi mitata? Yksinkertaisinta tietysti olisi poimia riittävä joukko nuoria, kartoittaa taustatekijät kategorisesti ja päräyttää tilastoanalyysi siitä mitkä tekijät ovat lisänneet pahoin tai hyvinvoinnin todennäköisyyttä (riskiä).
Mutta kun kyseessä on ilmiö, jota on vaikea havainnoida ja äidit eivät itsekään halua sitä nähdä. Kuitenkin on itsestäänselvää, että yhdessä oleminen lisää läheisyyttä ja auttaa tutustumaan. Jos kyse on vuoden vanhasta, äidin ja lapsen tutustuminen on vielä kesken.
Tarkastelen asiaa lajityypilliseltä kannalta, siksi puhun äidistä vauvan hoitajana, koska se on lajityypillistä. Isä syöttämässä vauvaa tuttipullolla on epälajityypillistä, edellyttää muun muassa muovin keksimistä.
On tuttipulloja ollut ennen muoviakin. Niitä on tehty esim. eläinten sarvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lakkautettaisiinko kotihoidontuki vai myös hoitovapaa? Tukihan on yhtä tyhjän kanssa, 300e.
Vierailija kirjoitti:
Siis lakkautettaisiinko kotihoidontuki vai myös hoitovapaa? Tukihan on yhtä tyhjän kanssa, 300e.
Saa olla kotona, mutta ei saa enää rahaa, kun lapsi vuoden ja 3 kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lakkautettaisiinko kotihoidontuki vai myös hoitovapaa? Tukihan on yhtä tyhjän kanssa, 300e.
Saa olla kotona, mutta ei saa enää rahaa, kun lapsi vuoden ja 3 kuukautta.
Ja tt-tukea ei saa, jos ei hae työttömyyskorvausta.
Vierailija kirjoitti:
Pois kaikki kotivaimouselättituet.
Jep. Yh korotukset voi poistaa takautuvasti, eikä lapsilisän kuulu nousta.
Nöin ehkäistään valekehaaariturvistennn holtitonta lisääntymistä esittäen yh vaikka ovat joka yö mällllialaustana.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon voi varautua säästämällä ihan itse.
Ensin säästää ja tekee lapset nelikymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Pois kaikki kotivaimouselättituet.
Miksi lapsiperheitä ei saisi yhteiskunta tukea, kun he kuitenkin kasvattavat ne uudet veronmaksajat?
Kyllä heitä just pitää tukea.
Muuten tuet voi poistaa juopoilta ja narkkateilta ja muilta, jotka ei hyödytä yhteiskuntaa mitenkään.
Outoa, että ne, jotka oikeasti kasvattaa ne uudet ihmiset tänne meidän kaikkien hyödyksi ovat niitä, joita ei pitäisi mitenkään tukea.
Lapsiperheet jos joku, on tukensa ansainneet.
Alue: Aihe vapaa
Niin, tilastollisesti varakkailla perheillä onkin enemmän lapsia ja äiti hoitaa heitä kotona. Kotiäitiydestä tulee luksusta, vaikka se säästäisi meidän kaikkien rahoja. Maa hantulijoiden lapsia ei tarhaan saa kuin pakolla, heille äitiys on naisen elämän yksi tarkoitus, ei mainostoimiston tiedottajana oleminen.