Lue keskustelun säännöt.
"Lapset joutuvat toimimaan opettajina" - tervetuloa meidän hikarityttöjen lapsuuteen!
04.08.2026 |
En ole mitenkään vasemmistolainen tai mitään, mutta ihan vähän kyllä naurattaa tämä kamala haloo siitä, että näissä S2-valtaisissa kouluissa suomalaiset lapset joutuisivat kamalasti toimimaan kieltä osaamattomien lasten opettajina.
Muistellaanpa, mitä se oli aikoinaan meidän varhaiskypsien hikarityttöjen osalta koulunkäynti. Meistä muodostettiin semmoinen apuopettajien ryhmä, tasauttava rinki idiottien ja mölyapinoiden ympärille. Koska meillä pysyi paketti kasassa, meidän opiskelurauhamme uhrattiin laittamailla meidät peräkylien vajakkiarmejan ja opettajien väliin.
Muistatteko saman, kanssasisaret? Ja kyllä tämä pojillekin itse asiassa joskus osui, ainakin 2000-luvun alussa omalle pojalleni, joka toki heti kolmoselta vaihtoi pääsykokeilla pyrittävään kouluun.
Miten tämä ei meidän kohdallamme ollut ongelma?
Kommentit (46)
Mua tympäisee tämä, kun jatkuvasti koululta tulee viestiä kuinka heikompilahjaiset otetaan kaikessa huomioon ja kuinka "erilaisten oppijoiden" takia taivutaan ties mihin kevätjuhlaliikkeisiin.
Koska otetaan huomioon ne, joilla ei oppimishaasteita, mutta alisuoriutuvat jatkuvien häiriöiden takia? Miten opettajalla edes riittää näille ns normaaleille lapsille aikaa? Aika oman onnensa nojassa ovat nykyään. Sääli, menee paljon potentiaalia hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin itse koulua 60-70-luvulla, eli en käynyt peruskoulua. Silloin oli erikseen ns. apukoulut, jossa erityistukea tarvitsevat oppilaat olivat.
Apukopulut poistuivat sitten peruskoulun tultua ja siksi varmaan AP muistelee, kuinka kuviteltiin, että erityiskoululaisia yritettiin opettaa ns. tavallisessa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Hei, joku vihdoin tajuaa tämän!
Oma, mukava, rauhallinen ja koulusta pitävä tyttö on omien sanojensa mukaan "kiila metelöivien oppilaiden keskellä", on "rauhoittelemassa tilannetta". Laitetaan myös usein tekemään ryhmätöitä poikien kanssa, koska ne ei kuulemma saa mitään tehtyä. Tekee sitten yksin kaikki ryhmätyöt ja omien sanojensa mukaan opettajat kyllä tajuaa sen eli ehjä sen takia kestää roolinsa.
Ja ihan on heillä kotimaista porukkaa nämä sankarit...
Ajatelkaa jos nämä opiskelijat saisivat keskittyä omaan opiskeluunsa, eikä tarvisi olla opettamassa muita. . Kuulostaako tutulta?
Muuten joo, mutta meillä on rauhallinen poika, joka aina pistetään työjuhdaksi pahimpien pölvästien ryhmään.
Ihan naurettavaa. Siihen ryhmätyöhön kirjoitetaan kolme tai neljä nimeä, vaikka siitä on 90% yhden tekemä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse koulua 60-70-luvulla, eli en käynyt peruskoulua. Silloin oli erikseen ns. apukoulut, jossa erityistukea tarvitsevat oppilaat olivat.
Apukopulut poistuivat sitten peruskoulun tultua ja siksi varmaan AP muistelee, kuinka kuviteltiin, että erityiskoululaisia yritettiin opettaa ns. tavallisessa koulussa.
Apukoulun jälkeen tuli tarkkailuluokat, mutta niille ei laitettu kun köyhien ja duunareiden lapset. Muut saivat edelleen riehua vapaasti.
Muistan jo päiväkodista, kun hoitaja talutti jonkun apinan mun viereen istumaan saatesanoilla "Menepäs Jussi tähän Annin viereen istumaan, Anni kun on niin rauhallinen jos se vaikka vähän tarttuisi sinuun".
Sitten jouduin istumaan Jussin vieressä, joka hyöri, pyöri, pieri ja hölötti. Ihan valtava energiasyöppö, olin tosi väsynyt tämmöisten hetkien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös aikanaan apuopettajaksi joutunut. Kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto.
Rauhallisena kympin tyttönä muistan tuon hyvin. Paripulpetissa sain vieruskaveriksi sen pahimman adhd-rällääjän aina. Kyllä ahdisti silloin koulunkäynti. Se oli kai sitä inkluusiota... Yksi niistä jannuista taisi muuten tehdä nuorena aikuisena itsarin. Itsellä on nyt lähes 20+ vuotta vakaata työhistoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin poika jolla on täysin samanlaiset kokemukset. Olin rauhallinen ja tykkäsin koulusta ja monta kertaa viereeni laitettiin istumaan se luokan riemuidiootti. Useat olivat väkivaltaisia ja kaikki aivan järjettömän ärsyttäviä. Yritäpä siinä oppia jotain kun joku ääliö jatkuvasti tuuppii sinua katsomaan miten se on taas änkenyt terottimen suuhunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse koulua 60-70-luvulla, eli en käynyt peruskoulua. Silloin oli erikseen ns. apukoulut, jossa erityistukea tarvitsevat oppilaat olivat.
Apukopulut poistuivat sitten peruskoulun tultua ja siksi varmaan AP muistelee, kuinka kuviteltiin, että erityiskoululaisia yritettiin opettaa ns. tavallisessa koulussa.
Apukoulun jälkeen tuli tarkkailuluokat, mutta niille ei laitettu kun köyhien ja duunareiden lapset. Muut saivat edelleen riehua vapaasti.
Niinpä, olen kuullut "tarkkiksista".
Ihmettelen sitä miten nopeasti oppilaat muuttuivat. Omana aikanani ei häiriköitä luokassa ollut. Meillä pahin rikos oli purkan jauhaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä noin ollut. En kokenut olevani hikari. Matikasta tykkäsin ja sitä osasin. Matikan tunneilla opettaja usein pyöräytti sormeaan vinkiksi, että käännys taaksepäin, kun Markus tarvii apua. Tätä jatkui kolmosesta kutoseen. Yläasteella mentiin eri kouluihin, että Markus oli paniikissa, että miten pärjää ilman mua.
Hyvin pärjäs. Hänestä tuli sähköinsinööri. Oma sähköfirma ja muutama työntekijä nykyään. Musta tuli kirjanpitäjä.
Asutaan eri paikkakunnilla välimatkan päässä, mutta aina lapsuusmaisemissa käydessä törmätään. Hän kyllä muistaa ja muistuttaa. Tarjoaa kahvia tai muuta juomaa. Isälle on tehnyt sähköjuttuja edulliseen hintaan, kun ilman mua ei olisi kuulemma siinä missä on... :D No, en tiedä, ehkä joku toinen olisi opettanut tai hän olisi itse oivaltanut. Iskä tyytyväisenä myhäillyt, että jotain se likka osas koulussa oikein... ;)
Vierailija kirjoitti:
Mun viereen laitettiin yläasteella Jere tarkkikselta, jota yritettiin inklusoida tavalliseen kouluun. Hän rikkoi mun kynät, raastoi kumit muruseksi ja heitti ne mun hiuksiin. Pilasi kotitaloustunnin parikokkaukset jne. Sellaista oli rauhallisen hyvin pärjäävän tytön koulutie seiskalla. Lopulta Jere uhkasi t*ppaa minut. Aika pian sen jälkeen Jere lähti takaisin tarkkikselle, vaikken kenellekään kertonutkaan uhkauksesta. Se liimanhaistelu koulussa oli kai liikaa.
Paikallislehdessä oli joskus juttu vankilan jostain metallityöpajasta tms ja Jere esitteli jutun kuvituksessa jotain metallityötään.
Ei ole siis uutta minullekaan tää touhu.
Itsellä vastaava kokemus, tosin alakoulusta. Tämä "Jere" onneksi päätyi yläkoulussa tarkkikselle, joita onneksi vielä 2000-luvun alussa oli. Sittemmin tämä Jere päätyi henki.ri.koksen uhriksi. Tekoa en hyväksy, mutta en ihmettele Jeren joutumista teon kohteeksi. Oli jo lapsena yksinkertainen, äärimmäisen levoton, kova soittamaan suutaan eikä uskonut kieltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että inhosin tätä. Nihkeintä oli joutua pariksi sellaiselle, joka ei tehnyt mitään. En itse halunnut laiminlyödä omaa työtäni, joten oli pakko tehdä molempien puolesta. Siihen aikaan opettajat eivät piitanneet, vaikka toinen olisi vapaamatkustanut.
Mun kuopus kasvatti ja kouli adhd-Arttua. Poika kyllä palvoi tytärtä, mutta retkille pelotti päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse koulua 60-70-luvulla, eli en käynyt peruskoulua. Silloin oli erikseen ns. apukoulut, jossa erityistukea tarvitsevat oppilaat olivat.
Apukopulut poistuivat sitten peruskoulun tultua ja siksi varmaan AP muistelee, kuinka kuviteltiin, että erityiskoululaisia yritettiin opettaa ns. tavallisessa koulussa.
Apukoulun jälkeen tuli tarkkailuluokat, mutta niille ei laitettu kun köyhien ja duunareiden lapset. Muut saivat edelleen riehua vapaasti.
Kasarilla meidän kylillä oli apukoulu ja tarkkailuokat samaan aikaan. Ne vikkelimmät pellet ja huomiohakuhuo at joutu tarkkikselle. esim veljeni oli nelosesta ysiin. Hänellä piisas ideoita koulupäivän värittämiseksi.
Apukouluun joutui hitaammin oppivat.
Hyvin keskiluokkainen duunarikaupunki, että keskiluokkaisten lapsia oli kummassakin. Kyllähän se välillä oli outoa, että millä perusteella kuka minnekin joutu. Vastaavista perheistä oli luokkakaverit ja muutama poika oli aivan kuin broidi ja samalta tehdaslinjastolta ne heidänkin vanhemmat löyty kuin meidän. Meidän faija saattoi olla jopa esimiehenä ja silti oli poika tarkkiksella. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, joku vihdoin tajuaa tämän!
Oma, mukava, rauhallinen ja koulusta pitävä tyttö on omien sanojensa mukaan "kiila metelöivien oppilaiden keskellä", on "rauhoittelemassa tilannetta". Laitetaan myös usein tekemään ryhmätöitä poikien kanssa, koska ne ei kuulemma saa mitään tehtyä. Tekee sitten yksin kaikki ryhmätyöt ja omien sanojensa mukaan opettajat kyllä tajuaa sen eli ehjä sen takia kestää roolinsa.
Ja ihan on heillä kotimaista porukkaa nämä sankarit...
Ajatelkaa jos nämä opiskelijat saisivat keskittyä omaan opiskeluunsa, eikä tarvisi olla opettamassa muita. . Kuulostaako tutulta?
Muuten joo, mutta meillä on rauhallinen poika, joka aina pistetään työjuhdaksi pahimpien pölvästien ryhmään.
Ihan naurettavaa. Siihen ryhmätyöhön kirjoitetaan kolme tai neljä nimeä, vaikka siitä on 90% yhden tekemä.
Meidän lapset ei päädy samaan ryhmään ryhmätöissä. Lapseni tietää kyllä että on olemassa myös rauhallisia ja kivoja poikia, mutta ei niiden kanssa saa tehdä tai niiden vieressä istua kun pitää olla tulppana jossain toisaalla. Niin kuin sinunkin poikasi:(
Teen töitä teinien parissa. Jos istutaan isossa ringissä (jossa ei ole tarkoituskaan jutella vierustoverin kanssa), laitan rauhallisia oppilaita levottomien viereen (itse istun levottomimman kaverin viereen) ja levottomat sijoitan eri puolille rinkiä niin, etteivät juttelisi. Jos taas on jotain pari/ryhmätöitä, sijoitan pareiksi/pieneen ryhmään samanhenkiset nuoret. Rauhalliset saavat pariksi sen rauhallisen kaverinsa, vilpertit ovat keskenään. Oikein haastavat tapaukset tekevät tarvittaessa tehtävät yksin ja aikuinen on apuna.
Ap jatkaa, ihana havaita, että täällä jotkut tajuavat, mistä kirjoitan. Ja muille en jaksa selittää, koska tein sitä tarpeeksi jo luokilla 1-9, hah hah.
Lukiossa onneksi homma sitten helpotti ja yliopisto tuntui taivaalta. Mutta kyllä otti aivan hitosti päähän, kun oikeasti halusin oppia jopa ruotsia ja samalla piti raahata mukana jotakin minuum vihamielisesti suhtautuvaa idioottia. Kun olisikin ollut edes ystävällinen, mutta kaikkea muuta.
Kyllähän me välillä ystävieni kanssa protestoitiin, vaan ei sitä kukaan kuunnellut. Siksi minusta on ihanaa, kun nykyään tytöt saavat olla myös tympeitä!
Minun kasvavia rintoja tällainen häirikköpoika kipeästi puristellen rusikoi huvikseen, eikä opettaja yläasteella sanonut mitään.. Muistan sen kivun vieläkin. Pojan nimi oli Jouni.
Oma kympin tytär oli koulussaan opettajien ihailema "täydellinen lapsi", ja siitä kiitokseksi pääsi häiriköiden tasapainottajaksi eikä hänen kiusaamiseen puututtu mitenkään. Hänen piti myös opettaa ja tukea hitaampia oppilaita ja ope tätä kuvioita aina hehkutti. Tytär ei koskaan täysjärkistä paria ryhmätöihin.
Lopulta muutimme itse pois ja opettaja itki perään kuinka "johtajan lähdettyä koko paketti hajosi" ja luokan tytöt alkoi tapella, ihan hakkaamiseen saakka.
Olen todella kyllästynyt fiksujen tyttöjen hyväksikäyttöön.
Miksi ei voi olla tyttökouluja? Nyt niitä oikeasti tarvitaan.. En tiedä kyllä sitten minne fiksut pojat laitetaan? Matikka- ja kieliluokille?
Hei, joku vihdoin tajuaa tämän!
Oma, mukava, rauhallinen ja koulusta pitävä tyttö on omien sanojensa mukaan "kiila metelöivien oppilaiden keskellä", on "rauhoittelemassa tilannetta". Laitetaan myös usein tekemään ryhmätöitä poikien kanssa, koska ne ei kuulemma saa mitään tehtyä. Tekee sitten yksin kaikki ryhmätyöt ja omien sanojensa mukaan opettajat kyllä tajuaa sen eli ehjä sen takia kestää roolinsa.
Ja ihan on heillä kotimaista porukkaa nämä sankarit...
Ajatelkaa jos nämä opiskelijat saisivat keskittyä omaan opiskeluunsa, eikä tarvisi olla opettamassa muita. . Kuulostaako tutulta?