"Lapset joutuvat toimimaan opettajina" - tervetuloa meidän hikarityttöjen lapsuuteen!

Muistan!

Vierailija kirjoitti:

Mun viereen laitettiin yläasteella Jere tarkkikselta, jota yritettiin inklusoida tavalliseen kouluun. Hän rikkoi mun kynät, raastoi kumit muruseksi ja heitti ne mun hiuksiin. Pilasi kotitaloustunnin parikokkaukset jne. Sellaista oli rauhallisen hyvin pärjäävän tytön koulutie seiskalla. Lopulta Jere uhkasi t*ppaa minut. Aika pian sen jälkeen Jere lähti takaisin tarkkikselle, vaikken kenellekään kertonutkaan uhkauksesta. Se liimanhaistelu koulussa oli kai liikaa. 

Paikallislehdessä oli joskus juttu vankilan jostain metallityöpajasta tms ja Jere esitteli jutun kuvituksessa jotain metallityötään.

 

Ei ole siis uutta minullekaan tää touhu.

Minulla samanlaiset kokemukset koulukiusaajasta ja häirikköoppilaasta kenen työpariksi minut laitettiin joten kyseinen kiukutteleva ja hankala tyyppi rauhottuisi.

Keksi minulle rumia lempinimiä, löi ja potki minut mustelmille, varasti minulta kaikkea. Opettajien mukaan oli kuulemma liian älykäs tarkkikselle, joten vältti sen. Pääsi joten kuten peruskoulun läpi kun koulunkäynti ei kiinnostanut.

En kuullut tyypistä vuosiin mutta yllättäen ja aikuisikään ehdittyämme hänestä oli ylistävää juttua paikallislehdessä, että on perustanut bändin ja mainostettiin että heillä on eka keikka tulossa paikallisessa baarissa. Tiesin että bändin sisällä oli riitoja ja tappeluja, muilta kuultua, joten mitään keikkajuttua ei lehteen tullut koska keikka ei tainnut riehujan takia toteutua :D

Olin muuttanut toiseen kaupunkiin ja meillä oli vanhalla paikkakunnalla luokkakokous viime vuonna, ja vaikka tapaukselle ei oltu kerrottu asiasta koska kukaan ei halunnut tätä häirikköä mestoille, ilmestyi sinne kun oli jostain kuullut, ja alkoi minut nähtyään välittömästi huutelemaan noita vanhoja haukkumanimiä ja uhkailemaan, näin yli 20 vuotta myöhemmin!!!!

Kerran häirikkö ja koulukiusaaja, aina sellainen. Ei noita pysty auttaa muut oppilaat eikä opettajat, jos kotikasvatus pielessä ja lellitty pilalle.

ei meillä hikaritytöt ketään opettaneet. ne olivat outoja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on oikeasti lähinnä näiden S2-lasten arvaamattomuudesta ja väkivaltaisuudesta, sitä vaan ei sovi sanoa ääneen. 

Suomen päiväkodeissa on leireiltä tuotuja väkivaltaisia i s i s -lapsia ketkä nähneet sitä touhua pienestä saakka miten iskät kohtelee vankeja, joten ne puree, raapii ja viiltelee muita lapsia ja käyneet henkilökunnan kimppuunkin.

Kouluissa on väkivaltaisesti käyttäytyviä huntupäisiä tyttöjä ketkä käyttäneet erilaisia teräviä esineitä toisten oppilaiden vahingoittamiseen. Esimerkiksi minun kaverin lapseen, hänen kämmeneen iskettiin niin lujaa että veri lensi. Opettajat oli kieltäneet kertomasta asiasta mediaan jne ettei synny rasismia!

Kuinka paljon suomalaisten tulee sallia? Ja vielä maksaa tuosta lystistä?!?!

Vierailija kirjoitti:

Rauhallisena kympin tyttönä muistan tuon hyvin. Paripulpetissa sain vieruskaveriksi sen pahimman adhd-rällääjän aina. Kyllä ahdisti silloin koulunkäynti. Se oli kai sitä inkluusiota... Yksi niistä jannuista taisi muuten tehdä nuorena aikuisena itsarin. Itsellä on nyt lähes 20+ vuotta vakaata työhistoriaa. 

Tää on just tätä. Niistä ADHD-oppilaista puhutaan kuin he olisivat olleet itse saatana (ja hekin olivat siis lapsia, jotka ovat viattomia tilanteeseensa), mutta eivät hekään menesty tai nauti inklusiitiosta. Sitten heitä syytetään siitä, miten pskaa koulunkäynti oli muille. Selkeästi sulle se järjestely ja elämä ylipäänsä sopi paremmin, kun et päätynyt päättämään elämääsi nuorena aikuisena.

Mulla on energinen, pieni viskarilainen ja peloittaa jo valmiiksi, miten koulunkäynti lähtee sujumaan, ja mitä pskaa se mahdollisesti saa niskaan "paremmilta" ihmisiltä. Toivottavasti hyvin ja jos haasteita ilmenee, rukoilen, että koulussa on hyvä pienryhmä, jossa hänkin voi kokea onnistumisen tunteita ja menestyä opinnoissa, ettei hänelle jää olo, ettei hän osaa mitään tai pysty mihinkään.

Voi KYLLÄ, näin se oli jo kasarilla ja ysärin alussa. Silloin vieraskielisiä oli luokassamme vain yksi, joten kantikset ajoivat tämän saman asian ihan omilla voimillaan. Pitänee mainita, että lähiö oli yksi pahamaineisimmista pääkaupunkiseudulla. En millään voinut käsittää, että jengi veti viitosia ja kuutosia kokeista, joissa ei ollut mitään osaamista. Minun koenumeroitani nälvittiin, joku ehkä kateudesta, toinen jostain muusta syystä. Joku tuli käytävällä sylkemään vihaansa päin naamaa, tyyliin, miksi sä istut siinä ja olet siinä olemassa. Karkasin keskustan eliittilukioon niin lujaa kuin pääsin, suojaan. No, nykyään aikuisen osaan kyllä jo asettua monenlaisten ihmisten ja varsinkin nuorten asemaan. Silloin ei niin hyvin tunnettu oppimisen vaikeuksia, lama-aika kuritti perheitä ysärin alussa, asuttiin köyhässä ja ankeutetussa lähiössä mahdollisten juoppovanhempien kanssa, maailmaa ja kulttuuria nähtiin maksimissaan jossain urheilukentän laidalla jne.

Mutta tosiaan, muista ne muutamatkin ryhmätyöt, joissa olin ainoa, joka tajusi tehtävänannosta yhtään mitään. Siinä sitten hieman ujona odottelin, että työ etenisi, mutta ne kantikset sen kun sähelsi. Mieti koko ajan, että tik tok, kello tikittää. Kotona olisin tehnyt tämän työn itse jo viisi kertaa. En siis koko yläkouluaikana ymmärtänyt koulussakäynnin funktiota omalta kannaltani, paitsi maksimissaan jonkun kielen ja matetmatiikan tehtävien harjoittelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhallisena kympin tyttönä muistan tuon hyvin. Paripulpetissa sain vieruskaveriksi sen pahimman adhd-rällääjän aina. Kyllä ahdisti silloin koulunkäynti. Se oli kai sitä inkluusiota... Yksi niistä jannuista taisi muuten tehdä nuorena aikuisena itsarin. Itsellä on nyt lähes 20+ vuotta vakaata työhistoriaa. 

Tää on just tätä. Niistä ADHD-oppilaista puhutaan kuin he olisivat olleet itse saatana (ja hekin olivat siis lapsia, jotka ovat viattomia tilanteeseensa), mutta eivät hekään menesty tai nauti inklusiitiosta. Sitten heitä syytetään siitä, miten pskaa koulunkäynti oli muille. Selkeästi sulle se järjestely ja elämä ylipäänsä sopi paremmin, kun et päätynyt päättämään elämääsi nuorena aikuisena.

 

Mulla on energinen, pieni viskarilainen ja peloittaa jo valmiiksi, miten koulunkäynti lähtee sujumaan, ja mitä pskaa se mahdollisesti saa niskaan "paremmilta" ihmisiltä. Toivottavasti hyvin ja jos haasteita ilmenee, rukoilen, että koulussa on hyvä pienryhmä, jossa hänkin voi kokea onnistumisen tunteita ja menestyä opinnoissa, ettei hänelle jää olo, ettei hän osaa mitään tai pysty mihinkään.

Toivon samaa, kunhan se ei tapahdu muiden kustannuksella. 

Kannattaa muistaa että etenkin täällä pääkaupunkiseudulla katujengilapset myy huumeita jopa kouluissa, nuorin kiinni jäänyt huumepillerikauppias oli 11-vuotias, joten vanhemmat pelkää syystäkin että tuollainen lisääntyy. Huumausaineet, varkaudet ym.

Se piti vielä sanoa, että tuskin tuokaan kantisväki minun äidinkielen kielitaitoani pääsi nostamaan merkittävästi peruskoulussa. Eihän ne saaneet kirjan kirjaa luettua koko aikana ja elinpiiri oli hyvin kapeutunut siihen lähiöön. Kyllä se äidinkielen rikastuminen tapahtui sen opetuksen ja opettajien myötä. Ja toki koulussa oli myös muita, jotka osasivat. Yllättävää ei ole ehkä sekään, että kaikki, joiden kanssa silloin hengasin, on nyt maisteriksi asti opiskelleita, paitsi yksi ei saanut tutkintoaan koskaan valmiiksi. Ei me siellä käytävillä valikoitu toisiamme sen perusteella, että tuo varmaan menee yliopistoon. Tai emme me valikoineet silläkään perusteella, että tuo asuu omakotitaloalueella. Jotenkin se oli jo teinin habituksessa se tiettyyn viitekehykseen samaistuminen täysin tiedostamatta.  Se sekoileva ja todellakin väkivaltaa siihen aikaan vahvasti käyttänyt väki lähti sitten omanlaisille poluilleen, joku aivan varmasti myös sinne vankilaan. 

Pointtini siis on, että ei sen porukan tarvitse olla s2-porukkaa, kun sitä piisaa omassa väestössä aivan saman verran. 

Perus, itsekin olen toiminut  "rauhoittajana" riehuville pojille. Pahinta oli, kun yksi idioottinaisopettaja istutti minut ainoana tyttönä vuotta vanhempien kolmen pojan ryhmään (meillä oli yhdistelmäluokka). Arvosanani nousivat seuraavana vuonna 2-3 pykälää kun opettajamme vaihtui ja ei ollut yhdistelmäluokkaa. Onko ihme kun en uskaltanut poikien keskellä muuta kuin tuijottaa pulpettia. 

Kun omat lapset aloittaa koulun teen aika selväksi etteivät toimi kenenkään tuki- tai kieltenopena tai järkkärinä.

Tottakai suomalaiset pelkää että maassamme käy huonosti kuten Ruotsissa, ja kaiken lisäksi meidän oma kielemme menee pilalle kun lapsilla ei enää mahdollisuutta oppia sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Nimittäin Ruotsissa kävi noin yli vuosikymmen sitten, mutta silti hyväuskoiset suomalaiset ei älyä että voi tapahtua myös täällä. Ruotsin kieli pilattiin ja kantanuoriso alkoi puhua m a   m u tyylisesti, kuvitellen olevansa mahtavia räppäreitä. Matkivat kaiken k e h a rimaiden ja osittain rikollistaustaiselta  m a  m  u nuorisolta, koska halusivat olla niin kansainvälistä että. Alkoivat hävetä omaa kieltään, ja ruotsalaisvanhemmat alkoivat myös puhua tuohon tyyliin, koska halusivat hekin olla trendikkäitä.
Yllättäen m a m  u r ä p p ä r it  alkoivat nostaa suosiotaan, kirjoittivat herjaavia tekstejä ruotsalaisista ja häpäisivät jopa prinsessa Madeleinen kun erään julkisen tilaisuuden riimissä änkyttivät lavalla apinamaiseen tyyliin miten haluaisivat että prinsessa tulisi "väkisin otetuksi"! Mutta kukaan ei saanut kritisoida, ettei noille tule paha mieli ja ruotsalaisten piti vaan niellä kaikki p--ska mitä nuo sylki suustaan. Englantiruotsi-sekoitusta ja tuota pilattua räppiruotsia jatkossa.
Tiedän koska olin korkeakouluvaihtarina Ruotsissa vuoden, tuohon aikaan, ja olisin halunnut oppia paremmin perinteistä ruotsia enkä "apinaruotsia". Sama ilmiö on saapunut Suomeen, valitettavasti, ulkomaanräppimäin napinasuomi ja englantisekoitus.

Onneksi en ollut hikarityttö eli en tarpeeksi fiksu, hiljainen kyllä ja huono oppimaan, kävin kyläkoulua ja opettajilla oli kuri, ei kukaan tytöistä kuitenkaan joutunut opettajan "sijaiseksi".

Kävin peruskoulun 80- ja 90-luvulla ja olin luokkani paras oppilas. Luokkakavereideni osaaminen vaihteli laidasta laitaan, mutta en muista, että olisin joutunut koskaan apuopettajaksi tai levotonta luokkakaveria rauhoittavaksi vieruskaveriksi. Jonkin verran sain kuulla vinoilua hyvistä arvosanoistani, mutta sain kuitenkin opiskella ihan rauhassa. Välillä autoin luokkakavereitani koulutehtävissä, mutta se tapahtui aina vapaaehtoisesti. En tiedä, kertooko tämä jotain opettajieni osaamisesta ja auktoriteetista. Jos saa pidettyä omin avuin hyvin heterogeenisenkin luokan hyppysissään, ei tarvitse pakottaa hyviä oppilaita apuopettajiksi.

"Valkoisten pako" eli valkoisen kantaväestön pako on valitettavasti totta, ja pahenee vaan. Tämä koulujen takia tapahtuva muuttoliikenne on vain piste i:n päällä.

Maamme alkuperäisväki menee suosiolla Kehä 3sen ulkopuolelle, koska haluavat taata lapsilleen paremmat koulut ja turvallisemmat ympäristöt harrastustenkin kannalta.
Emmekä voi käsittää miksi muualta tullutta ja nimen omaan työttömyysperäistä maahan muuttoa kannattavat tahot laittaa ne asumaan pääkaupunkiseudulle joka on maamme kalleinta asuinseutua, ja me veronmaksajat joudumme maksaa koko lystin heille, ja lähteä itse pakoon omilta seuduiltamme.

Yksi ja sama tyyppi kirjoittelee tähän ketjuun "kokemuksia" haukkuakseen suomalaisia. Toistuvat avainsanat ur po, idi ootti, vaja kki. 

Ongelma nykyisin on niiden mölyäjien määrä. Ennen koko luokassa oli ehkä muutama ja koulussa oli tarkkis pahempia tapauksia varten. T. Hikari 80-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Muistan jo päiväkodista, kun hoitaja talutti jonkun apinan mun viereen istumaan saatesanoilla "Menepäs Jussi tähän Annin viereen istumaan, Anni kun on niin rauhallinen jos se vaikka vähän tarttuisi sinuun".

 

Sitten jouduin istumaan Jussin vieressä, joka hyöri, pyöri, pieri ja hölötti. Ihan valtava energiasyöppö, olin tosi väsynyt tämmöisten hetkien jälkeen.

Mä olin itsekin hiljainen, arka, ujo tyttö ja pelkäsin niitä kovaäänisiä riehuja poikia muutaman kerran jouduin kans istumaan tälläisen levottoman hölisijäpölisijä pojan vieressä ja ai että oli tuskaa. 

Eräs ongelma, mistä tässä yhteydessä vaietaan, on kouluissa huumeita myyvät oppilaat ja jengit jotka ei ole suomalaistaustaisia.

Kuvitellaan että levittämällä näitä ongelmalapsia eri kouluihin, rikotaan ne diilaavat jengit.
Eikö niiden vanhempia tai muita ketkä pistää ne diilaamaan, pystytä pysäyttää rajalla koska muuten eri väristen pysäyttäminen olisi rassssismia??? Siksikö Suomeen valuu nykyään ennätysmäärät huumeita, ettei leimauduta rasisteiksi? Kun kyse ei voi enää olla siitä että poliiseilla olisi resurssipula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on oikeasti lähinnä näiden S2-lasten arvaamattomuudesta ja väkivaltaisuudesta, sitä vaan ei sovi sanoa ääneen. 

Suomen päiväkodeissa on leireiltä tuotuja väkivaltaisia i s i s -lapsia ketkä nähneet sitä touhua pienestä saakka miten iskät kohtelee vankeja, joten ne puree, raapii ja viiltelee muita lapsia ja käyneet henkilökunnan kimppuunkin.

Kouluissa on väkivaltaisesti käyttäytyviä huntupäisiä tyttöjä ketkä käyttäneet erilaisia teräviä esineitä toisten oppilaiden vahingoittamiseen. Esimerkiksi minun kaverin lapseen, hänen kämmeneen iskettiin niin lujaa että veri lensi. Opettajat oli kieltäneet kertomasta asiasta mediaan jne ettei synny rasismia!

Kuinka paljon suomalaisten tulee sallia? Ja vielä maksaa tuosta lystistä?!?!

Näistä väkivaltatapauksista pitäisi aina tehdä rikosilmoitus ja yhteydenotto mediaan,  oli tekijä sitten kantis tai ei. Kun tapauksia tulisi sisään ovista ja ikkunoista niin päättäjien pitäisi alkaa tekemään jotain koulumaailmassa. Nyt aina vedotaan yksittäistapauksen.

Vierailija kirjoitti:

Minun istumapaikkani oli juuri tällaisten urpojen välissä, ja aina minut myös laitettiin samaan pienryhmään "tasapainottamaan" tilannetta. Vihasin niitä poikia, vihasin opettajaa kyseisestä syystä. Nämä pojat olivat tyhmyyden lisäksi vielä huonokäytöksisiä, ja heidän taholtaan sain jatkuvasti kuraa niskaan, nimittelyjä, haukkumisia, vittuilua, kunnon koulukiusaamismeininkiä. Ulkonäköni ruodittiin ja arvotettiin neloseksi (4-10), ja samalla raastettiin itsetunto palasiksi. Pelkään edelleen teinipoikia ja heidän arvaamattomuuttaan, enkä ole halunnut edes aikuisenakaan sitten parisuhteeseen. En myöskään halunnut omia lapsia, etteivät joutuisi vastaavaan. Niin syvät arvet koulukiusaamisesta voi oikeasti jäädä. En osaa edes kuvailla sitä henkisen tuskan määrää, ja varmasti  löytyy vähättelijöitä. Mutta jokaisen kokemus on oma, ja varsinkin herkkänä tyttönä kärsin suunnattomasti. 

Opettaja ei ensin edes uskonut vanhempiani kun ottivat asian puheeksi. Tai ei halunnut uskoa, sillä työ kävi hänelle sitten hankalammaksi.. 

Voi, sielun siskoni olet. Toivottavasti sun aikuisen elämä on nyt ihanaa!

Mulla oli koulussa ihan samanlaista. 

Olin fiksu ja vastuullinen ihminen kotona ja koulussa ja sain hyviä numeroita ja osasin laajasti myös käytännön asioita. Esim kotitaloudessa olin todella hyvä. 

Maksoin tästä osaamisestani kalliisti, aina oli vieressä joku riehuva tarkkikselta palaava tai sinne kohtapuoliin lähtevä tai sitten joku joka olisi kuulunut jonnekin erityisopetukseen.  Opettajat sulkivat silmänsä kaikelta. Kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja loputon häiriköiminen vain jatkui ja jatkui. 

90-luvulla kun olin ylä-asteella säästettiin silloinkin. Säästöt otettiin tälläkin tavalla. 

Fiksuja poikia tämä meno ei silloin koskenut, vaan saivat olla rauhassa ja opettajien suojeluksessa; kun se Matti on nyt niin hyvä koulussa ja lahjakas ja blaa blaa blaa. 
Minulla meni kauan ennen kuin parisuhteet kiinnostivat ja opiskelumotivaatiokin oli pitkään hukassa. Olin lopen uupunut ja itsetuntoni oli poljettu maanrakoon. 

Vasta nyt nelikymppisenä toteutan ammatillisia haaveitani, maisteriopinnot alkavat syksyllä.