Isoisä ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.

Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.

En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.

Ei halua olla rauhassa, vaan papattaa tauotta kuinka erinomainen hän on kun ollut ikänsä työelämässä jne.

Nyt sinulle on vain sinä ja oma tämän hetkinen tai se 15 vuoden takainen raskas elämä, miten nää sun kirjoitukset meneekään.

Kun olet vanha papatat omia muistojasi.

Näin jälkikäteen itse ajattelen että olisi voinut vanhempien puheita kuunnella enemmän eikä vaan intoilla omista asioistaan.

Etenkin miehille pienet lapset on vaan vauvoja lattialla. Kuten joku kirjoitti he paremmin viihtyvät , sanotaan nyt, yli 5-vuotiaan kanssa.

Joku viihtyy, toinen taas ei. Eivät kaikki missään vaiheessa kiinnostu niistä lapsenlapsista.

Ja tämä on ihan hyväksyttyä kun vaari kyseessä. Mutta mummoja kyllä arvostellaan jos ei lapsenlapset kiinnosta.

Ei tuota nykyään vaarienkaan kohdalla pidetä hyväksyttävänä. Mutta kaikista ei ole vanhemmiksi eikä myöhemmin isovanhemmiksi.

Se on sitten just niin. Hyväksykää asia ja eläkää kiitollisena siitä, että lapsi saa lahjoja ja kortteja. Älkää yhtään lähtekö tuollaiseen kyräilyyn ja "ihmettelyyn" selän takana, se on turmion tie. Keskittykää hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitten just niin. Hyväksykää asia ja eläkää kiitollisena siitä, että lapsi saa lahjoja ja kortteja. Älkää yhtään lähtekö tuollaiseen kyräilyyn ja "ihmettelyyn" selän takana, se on turmion tie. Keskittykää hyvään.

Ei hyvä neuvo. Keskittymällä liikaa siihen "hyvään" kokonaiskuvan sijaan ihminen voi altistaa itsensä myrkyllisille ihmissuhteille. Itseään ei kannata kaasuvalottaa sen takia, että ihan kaikki ei ole koko ajan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli siis näin isoäidin kanssa, ja kun lapset kasvoivat niin ei heitä kiinnostanut isoäidin läsnäolo tai olemassaolo enää. Niin tehtiin sitten sillä tavalla että kun lasten elämässä alkoi omat kaverit ja menot olemaan tärkeämpiä asioita maailmassa niin saivat itse päättää lähtevätkö mummolaan. Aika usein eivät lähteneet. Ja miksi lähteä kylään paikkaan, jossa emäntä on koko heidän elämänsä ajan keskittynyt vain kahvittelemaan meidän, eli lasten vanhempien kanssa? Käydään nykyään vaan kahdestaan kahvilla. 

Sulla on oudot lapset, jos et ole opettanut heitä puhumaan asioistaan. Meillä lapset istuu jo pienenä syöttötuolissa kahvipöydässä ja saa kertoa juttujaan vaikka vain hihkumalla. Jokainen osallistuu, kukaan ei leiki ja silti on kivaa.

Eli lapset olisi pitänyt opettaa keskustelemaan mummon asioista mummoa kiinnostavalla tavalla? Kyllä meidän lapset ovat aina pöydässä istuneet, ja syöttötuolikin mummolaan hankittiin. Mutta on lapselle aika lannistava ja loukkaava kokemus, jos kertoo omista asioistaan, ja saa aikuiselta ylimalkainen ”niinkuin, juujuu” -kommentin ilman edes että katsotaan päin, ja sitten jatketaan omaa tarinaa työpaikan ongelmista jne. Näin meillä siis on aina ollut, mummoa ei lasten seura eikä jutut kiinnosta, vaan ovat hänelle keskeytyksiä ja rasite. 

Tämä! Surullista. 

Up