Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isoisä ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan
04.08.2026 |
Kohtalotovereita?
Lapset voivat saada kortin syntymäpäivänä ja jouluna. Jonkinlaisia lahjoja tulee silloin, mutta ne eivät ole ikätasoisia. Isoisä ei halua ottaa lahjavinkkejä vastaan.
Kun isoisä tapaa lapsia, ei hän vietä aikaa heidän kanssaan. Keskustelu käydään vain seurassa olevien aikuisten kanssa.
Puolison vanhemmille lapsenlapset ovat todella tärkeitä. Mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän he ovat alkaneet ihmetellä isoisän täysin erilaista käytöstä heitä kohtaan.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.
Ei halua olla rauhassa, vaan papattaa tauotta kuinka erinomainen hän on kun ollut ikänsä työelämässä jne.
Nyt sinulle on vain sinä ja oma tämän hetkinen tai se 15 vuoden takainen raskas elämä, miten nää sun kirjoitukset meneekään.
Kun olet vanha papatat omia muistojasi.
Näin jälkikäteen itse ajattelen että olisi voinut vanhempien puheita kuunnella enemmän eikä vaan intoilla omista asioistaan.
Etenkin miehille pienet lapset on vaan vauvoja lattialla. Kuten joku kirjoitti he paremmin viihtyvät , sanotaan nyt, yli 5-vuotiaan kanssa.
Joku viihtyy, toinen taas ei. Eivät kaikki missään vaiheessa kiinnostu niistä lapsenlapsista.
Ja tämä on ihan hyväksyttyä kun vaari kyseessä. Mutta mummoja kyllä arvostellaan jos ei lapsenlapset kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siis näin isoäidin kanssa, ja kun lapset kasvoivat niin ei heitä kiinnostanut isoäidin läsnäolo tai olemassaolo enää. Niin tehtiin sitten sillä tavalla että kun lasten elämässä alkoi omat kaverit ja menot olemaan tärkeämpiä asioita maailmassa niin saivat itse päättää lähtevätkö mummolaan. Aika usein eivät lähteneet. Ja miksi lähteä kylään paikkaan, jossa emäntä on koko heidän elämänsä ajan keskittynyt vain kahvittelemaan meidän, eli lasten vanhempien kanssa? Käydään nykyään vaan kahdestaan kahvilla.
Sulla on oudot lapset, jos et ole opettanut heitä puhumaan asioistaan. Meillä lapset istuu jo pienenä syöttötuolissa kahvipöydässä ja saa kertoa juttujaan vaikka vain hihkumalla. Jokainen osallistuu, kukaan ei leiki ja silti on kivaa.
Eli lapset olisi pitänyt opettaa keskustelemaan mummon asioista mummoa kiinnostavalla tavalla? Kyllä meidän lapset ovat aina pöydässä istuneet, ja syöttötuolikin mummolaan hankittiin. Mutta on lapselle aika lannistava ja loukkaava kokemus, jos kertoo omista asioistaan, ja saa aikuiselta ylimalkainen ”niinkuin, juujuu” -kommentin ilman edes että katsotaan päin, ja sitten jatketaan omaa tarinaa työpaikan ongelmista jne. Näin meillä siis on aina ollut, mummoa ei lasten seura eikä jutut kiinnosta, vaan ovat hänelle keskeytyksiä ja rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Isoisä on 1920-luvulla syntynyt. Nuo muut ovat jonkun muun kommenteista.
Luepas omat kommenttisi. Kerroit miten isoisä 20-lukulaine, huomioi, isä 50-luvulla syntynyt keskustelun syntipukki. Joku epäili sinua liki 50-vuotiaaksi, oikaisit että isä 74 , sinä 37.
Trollaat niin että unohdat mitä kirjoitat.
Osa kommenteista on minun, jotkut jonkun muun. Täällä on useita osallistujia edelleen.
Trollatessa voi kirjoittaa samantapasta. Sitähän se trollaaminen on.
Itse en kirjoittaisi palstalle tarkkaa ikääni. Mutta joku muu toimii toisin.
Sama tarina keksien lisää. Korjasit senkin vahdittavat taaperot uuden versiosi mukaiseksi, vahdittavat alakoululaiset. Sama vaari kuitenkin.
Äitiyskuplaan ei sovi aikuisten asiat tai antaa huomiota ehkä paljon yksin olevalle isovanhemmalle.
Lapsille on paikkansa isovanhempien elämässä mutta kuitenkin lapsi ei ole se ihan keskipiste aina. Päiväkodissa oppivat kuitenkin istumaan pieniä hetkiä hiljaa, ottamaan muita huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Isoisä on 1920-luvulla syntynyt. Nuo muut ovat jonkun muun kommenteista.
Luepas omat kommenttisi. Kerroit miten isoisä 20-lukulaine, huomioi, isä 50-luvulla syntynyt keskustelun syntipukki. Joku epäili sinua liki 50-vuotiaaksi, oikaisit että isä 74 , sinä 37.
Trollaat niin että unohdat mitä kirjoitat.
Osa kommenteista on minun, jotkut jonkun muun. Täällä on useita osallistujia edelleen.
Trollatessa voi kirjoittaa samantapasta. Sitähän se trollaaminen on.
Itse en kirjoittaisi palstalle tarkkaa ikääni. Mutta joku muu toimii toisin.
Sama tarina keksien lisää. Korjasit senkin vahdittavat taaperot uuden versiosi mukaiseksi, vahdittavat alakoululaiset. Sama vaari kuitenkin.
Joku muu kirjoitti taaperoista. Mutta samanlaista se oli silloinkin kuin nyt kun lapset ovat jo koululaisia. Isoisän maailmaan ei mahdu kuin isoisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa joku kirjotti isästään joka puhuu vaan omia asioitaan kun tulee kylään. Tulee siis kylään perheelliselle tyttärelleen.
Isä/vaari vaikuttaa yksinäiseltä ja sosiaalisesti kömpelöltä.
Miehet ovat useasti enemmän itsekeskeisiä kun naiset. Mutta tietty sitä äitinä toivoo että yrittäis jutella sen lapsenlapsenkin kanssa, kysellä kuulumisia. Edes hiukan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä se vaan jatkat odottamista, että isoisässä tapahtuisi joku muutos. Ei tule tapahtumaan. Lasten on ihan hyvä nähdä, ettei kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita. Jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, kunhan ei vahingoita ketään tai tee pahojaan. Varo opettamasta lapsille, että vain tietynlainen käytös kelpaa sinulle. Älä arvostele tai vähättele isoisää. Tuon ikäpolven ihmiset ovat kasvaneet ja eläneet täysin eri maailmassa. Kovin radikaalia ajatusmaailman muutosta ei kannata alkaa henkeä pidätellen odottamaan.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen allapäin, kun eivät ymmärrä miksei heidän seurastaan olla lainkaan kiinnostuneita. Ei voi sanoa ettei tuollaisesta olisi haittaa.
Lasten on ihan hyvä tottua siihen, ettei koko maailma pyöri heidän ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siis näin isoäidin kanssa, ja kun lapset kasvoivat niin ei heitä kiinnostanut isoäidin läsnäolo tai olemassaolo enää. Niin tehtiin sitten sillä tavalla että kun lasten elämässä alkoi omat kaverit ja menot olemaan tärkeämpiä asioita maailmassa niin saivat itse päättää lähtevätkö mummolaan. Aika usein eivät lähteneet. Ja miksi lähteä kylään paikkaan, jossa emäntä on koko heidän elämänsä ajan keskittynyt vain kahvittelemaan meidän, eli lasten vanhempien kanssa? Käydään nykyään vaan kahdestaan kahvilla.
Sulla on oudot lapset, jos et ole opettanut heitä puhumaan asioistaan. Meillä lapset istuu jo pienenä syöttötuolissa kahvipöydässä ja saa kertoa juttujaan vaikka vain hihkumalla. Jokainen osallistuu, kukaan ei leiki ja silti on kivaa.
Eli lapset olisi pitänyt opettaa keskustelemaan mummon asioista mummoa kiinnostavalla tavalla? Kyllä meidän lapset ovat aina pöydässä istuneet, ja syöttötuolikin mummolaan hankittiin. Mutta on lapselle aika lannistava ja loukkaava kokemus, jos kertoo omista asioistaan, ja saa aikuiselta ylimalkainen ”niinkuin, juujuu” -kommentin ilman edes että katsotaan päin, ja sitten jatketaan omaa tarinaa työpaikan ongelmista jne. Näin meillä siis on aina ollut, mummoa ei lasten seura eikä jutut kiinnosta, vaan ovat hänelle keskeytyksiä ja rasite.
Onko sinusta paha asia, jos lapsi oppii, että ei ole keskipiste?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Isoisä on 1920-luvulla syntynyt. Nuo muut ovat jonkun muun kommenteista.
Luepas omat kommenttisi. Kerroit miten isoisä 20-lukulaine, huomioi, isä 50-luvulla syntynyt keskustelun syntipukki. Joku epäili sinua liki 50-vuotiaaksi, oikaisit että isä 74 , sinä 37.
Trollaat niin että unohdat mitä kirjoitat.
Osa kommenteista on minun, jotkut jonkun muun. Täällä on useita osallistujia edelleen.
Trollatessa voi kirjoittaa samantapasta. Sitähän se trollaaminen on.
Itse en kirjoittaisi palstalle tarkkaa ikääni. Mutta joku muu toimii toisin.
Sama tarina keksien lisää. Korjasit senkin vahdittavat taaperot uuden versiosi mukaiseksi, vahdittavat alakoululaiset. Sama vaari kuitenkin.
Joku muu kirjoitti taaperoista. Mutta samanlaista se oli silloinkin kuin nyt kun lapset ovat jo koululaisia. Isoisän maailmaan ei mahdu kuin isoisä.
Sanoisin että 80% isoisistä on tämmösiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni isä ei oikein kiinnostunut lapsenlapsestaan. Siis meidän lapsi oli hänen ainoa lapsenlapsensa.
Antoi kyllä lahjoja, mutta ei selvästikään osannut olla lapsenlapsensa kanssa luontevasti. Ei edes juuri puhunut lapsenlapselle mitään. Rakasti kyllä, ei vaan osannut. Osti lapsenlapselleen keinun pihalleen, mutta se oli ihan liian pieni siinä vaiheessa, kun lapsenlapsi oli jo 11-v.
Kun patistin appea keksimään jotain yhteistä tekemistä, hän kerran keksi, että heittelevät yhdessä puusta pudonneita huonoja omenoita ämpäriin. Se taitaa olla ainoa yhteinen tekeminen heillä.
Lapseni silti hyväksyi papan sellaisena kuin hän on ja piti hänestä.
Lisämausteen asiaan tuo, että tää pappa oli itse jäänyt lapsuudessaan täysorvoksi ja menetti vaimonsakin mieheni ollessa vielä vauva. Mieheni on ainoa lapsi.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä se vaan jatkat odottamista, että isoisässä tapahtuisi joku muutos. Ei tule tapahtumaan. Lasten on ihan hyvä nähdä, ettei kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita. Jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, kunhan ei vahingoita ketään tai tee pahojaan. Varo opettamasta lapsille, että vain tietynlainen käytös kelpaa sinulle. Älä arvostele tai vähättele isoisää. Tuon ikäpolven ihmiset ovat kasvaneet ja eläneet täysin eri maailmassa. Kovin radikaalia ajatusmaailman muutosta ei kannata alkaa henkeä pidätellen odottamaan.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen allapäin, kun eivät ymmärrä miksei heidän seurastaan olla lainkaan kiinnostuneita. Ei voi sanoa ettei tuollaisesta olisi haittaa.
Lasten on ihan hyvä tottua siihen, ettei koko maailma pyöri heidän ympärillään.
Lasten ei ole hyvä tottua siihen, että heitä kohdellaan kuin heillä ei olisi mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siis näin isoäidin kanssa, ja kun lapset kasvoivat niin ei heitä kiinnostanut isoäidin läsnäolo tai olemassaolo enää. Niin tehtiin sitten sillä tavalla että kun lasten elämässä alkoi omat kaverit ja menot olemaan tärkeämpiä asioita maailmassa niin saivat itse päättää lähtevätkö mummolaan. Aika usein eivät lähteneet. Ja miksi lähteä kylään paikkaan, jossa emäntä on koko heidän elämänsä ajan keskittynyt vain kahvittelemaan meidän, eli lasten vanhempien kanssa? Käydään nykyään vaan kahdestaan kahvilla.
Sulla on oudot lapset, jos et ole opettanut heitä puhumaan asioistaan. Meillä lapset istuu jo pienenä syöttötuolissa kahvipöydässä ja saa kertoa juttujaan vaikka vain hihkumalla. Jokainen osallistuu, kukaan ei leiki ja silti on kivaa.
Eli lapset olisi pitänyt opettaa keskustelemaan mummon asioista mummoa kiinnostavalla tavalla? Kyllä meidän lapset ovat aina pöydässä istuneet, ja syöttötuolikin mummolaan hankittiin. Mutta on lapselle aika lannistava ja loukkaava kokemus, jos kertoo omista asioistaan, ja saa aikuiselta ylimalkainen ”niinkuin, juujuu” -kommentin ilman edes että katsotaan päin, ja sitten jatketaan omaa tarinaa työpaikan ongelmista jne. Näin meillä siis on aina ollut, mummoa ei lasten seura eikä jutut kiinnosta, vaan ovat hänelle keskeytyksiä ja rasite.
Onko sinusta paha asia, jos lapsi oppii, että ei ole keskipiste?
Onko sinusta paha asia, jos isoisä oppii ettei ole kaiken keskipiste siitä, että hän tippuu kokonaan ulos lastensa ja lastenlastensa elämästä, kun sitä jakamatonta huomiota ei kukaan hänelle jaksa antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siis näin isoäidin kanssa, ja kun lapset kasvoivat niin ei heitä kiinnostanut isoäidin läsnäolo tai olemassaolo enää. Niin tehtiin sitten sillä tavalla että kun lasten elämässä alkoi omat kaverit ja menot olemaan tärkeämpiä asioita maailmassa niin saivat itse päättää lähtevätkö mummolaan. Aika usein eivät lähteneet. Ja miksi lähteä kylään paikkaan, jossa emäntä on koko heidän elämänsä ajan keskittynyt vain kahvittelemaan meidän, eli lasten vanhempien kanssa? Käydään nykyään vaan kahdestaan kahvilla.
Sulla on oudot lapset, jos et ole opettanut heitä puhumaan asioistaan. Meillä lapset istuu jo pienenä syöttötuolissa kahvipöydässä ja saa kertoa juttujaan vaikka vain hihkumalla. Jokainen osallistuu, kukaan ei leiki ja silti on kivaa.
Eli lapset olisi pitänyt opettaa keskustelemaan mummon asioista mummoa kiinnostavalla tavalla? Kyllä meidän lapset ovat aina pöydässä istuneet, ja syöttötuolikin mummolaan hankittiin. Mutta on lapselle aika lannistava ja loukkaava kokemus, jos kertoo omista asioistaan, ja saa aikuiselta ylimalkainen ”niinkuin, juujuu” -kommentin ilman edes että katsotaan päin, ja sitten jatketaan omaa tarinaa työpaikan ongelmista jne. Näin meillä siis on aina ollut, mummoa ei lasten seura eikä jutut kiinnosta, vaan ovat hänelle keskeytyksiä ja rasite.
Onko sinusta paha asia, jos lapsi oppii, että ei ole keskipiste?
Onko sinusta paha asia, jos isoisä oppii ettei ole kaiken keskipiste siitä, että hän tippuu kokonaan ulos lastensa ja lastenlastensa elämästä, kun sitä jakamatonta huomiota ei kukaan hänelle jaksa antaa?
Jos ei isästään välitä, ei välitä. Mistä nämä isät putkahtavat tyttärien elämään? Kun ei kerran yhtään tiedetä isän luonteesta mitään ennestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli siis näin isoäidin kanssa, ja kun lapset kasvoivat niin ei heitä kiinnostanut isoäidin läsnäolo tai olemassaolo enää. Niin tehtiin sitten sillä tavalla että kun lasten elämässä alkoi omat kaverit ja menot olemaan tärkeämpiä asioita maailmassa niin saivat itse päättää lähtevätkö mummolaan. Aika usein eivät lähteneet. Ja miksi lähteä kylään paikkaan, jossa emäntä on koko heidän elämänsä ajan keskittynyt vain kahvittelemaan meidän, eli lasten vanhempien kanssa? Käydään nykyään vaan kahdestaan kahvilla.
Sulla on oudot lapset, jos et ole opettanut heitä puhumaan asioistaan. Meillä lapset istuu jo pienenä syöttötuolissa kahvipöydässä ja saa kertoa juttujaan vaikka vain hihkumalla. Jokainen osallistuu, kukaan ei leiki ja silti on kivaa.
Eli lapset olisi pitänyt opettaa keskustelemaan mummon asioista mummoa kiinnostavalla tavalla? Kyllä meidän lapset ovat aina pöydässä istuneet, ja syöttötuolikin mummolaan hankittiin. Mutta on lapselle aika lannistava ja loukkaava kokemus, jos kertoo omista asioistaan, ja saa aikuiselta ylimalkainen ”niinkuin, juujuu” -kommentin ilman edes että katsotaan päin, ja sitten jatketaan omaa tarinaa työpaikan ongelmista jne. Näin meillä siis on aina ollut, mummoa ei lasten seura eikä jutut kiinnosta, vaan ovat hänelle keskeytyksiä ja rasite.
Onko sinusta paha asia, jos lapsi oppii, että ei ole keskipiste?
Onko sinusta paha asia, jos isoisä oppii ettei ole kaiken keskipiste siitä, että hän tippuu kokonaan ulos lastensa ja lastenlastensa elämästä, kun sitä jakamatonta huomiota ei kukaan hänelle jaksa antaa?
Jos ei isästään välitä, ei välitä. Mistä nämä isät putkahtavat tyttärien elämään? Kun ei kerran yhtään tiedetä isän luonteesta mitään ennestään?
Eikö sitä sanota, että ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus? Se tarkoittaa, että on mahdollista ryssiä sekä vanhempana että isovanhempana toimiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.
Ei halua olla rauhassa, vaan papattaa tauotta kuinka erinomainen hän on kun ollut ikänsä työelämässä jne.
Nyt sinulle on vain sinä ja oma tämän hetkinen tai se 15 vuoden takainen raskas elämä, miten nää sun kirjoitukset meneekään.
Kun olet vanha papatat omia muistojasi.
Näin jälkikäteen itse ajattelen että olisi voinut vanhempien puheita kuunnella enemmän eikä vaan intoilla omista asioistaan.
Etenkin miehille pienet lapset on vaan vauvoja lattialla. Kuten joku kirjoitti he paremmin viihtyvät , sanotaan nyt, yli 5-vuotiaan kanssa.
Joku viihtyy, toinen taas ei. Eivät kaikki missään vaiheessa kiinnostu niistä lapsenlapsista.
Ja tämä on ihan hyväksyttyä kun vaari kyseessä. Mutta mummoja kyllä arvostellaan jos ei lapsenlapset kiinnosta.
Mummot ovat yleensä naispuolisia ja kuuluvat näin ollen siihen ainoaan ryhmään, jota muiden löpinät jaksavat kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.
Ei halua olla rauhassa, vaan papattaa tauotta kuinka erinomainen hän on kun ollut ikänsä työelämässä jne.
Nyt sinulle on vain sinä ja oma tämän hetkinen tai se 15 vuoden takainen raskas elämä, miten nää sun kirjoitukset meneekään.
Kun olet vanha papatat omia muistojasi.
Näin jälkikäteen itse ajattelen että olisi voinut vanhempien puheita kuunnella enemmän eikä vaan intoilla omista asioistaan.
Etenkin miehille pienet lapset on vaan vauvoja lattialla. Kuten joku kirjoitti he paremmin viihtyvät , sanotaan nyt, yli 5-vuotiaan kanssa.
Joku viihtyy, toinen taas ei. Eivät kaikki missään vaiheessa kiinnostu niistä lapsenlapsista.
Ja tämä on ihan hyväksyttyä kun vaari kyseessä. Mutta mummoja kyllä arvostellaan jos ei lapsenlapset kiinnosta.
Mummot ovat yleensä naispuolisia ja kuuluvat näin ollen siihen ainoaan ryhmään, jota muiden löpinät jaksavat kiinnostaa.
Totta! Miehiä yleensä kiinnostavat ainoastaan omat jutut. Niitä sitten jaksetaan jauhaa muiden riesaksi lähes loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein tuottaa lapsille tällaisia kokemuksia? Olisiko parempi etteivät he tapaa isovanhempaa, jota ei vaikuta lasten seura kiinnostavan?
M-mutku sitten jouduttaisiin maksamaan lastenhoidosta :'( Tai veilä pahempaa: joudutaan viettämään aikaa niiden kanssa yhyy koska koulut alkaa yy yy
Vierailija kirjoitti:
Puppa 👴🏻
Kuole tänään <3
Alue: Aihe vapaa
Itse en kirjoittaisi palstalle tarkkaa ikääni. Mutta joku muu toimii toisin.