Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isoisä ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan
04.08.2026 |
Kohtalotovereita?
Lapset voivat saada kortin syntymäpäivänä ja jouluna. Jonkinlaisia lahjoja tulee silloin, mutta ne eivät ole ikätasoisia. Isoisä ei halua ottaa lahjavinkkejä vastaan.
Kun isoisä tapaa lapsia, ei hän vietä aikaa heidän kanssaan. Keskustelu käydään vain seurassa olevien aikuisten kanssa.
Puolison vanhemmille lapsenlapset ovat todella tärkeitä. Mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän he ovat alkaneet ihmetellä isoisän täysin erilaista käytöstä heitä kohtaan.
Kommentit (225)
Entä jos isoisä on pettynyt lapsenlapsiin? Koko ajan halutaan suojella lapsenlapsia pahalta mieleltä, mutta entä jos isoisälläkin on pettymyksentunteita, entä jos lapsenlapset ovat hankalia, kitiseviä, tavaroita rikkovia, huutavia riiviöitä, pitääkö heitä sittenkin rakastaa, vaikka isoisä ei ole rakastamisen arvoinen, jos on hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Jos kukaan ei ikinä näytä lapselle, mitä on työnteko ja aikuisten maailma, vaan jokainen aikuinen ryhtyy leikkimään muoviukkeleilla ja liimailee tarroja kaapinoviin yhdessä lapsen kanssa, niin missä vaiheessa sille lapselle saa tulla selväksi, että esim. terassi pitää öljytä, jotta se kestää säätä tai että syksyllä perunat nostetaan maasta? Onko jo 16v iässä sopivaa saada tietoa siitä, että likaiset vaatteet pesee pesukone, mutta vaate ei hiivi sinne itsekseen, jonkun tulee auttaa?
Sinun mallissasi lapsi ei koskaan pysty kehittymään, koska ei ole mitään suuntaa, mihin kehittyä.
Rakentelet olkiukkoja. Lapsen kanssa ollaan lapsen tarpeet ikätasoisesti huomioiden. Se valmistaa parhaiten siihen aikuisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Jos kukaan ei ikinä näytä lapselle, mitä on työnteko ja aikuisten maailma, vaan jokainen aikuinen ryhtyy leikkimään muoviukkeleilla ja liimailee tarroja kaapinoviin yhdessä lapsen kanssa, niin missä vaiheessa sille lapselle saa tulla selväksi, että esim. terassi pitää öljytä, jotta se kestää säätä tai että syksyllä perunat nostetaan maasta? Onko jo 16v iässä sopivaa saada tietoa siitä, että likaiset vaatteet pesee pesukone, mutta vaate ei hiivi sinne itsekseen, jonkun tulee auttaa?
Sinun mallissasi lapsi ei koskaan pysty kehittymään, koska ei ole mitään suuntaa, mihin kehittyä.
Rakentelet olkiukkoja. Lapsen kanssa ollaan lapsen tarpeet ikätasoisesti huomioiden. Se valmistaa parhaiten siihen aikuisen elämään.
Jo pieni lapsi voi laittaa pesukoneeseen vaatteita, ottaa pois, sama astianpesukoneesta, olla oma pölyriepu jne . Saa se äitikin tehtyä yhdessä ne hommat kun einole rähmällään työntämässä matolla autoja.
Katselin lapsen kotona, heille tuli ruokakaupan tilaus. 1,5 - vuotias otti laatikoista tavaroita ja ojensi äidilleen joka laittoi ne kaappiin. Yhdessä tekivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.
Ei halua olla rauhassa, vaan papattaa tauotta kuinka erinomainen hän on kun ollut ikänsä työelämässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Isoisä on 1920-luvulla syntynyt. Nuo muut ovat jonkun muun kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen aika alaspäin. Myös aikuisena on hankalaa kun isoisä haluaa kaiken huomion olevan hänessä, mutta vanhempien pitäisi samaan aikaan pystyä katsomaan lasten perään. Yhteydenpidosta ei jää oikein mitään käteen kenellekään.
Mun isä oli tuollainen, kun lapset olivat pieniä. Se vielä meni (itse vaan katsoin lasten perään, kun oli tarvetta, ja lakkasin kuuntelemasta häntä, ja lähdimme kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen). Mutta sitten alkoi käydä niin, että pienet lapset halusivat näyttää vaarille jotain, ja tämä vain jatkoi monologia itsestään ja ignoroi lapsia. Tällöin lopetin tapaamiset, koska oma pääni ei kestänyt sellaista. Myöhemmin lopetin tapaamiset kokonaan muuten kuin isommissa juhlissa, koska silmäni avautuivat sille, miten isäni on äärimmäisen itsekeskeisyyden lisäksi toistuvasti myös ilkeä muille ja mm. puhuu naisten ulkomuodosta esineellistävästi. En halua lasteni oppivan, että hän on kiva ihminen. Nuorempani eivät tunne häntä oikeastaan lainkaan. Ovat läheisiä mieheni isän kanssa, joka on lämmin ja fiksu ihminen.
Siis lähditte, kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen....
Tarkoitatko tuolla nyt ihan tosissasi sitä, että sun isäsi olisi pitänyt leikkiä sun lastesi kanssa? Minkä ihmeen takia?
Sitä vartenko menit vanhemmillesi, että nämä nyt alkavat leikkiä pikkulasten kanssa? Leikitkö sinä niitten kanssa? Eikös se kautta aikojen ole ollut niin, että lapset leikkii keskenään, ja aikuiset katsoo päältä, ettei mitään vahinkoa satu jne. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lapset voi leikkiä turvallisesti ja antavat heille siihen hyvät puitteet.
En minä ole ikinä halunnut siellä lattialla kontata lasten kanssa ja "leikkiä," minä olen leikkini leikkinyt lapsena. En nyt käsitä yhtään, mitä tuollaiset vaatimukset oikein on. Ei minua ikinä viety mummolaan ja odotettu, että siellä mummo tai vaari vain minun kanssani leikkisi.
Minun isä ei koskaan leikkinyt kanssani, kun olin pieni. Kun olin isompi, sitten hän teki kanssani paljonkin kaikenlaista, mutta eipä hän nyt mitään nukkeleikkejä minun kanssani tosiaankaan alkanut pitää.
Kyse oli siis siitä, että kylässä ollessaan isäni halusi minun huomioni 110% koko tapaamisen ajan. Pienet lapset (~0-4v) jaksavat jonkin aikaa ilman äidin/isän huomiota, mutta yleensä käyvät vähitellen ärtyisäksi, jos tilanne jatkuu pitkään. Mikä on minusta aivan normaalia. Ja vaikka ei olisikaan, niin mä vaan olen sellainen ihminen, etten jaksa tilannetta jossa aikuinen puhuu vaan jatkuvasti päälle ja jättää huomiotta kun pienet lapset haluaisivat myös välillä sanoa jotain tai että äiti katsoisi heidän juttuaan. Tulee jopa minun ja lapsen väliin fyysisesti.
Varmaan jollekulle tuollainen tilanne on ihan ok, mutta mun mielestä mulla oli oikeus toimia sen mukaan mikä mun mielestä on vanhemmuudessa oikein ja oman jaksamiseni mukaan. Mä en henkisesti jaksanut noita tilanteita (lapset ovat nyt jo aikuisia tai melkein ja heistä on kasvanut aivan hyviä, reippaita, muut huomioon ottavia ihmisiä joko mun kasvatus"menetelmieni" avulla tai niistä huolimatta).
No tuo on sitten jo eri asia. Jos sun isäsi on joku suupaltti papupata, joka ei voi olla puhumatta koko ajan, niin hänellä.lienee joku viiraus päässä. Sellaiselta et voi mitään vaatiakaan.
Turha sun sinne lasten kanssa on mennäkään, jos et itsekään saa olla lapsesi kanssa, vaan isäsi höpöttää koko ajan jotain. Minä en jaksaisi tuollaisen kanssa yhtään.
Mutta jos puhutaan sellaisista normitapauksista, niin harvemmin ne pappaikäiset miehet on koskaan ihan pikkulasten kanssa aikaansa viettäneetkään. Sitten kiinnostuvat paremmin, kun lapsi alkaa olla jo sen ikäinen, että sen kanssa voi jo jutellakin ja vaikka tehdä jotain. Eli noin kouluikäinen.
Kyllä te täällä vauva palstalla olette mestareita haukkumaan vanhempianne ja isovanhempianne. Eikö olekin ihana asia, että on tällainen mahdollisuus. Että voi tälleen kivasti anonyymina haukkua kaikki, oikein varmaan tuleekin hyvä mieli.
Me teidän vanhemmat ei saatu tällaista mahdollisuutta. Kyllä kai sitä pientä ja isoakin kaunaa olisi ollut meilläkin, mutta me vielä ollaan sitä ikäpolvea, jotka pitää omien vanhempien ja isovanhempien haukkumista huonona käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Isoisä on 1920-luvulla syntynyt. Nuo muut ovat jonkun muun kommenteista.
Luepas omat kommenttisi. Kerroit miten isoisä 20-lukulaine, huomioi, isä 50-luvulla syntynyt keskustelun syntipukki. Joku epäili sinua liki 50-vuotiaaksi, oikaisit että isä 74 , sinä 37.
Trollaat niin että unohdat mitä kirjoitat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te täällä vauva palstalla olette mestareita haukkumaan vanhempianne ja isovanhempianne. Eikö olekin ihana asia, että on tällainen mahdollisuus. Että voi tälleen kivasti anonyymina haukkua kaikki, oikein varmaan tuleekin hyvä mieli.
Me teidän vanhemmat ei saatu tällaista mahdollisuutta. Kyllä kai sitä pientä ja isoakin kaunaa olisi ollut meilläkin, mutta me vielä ollaan sitä ikäpolvea, jotka pitää omien vanhempien ja isovanhempien haukkumista huonona käytöksenä.
Toki on paljon parempi nimettömänä haukkua palstailijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Isoisä on 1920-luvulla syntynyt. Nuo muut ovat jonkun muun kommenteista.
Luepas omat kommenttisi. Kerroit miten isoisä 20-lukulaine, huomioi, isä 50-luvulla syntynyt keskustelun syntipukki. Joku epäili sinua liki 50-vuotiaaksi, oikaisit että isä 74 , sinä 37.
Trollaat niin että unohdat mitä kirjoitat.
Osa kommenteista on minun, jotkut jonkun muun. Täällä on useita osallistujia edelleen.
Joo, ei tarvi tuoda niitä tenavia. Oon kohta 30 vuotta ollut töissä pakolla sosiaalinen, ei sitä ukkina sitten jaksa enää. Ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.
Ei halua olla rauhassa, vaan papattaa tauotta kuinka erinomainen hän on kun ollut ikänsä työelämässä jne.
Nyt sinulle on vain sinä ja oma tämän hetkinen tai se 15 vuoden takainen raskas elämä, miten nää sun kirjoitukset meneekään.
Kun olet vanha papatat omia muistojasi.
Näin jälkikäteen itse ajattelen että olisi voinut vanhempien puheita kuunnella enemmän eikä vaan intoilla omista asioistaan.
Etenkin miehille pienet lapset on vaan vauvoja lattialla. Kuten joku kirjoitti he paremmin viihtyvät , sanotaan nyt, yli 5-vuotiaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Ja sinulle tuli isäsi luonne yllätyksenä? Hän sentään on 74-vuotias. Nuorissakin on ihmisiä jotka kertovat ettei esim lautapelit kiinnosta eivätkä koskaan ole pelanneet. Hekö sitten vaareina muuttuvat jos ei nyt lapsillaan ole kuin enintään käyttämätön kimble?
( meillä niin mulla kuin lapsilla pelejä paljon, palapelejä en jaksa kasata)
Ei ole 74-vuotias.
Vastahan kerroit keskustelussa . Itse 37, isä 74, isoisä 20-luvulla syntynyt.
Isoisä on 1920-luvulla syntynyt. Nuo muut ovat jonkun muun kommenteista.
Luepas omat kommenttisi. Kerroit miten isoisä 20-lukulaine, huomioi, isä 50-luvulla syntynyt keskustelun syntipukki. Joku epäili sinua liki 50-vuotiaaksi, oikaisit että isä 74 , sinä 37.
Trollaat niin että unohdat mitä kirjoitat.
Osa kommenteista on minun, jotkut jonkun muun. Täällä on useita osallistujia edelleen.
Trollatessa voi kirjoittaa samantapasta. Sitähän se trollaaminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
En yhtään ihmettele, ettei isoisä jaksa kuunnella sitä hirveää meteliä, mikä lapsista lähtee. Hän varmaan haluaa vain olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Ymmärrän täysin.
Ei halua olla rauhassa, vaan papattaa tauotta kuinka erinomainen hän on kun ollut ikänsä työelämässä jne.
Nyt sinulle on vain sinä ja oma tämän hetkinen tai se 15 vuoden takainen raskas elämä, miten nää sun kirjoitukset meneekään.
Kun olet vanha papatat omia muistojasi.
Näin jälkikäteen itse ajattelen että olisi voinut vanhempien puheita kuunnella enemmän eikä vaan intoilla omista asioistaan.
Etenkin miehille pienet lapset on vaan vauvoja lattialla. Kuten joku kirjoitti he paremmin viihtyvät , sanotaan nyt, yli 5-vuotiaan kanssa.
Joku viihtyy, toinen taas ei. Eivät kaikki missään vaiheessa kiinnostu niistä lapsenlapsista.
En muista että vaarini olisi ollut mitenkään lapsirakas.
Eikä lapsenlapset ole koskaan paljolti kiinnostanut isääni eikä myöskään appiukkoa.
Vaimothan näillä ovat pelastaneet sitten tilanteen. Elikkä äitini ja anoppini.
Näissä huusholleissa nainen tehnyt aina kaiken kotona, anoppi muistaakseni kuori appiukon perunatkin. Nämä on näitä tyypillisiä 40 ja 50 lukulaisia.
Näistä ei kannata ottaa mallia.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on oudot lapset, jos et ole opettanut heitä puhumaan asioistaan. Meillä lapset istuu jo pienenä syöttötuolissa kahvipöydässä ja saa kertoa juttujaan vaikka vain hihkumalla. Jokainen osallistuu, kukaan ei leiki ja silti on kivaa.