Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isoisä ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan
04.08.2026 |
Kohtalotovereita?
Lapset voivat saada kortin syntymäpäivänä ja jouluna. Jonkinlaisia lahjoja tulee silloin, mutta ne eivät ole ikätasoisia. Isoisä ei halua ottaa lahjavinkkejä vastaan.
Kun isoisä tapaa lapsia, ei hän vietä aikaa heidän kanssaan. Keskustelu käydään vain seurassa olevien aikuisten kanssa.
Puolison vanhemmille lapsenlapset ovat todella tärkeitä. Mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän he ovat alkaneet ihmetellä isoisän täysin erilaista käytöstä heitä kohtaan.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää muistelmat nyt vaihtuu. Taas on taaperot, välillä alakouluikäiset joita täytyy pitää koko ajan silmällä.
Välillä taaperot/alakouluikäiset kieltäytyy tapaamasta vaariaan, nyt taas äiti vaan ei jaksa isänsä kanssa puhua.
Lasten isää ei vaan kenenkään kommenteissa? Isät puuttuu vauvapalstalaisten lapsilta.
Ketjuissa on useita kirjoittajia. Onko koskaan se käynyt mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Aloittajajan nimenomaan sanoi, että lahjoja vaari tuo, mutta käytös on ikävää.
Minulle olisi riittänyt ihan se, että isäni ei olisi kylään tullessaan puhunut koko aikaa taukoamatta omista asioistaan, olisi kuunnellut hetken lasta kun tämä tulee jotain kertomaan ja ehkä kysynyt muutaman kysymyksen siitä lapsen asiasta. Ai juu, eikä olisi haukkunut ylipainoisia naisia lasten kuullen (isälläni on tapana alkaa avautua spontaanisti siitä, miten kamalaa on kun hänen sisarensa on niin lihava). Sinun vanhempasi kuulostavat mukavilta isovanhemmilta.
Miten koet kun täällä vauvalla työikäiset ihmiset koko ajan jankkaa lähimmäisten ylipainosta? Miten aiot suojella lapsesi tuollaisilta keskusteluilta ihan live-elämässäkään?
Vaikka toisen habitukseen puuttuminen ei ole tahdikasta ei siitä millään voi välttyä. Itse olen aina ollut pulskanpuoleinen ja kyllä se on ollut kestettävä, sisaruksilta, työpaikalla jne.
Kotona voi tietysti lapsia opettaa etteivät ainakaan he koulussa pilkkaa punkeroita, liian pitkiä/lyhyitä, jollain lailla vammaisia jne
No olen kertonut ja esimerkilläni toivottavasti näyttänyt lapsille, että toisen ulkonäön kommentointi on hyvien tapojen vastaista ja usein loukkaavaakin, ja myös toivottavasti välittänyt heille ajatuksen siitä, että ulkonäkö ei määritä heidän arvoaan, mitä pidän aika tärkeänä vanhemman tehtävänä. Vieraat sanoo mitä sanoo ja ne puheet on helpompi jättää omaan arvoonsa jos viesti kotoa on ollut aina se, että toisen ulkonäköön ei saa puuttua. Vaikeaksi se sen sijaan kävisi jos heille läheinen ja rakas ihminen tekisi sellaista jatkuvasti. Sama juttu kuin että en pitäisi yllä lasten suhdetta avoimen rasistisen tai homoja vihaavan vaarin kanssa. Mun isä ei tule koskaan sanomaan tyttärelleni, että hänen vartalossaan on jotain vikaa, tai jos joskus satunnaisessa kohtaamisessa näin tapahtuu, niin tyttärelläni on paremmat valmiudet jättää se omaan arvoonsa, kun vaari on pitkälti vieras ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen aika alaspäin. Myös aikuisena on hankalaa kun isoisä haluaa kaiken huomion olevan hänessä, mutta vanhempien pitäisi samaan aikaan pystyä katsomaan lasten perään. Yhteydenpidosta ei jää oikein mitään käteen kenellekään.
Mun isä oli tuollainen, kun lapset olivat pieniä. Se vielä meni (itse vaan katsoin lasten perään, kun oli tarvetta, ja lakkasin kuuntelemasta häntä, ja lähdimme kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen). Mutta sitten alkoi käydä niin, että pienet lapset halusivat näyttää vaarille jotain, ja tämä vain jatkoi monologia itsestään ja ignoroi lapsia. Tällöin lopetin tapaamiset, koska oma pääni ei kestänyt sellaista. Myöhemmin lopetin tapaamiset kokonaan muuten kuin isommissa juhlissa, koska silmäni avautuivat sille, miten isäni on äärimmäisen itsekeskeisyyden lisäksi toistuvasti myös ilkeä muille ja mm. puhuu naisten ulkomuodosta esineellistävästi. En halua lasteni oppivan, että hän on kiva ihminen. Nuorempani eivät tunne häntä oikeastaan lainkaan. Ovat läheisiä mieheni isän kanssa, joka on lämmin ja fiksu ihminen.
Siis lähditte, kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen....
Tarkoitatko tuolla nyt ihan tosissasi sitä, että sun isäsi olisi pitänyt leikkiä sun lastesi kanssa? Minkä ihmeen takia?
Sitä vartenko menit vanhemmillesi, että nämä nyt alkavat leikkiä pikkulasten kanssa? Leikitkö sinä niitten kanssa? Eikös se kautta aikojen ole ollut niin, että lapset leikkii keskenään, ja aikuiset katsoo päältä, ettei mitään vahinkoa satu jne. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lapset voi leikkiä turvallisesti ja antavat heille siihen hyvät puitteet.
En minä ole ikinä halunnut siellä lattialla kontata lasten kanssa ja "leikkiä," minä olen leikkini leikkinyt lapsena. En nyt käsitä yhtään, mitä tuollaiset vaatimukset oikein on. Ei minua ikinä viety mummolaan ja odotettu, että siellä mummo tai vaari vain minun kanssani leikkisi.
Minun isä ei koskaan leikkinyt kanssani, kun olin pieni. Kun olin isompi, sitten hän teki kanssani paljonkin kaikenlaista, mutta eipä hän nyt mitään nukkeleikkejä minun kanssani tosiaankaan alkanut pitää.
Kyse oli siis siitä, että kylässä ollessaan isäni halusi minun huomioni 110% koko tapaamisen ajan. Pienet lapset (~0-4v) jaksavat jonkin aikaa ilman äidin/isän huomiota, mutta yleensä käyvät vähitellen ärtyisäksi, jos tilanne jatkuu pitkään. Mikä on minusta aivan normaalia. Ja vaikka ei olisikaan, niin mä vaan olen sellainen ihminen, etten jaksa tilannetta jossa aikuinen puhuu vaan jatkuvasti päälle ja jättää huomiotta kun pienet lapset haluaisivat myös välillä sanoa jotain tai että äiti katsoisi heidän juttuaan. Tulee jopa minun ja lapsen väliin fyysisesti.
Varmaan jollekulle tuollainen tilanne on ihan ok, mutta mun mielestä mulla oli oikeus toimia sen mukaan mikä mun mielestä on vanhemmuudessa oikein ja oman jaksamiseni mukaan. Mä en henkisesti jaksanut noita tilanteita (lapset ovat nyt jo aikuisia tai melkein ja heistä on kasvanut aivan hyviä, reippaita, muut huomioon ottavia ihmisiä joko mun kasvatus"menetelmieni" avulla tai niistä huolimatta).
Tällaista on aloittajan perheessäkin. Ei tällaisessa suhteessa isovanhempaan ole mitään pointtia. Sekä lapsenlapset että heidän vanhempansa ovat pettyneitä, mutta isovanhemman näkökulmasta kaikki menee ilmeisesti hyvin.
Helpottavaa (vaikka ikävää) kuulla, että tällaista on ollut muillakin! Välien katkaisu 99% on ollut suuri helpotus meille, suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen aika alaspäin. Myös aikuisena on hankalaa kun isoisä haluaa kaiken huomion olevan hänessä, mutta vanhempien pitäisi samaan aikaan pystyä katsomaan lasten perään. Yhteydenpidosta ei jää oikein mitään käteen kenellekään.
Mun isä oli tuollainen, kun lapset olivat pieniä. Se vielä meni (itse vaan katsoin lasten perään, kun oli tarvetta, ja lakkasin kuuntelemasta häntä, ja lähdimme kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen). Mutta sitten alkoi käydä niin, että pienet lapset halusivat näyttää vaarille jotain, ja tämä vain jatkoi monologia itsestään ja ignoroi lapsia. Tällöin lopetin tapaamiset, koska oma pääni ei kestänyt sellaista. Myöhemmin lopetin tapaamiset kokonaan muuten kuin isommissa juhlissa, koska silmäni avautuivat sille, miten isäni on äärimmäisen itsekeskeisyyden lisäksi toistuvasti myös ilkeä muille ja mm. puhuu naisten ulkomuodosta esineellistävästi. En halua lasteni oppivan, että hän on kiva ihminen. Nuorempani eivät tunne häntä oikeastaan lainkaan. Ovat läheisiä mieheni isän kanssa, joka on lämmin ja fiksu ihminen.
Siis lähditte, kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen....
Tarkoitatko tuolla nyt ihan tosissasi sitä, että sun isäsi olisi pitänyt leikkiä sun lastesi kanssa? Minkä ihmeen takia?
Sitä vartenko menit vanhemmillesi, että nämä nyt alkavat leikkiä pikkulasten kanssa? Leikitkö sinä niitten kanssa? Eikös se kautta aikojen ole ollut niin, että lapset leikkii keskenään, ja aikuiset katsoo päältä, ettei mitään vahinkoa satu jne. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lapset voi leikkiä turvallisesti ja antavat heille siihen hyvät puitteet.
En minä ole ikinä halunnut siellä lattialla kontata lasten kanssa ja "leikkiä," minä olen leikkini leikkinyt lapsena. En nyt käsitä yhtään, mitä tuollaiset vaatimukset oikein on. Ei minua ikinä viety mummolaan ja odotettu, että siellä mummo tai vaari vain minun kanssani leikkisi.
Minun isä ei koskaan leikkinyt kanssani, kun olin pieni. Kun olin isompi, sitten hän teki kanssani paljonkin kaikenlaista, mutta eipä hän nyt mitään nukkeleikkejä minun kanssani tosiaankaan alkanut pitää.
Kyse oli siis siitä, että kylässä ollessaan isäni halusi minun huomioni 110% koko tapaamisen ajan. Pienet lapset (~0-4v) jaksavat jonkin aikaa ilman äidin/isän huomiota, mutta yleensä käyvät vähitellen ärtyisäksi, jos tilanne jatkuu pitkään. Mikä on minusta aivan normaalia. Ja vaikka ei olisikaan, niin mä vaan olen sellainen ihminen, etten jaksa tilannetta jossa aikuinen puhuu vaan jatkuvasti päälle ja jättää huomiotta kun pienet lapset haluaisivat myös välillä sanoa jotain tai että äiti katsoisi heidän juttuaan. Tulee jopa minun ja lapsen väliin fyysisesti.
Varmaan jollekulle tuollainen tilanne on ihan ok, mutta mun mielestä mulla oli oikeus toimia sen mukaan mikä mun mielestä on vanhemmuudessa oikein ja oman jaksamiseni mukaan. Mä en henkisesti jaksanut noita tilanteita (lapset ovat nyt jo aikuisia tai melkein ja heistä on kasvanut aivan hyviä, reippaita, muut huomioon ottavia ihmisiä joko mun kasvatus"menetelmieni" avulla tai niistä huolimatta).
Tällaista on aloittajan perheessäkin. Ei tällaisessa suhteessa isovanhempaan ole mitään pointtia. Sekä lapsenlapset että heidän vanhempansa ovat pettyneitä, mutta isovanhemman näkökulmasta kaikki menee ilmeisesti hyvin.
Helpottavaa (vaikka ikävää) kuulla, että tällaista on ollut muillakin! Välien katkaisu 99% on ollut suuri helpotus meille, suosittelen.
Kiitos sinulle vertaistuesta. Tällaisesta isovanhempien käytöksestä ei usein paljon puhuta. Ilmeisesti sen miettiminen on usein vanhemmista hyvin ikävää. Eikä se olisi myöskään livenä kiva kuulla jonkun sanovan syyllistävästi, että tilanne johtuu siitä, että vanhemmat tekevät jotain väärin, pitää vain antaa ajan kulua jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen aika alaspäin. Myös aikuisena on hankalaa kun isoisä haluaa kaiken huomion olevan hänessä, mutta vanhempien pitäisi samaan aikaan pystyä katsomaan lasten perään. Yhteydenpidosta ei jää oikein mitään käteen kenellekään.
Mun isä oli tuollainen, kun lapset olivat pieniä. Se vielä meni (itse vaan katsoin lasten perään, kun oli tarvetta, ja lakkasin kuuntelemasta häntä, ja lähdimme kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen). Mutta sitten alkoi käydä niin, että pienet lapset halusivat näyttää vaarille jotain, ja tämä vain jatkoi monologia itsestään ja ignoroi lapsia. Tällöin lopetin tapaamiset, koska oma pääni ei kestänyt sellaista. Myöhemmin lopetin tapaamiset kokonaan muuten kuin isommissa juhlissa, koska silmäni avautuivat sille, miten isäni on äärimmäisen itsekeskeisyyden lisäksi toistuvasti myös ilkeä muille ja mm. puhuu naisten ulkomuodosta esineellistävästi. En halua lasteni oppivan, että hän on kiva ihminen. Nuorempani eivät tunne häntä oikeastaan lainkaan. Ovat läheisiä mieheni isän kanssa, joka on lämmin ja fiksu ihminen.
Siis lähditte, kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen....
Tarkoitatko tuolla nyt ihan tosissasi sitä, että sun isäsi olisi pitänyt leikkiä sun lastesi kanssa? Minkä ihmeen takia?
Sitä vartenko menit vanhemmillesi, että nämä nyt alkavat leikkiä pikkulasten kanssa? Leikitkö sinä niitten kanssa? Eikös se kautta aikojen ole ollut niin, että lapset leikkii keskenään, ja aikuiset katsoo päältä, ettei mitään vahinkoa satu jne. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lapset voi leikkiä turvallisesti ja antavat heille siihen hyvät puitteet.
En minä ole ikinä halunnut siellä lattialla kontata lasten kanssa ja "leikkiä," minä olen leikkini leikkinyt lapsena. En nyt käsitä yhtään, mitä tuollaiset vaatimukset oikein on. Ei minua ikinä viety mummolaan ja odotettu, että siellä mummo tai vaari vain minun kanssani leikkisi.
Minun isä ei koskaan leikkinyt kanssani, kun olin pieni. Kun olin isompi, sitten hän teki kanssani paljonkin kaikenlaista, mutta eipä hän nyt mitään nukkeleikkejä minun kanssani tosiaankaan alkanut pitää.
Kyse oli siis siitä, että kylässä ollessaan isäni halusi minun huomioni 110% koko tapaamisen ajan. Pienet lapset (~0-4v) jaksavat jonkin aikaa ilman äidin/isän huomiota, mutta yleensä käyvät vähitellen ärtyisäksi, jos tilanne jatkuu pitkään. Mikä on minusta aivan normaalia. Ja vaikka ei olisikaan, niin mä vaan olen sellainen ihminen, etten jaksa tilannetta jossa aikuinen puhuu vaan jatkuvasti päälle ja jättää huomiotta kun pienet lapset haluaisivat myös välillä sanoa jotain tai että äiti katsoisi heidän juttuaan. Tulee jopa minun ja lapsen väliin fyysisesti.
Varmaan jollekulle tuollainen tilanne on ihan ok, mutta mun mielestä mulla oli oikeus toimia sen mukaan mikä mun mielestä on vanhemmuudessa oikein ja oman jaksamiseni mukaan. Mä en henkisesti jaksanut noita tilanteita (lapset ovat nyt jo aikuisia tai melkein ja heistä on kasvanut aivan hyviä, reippaita, muut huomioon ottavia ihmisiä joko mun kasvatus"menetelmieni" avulla tai niistä huolimatta).
Tällaista on aloittajan perheessäkin. Ei tällaisessa suhteessa isovanhempaan ole mitään pointtia. Sekä lapsenlapset että heidän vanhempansa ovat pettyneitä, mutta isovanhemman näkökulmasta kaikki menee ilmeisesti hyvin.
Helpottavaa (vaikka ikävää) kuulla, että tällaista on ollut muillakin! Välien katkaisu 99% on ollut suuri helpotus meille, suosittelen.
Kiitos sinulle vertaistuesta. Tällaisesta isovanhempien käytöksestä ei usein paljon puhuta. Ilmeisesti sen miettiminen on usein vanhemmista hyvin ikävää. Eikä se olisi myöskään livenä kiva kuulla jonkun sanovan syyllistävästi, että tilanne johtuu siitä, että vanhemmat tekevät jotain väärin, pitää vain antaa ajan kulua jne.
No eikö sitä suuta saa auki? Sanoo monologimiehelle, että otapa tauko, mulla on nämä lapset hoidettavana. Vuodesta toiseen istutte kyräilemässä sanomatta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen aika alaspäin. Myös aikuisena on hankalaa kun isoisä haluaa kaiken huomion olevan hänessä, mutta vanhempien pitäisi samaan aikaan pystyä katsomaan lasten perään. Yhteydenpidosta ei jää oikein mitään käteen kenellekään.
Mun isä oli tuollainen, kun lapset olivat pieniä. Se vielä meni (itse vaan katsoin lasten perään, kun oli tarvetta, ja lakkasin kuuntelemasta häntä, ja lähdimme kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen). Mutta sitten alkoi käydä niin, että pienet lapset halusivat näyttää vaarille jotain, ja tämä vain jatkoi monologia itsestään ja ignoroi lapsia. Tällöin lopetin tapaamiset, koska oma pääni ei kestänyt sellaista. Myöhemmin lopetin tapaamiset kokonaan muuten kuin isommissa juhlissa, koska silmäni avautuivat sille, miten isäni on äärimmäisen itsekeskeisyyden lisäksi toistuvasti myös ilkeä muille ja mm. puhuu naisten ulkomuodosta esineellistävästi. En halua lasteni oppivan, että hän on kiva ihminen. Nuorempani eivät tunne häntä oikeastaan lainkaan. Ovat läheisiä mieheni isän kanssa, joka on lämmin ja fiksu ihminen.
Siis lähditte, kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen....
Tarkoitatko tuolla nyt ihan tosissasi sitä, että sun isäsi olisi pitänyt leikkiä sun lastesi kanssa? Minkä ihmeen takia?
Sitä vartenko menit vanhemmillesi, että nämä nyt alkavat leikkiä pikkulasten kanssa? Leikitkö sinä niitten kanssa? Eikös se kautta aikojen ole ollut niin, että lapset leikkii keskenään, ja aikuiset katsoo päältä, ettei mitään vahinkoa satu jne. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lapset voi leikkiä turvallisesti ja antavat heille siihen hyvät puitteet.
En minä ole ikinä halunnut siellä lattialla kontata lasten kanssa ja "leikkiä," minä olen leikkini leikkinyt lapsena. En nyt käsitä yhtään, mitä tuollaiset vaatimukset oikein on. Ei minua ikinä viety mummolaan ja odotettu, että siellä mummo tai vaari vain minun kanssani leikkisi.
Minun isä ei koskaan leikkinyt kanssani, kun olin pieni. Kun olin isompi, sitten hän teki kanssani paljonkin kaikenlaista, mutta eipä hän nyt mitään nukkeleikkejä minun kanssani tosiaankaan alkanut pitää.
Kyse oli siis siitä, että kylässä ollessaan isäni halusi minun huomioni 110% koko tapaamisen ajan. Pienet lapset (~0-4v) jaksavat jonkin aikaa ilman äidin/isän huomiota, mutta yleensä käyvät vähitellen ärtyisäksi, jos tilanne jatkuu pitkään. Mikä on minusta aivan normaalia. Ja vaikka ei olisikaan, niin mä vaan olen sellainen ihminen, etten jaksa tilannetta jossa aikuinen puhuu vaan jatkuvasti päälle ja jättää huomiotta kun pienet lapset haluaisivat myös välillä sanoa jotain tai että äiti katsoisi heidän juttuaan. Tulee jopa minun ja lapsen väliin fyysisesti.
Varmaan jollekulle tuollainen tilanne on ihan ok, mutta mun mielestä mulla oli oikeus toimia sen mukaan mikä mun mielestä on vanhemmuudessa oikein ja oman jaksamiseni mukaan. Mä en henkisesti jaksanut noita tilanteita (lapset ovat nyt jo aikuisia tai melkein ja heistä on kasvanut aivan hyviä, reippaita, muut huomioon ottavia ihmisiä joko mun kasvatus"menetelmieni" avulla tai niistä huolimatta).
Tällaista on aloittajan perheessäkin. Ei tällaisessa suhteessa isovanhempaan ole mitään pointtia. Sekä lapsenlapset että heidän vanhempansa ovat pettyneitä, mutta isovanhemman näkökulmasta kaikki menee ilmeisesti hyvin.
Helpottavaa (vaikka ikävää) kuulla, että tällaista on ollut muillakin! Välien katkaisu 99% on ollut suuri helpotus meille, suosittelen.
Kiitos sinulle vertaistuesta. Tällaisesta isovanhempien käytöksestä ei usein paljon puhuta. Ilmeisesti sen miettiminen on usein vanhemmista hyvin ikävää. Eikä se olisi myöskään livenä kiva kuulla jonkun sanovan syyllistävästi, että tilanne johtuu siitä, että vanhemmat tekevät jotain väärin, pitää vain antaa ajan kulua jne.
No eikö sitä suuta saa auki? Sanoo monologimiehelle, että otapa tauko, mulla on nämä lapset hoidettavana. Vuodesta toiseen istutte kyräilemässä sanomatta mitään.
Isovanhempi on mustasukkainen lapsenlapsilleen ja toteaa siihen, että kyllä lasten pitäisi pärjätä omillaan, hänellä on asiaa... Ja räpätys vain jatkuu tunnista toiseen. Yhteydenpito on siksi vuosien varrella harventunut koko ajan, kun tällainen pelkästään vie voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä psykologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti ja silti sanon aina lapselleni etten leiki. Voin lukea kirjaa tai askarrella, mutten leikkiä
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti ja silti sanon aina lapselleni etten leiki. Voin lukea kirjaa tai askarrella, mutten leikkiä
Omien isovanhempien kanssa parhaiten on jäänyt mieleen kun mummo opetti virkkaamaan tai vaari kalastamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Tuohan oli leikkiä, hyvä ihminen. Vieläpä aikuisten lähellä ollessa.
Näetkö sinä leikin vain jonain muoviukkojen hyppyyttämisenä tai autolla pärrämisenä aikuinen mukan pärräämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää muistelmat nyt vaihtuu. Taas on taaperot, välillä alakouluikäiset joita täytyy pitää koko ajan silmällä.
Välillä taaperot/alakouluikäiset kieltäytyy tapaamasta vaariaan, nyt taas äiti vaan ei jaksa isänsä kanssa puhua.
Lasten isää ei vaan kenenkään kommenteissa? Isät puuttuu vauvapalstalaisten lapsilta.
Ketjuissa on useita kirjoittajia. Onko koskaan se käynyt mielessä?
Kaikissa kuitenkin on yh-äiti yksin huolehtimassa lapsista joita ei edes alakoulussa voi jättää hetkeksi valvomatta.
Toisia ihmisiä ei kukaan pysty muuttamaan, eikä tarvitsekaan. Lasten paha mieli tulee ottaa vastaan ilman isoisän arvostelua, voi neutraalisti sanoa että kaikille ihmisille ei läheisyys ja kiintymys tule luonnostaan, vika ei ole teissä. Ja sitten kun isoisä on vanhainkodissa niin vastaavasti lastenlapsien ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä jos vierailut eivät kauheasti kiinnosta. Enkä tarkoita että kyseessä olisi jokin kosto, joka tehdään sillä ajatuksella että ”kun et minusta välittänyt niin niin makaa kuin petaa”, vaan että koska kiintymystä ei ole muodostunut niin kyseessä on lapsille käytännössä vieras vanhus, eikä tarvitse tuntea itseään huonoksi ihmiseksi ellei isoisän kohtalo herätä sen enempää tunteita kuin kenen tahansa tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Voi tätä pstkologista jargonia. Itse olin maatilan töissä koko ajan mukana kun ei ollut päivähoitoa. Kaikki tarvittiin pellolla. Meillä omat pikku haravat, haravoitiin mitä haksettiin tai syötiin marjoja pellon laidassa, isot eväskorit mukana oli ja juotavaa.
Oli omat pikku kelkat joilla vedettiin puita liiteristä, haettiin kananmunat pesistä jne, pidettiin säkin suuta, kierrettiin tahkoa.
En tunne itseäni häväistyksi. Ihmejuttuja täällä.
Sinäkö se olet, joka ei enää aikuisena edes pientä hetkeä kykene leikkimään lasten kanssa? Voisi sanoa että vauriot ovat selvästi näkyvissä.
Puhuin omasta lapsuudesta. Omilla lapsillani ollut toisenlainen lapsuus, hoidossa olivat. Mutta ovat olleet onneksi normaaleja lapsia, osanneet käyttäytyä, antaa aikuisten jutella vieraiden kanssa, leikkiä ja touhuta omatoimisesti.
Miksi nykyisin lapset tarvitsee aina sen aikuisen kanssaan lattialle tai pöydän viereen ihailemaan joka sutaisua?
Minulla se 1920-luvulla syntynyt isoisä kyseli kylään tullessa miten koulussa menee ja pelasi kanssani esimerkiksi dominoa.
Omalle isälleni tällainen lasten pieni huomioiminen on täysin mahdoton ajatus. Hän tulee lasten kotiin, mutta ei vierailun aikana puhu heille mitään.
Meillä oli siis näin isoäidin kanssa, ja kun lapset kasvoivat niin ei heitä kiinnostanut isoäidin läsnäolo tai olemassaolo enää. Niin tehtiin sitten sillä tavalla että kun lasten elämässä alkoi omat kaverit ja menot olemaan tärkeämpiä asioita maailmassa niin saivat itse päättää lähtevätkö mummolaan. Aika usein eivät lähteneet. Ja miksi lähteä kylään paikkaan, jossa emäntä on koko heidän elämänsä ajan keskittynyt vain kahvittelemaan meidän, eli lasten vanhempien kanssa? Käydään nykyään vaan kahdestaan kahvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ottaa lapset töihin mukaan, mutta ei 3v jaksa pitkään katsoa, kun mitataan ja sahataan lautoja tai pinotaan klapeja. Isoisä taas ei ymmärrä, miksi joku muovinpalanen menee kaiken edelle, tietyt työt on tehtävä, oli se lapsesta kivaa tai ei.
Aikuisen tehtävänä ei ole leikkiä lapsen kanssa, lapsi voi leikkiä työtä ollessaan aikuisen kanssa.
Miksi isäsi ottaa lapset mukaan töihin? Eikö siellä ole päivähoitoa tarjolla?
Kun mennään mummolaan pariksi päiväksi, ei isä mitään leikkejä ryhdy organisoimaan. Jos lapsi tahtoo, niin voi mennä mukaan töihin, mutta turha kuvitella, että isä ryhtyisi muoviukkeleilla leikkimään. Lapsen tulee saada valmennusta aikuisten maailmasta, aikuisen ei tarvitse mennä lapsen maailmaan.
Olet väärässä. Aikuisella pitäisi olla henkiset resurssit toimia lapsen voimavarojen mukaan, ei niin että lapsi pakotetaan liian aikaisin toimimaan kuin pikkuaikuinen häpäisemällä lasta siitä, että hän on vasta lapsi ja toiminta on sen mukaista.
Jos kukaan ei ikinä näytä lapselle, mitä on työnteko ja aikuisten maailma, vaan jokainen aikuinen ryhtyy leikkimään muoviukkeleilla ja liimailee tarroja kaapinoviin yhdessä lapsen kanssa, niin missä vaiheessa sille lapselle saa tulla selväksi, että esim. terassi pitää öljytä, jotta se kestää säätä tai että syksyllä perunat nostetaan maasta? Onko jo 16v iässä sopivaa saada tietoa siitä, että likaiset vaatteet pesee pesukone, mutta vaate ei hiivi sinne itsekseen, jonkun tulee auttaa?
Sinun mallissasi lapsi ei koskaan pysty kehittymään, koska ei ole mitään suuntaa, mihin kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää muistelmat nyt vaihtuu. Taas on taaperot, välillä alakouluikäiset joita täytyy pitää koko ajan silmällä.
Välillä taaperot/alakouluikäiset kieltäytyy tapaamasta vaariaan, nyt taas äiti vaan ei jaksa isänsä kanssa puhua.
Lasten isää ei vaan kenenkään kommenteissa? Isät puuttuu vauvapalstalaisten lapsilta.
Ketjuissa on useita kirjoittajia. Onko koskaan se käynyt mielessä?
Kaikissa kuitenkin on yh-äiti yksin huolehtimassa lapsista joita ei edes alakoulussa voi jättää hetkeksi valvomatta.
Ihan miten vain. Ehkä kirjoittajia ei vain kovin yksityiskohtaisesti kiinnosta täällä selittää kaikkea perhe-elämästään vaikka se kuinka sinua kiinnostaisi.
Jännä ajatus sinällään että isovanhemman pitäisi saada kokonaan varata kylässä ollessaan oma lapsensa ja vieläpä niin, että joku vie ne lapsenlapset siki aikaa muualle häiritsemästä. Kuulostaa sangen lapsirakkaalta, eikö vain?
Varmasti lapsenlapset ovat tärkeitä vaikkei heidän kanssaan vuosiin olisi mitenkään vuorovaikutuksessa ollut heitä tavatessaan... Ei mutta hetkinen, ei tällaista logiikkaa muihin ihmissuhteisiin sovelleta.
Alue: Aihe vapaa
Tällaista on aloittajan perheessäkin. Ei tällaisessa suhteessa isovanhempaan ole mitään pointtia. Sekä lapsenlapset että heidän vanhempansa ovat pettyneitä, mutta isovanhemman näkökulmasta kaikki menee ilmeisesti hyvin.