Lue keskustelun säännöt.
On itse asiassa aika traumaattista todeta että pitkäaikaiset hyvät ystävät ei reagoi mitenkään jos lopetat pitämästä yhteyttä
03.08.2026 |
Moni roikkuu väljissä ihmissuhteissa pitäen yhteyttä yksipuolisesti, koska se on oikeesti tosi tuskaa todella testata onko ystävyys yksipuolista vai ei
Joskus elämässä on ihan tarpeeksi haasteita ja ekstra sydämen särkeminen ei vaan mahdu budjettiin. Moni myös pelkää totuutta ja mahdollista yksinäisyyttä
Mulla on mennyt kokonaisia pitkäaikaisia kaveriporukoita ja lapsuudesta asti olleita ystäviä siinä kun aloin pitää yhtä usein yhteyttä kuin he. Eli en ollenkaan. Eikä kukaan koskaan edes kysynyt mitään. Se oikeesti sattuu.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Itselläni oli vaikea elämäntilanne ja siinä meni useampi kaveri, koska en jaksanut pitää yhteyttä ja he eivät jaksaneet odottaa. Ei nyt mistään vuosista ollut kyse kuitenkaan, mutta näin se menee.
No mikset voinut laittaa edes että nyt on raskasta ja tarvitsen tilaa
Ihmiset ei ajattele asioita sen toisen kannalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun piti poistaa Whatsapp kun puhelin oli niin tukossa. Erään ystävän kanssa juttelin melkein päivittäin, vähintään viikoittain useampaan otteeseen.
Siitä on neljä kuukautta, ei ole puhelin soinut. Itse en ala soittelemaan, koska hän ei vastaa sit ikinä.
Pienestä se yhteydenpito on näköjään kiinni.
Jouduin pari vuotta sitten vaihtamaan sim-kortin ja unohdin siirtää numerot puhelimen muistiin. Nyt minulla taitaa olla kolmen kaverin numerot, loput hävisivät.
Eikös tuollainen testaaminen kuulu johonkin teini-ikään. Ei ystävyys ole mitään nollasumnapeliä. Toiset vain ovat aktiivisempia yhteydenpitäjiä. Sitten olisi eri juttu, jos yhteydenottoihisi ei vastattaisi.
Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Varmaan ihmettelevät, että mikä sulle tuli, kun et pidä enää yhteyttä.
No sittenhän eivät sinusta välittäneet. Parempi elää todellisuudessa kuin harhakuvitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Itselläni oli vaikea elämäntilanne ja siinä meni useampi kaveri, koska en jaksanut pitää yhteyttä ja he eivät jaksaneet odottaa. Ei nyt mistään vuosista ollut kyse kuitenkaan, mutta näin se menee.
No mikset voinut laittaa edes että nyt on raskasta ja tarvitsen tilaa
Ihmiset ei ajattele asioita sen toisen kannalta
Aivot muussina stressistä, muisti pätki, ei muistanut mitä kenellekin oli laittanut ja milloin, yritti vain selvitä pakollisista jutuista. Tiesivät kyllä tilanteeni suurin piirtein. Se oli nuorempana, että ehkä kaverit eivät vielä olleet kokeneet suurempia vastoinkäymisiä, niin eivät ymmärtäneet millaista se voi olla.
Useimmat kirjoittavat eri asiasta kuin ap. Jos ei itse ota yhteyttä, ei ns. ystävistä kuulu mitään. Olen itsekin testannut. 1/6 kuului kuukaudessa. Toinen muutaman kuukauden kuluttua. Puolen vuoden kuluttua lopetin testin ja kyselin kuulumisia. Olisi kuulemma tosi kiva nähdä. Joo. Varmaan. Onneksi olen tutustunut uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen että suurin osa ihmisistä on samanlaisia kuin minä eli huonoja pitämään yhteyttä. Mutta sitten kun tavataan/viestitellään niin mukavaa on. Ei minusta ystävyydet mene katki siitä että on taukoja yhteydenpidossa. Minuun otti yhteyttä vanha kaveri josta en ollut kuullut mitään yli 10 vuoteen. Instassa seurataan toisiamme, mutta ei oltu viestitelty. Käytiin syömässä ja istumassa iltaa ja meillä oli tosi hauskaa. Ei ole mitään tarvetta vaihtaa arkisia kuulumisia jatkuvasti, mutta jos taas nähdään niin tiedän että juttua riittää.
Juuri näin. Hyvin harvat ihmiset on oikeasti sellaisia aktiivisia yhteydenpitäjiä. Itse olen erityisen huono sinä. Silloin kun vielä lähetettiin perinteisiä postikortteja, jo joulukorttien lähettäminen nimilistalla olijoille oli haastavaa. Toisaalta näin miehenä voin hyvin pitää pitkiä taukoja. Minulla on paljon kavereita, joiden kanssa viestittelen kerran vuodessa tai harvemmin. Asun itse kaukana heistä, joten näemme ehkä kerran 5 tai 10 vuodessa. Parikin kaveriani on ottanut yhteyttä lähes 20 vuoden jälkeen. Aina ollut sen jälkeen hetken mukavaa jutella ja sitten taas odotellaan 20 vuotta seuraavaa kertaa. Joku sanoi ketjussa, että naisilla helposti painottuu "entinen" kaveri. Itsellä on todella kova kynnys sanoa, että joku olisi entinen kaveri. Ehkä jostain ihan lapsuudesta, monen vuosikymmenen takaa löytyy sellaisia, joista sanoisin entinen. Se ettei olla nähty tai juteltu 20 vuoteen ei tarkoita, että kyseessä olisi entinen. Kaveruutta ei ole missään vaiheessa katkaistu. Sen sijaan on helpompi sanoa entinen työkaveri, koska työpaikka on vaihtunut, mahdollisesti jopa molemmilla. Jos on entinen työpaikka, niin on entinen työkaverikin, mikäli ei ole edennyt työkaveruudesta kaveruuteen.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuollainen testaaminen kuulu johonkin teini-ikään. Ei ystävyys ole mitään nollasumnapeliä. Toiset vain ovat aktiivisempia yhteydenpitäjiä. Sitten olisi eri juttu, jos yhteydenottoihisi ei vastattaisi.
Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Varmaan ihmettelevät, että mikä sulle tuli, kun et pidä enää yhteyttä.
Minä ainakin kysyisin jos kaveri yhtäkkiä katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat kirjoittavat eri asiasta kuin ap. Jos ei itse ota yhteyttä, ei ns. ystävistä kuulu mitään. Olen itsekin testannut. 1/6 kuului kuukaudessa. Toinen muutaman kuukauden kuluttua. Puolen vuoden kuluttua lopetin testin ja kyselin kuulumisia. Olisi kuulemma tosi kiva nähdä. Joo. Varmaan. Onneksi olen tutustunut uusiin ihmisiin.
Niin että "olisi tosi kiva nähdä" ei kelvannut sulle. Olit vaihtanut ystävät puolessa vuodessa?
Aikamoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen että suurin osa ihmisistä on samanlaisia kuin minä eli huonoja pitämään yhteyttä. Mutta sitten kun tavataan/viestitellään niin mukavaa on. Ei minusta ystävyydet mene katki siitä että on taukoja yhteydenpidossa. Minuun otti yhteyttä vanha kaveri josta en ollut kuullut mitään yli 10 vuoteen. Instassa seurataan toisiamme, mutta ei oltu viestitelty. Käytiin syömässä ja istumassa iltaa ja meillä oli tosi hauskaa. Ei ole mitään tarvetta vaihtaa arkisia kuulumisia jatkuvasti, mutta jos taas nähdään niin tiedän että juttua riittää.
Juuri näin. Hyvin harvat ihmiset on oikeasti sellaisia aktiivisia yhteydenpitäjiä. Itse olen erityisen huono sinä. Silloin kun vielä lähetettiin perinteisiä postikortteja, jo joulukorttien lähettäminen nimilistalla olijoille oli haastavaa. Toisaalta näin miehenä voin hyvin pitää pitkiä taukoja. Minulla on paljon kavereita, joiden kanssa viestittelen kerran vuodessa tai harvemmin. Asun itse kaukana heistä, joten näemme ehkä kerran 5 tai 10 vuodessa. Parikin kaveriani on ottanut yhteyttä lähes 20 vuoden jälkeen. Aina ollut sen jälkeen hetken mukavaa jutella ja sitten taas odotellaan 20 vuotta seuraavaa kertaa. Joku sanoi ketjussa, että naisilla helposti painottuu "entinen" kaveri. Itsellä on todella kova kynnys sanoa, että joku olisi entinen kaveri. Ehkä jostain ihan lapsuudesta, monen vuosikymmenen takaa löytyy sellaisia, joista sanoisin entinen. Se ettei olla nähty tai juteltu 20 vuoteen ei tarkoita, että kyseessä olisi entinen. Kaveruutta ei ole missään vaiheessa katkaistu. Sen sijaan on helpompi sanoa entinen työkaveri, koska työpaikka on vaihtunut, mahdollisesti jopa molemmilla. Jos on entinen työpaikka, niin on entinen työkaverikin, mikäli ei ole edennyt työkaveruudesta kaveruuteen.
Kummallista.
Ethän sä sit tiedä jos joku "kaveri" vaikka sairastuu vakavasti, muuttaa maasta tai kuolee.
Eikö tuo ole vaan tuttavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ainakaan ole mitään yhteistä enää lapsuuden tai nuoruuden kavereiden kanssa. Jäivät pikkukaupunkiin asumaan, kun itse muutin kaupunkiin. Käyn ehkä kerran viidessä vuodessa vanhoilla kotikulmilla. Sekin pitkin hampain, koska ei siellä ole mulle enää mitään ja matkustan muutenkin paljon (myös työkseni), niin on mulla mieluisampiakin matkakohteita kun se käpykylä.
Mulla on kaksi ystävää, joihin olen pitänyt yhteyttä. Heillä on samanlainen elämäntilanne kun mulla, joten meillä on juteltavaa. Niiden muiden kanssa ei.
Ihmiset kasvaa ja muuttuu. Ei niissä vanhoissa tuttavissa tarvitse roikkua ikuisesti kiinni. Kuljetaan rohkeasti omia polkujamme vaan.
Vielä traumaattisempaa on jos yhteydenottoihin ei vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuollainen testaaminen kuulu johonkin teini-ikään. Ei ystävyys ole mitään nollasumnapeliä. Toiset vain ovat aktiivisempia yhteydenpitäjiä. Sitten olisi eri juttu, jos yhteydenottoihisi ei vastattaisi.
Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Varmaan ihmettelevät, että mikä sulle tuli, kun et pidä enää yhteyttä.
Minä ainakin kysyisin jos kaveri yhtäkkiä katoaa.
Mutta kun toiset ovat saamattomia ottamaan yhteyttä, tässä kerjussakin tunnustettu tosiasia.
Se ei välttämättä tarkoita, etteivät he välitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Olen nainen ja olen samanlainen eli jatkan tyytyväisenä siitä mihin jäätiin, jos näen ystävän tauon jälkeen. Ahdistaa suunnattomasti jatkuvan yhteydenpidon vaatimus ja olen siksi himmannutkin tällaisia ystävyyksiä pois, jotka esim. kyselevät vaativaan sävyyn miksei olla taaskaan tavattu.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Miehet ei tee tuollaista. Naisills on ihme pelejä ja kun aletaan suhteeseen niin jätetään kaverit, saadaan lapsi niin jätetään kaverit. Miehet pitää yhteyttä toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat kirjoittavat eri asiasta kuin ap. Jos ei itse ota yhteyttä, ei ns. ystävistä kuulu mitään. Olen itsekin testannut. 1/6 kuului kuukaudessa. Toinen muutaman kuukauden kuluttua. Puolen vuoden kuluttua lopetin testin ja kyselin kuulumisia. Olisi kuulemma tosi kiva nähdä. Joo. Varmaan. Onneksi olen tutustunut uusiin ihmisiin.
Mielestäni tuohon vaikuttaa ikäkin. Ruuhkavuosien keskellä kuukausi on yksi silmänräpäys. Ja temperamentti vaikuttaa myös, jos on tosi introvertti voi olla, että pitää harvemmin yhteyttä, mutta olet silti tärkeä. Sitten on tietysti näitä, jotka pitää vain varalla tai ei kehtaa sanoa suoraan, että ei kiinnosta.
Onko nämä testaajat ja välienkatkojat sukua niille, jotka katkovat välit omiin vanhempiinsa ja perheenjäseniinsä? Puolisosta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vielä traumaattisempaa on jos yhteydenottoihin ei vastata.
Vielä traumaattisempaa jos tulee sota ja perheesi kuolee
Onkohan tässä taustalla jokin kehityspsykologinen juttu... ihmiset ikäänkuin hakeutuvat laumaan nuorina, tai vähintään bestis pitää löytää, ja näissä porukoissa vannotaan ikuista ystävyyttä ja kuvitellaan pysyvämme yhdessä "meidän jenginä" aina.
Kunnes sitten kun aivot kehittyy täyteen aikuisuuteen, kaikki lehahtavat omille teilleen, ja porukka hajoaa. Jokainen ryhtyy ikään kuin tekemään sitä omaa pesää, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.