Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ap, huomaatko, että itsekin määrittelet tyttöyden aika stereotyyppisesti: Mean Girls, High School Musical, terveydenhoitoala jne. Eikö se ole vähän ristiriitaista?
N58
Ei siinä ole mitään ristiriitaista koska nuo oli juuri ne joita markkinoitiin tytöille ja joita kaikki tuohon aikaan piti tyttöjen juttuina.
Mutta miksi antaa sellaisen lokeroimisen hallita ajattelua? Sitä en ymmärrä.
Nykyäänhän "tyttöjen" juttuja sitä paitsi jopa arvostetaan, mutta siinäkin on tiettyä ennakoivaa lokeroimista.
Yhtä hyvin roolipelaaminen tai tietokoneet voi olla tyttöjen juttu.
N58
Niin, keskustelun aihehan ei ollut se voivatko tytöt harrastaa poikien juttuja ja toisin päin, vaan se miten aiemmin tytöille suunnattuja juttuja aliarvostettiin ja suoranaisesti pilkattiin.
Aivan, mutta "tytöille suunnatut jutut2 eivät ole sama asia kuin ap. otsikossa mainittu "tyttöys". Tätä siis ajoin takaa.
N58
Minusta aloituksessa oli outo ristiriita. Kritisoitiin että tytöille suunnattuja juttuja ei arvostettu ( ja huom. näissä jutuissa ihannoitiin laihuutta, korostetun seksikästä pukeutumista jne.) Seuraavassa kappaleessa aloittaja taas kritisoi itse laihuusvaatimuksia ja pukeutumiseen liittyviä vaatimuksia
Näinpä. Tätä itsekin ajan takaa sillä että en pidä korkokengistä ja seksihepeneistä. Ne ovat vahingollisia naisille, mutta naiset ovat niin sisäistäneet naisvihan että pitävät noita omana valintanaan kuten toiset naiset burkhaa.
Aijaa. No mä käytän korkokenkiä täysin omasta halustani, edelleen. Eikä yksikään mies ole koskaan tytötellyt tai nauranut, toisille naisille ne kengät tuntuvat aiheuttavan ahdistusta. Ja ei, ei ollut nuorenakaan mitään noloilua tai naisellisuudelle nauramista. Opettele olemaan rohkeasti oma itsesi.
Vm.-81
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläpäin bläkismetalliporukoissa tuli morasta jos alkoi kyseenalaistamaan toisten pukeutumismieltymyksiä. Ja ei: musta ei ollut pakollinen väri vaatteissa vaikkakin turhan yleinen. Muista ideologisista syistä saattoi kyllä joutua tenttaukseen tai tulla moraa kylkeen. Tämä oli vielä silloin 90-luvulla kun black metalli oli vielä pienen porukan harrastus eikä mainstriimia kuten nykyään.
No kuule ei ollut blackmetal mikään pienen piirin juttu ysärillä, ellet sitten tosiaan asunut jossain Tohmajärvellä, siellä saattoi ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin poikatyttö ja muistan hyvin kuinka opetettiin pojille että tytöt liikkuvat kanalaumoissa, pinkki väri on perseestä, ratsastus ym. tyttömäiset jutut on perseestä ja niistä asioista ei saa pitää, poikabändi oli perseestä jne. Pojille opetettiin että ei saa itkeä ollenkaan, mitä elämästä tulisi jos miehetkin pillittäisivät joka välissä kun tytöt.
Niin ja pojille ostettiin kalliita harrastus välineitä, urheilu varusteita, mopoja. Tytöille ostettiin tyyliin tarroja.
Niin siis kuka opetti?
Olen syntynyt 90-luvun puolivälissä, eli elin lapsuuttani 2000-luvun alkupuolella. Ala-asteella minulla oli tunneilla usein vaikeuksia olla hiljaa tai muuten keskittyä opetukseen. Sain usein opettajilta tai muilta oppilailta kommentteja että ”käyttäydyn kuin pojat”.
Lisäksi muistan lastenohjelmista sen, että minua ärsytti kuinka poikahahmot olivat aina niitä tekijöitä jotka ottivat riskejä jne, ja tyttöhahmojen tehtävä oli olla järjen ääni ja huolehtia poikahahmojen hyvinvoinnista. Ja näinhän se menee aikuisten elokuvissa ja sarjoissakin, miehet tekee tai haluaa tehdä jotain ja siihen laitetaan nainen sanomaan että tuo on vaarallista ja tyhmää ja olemaan huolissaan. Ja tietysti yleensä nämä mieshahmot onnistuvat siinä hulluntyhmässä jutussaan, ja naisten huolehtiminen näytetään vain naurettavana hysteerisyytenä.
Tällä muuten varmasti on jotain tekemistä sen kanssa, että suurin osa kuolemaan johtavista kolareista on miesten ajamia. Jos lapsesta asti näkee, miten riskien ottaminen on siistiä ja siitä selviää aina, niin ei ihme jos niitä riskejä ottaa myös liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisena 45v miehenä pitää todeta että samaa alistavaa skeidaa oli poikien ja nuorten miesten elämä ysärillä ja 2000-luvun alussa. Miehen roolin rajat olivat hyvin ahtaat, väkivaltainen kiusaaminen yleistä ja tappelutkin olivat niitä "pojat olivat poikia" juttuja. Hyvä mies (eli poika) on sellainen joka jatkuvasti todistaa fyysisiä kykyjään ja kaikenlaista paremmuuttaan. Osana tätä pitää halveksia heikkoutta eli erilaisuutta ja tätä myötä naisia ja tyttöjä.
Vanhemmat mies ja naissukupolvet opettivat että vittuilu on välittämistä ja mies ei itke. Jos saa turpiinsa on neiti (eli naismainen, heikko, halveksittava). Jos homo lähentelee olet neiti ja varmaan homo itsekin (eli homous tietenkin halveksittavaa). Jos nainen lähentelee etkä lähde matkaan tai suhtaudu perseenpuristeluun huumorilla olet homo JA impotentti.
Tällä kirjoituksella en väheksy kirjoittajan tai muiden kokemuksia ja uskon että naisen rooli on ollut vieläkin kapeampi. Mutta koskaan kyse ei ole ollut vastakkainasettelusta nainen vs mies vaan yksilö vs. alistus-kiusauskulttuuri.
Tämähän se, naiset vs. miehet tai vasemmisto vs. oikeisto jne. asetelmat ovat keinotekoisia riidanaiheita, joilla viedään huomiota siitä todellisesta ongelma-asetelmasta, eli pieni valtaeliitti vs. tavalliset ihmiset.
Miesten sukupuolirooli on ihan yhtä ahdas siinä missä naistenkin. Sillä erotuksella, että misogynia ohjaa sitäkin, koska miehenä olemisen suurin vaatimus on se, ettei sinussa ole feminiinisiä piirteitä. Poikia opetetaan olemaan miehiä lähinnä alleviivamalla sitä, miten ei olla tyttöjä. Neidittelemällä ja ämmittelemällä sekä pojille että tytöille kerrotaan, että pahinta on olla tyttö tai nainen, niin pahaa, että se on haukkumasanakin.
Oikeasti miehet ovat myös tämän systeemin uhreja, koska heiltä viedään mahdollisuus hellyyteen, lempeyteen ja vapauteen tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Samalla heidät groomataan kätevästi siihen ajatukseen, että miehekkäintä ja kunniakkainta mitä mies voi tehdä, on uhrata omansa ja toisten henkiä pienen eliitin aseman turvaamiseksi. Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä.
Miksi et ajattele että itseasiassa miesviha ohjaa poikien kasvatusta? Ja ketkä sielä ovat usein kasvattamassa?
Äidit.
Tuon myöntäminen tarkoittaisi että pitäisi myöntää olevansa ongelma. Eivät kykene siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää"
En ole kyllä kolmen lapsen 45-vuotiaana isänä ole kokenut että naiset kollektiivisesti painostaisivat olemaan misogynisti tai toisia alistava. Naisseuraa on löytynyt aina ja lähentelyjä on näin suhteessa olevana perheenisänä turhankin paljon.
Toki joskus törmää yksittäisiin ressukoihin jotka rakastuvat sarjamurhaajiin tai muihin koviksiin.
Oman kokemukseni mukaan naiset arvostavat sitä että heihin suhtautuu yksilöinä eikä ihmislajin puolikkaina. Ihan samoin miehenä arvostaisin enemmän sellaista lähestymistä jossa minuun suhtaudutaan yksilönä kun jonakin "kaikki miehet" ihmislajin puolikkaana.
Kiva. "Meillä" olit joko "yksi meistä" (eli ylläpidit noita sairaita rooleja) tai sut eristettiin muista. Jätettiin yksin. Täysin. Tervetuloa Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisena 45v miehenä pitää todeta että samaa alistavaa skeidaa oli poikien ja nuorten miesten elämä ysärillä ja 2000-luvun alussa. Miehen roolin rajat olivat hyvin ahtaat, väkivaltainen kiusaaminen yleistä ja tappelutkin olivat niitä "pojat olivat poikia" juttuja. Hyvä mies (eli poika) on sellainen joka jatkuvasti todistaa fyysisiä kykyjään ja kaikenlaista paremmuuttaan. Osana tätä pitää halveksia heikkoutta eli erilaisuutta ja tätä myötä naisia ja tyttöjä.
Vanhemmat mies ja naissukupolvet opettivat että vittuilu on välittämistä ja mies ei itke. Jos saa turpiinsa on neiti (eli naismainen, heikko, halveksittava). Jos homo lähentelee olet neiti ja varmaan homo itsekin (eli homous tietenkin halveksittavaa). Jos nainen lähentelee etkä lähde matkaan tai suhtaudu perseenpuristeluun huumorilla olet homo JA impotentti.
Tällä kirjoituksella en väheksy kirjoittajan tai muiden kokemuksia ja uskon että naisen rooli on ollut vieläkin kapeampi. Mutta koskaan kyse ei ole ollut vastakkainasettelusta nainen vs mies vaan yksilö vs. alistus-kiusauskulttuuri.
Naiset lähtivät tuohon mukaan. Ihan omasta tahdostaan. Koska saivat sillä huomiota ja etua. Harvassa ovat sellaiset, jotka eivät tuohon alentuneet. Ai niin. Se joka ei alentunut, oli heikko luuseri, jota tuli kiusata ja syrjiä.
Syyttely ja menneiden ruotiminen on turhaa. Se mikä merkitsee on että misogynia ohitetaan nyt ja naiset alkavat elämään omia elämiään ja nauttimaan niistä. Misogynit ruikuttavat mutta antaa ruikuttaa.
Miksi vain "muiden" eikä *kaikkien"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jos miettii vaikka kuinka Britneytäkin kiusattiin.
Itse olen ollut ikäni naisellinen ja tyttömäinen ja lähes päivittäin saanut siksi lokaa niskaani. Olen silti pysynyt omana itsenäni, vaikka ympäristön asenteet ovat vanhoja ja huonoja malleja ja on paljon ihmisiä jotka eivät katkaise huonoa kierrettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytötkin vähätteli ja pilkkasi toisiaan milloin pukeutumisesta, musamausta tai muusta.
Sitä kutsutaan sisäistetyksi naisvihaksi. Ilmiö on ollut olemassa kautta historian. Esim. patriarkaatti (miehet) keksi kohtuuttomia moraalisääntöjä jotka koski vain naisia, ja ikävien seurausten (käytännössä väkivalta ja kuolema) uhan alla elävistä naisista tuli usein toistensakin moraalivartijoita, yrittäessään selviytyä itse. Tietenkään se ei todellisuudessa suojellut heitäkään väkivallalta.
Siksi mekin jotka olemme kasvaneet kulttuurissa jossa kaikki tyttömäinen/naisellinen on automaattisesti huonompaa, saamme itsemme kiinni sellaisista ajatuksista itsekin vaikka tiedämme nyt että se on väärin ja tuhoisaa. Siitä aivopesusta pitää aktiivisesti opetella pois uudelleen ohjelmoimalla omat tavat ajatella terveiksi.
Minun täytyy miehenä todeta että omasta mielestäni yksinkertaistat turhan paljon. Samojen alistustematiikkojen voimasta kärsii myös valtaosa miehistä. Paitsi ehkä ne pari kuvitellun pyramidin huipulla jotka pelkäävät jatkuvasti tulevansa syrjäytetyksi. Pärjätäkseen alistusympäristössä miehet ovat toistensa moraalinvartijoita jotka vartioivat toistensa "kunniaa" ja moraalisääntöjä. Tämäkään ei suojele patriarkaalisessa yhteiskunnassa vahvempien alistamiselta ja vallankäytöltä.
Jos sanot "miehet" olet yhtä kehno kuin ne luuserit jotka vihaavat naisia. Vihaa niitä jotka rakenteita tekevät, olivat he sitten miehiä tai naisia.
Niin patriarkaatti sortaa kaikkia ja on stressaavaa myös sille sortajalle eli alfalle. Tietty terveissäkin yhteisöissä on lähes aina johtaja, sillä se on kaikille yhteisöille normaali tapa organisoitua. Johtaja on vahvin, joka kestää eniten iskuja ja stressiä, tämän läpi kulkee paljon asiaa ja tietoa, johtaja myös puolustaa laumaa koska on kaikista vahvin. Johtaja saa tästä syystä syödä ensin, eniten, jne. Mutta jos johtaja laiminlyö velvollisuuksiaan, ei puolusta ja huolehdi, tai toimita muita velvoitteitaan, tämä muuttuu tyranniksi ja tullaan syrjäyttämään.
Oikeasti hierarkkisuus siis palvelee kaikkia. Se on vääristynyt ainoastaan kapitalismin ja koulutuksen myötä, missä johtajiksi pääsee sellaisia yksilöitä, jotka eivät ole oikeasti johtajan asemaan kykeneviä, ja toisaalta luontaiset johtajat saattavat jäädä jopa täysin ulkopuolelle koko kuviosta, sillä eivät omaa taas hyviä alaistaitoja. Tai eivät pysty kunnioittamaan määrättyä johtajaa.
No elämä on. Parempi kun vaan oppii toimimaan sen kanssa miten maailma on nyt järjestetty ja nauttimaan siitä mistä pystyy. Mukavaa päivää kaikille.
Tuo hierarkkisuus ja vahvan johtajan kaipuu on miehille ominaista.
Naisten yhteisöissä asiat hoidetaan enemmän neuvotellen ja yhteistyössä.
Tästä on antropologisia tutkimuksiakin.
Sellaisia tutkimuksia on myös paljon, että jos ryhmässä on useita naisia ja yksi mies, se mies alkaa kuvitella olevansa ryhmän johtaja.
Monia sovinistisia asenteita on huomannut vasta jälkikäteen vanhempana. Vieläkin minulle tapahtuu sitä, että jos olen liikkeellä mieheni kanssa ja pysähdymme juttelemaan jonkun miehen kanssa, se mies puhuu ainoastaan miehelleni, oikein kehonkielellä ja katseella sulkee minut ulos ja kohdistaa puheensa vain miehelleni. Joskus hieman huvittavaa, jos vaikka olemme asuntonäytössä ja minä olen se, joka olen ostamassa asuntoa, mies vain seurana.
Olin teini 80-luvulla ja minusta paljonkaan ei ole muuttunut. Odottaessani tänä vuonna Naidtenklinikan poliklinikan käytävällä, potilashuoneesta tuli nuori nainen, jolta äiti kysyi odottavasti, että millaista hoitoa hän nyt saa. Se tyttö kertoi melkein itkien, ettei minkäänlaista, ettei hänen oireitaan otettu ollenkaan vakavasti. Äiti oli ihan tyrmistyneen oloinen. Toivottavasti menivät myöhemmin yksityiselle, jotta tyttö sai hoitoa. Tämä vuonna 2026.
Niin ja miehet käyttävät yhä kannustavia hokemia, että Siknä vasta Äijä! Ja haukkumasanoja toisista miehistä, että Mikä neiti.
Itse olin poikatyttö ja muistan hyvin kuinka opetettiin pojille että tytöt liikkuvat kanalaumoissa, pinkki väri on perseestä, ratsastus ym. tyttömäiset jutut on perseestä ja niistä asioista ei saa pitää, poikabändi oli perseestä jne. Pojille opetettiin että ei saa itkeä ollenkaan, mitä elämästä tulisi jos miehetkin pillittäisivät joka välissä kun tytöt.
Niin ja pojille ostettiin kalliita harrastus välineitä, urheilu varusteita, mopoja. Tytöille ostettiin tyyliin tarroja.