Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90luvulla oli paljon enemmän eri genrepukeutumista esim punkkareita oli paljon! Eikä siinä ollut sen kummempaa. Eihän niitä nykyisin siinä muotissa juuri edes ole. En kyllä tunnista. Itse teini 80-luvulla ja se ero nykypäivään ettei vedetty sentään kiloa pakkelia naamaan. Mutta kyllä silloinkin meikattiin vähän jne. Sanotaan että konservatiivisuus oli teinien pukeutumisessa enemmän läsnä eikä kouluun menty jossakin läpikuultavissa shortseissa ja paidoissa. Hautajaisissa oltiin asiallisesti pukeutuneita eikä lenkkarit olleet esim. juhlavaate tai kuuluneet juhlapukeutumiseen. Painoa ei kytätty kun se jotenkin luonnostaan oli monella hyvin matala koska liikuttiin paljon kävellen ja pyörillä ja myös harrastettiin liikuntaa eri muodoissa. Hyvin vähän oli ns. lihavia lapsia kun esim. roskaruokaa ei syöty niin paljon. Ei ollut megasipsipusseja tai megakarkkipusseja. Usein lapsilla oli karkkipäivät jne. Sukupuoliroolit olivat enemmän läsnä. Mutta moni asia johtui siitä että valtaosa kansasta kuului kirkkoon ja tapakristittyjä oli paljon.
Miten niin painoa ei kytätty? 80- ja 90-luvulla jokainen lihava kyllä noteerattiin erikseen ja koulussa pilkattiin.
Meillä oli kaksi pyylevähköä satojen lasten joukossa koulussa. Muut olivat hoikkia tai normaaleita. Ei heitä kiusattu ylipainosta. Itseäni kiusattin joskus nimityksellä "lauta" eli kaippa sitten puuttui naisellisia muotoja tms.
Jos et ole ollut lihava, et tiedä, miten lihavia on pilkattu.
Nimimerkillä en todellakaan kertonut ääneen, miten rumasti minusta puhuttiin.
Mun kaveri oli ylipainoinen ja joutui vetämään koko yläasteen rankkaa roolia sen vuoksi. Hän pilkkasi aina itse omaa painoaan ja kehoaan jottei muut saisi siitä lyömäasetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta ap, huomaatko, että itsekin määrittelet tyttöyden aika stereotyyppisesti: Mean Girls, High School Musical, terveydenhoitoala jne. Eikö se ole vähän ristiriitaista?
N58
Vierailija kirjoitti:
Melkosta uhriutumista, historian uudelleenkirjoitusta ja muunneltua totuutta.
Ja sinäkö tiedät paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ap, huomaatko, että itsekin määrittelet tyttöyden aika stereotyyppisesti: Mean Girls, High School Musical, terveydenhoitoala jne. Eikö se ole vähän ristiriitaista?
N58
Ei siinä ole mitään ristiriitaista koska nuo oli juuri ne joita markkinoitiin tytöille ja joita kaikki tuohon aikaan piti tyttöjen juttuina.
Naiset, olette ihania ja upeita ja teillä on oikeus ja mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin haluatte, ympäröiden itsenne ihmisillä jotka rakastavat teitä ja välittävät teistä aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt jälkeenpäin ihan samaa. Vuosituhannen vaihde oli raakaa aikaa tytöille ja nuorille naisille. Toisaalta vallalla oli kummallinen kaksoisstandardi: tyttömäisyys oli noloa mutta ei saanut olla liian "miehekäskään", ei saanut olla turhamainen pissis mutta piti onnistua pysymään hoikkana ja huoliteltuna kuin itsestään, ei saanut olla neitsyt mutta ei h*orakaan, piti olla itsenäinen ja vakavasti otettava kapinallinen mutta ei missään nimessä esimerkiksi sinkku, lesbo tai älykkötyyppi. Paineita tuli niin omanikäisten kuin aikuistenkin taholta. Näin aikuisena olen miettinyt, että esimerkiksi jotkut lukioaikaiset opettajani olivat välillä melkoisen rajattomia kommenteissaan. He ikään kuin taantuivat itse lukioikäisen tasolle ja kuvittelivat siten olevansa rentoja ja hauskoja. Luultavasti silloin myös vallalla ollut yleinen nolaus- ja v***uilukulttuuri vaikutti niin, että kaikki aikuisetkaan eivät ymmärtäneet tilannetajun ja sosiaalisten taitojen merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Onko tuo jokin ysärijuttu?
Olin parikymppinen 80-luvulla ja kuuntelin Madonnaa. Material Girliä yms. En muista noin isoa ongelmaa tyttöyden kanssa, vaikka tietysti jotain samaa oli.
Kasarilla meillä ei ollut ihan samaa, vaikkei tyttöjä hyvin kohdeltukaan.
Opetin nuoria ysärin lopussa ja nollarin alussa ja silloin oli toi karu laihuus-ihanne, matalalantioiset housut paljasti jokaisen gramman.
Kasarilla oli enempi androgyyni ihanteena, ei sekään "tyttömyönteinen" ollut, mutta isojen paitapuseroiden alla sai ehkä helpommin olla mitä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo tyttöjen vähättely ja sivuuttaminen on näkynyt jo lapsille tarkoitetuissa jutuissa. Miettikääpä lastenohjelmia omasta lapsuudestanne. Äärimmäisen tavallista oli, että lastenohjelman päähahmoista lähes kaikki olivat poikia. Hyvä jos joku tyttö oli joukossa, räikeimpänä esimerkkinä Smurffit (1 Smurffiina ja loput miehiä). 2000-luvun alussa alkoi tulla Tehotyttöjä ja muita. Niillekin naureskeltiin, että ihan turhia ja lässyjä ohjelmia.
Tehotytöt tuli ysärillä.
Miten tämä kuviteltu misogynia näkyi yhdessäkään lastenohjelmassa Halinalleista Pikku-Kakkosen sisältöön tai Muumeihin? Ariel oli misogyyninen hahmo? Minä olin jo pikkupoikana kasarilla Halinallefani. Tarkoitatteko myös ettei tytöt voineet tykätä tai katsoa Prätkähiiriä tai Turtlesia?
Vierailija kirjoitti:
Raskainta oli, että tyttömäisenä (ei suosittuna) teinityttönä sai pilkkaa monesta suunnasta:
-kovistytöt haukkuivat nössöksi
-ikätoverit pojat haukkuivat tyttömäiseksi ja rumaksi
-äidit pilkkasivat lihavaksi ja tarkkailivat tyttäriensä painoa
-aikuiset ja isien ikäiset miehet lähentelivät
Lähentelyä oli kyllä joka paikassa. Koulumatkoillakin joku ukko liimaantui kylkeen, ja sitten piti yrittää päästä siitä eroon. Menin johonkin kauppaan, niin siinä vaiheessa lähtivät yleensä. Ainakin sitten, kun myyjät rupesivat katsomaan pitkään. Kerran yksi niljake odotteli kaupan ulkopuolellakin, mutta en mennyt ulos, ennen kuin näin ikkunasta, että oli lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Ja sulle on edelleen epäselvää miksi niin on?
Norjassa insinöörin ja sairaanhoitajan palkat on samaa tasoa. Palkkaus tulee koulutuksen ja työn vaativuuden mukaan. Yhteiskunta ei toimi ilman sairaanhoitajia. Norjassa alan houkuttavuus pidetään hyvänä mm. palkkauksen avulla.
Jokaisella vuosikymmenellä on omat kotkotuksensa ja muotivirtauksensa teinien elämässä. Kuten joku kirjoitti niin tuo vaikutti paljon menneillä vuosikymmenillä että moni perhe oli tapakristittyjä. Nythän uskonnon merkitys on vähentynyt hyvin paljon kantasuomalaisten elämässä. Varmasti jokainen löytää hyviä asioita ja kritisoitavaa ihan joka vuosikymmenen teinien elämästä. Se on vain osa elämää johon ei pidä jäädä loppuiäksi jumiin. Tosin kiusaaminen ei ole hyväksyttävää mutta sitä on aina ollut ja tulee aina olemaan niin kauan kuin ihmislaji jatkaa kulkuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo tyttöjen vähättely ja sivuuttaminen on näkynyt jo lapsille tarkoitetuissa jutuissa. Miettikääpä lastenohjelmia omasta lapsuudestanne. Äärimmäisen tavallista oli, että lastenohjelman päähahmoista lähes kaikki olivat poikia. Hyvä jos joku tyttö oli joukossa, räikeimpänä esimerkkinä Smurffit (1 Smurffiina ja loput miehiä). 2000-luvun alussa alkoi tulla Tehotyttöjä ja muita. Niillekin naureskeltiin, että ihan turhia ja lässyjä ohjelmia.
Tehotytöt tuli ysärillä.
Miten tämä kuviteltu misogynia näkyi yhdessäkään lastenohjelmassa Halinalleista Pikku-Kakkosen sisältöön tai Muumeihin? Ariel oli misogyyninen hahmo? Minä olin jo pikkupoikana kasarilla Halinallefani. Tarkoitatteko myös ettei tytöt voineet tykätä tai katsoa Prätkähiiriä tai Turtlesia?
Ariel oli todellakin misogyyninen hahmo. Mieti nyt hetki sitä tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Onko tuo jokin ysärijuttu?
Olin parikymppinen 80-luvulla ja kuuntelin Madonnaa. Material Girliä yms. En muista noin isoa ongelmaa tyttöyden kanssa, vaikka tietysti jotain samaa oli.
80-luvulla naiset olikin oikeasti esillä. 70-lukulaiset tekivät hartiavoimin tasa-arvoa. Kaikki sen jälkeen on vähän taantumut, naisen pitäisi painua takaisin taka-alalle.
Ja jos joku on sitä mieltä, että nyt on paremmin, niin ei ole. Nuoret naiset kipuilevat, naiseus ei ole mikään meriitti. Lähipiirissäni kolme nuorta naista on päättäneet, etteivät he ole naisia.
Mieheys nähdään yhä jotenkin arvokkaampana ja tavoiteltavana.
Mitä tuohon transsukupuolisiin läheisiin tulee, niin toivon että jokainen heistä löytää tapansa olla aikuinen ihmisenä, ei sukupuolen määrittelemänä olentona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90luvulla oli paljon enemmän eri genrepukeutumista esim punkkareita oli paljon! Eikä siinä ollut sen kummempaa. Eihän niitä nykyisin siinä muotissa juuri edes ole. En kyllä tunnista. Itse teini 80-luvulla ja se ero nykypäivään ettei vedetty sentään kiloa pakkelia naamaan. Mutta kyllä silloinkin meikattiin vähän jne. Sanotaan että konservatiivisuus oli teinien pukeutumisessa enemmän läsnä eikä kouluun menty jossakin läpikuultavissa shortseissa ja paidoissa. Hautajaisissa oltiin asiallisesti pukeutuneita eikä lenkkarit olleet esim. juhlavaate tai kuuluneet juhlapukeutumiseen. Painoa ei kytätty kun se jotenkin luonnostaan oli monella hyvin matala koska liikuttiin paljon kävellen ja pyörillä ja myös harrastettiin liikuntaa eri muodoissa. Hyvin vähän oli ns. lihavia lapsia kun esim. roskaruokaa ei syöty niin paljon. Ei ollut megasipsipusseja tai megakarkkipusseja. Usein lapsilla oli karkkipäivät jne. Sukupuoliroolit olivat enemmän läsnä. Mutta moni asia johtui siitä että valtaosa kansasta kuului kirkkoon ja tapakristittyjä oli paljon.
Miten niin painoa ei kytätty? 80- ja 90-luvulla jokainen lihava kyllä noteerattiin erikseen ja koulussa pilkattiin.
Meillä oli kaksi pyylevähköä satojen lasten joukossa koulussa. Muut olivat hoikkia tai normaaleita. Ei heitä kiusattu ylipainosta. Itseäni kiusattin joskus nimityksellä "lauta" eli kaippa sitten puuttui naisellisia muotoja tms.
Jos et ole ollut lihava, et tiedä, miten lihavia on pilkattu.
Nimimerkillä en todellakaan kertonut ääneen, miten rumasti minusta puhuttiin.
Mun kaveri oli ylipainoinen ja joutui vetämään koko yläasteen rankkaa roolia sen vuoksi. Hän pilkkasi aina itse omaa painoaan ja kehoaan jottei muut saisi siitä lyömäasetta.
Meidän luokalla oli useita ylipainoisia eikä heitä siitä kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Onko tuo jokin ysärijuttu?
Olin parikymppinen 80-luvulla ja kuuntelin Madonnaa. Material Girliä yms. En muista noin isoa ongelmaa tyttöyden kanssa, vaikka tietysti jotain samaa oli.
80-luvulla naiset olikin oikeasti esillä. 70-lukulaiset tekivät hartiavoimin tasa-arvoa. Kaikki sen jälkeen on vähän taantumut, naisen pitäisi painua takaisin taka-alalle.
Ja jos joku on sitä mieltä, että nyt on paremmin, niin ei ole. Nuoret naiset kipuilevat, naiseus ei ole mikään meriitti. Lähipiirissäni kolme nuorta naista on päättäneet, etteivät he ole naisia.
Mieheys nähdään yhä jotenkin arvokkaampana ja tavoiteltavana.
Mitä tuohon transsukupuolisiin läheisiin tulee, niin toivon että jokainen heistä löytää tapansa olla aikuinen ihmisenä, ei sukupuolen määrittelemänä olentona.
Viimeiset 20 vuotta on ollut puhdasta, julkista, toksista miesvihaa ja naiseuden sekä tyttöyden ylistystä.
Muuten ihan hyvää uhritarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90luvulla oli paljon enemmän eri genrepukeutumista esim punkkareita oli paljon! Eikä siinä ollut sen kummempaa. Eihän niitä nykyisin siinä muotissa juuri edes ole. En kyllä tunnista. Itse teini 80-luvulla ja se ero nykypäivään ettei vedetty sentään kiloa pakkelia naamaan. Mutta kyllä silloinkin meikattiin vähän jne. Sanotaan että konservatiivisuus oli teinien pukeutumisessa enemmän läsnä eikä kouluun menty jossakin läpikuultavissa shortseissa ja paidoissa. Hautajaisissa oltiin asiallisesti pukeutuneita eikä lenkkarit olleet esim. juhlavaate tai kuuluneet juhlapukeutumiseen. Painoa ei kytätty kun se jotenkin luonnostaan oli monella hyvin matala koska liikuttiin paljon kävellen ja pyörillä ja myös harrastettiin liikuntaa eri muodoissa. Hyvin vähän oli ns. lihavia lapsia kun esim. roskaruokaa ei syöty niin paljon. Ei ollut megasipsipusseja tai megakarkkipusseja. Usein lapsilla oli karkkipäivät jne. Sukupuoliroolit olivat enemmän läsnä. Mutta moni asia johtui siitä että valtaosa kansasta kuului kirkkoon ja tapakristittyjä oli paljon.
Miten niin painoa ei kytätty? 80- ja 90-luvulla jokainen lihava kyllä noteerattiin erikseen ja koulussa pilkattiin.
Meillä oli kaksi pyylevähköä satojen lasten joukossa koulussa. Muut olivat hoikkia tai normaaleita. Ei heitä kiusattu ylipainosta. Itseäni kiusattin joskus nimityksellä "lauta" eli kaippa sitten puuttui naisellisia muotoja tms.
Jos et ole ollut lihava, et tiedä, miten lihavia on pilkattu.
Nimimerkillä en todellakaan kertonut ääneen, miten rumasti minusta puhuttiin.
Mun kaveri oli ylipainoinen ja joutui vetämään koko yläasteen rankkaa roolia sen vuoksi. Hän pilkkasi aina itse omaa painoaan ja kehoaan jottei muut saisi siitä lyömäasetta.
Meidän luokalla oli useita ylipainoisia eikä heitä siitä kiusattu.
Et sä sitä tiedä kiusattiinko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo tyttöjen vähättely ja sivuuttaminen on näkynyt jo lapsille tarkoitetuissa jutuissa. Miettikääpä lastenohjelmia omasta lapsuudestanne. Äärimmäisen tavallista oli, että lastenohjelman päähahmoista lähes kaikki olivat poikia. Hyvä jos joku tyttö oli joukossa, räikeimpänä esimerkkinä Smurffit (1 Smurffiina ja loput miehiä). 2000-luvun alussa alkoi tulla Tehotyttöjä ja muita. Niillekin naureskeltiin, että ihan turhia ja lässyjä ohjelmia.
Tehotytöt tuli ysärillä.
Miten tämä kuviteltu misogynia näkyi yhdessäkään lastenohjelmassa Halinalleista Pikku-Kakkosen sisältöön tai Muumeihin? Ariel oli misogyyninen hahmo? Minä olin jo pikkupoikana kasarilla Halinallefani. Tarkoitatteko myös ettei tytöt voineet tykätä tai katsoa Prätkähiiriä tai Turtlesia?
Ariel oli todellakin misogyyninen hahmo. Mieti nyt hetki sitä tarinaa.
Eli tällä narratiivilla:
Jos ohjelma on pojille suunnattu se on misogyniaa. Jos se on tyttöjen suosikkeja, se on todellakin misogyniaa, mieti nyt tarinaa.
Mietitkö yhtä tarkkaan Prätkähiirien tarinaa, ei kai se vain ole miesvihamielinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo tyttöjen vähättely ja sivuuttaminen on näkynyt jo lapsille tarkoitetuissa jutuissa. Miettikääpä lastenohjelmia omasta lapsuudestanne. Äärimmäisen tavallista oli, että lastenohjelman päähahmoista lähes kaikki olivat poikia. Hyvä jos joku tyttö oli joukossa, räikeimpänä esimerkkinä Smurffit (1 Smurffiina ja loput miehiä). 2000-luvun alussa alkoi tulla Tehotyttöjä ja muita. Niillekin naureskeltiin, että ihan turhia ja lässyjä ohjelmia.
Tehotytöt tuli ysärillä.
Miten tämä kuviteltu misogynia näkyi yhdessäkään lastenohjelmassa Halinalleista Pikku-Kakkosen sisältöön tai Muumeihin? Ariel oli misogyyninen hahmo? Minä olin jo pikkupoikana kasarilla Halinallefani. Tarkoitatteko myös ettei tytöt voineet tykätä tai katsoa Prätkähiiriä tai Turtlesia?
Ariel oli todellakin misogyyninen hahmo. Mieti nyt hetki sitä tarinaa.
Eli tällä narratiivilla:
Jos ohjelma on pojille suunnattu se on misogyniaa. Jos se on tyttöjen suosikkeja, se on todellakin misogyniaa, mieti nyt tarinaa.
Mietitkö yhtä tarkkaan Prätkähiirien tarinaa, ei kai se vain ole miesvihamielinen?
Et tajunnut nyt pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom! Tytöt pilkkasivat tyttöjä. Ja poikia. Ja miehiä. Nainen on naisen pahin vihollinen.
Älä jaksa. Kyllä ne pahimmat kiusaajat oli aina miespuolisia.
Ei lähelläkään
Melkosta uhriutumista, historian uudelleenkirjoitusta ja muunneltua totuutta.