Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (90)
Kyllä tuo tyttöjen vähättely ja sivuuttaminen on näkynyt jo lapsille tarkoitetuissa jutuissa. Miettikääpä lastenohjelmia omasta lapsuudestanne. Äärimmäisen tavallista oli, että lastenohjelman päähahmoista lähes kaikki olivat poikia. Hyvä jos joku tyttö oli joukossa, räikeimpänä esimerkkinä Smurffit (1 Smurffiina ja loput miehiä). 2000-luvun alussa alkoi tulla Tehotyttöjä ja muita. Niillekin naureskeltiin, että ihan turhia ja lässyjä ohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom! Tytöt pilkkasivat tyttöjä. Ja poikia. Ja miehiä. Nainen on naisen pahin vihollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naulankantaan tuo metallipiirien kuvaus. Siellä kyllä odotettiin nuoren naisen todistelevat itseään ja vähättely oli jatkuvaa. Välillä naurattaa nämä "hevimies on herrasmies" hokijat, kun tietää millaista meno oli oikeasti.
Muistan kerran kun yksi jumppa osoitti paitaani ja pyysi nimeämään kolme Mayhemin kappaletta. Alkoi sitten pilkata minua poseeraajaksi, kun kysyin miksi tekisin niin. Minulla oli päällä Darkthronen paita ja ääliö ei tajunnut edes sitä.
Pahoittelut lievästä ot:sta.
Metallipiireissä kuviteltiin, että miehet ovat niin kohteliaita herrasmiehiä naisia kohtaan. Todellisuudessa kaikkea muuta. Naisia vähäteltiin rankasti.
Senkin muistan, miten yleinen protokolla oli, että naisena ei puhuttu ensin sinulle, vaan miehellesi. Jos olit vaikka poikaystävän kanssa baarissa, miespuolinen metallipää jutteli ensin miehellesi ja jossain vaiheessa suunnilleen pyydettiin mieheltä lupa, että voiko naisellesi puhua pari sanaa. Sitäkin oli paljon, ettei vieraalle naiselle sanottu mitään. Naiset nähtiin lähinnä miehen omaisuutena tai jonain statistina.
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos asiallisesti tullaan normaalien ihmisten asioista juttelemaan "mitäs pidit keikasta?" tyyliin, niin en näe siinä mitään pahaa. Eri asia, jos tullaan lääppimään tai iskemään.
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Mun täytyy kyllä sanoa tähän paino asiaan että tämän täytyy riippua siitä missä on asunut. Ihan sama MTV meillä pyöri ja jetoin chick/mallit näkyi kuvissa mutta se ei ollut ollenkaan sellainen normaalin elämän juttu mitä olisi odotettu jossain yläasteella teinitytöiltä.
itse olen ollut koko elämäni joko normaalipainoinen tai ylipainoinen eikä missään vaiheessa elämää kukaan ole sanonut minulle painostani yhtään mitään. Myöskin poikia ja sittemmin miehiä on riittänyt ihan riittävästi ja olen herättänyt aina kiinnostusta vastakkaisesta sukupuolesta oli mittainen mikä hyvänsä. Voi myös johtua siitä että en ole ollut ehkä niin herkkä vaikutteille kuin ikäiseni yleensä. Myöskin musiikki ivailuun suhtauduin niin että minä kuuntelen musiikkia oikeasti laidasta laitaan ja tiedän aika paljon enemmän kuin joku pitää kuunnella vain yhtä genreä. Ei haitannut että joku pilkkasi pikemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Mun täytyy kyllä sanoa tähän paino asiaan että tämän täytyy riippua siitä missä on asunut. Ihan sama MTV meillä pyöri ja jetoin chick/mallit näkyi kuvissa mutta se ei ollut ollenkaan sellainen normaalin elämän juttu mitä olisi odotettu jossain yläasteella teinitytöiltä.
itse olen ollut koko elämäni joko normaalipainoinen tai ylipainoinen eikä missään vaiheessa elämää kukaan ole sanonut minulle painostani yhtään mitään. Myöskin poikia ja sittemmin miehiä on riittänyt ihan riittävästi ja olen herättänyt aina kiinnostusta vastakkaisesta sukupuolesta oli mittainen mikä hyvänsä. Voi myös johtua siitä että en ole ollut ehkä niin herkkä vaikutteille kuin ikäiseni yleensä. Myöskin musiikki ivailuun suhtauduin niin että minä kuuntelen musiikkia oikeasti laidasta laitaan ja tiedän aika paljon enemmän kuin joku pitää kuunnella vain yhtä genreä. Ei haitannut että joku pilkkasi pikemminkin päinvastoin.
Minä asuin pikkukaupungissa, jossa ns. pissikset pilkkasivat meitä muita tyttöjä urakalla. Heidän joukkoonsa kelpasivat vain hoikat, lihavilla ei ollut heidän porukkaansa asiaa. Olin itse luokkaa 161 cm ja 60 kg, minua pidettiin todella ylipainoisena. Terkkarikin puhui koulussa, miten minun pitäisi laihduttaa. Ja huomio pojilta oli ihan nolla, kun meillä pojat huomioivat vain pelkästään suosituimmat tytöt, eivätkä edes kunnolla jutelleet meille muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90luvulla oli paljon enemmän eri genrepukeutumista esim punkkareita oli paljon! Eikä siinä ollut sen kummempaa. Eihän niitä nykyisin siinä muotissa juuri edes ole. En kyllä tunnista. Itse teini 80-luvulla ja se ero nykypäivään ettei vedetty sentään kiloa pakkelia naamaan. Mutta kyllä silloinkin meikattiin vähän jne. Sanotaan että konservatiivisuus oli teinien pukeutumisessa enemmän läsnä eikä kouluun menty jossakin läpikuultavissa shortseissa ja paidoissa. Hautajaisissa oltiin asiallisesti pukeutuneita eikä lenkkarit olleet esim. juhlavaate tai kuuluneet juhlapukeutumiseen. Painoa ei kytätty kun se jotenkin luonnostaan oli monella hyvin matala koska liikuttiin paljon kävellen ja pyörillä ja myös harrastettiin liikuntaa eri muodoissa. Hyvin vähän oli ns. lihavia lapsia kun esim. roskaruokaa ei syöty niin paljon. Ei ollut megasipsipusseja tai megakarkkipusseja. Usein lapsilla oli karkkipäivät jne. Sukupuoliroolit olivat enemmän läsnä. Mutta moni asia johtui siitä että valtaosa kansasta kuului kirkkoon ja tapakristittyjä oli paljon.
Miten niin painoa ei kytätty? 80- ja 90-luvulla jokainen lihava kyllä noteerattiin erikseen ja koulussa pilkattiin.
Meillä oli kaksi pyylevähköä satojen lasten joukossa koulussa. Muut olivat hoikkia tai normaaleita. Ei heitä kiusattu ylipainosta. Itseäni kiusattin joskus nimityksellä "lauta" eli kaippa sitten puuttui naisellisia muotoja tms.
Oho, kylläpä meno muuttui rajuksi ysäriltä. En ysärinuorena tunnista tuosta mitään, paitsi että hoikkia oltiin silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Onko tuo jokin ysärijuttu?
Olin parikymppinen 80-luvulla ja kuuntelin Madonnaa. Material Girliä yms. En muista noin isoa ongelmaa tyttöyden kanssa, vaikka tietysti jotain samaa oli.
Madonna oli niin iso tähti ja myös seksisymboll ettei tätä pidetty minään tyttöjen idolina vaan oli sallittua myös pojille fanittaa Madonnaa.
Ennemmin Dingon faneja pilkattiin.
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastin tyttöjenlehtien lukemista. Näin jälkikäteen vanhoja lehtiä luettuani mietin, miten sairas tuo normaalina pitämäni teinikulttuuri on paikoitellen ollut:
-Oli ihan normaalia, että lehtijutussa käytetyn mallin pituus/paino saatettiin ilmoittaa lehdessä. Ja mitat olivat aina luokkaa "Vera on 171 cm, painaa 54 kg ja käyttää vaatekokoa S."
-Joka lehdessä oli joku lääkärin kysymys&vastaus -palsta, jossa teinitytöt kyselivät painostaan. "Oon 155 cm/54 kg, oonko ok?" Siinä sitten lääkäri saattoi ihan suoraan sanoa, että olet bmi:n yläpäässä, olisi hyvä lisätä jumppaa ja vaihtaa karkkipäivän karkkipussi yhteen pieneen suklaapatukkaan."
-"Runsasmuotoisia" kehotettiin peittämään kehonsa, kannustettiin pukeutumaan yksivärisiin, tummiin vaatteisiin ja keskittymään asusteisiin. Ihan suoraan saatettiin sanoa, että skippaa minihameet ja valitse peittävämpi vaihtoehto. Pienille, hoikille taas todettiin, että minihameet pukevat sinua upeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90luvulla oli paljon enemmän eri genrepukeutumista esim punkkareita oli paljon! Eikä siinä ollut sen kummempaa. Eihän niitä nykyisin siinä muotissa juuri edes ole. En kyllä tunnista. Itse teini 80-luvulla ja se ero nykypäivään ettei vedetty sentään kiloa pakkelia naamaan. Mutta kyllä silloinkin meikattiin vähän jne. Sanotaan että konservatiivisuus oli teinien pukeutumisessa enemmän läsnä eikä kouluun menty jossakin läpikuultavissa shortseissa ja paidoissa. Hautajaisissa oltiin asiallisesti pukeutuneita eikä lenkkarit olleet esim. juhlavaate tai kuuluneet juhlapukeutumiseen. Painoa ei kytätty kun se jotenkin luonnostaan oli monella hyvin matala koska liikuttiin paljon kävellen ja pyörillä ja myös harrastettiin liikuntaa eri muodoissa. Hyvin vähän oli ns. lihavia lapsia kun esim. roskaruokaa ei syöty niin paljon. Ei ollut megasipsipusseja tai megakarkkipusseja. Usein lapsilla oli karkkipäivät jne. Sukupuoliroolit olivat enemmän läsnä. Mutta moni asia johtui siitä että valtaosa kansasta kuului kirkkoon ja tapakristittyjä oli paljon.
Miten niin painoa ei kytätty? 80- ja 90-luvulla jokainen lihava kyllä noteerattiin erikseen ja koulussa pilkattiin.
Meillä oli kaksi pyylevähköä satojen lasten joukossa koulussa. Muut olivat hoikkia tai normaaleita. Ei heitä kiusattu ylipainosta. Itseäni kiusattin joskus nimityksellä "lauta" eli kaippa sitten puuttui naisellisia muotoja tms.
Jos et ole ollut lihava, et tiedä, miten lihavia on pilkattu.
Nimimerkillä en todellakaan kertonut ääneen, miten rumasti minusta puhuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom! Tytöt pilkkasivat tyttöjä. Ja poikia. Ja miehiä. Nainen on naisen pahin vihollinen.
Älä jaksa. Kyllä ne pahimmat kiusaajat oli aina miespuolisia.
Niin misogynia lävistää koko yhteiskunnan ihan ajasta ja paikasta riippumatta. Kannattaa hyväksyä tämä, kehittää itselle oma titaaninen itsetunto ja alkaa miesvihaajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Ja sulle on edelleen epäselvää miksi niin on?
Toi on totta että Dingon faneja pilkattiin ja sitten oli iäinen taistelu Dingon ja Yön fanien välillä, taisi kyllä jotkut tykätä molemmista. En muista että muuten olisi pilkattu kenenkään musamakua. Mutta on totta että enemmän tytöt fanitti Dingoa kuin pojat jotka eivät ehkä kehdanneet sitä ääneen sanoa vaikka olisivat tykänneetkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom! Tytöt pilkkasivat tyttöjä. Ja poikia. Ja miehiä. Nainen on naisen pahin vihollinen.
Älä jaksa. Kyllä ne pahimmat kiusaajat oli aina miespuolisia.
Ei ainakaan minun koulussani. Ainoat jotka hakkasivat muita oli tyttöjä.
Kuukautiskipuja vähäteltiin rankasti. Naureskeltiin tai epäiltiin huijariksi, jos tyttö sanoi kipujen takia menevänsä terkkarille hakemaan särkylääkettä.
Kuinkahan moni on kärsinyt endometrioosista yms jo tuolloin, eikä asiasta ole tajuttu tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
On edelleen. Missä te elätte jos ei ole?
Jutun juju on siinä että kun rakastatte ensin itseänne, nuo rotat ja homesienimiehet katoavat jonnekin helvetteihin pois elämistänne. Älkää ruokkiko itseinhoa vaan -rakkautta.
Miten niin painoa ei kytätty? 80- ja 90-luvulla jokainen lihava kyllä noteerattiin erikseen ja koulussa pilkattiin.