Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee.
Huollossa ja katsastuksessahan nimenomaan joku muu tekee kaiken, senkun vilautat korttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.Eikö koulujen köksässä enää opeteta mitään? Itse opin lähes kaiken kodinhoidosta ja ruokajutuista ja ruokaostoksista yms, mutta se oli tietty 60-lukua, jolloin uus-avuttomuus ei vielä ollut valloillaan.😅
Ja nykyään jos ei osaa edes YouTubesta katsoa opastusvideota miten kokataan tai siivotaan ja seurata näitä ohjeita niin se on kyllä jo aikamoista avuttomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
En tunne ketään sotien jälkeen syntynyttä naista, jonka antaisi miehen kävellä noin ylitseen. Kaikilla suurten ikäluokkien naisillakin on kortin lisäksi oma auto.
Kiltiksi koulutetut lapset auttakoon. T. Vaari
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Dementoituneelle vanhukselle on vaikea opettaa mitään. On paljon helpompi haukkua häntä vauva-palstalla.
Mutta eihän tämä varsinaisesti APn omaa syytä ole. Ihmiset kohtelevat omia vanhoja vanhempiaan samalla tavalla kuin vanhemmat kohtelivat heitä pikkulapsiaikaan. Se on jännä ilmiö. Ne, jotka ovat vauvana jääneet ilman hoivaa, eivät osaa hoitaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tottunut komentamaan appea ja jäätyään leskeksi siirsi toimintansa poikaansa. Teki listoja, joissa tekemättömiä töitä, joita mieheni piti tehdä. Monet näistä hommista olivat olleet jopa vuosikymmeniä tekemättä, mutta nyt ne piti hoitaa välittömästi.
Tästä tuli kinaa meidän välille ja kun mies kieltätyi joistakin töistä aloitti anoppi syyllistämisen. Oli kerran naapurimiehellekin sanonut, että poika ei yhtään auta. Naapuri sitten soitti miehelle ja syyllisti lisää.
Miehellä on myös veli, jota samat työt ja syyllistäminen ei koske.
Voi luoja. Listat! Anoppi tuo jopa lasten syntymäpäiväjuhliin pojalleen listan tehtävistä, jotka pitäisi suorittaa mieluusti eilen. Seuraavilla synttäreillä sitten valittaa mun äidille suureen ääneen, kun "Eetu" ei ole annettuja tehtäviä tehnyt kuin kyseessä olisi rikos ihmisyyttä vastaan.
Olen avustanut tässä heittämällä listan roskikseen siivotessa servettejä ja muuta roskaa. (Mieheni ei ole näiden perään kysellyt) Siis oikeasti tukee lista, jossa tehtäviä lueteltu ranskalaisin viivoin.
Eikä siis ikinä ole mitään oikeasti kiireellistä, vaan tyyliin kellarin ovi narisee, pitää öljytä. Anoppi olisi täysin kykenevä tähän toimenpiteeseen itsekin.
Poikasi, koska anoppi on leski, ilmeisesti omistaa talosta osan. Anoppi varmaan maksaa kulut mutta pitäiskö vähän kiinnostaa omaisuutensa hoito ettei joskus täällä tarvitse kirjoitella että "laskinpa talon, josta omustin puolet huonoon kuntoon."
Talon arvo on joku 20000 ja se on ollut pahasti ränsistynyt jo siinä vaiheessa, kun miehen isä kuoli. Tuo arvo vielä pitää jakaa kolmelle. Ei ole suuria rahoja kiinni tuossa tönössä.
Lisäksi jotain syystä miehen sisaruksilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua korjauksiin anopin mielestä, vain mun miehelle tulee listoja.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Tässä keskustelussa on kyse avuttomaksi tekeytymisestä. Ei avuntarpeesta itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Ennen oli ihan tavallista, että leskeksi jäänyt mies ei osannut keittää edes perunoita tai kananmunaa. Vaimo oli hoitanut ruoanlaiton, pyykinpesun ja muut vastaavat työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Aika moni ei näköjään tajua, että vanhuus on vanhuus ja tulet takuulla tippumaan kärryiltä jossain vaiheessa. Oma isä eli 96 vuotiaaksi. Asui omillaan yli 90v ,mutta kyllä viimeisinä vuosinaan tarvitsi apua ja kyllä olisi ollut törkeätä, että me lapset ei olisi autettu. Rakas isä, joka oli meitä lapsena hoitanut ja auttanut ja opettanut, olisi vanhana hyljätty pärjäämään omillaan. Miten julma voi ihminen olla omille vanhemmilleen.
En ymmärrä tätä vihaa vanhuksia, jopa omia vanhempia kohtaan.
Aivan eri asia kuin tämä ns. opittu avuttomuus. Ette nyt yhtään ymmärrä mistä tässä keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Huomaan, että tämä opitun avuttomuuden ilmiö on sinulle täysin vieras.
Kysymys ei ole oppimisesta tai osaamisesta. Kysymys on huomiosta, hoivasta, kontrolloinnista, marttyyriasenteesta, rajojen ovelasta venyttämisestä ja manipuloinnista.
Siinä voi olla kyse alkavasta muistisairaudesta.
Minulla on omat holistisen
lääketieteen metodit. Tarkoittaa:
en ravaa lääkärissä pikkuasioista.
Ehkä lokaali TK ihmettelee
minun poissaoloani.. 🤔
Hoidan osaavasti itseäni itämaisin
perintein, joita olen opiskellut ja
soveltanut päästä varpaisiin
(*kaikki sisäelimet mukaanlukien)
jo yli 25 vuotta. En muutenkaan
käy mielelläni tk:ssa, vaan yksityisillä;
silloin kun harvoin lääkärissä käyn.
Erinomaista viikonloppua. 💚🧡💛
E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tottunut komentamaan appea ja jäätyään leskeksi siirsi toimintansa poikaansa. Teki listoja, joissa tekemättömiä töitä, joita mieheni piti tehdä. Monet näistä hommista olivat olleet jopa vuosikymmeniä tekemättä, mutta nyt ne piti hoitaa välittömästi.
Tästä tuli kinaa meidän välille ja kun mies kieltätyi joistakin töistä aloitti anoppi syyllistämisen. Oli kerran naapurimiehellekin sanonut, että poika ei yhtään auta. Naapuri sitten soitti miehelle ja syyllisti lisää.
Miehellä on myös veli, jota samat työt ja syyllistäminen ei koske.
Voi luoja. Listat! Anoppi tuo jopa lasten syntymäpäiväjuhliin pojalleen listan tehtävistä, jotka pitäisi suorittaa mieluusti eilen. Seuraavilla synttäreillä sitten valittaa mun äidille suureen ääneen, kun "Eetu" ei ole annettuja tehtäviä tehnyt kuin kyseessä olisi rikos ihmisyyttä vastaan.
Olen avustanut tässä heittämällä listan roskikseen siivotessa servettejä ja muuta roskaa. (Mieheni ei ole näiden perään kysellyt) Siis oikeasti tukee lista, jossa tehtäviä lueteltu ranskalaisin viivoin.
Eikä siis ikinä ole mitään oikeasti kiireellistä, vaan tyyliin kellarin ovi narisee, pitää öljytä. Anoppi olisi täysin kykenevä tähän toimenpiteeseen itsekin.
Poikasi, koska anoppi on leski, ilmeisesti omistaa talosta osan. Anoppi varmaan maksaa kulut mutta pitäiskö vähän kiinnostaa omaisuutensa hoito ettei joskus täällä tarvitse kirjoitella että "laskinpa talon, josta omustin puolet huonoon kuntoon."
Talon arvo on joku 20000 ja se on ollut pahasti ränsistynyt jo siinä vaiheessa, kun miehen isä kuoli. Tuo arvo vielä pitää jakaa kolmelle. Ei ole suuria rahoja kiinni tuossa tönössä.
Lisäksi jotain syystä miehen sisaruksilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua korjauksiin anopin mielestä, vain mun miehelle tulee listoja.
Onpahan sitten riidan aihetta. Jaksamista vaan.
Syön hattuni päivänä kun joku kertoo itsellään olleen hyvän anopin.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talon arvo on joku 20000 ja se on ollut pahasti ränsistynyt jo siinä vaiheessa, kun miehen isä kuoli. Tuo arvo vielä pitää jakaa kolmelle. Ei ole suuria rahoja kiinni tuossa tönössä.
Tontti on usein arvokkaampi kuin talo. Missä tontti sijaitsee, kaupugissa vai maaseudulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Aika moni ei näköjään tajua, että vanhuus on vanhuus ja tulet takuulla tippumaan kärryiltä jossain vaiheessa. Oma isä eli 96 vuotiaaksi. Asui omillaan yli 90v ,mutta kyllä viimeisinä vuosinaan tarvitsi apua ja kyllä olisi ollut törkeätä, että me lapset ei olisi autettu. Rakas isä, joka oli meitä lapsena hoitanut ja auttanut ja opettanut, olisi vanhana hyljätty pärjäämään omillaan. Miten julma voi ihminen olla omille vanhemmilleen.
En ymmärrä tätä vihaa vanhuksia, jopa omia vanhempia kohtaan.
Aivan eri asia kuin tämä ns. opittu avuttomuus. Ette nyt yhtään ymmärrä mistä tässä keskustellaan.
Monet eivät suostu näkemään että sillä "suurien ikäluokkien" ihmisellä voi olla jo muistissa ja kognitiivissä taidoissa vikaa. He voisivat osaltaan katsoa peiliin.
Itse lapsille sanon, seurailkaa vähän minua että huomaatte jos alkaa dementiaa olla.
Hiljan ajoin poika kyydissä, sanoi että hyvin vielä ajat ja huomioit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.
Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jäin leskeksi isoveljeni tuhahti, että nyt hän opettaa minut katsomaan auton moottoriin ja tarkistamaan tietyt asiat omatoimisesti. Kaikki tiesivät, millainen puuhapete mieheni oli ,.Onneksi kukaan sukulaisista ei lähtenyt avustamaa minuan joka asiassa. Itse piti opetella ja yrittää.Nyt olen siitä kiitollinen eläkeläinen ja nautin itsenäisyydestäni.
Omaisten vastuulla on myös kannustaa, Moni täällä kirjoittelee, miten omia vanhempiaan pitää auttaa ja silti he tekevät juuri karhunpalveluksen tekemällä sitten kaiken. Vanhuus vaatii myös omatoimisuutta niin pitkään kuin mahdollista.Kasvatukseen kannattaa kiinnittää sitä huomiota ettei kasva niitä kädettömiä aikuisia. Työkaverini lapsi esim soittaa nyt kotoaan pois muutettua pitääkö koko makaronipussi keittää kerralla, yms ja äiti naureskellee oman lapsensa hölmöydelle.
Kun muutetaan sitten yhteiseen huusholliin ne tavat on jo olemassa.Tuossahan äiti saa kokea olevansa niin korvaamaton, ettei ilman hänen apuaan pärjätä. Näköjään lapset on häädetty keittiöstä superäidin touhutessa, etteivät ole onnistuneet näkemään edes makaronin keittoa.
Luulisi, että koulun kotitaloustunneilla opetetaan perusasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.
Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.
Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa. Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.
Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.
Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa. Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.
Ei ole kyse edes mistään korjaustöistä, vaan siinä sellaisessa täydellisessä taaperon tasolle heittäytymisessä IHAN KAIKESSA. Ja millä se lapsiperheen isä repeää jonnekin monen tunnin päähän jatkuvasti ovia korjailemaan. Parhaimmillaan kyse on siitä, että joku ruuvi pitää kiristää, mutta anoppi ei tiedä, missä on työkalut ja mikä on ruuvimeisseli. Tai hän ei osaa ottaa selvää, missä siellä paikkakunnalla on rautakauppa.
Masennus voi tosiaan oireilla niinkin, että ihminen ei koe OSAAVANSA yhtään mitään.
Minun eräällä sukulaisellani on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kesti kauan, ennen kuin lääkitys saatiin kohdalleen, joten saatiin seurata monta kierrosta, miten masentuneena hän ei yksinkertaisesti OSANNUT käyttää edes liettä, saati puhelintaan. Maniassa hän sitten osaa mitä vaan, ja oikeasti osaakin, jostain aivojen syövereistä nousee piileviä taitoja. Vahinko vaan, että ne yhdistyy täydelliseen arvostelukyvyttömyyteen siinä vaiheessa.
Täytyy aina olla tarkkana ja suhteuttaa siihen, mitä ihminen on ennen osannut, tai onko vain joku yksittäinen asia lakannut sujumasta, tai ei ole koskaan sujunutkaan jne.