Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä kadut eniten elämässä? Inspiraationa hesarin juttu
28.07.2026 |
Hs oli kysellyt ihmisiltä mitä he katuvat eniten elämässä https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012164554.html . Kommenteissa oli moni kommentoinut, että tässä ehkä oltiin valittu vähän yksipuolinen joukko ihmisiä baareista yms, että saatiin raflaavia tarinoita, mutta kiinnostavaa olisi kuulla myös hyväosaisilta ja hyvin toimeentulevilta mitä he katuvat.
Aloin pohtimaan asiaan, ja päädyin siihen, että kadun eniten sitä, että en ole tehnyt aloitteita miehille, joihin olen ollut vuosia ihastunut. Ei se mitään olisi muuttanut, mutta olisin päässyt heistä nopeammin yli, kun olisin tullut torjutuksi.
Olen roikkunut joskus yli kaksikin vuotta ihmisissä, joita näen harvoin jonkun tapahtuman tai työjutun kautta, ja ollut ihan varma, että kyllä meidän jutusta vielä jotain tulee. Omasta mielestäni ilmassa on ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta olen kuvitellut, että kumpikin vain hakee rohkeutta. Joka kerta olen ladannut tapaamisiin valtavasti odotuksia, ja lopulta asiat eivät vaan ole edenneet. Sitten ajattelen vaan, että no parin kuukauden päästä asiat voi olla toisin, kun taas nähdään, ja kuluttanut vain aikaa odottamalla. Samalla unelmoinut ihanasta tulevaisuudesta yhdessä jne.
Näin jälkikäteen kaduttaa tämä. Olen ollut 7 vuotta sinkkuna, kun haikailen jotain, mistä ei tule mitään. Samalla on voinut monta hyvää tilaisuutta mennä ohi, koska olen roikkunut henkisesti toisessa, vaikka siitä ei tule mitään. Surkeaa, tiedän! :D
Mites muilla? Mikä teitä kaduttaa, ja millaisesta taustasta te tulette? Kaikki vastaukset kiinnostavat!
Huomatkaa, että se, että katuu, on eri asia kuin se, että jokin asia harmittaa. Minua harmittaa moni asia (esim se, ettei minulla ole lapsia tai puolisoa), mutta en voi katua sitä, jos siinä ei ole jotain omia tekoja taustalla, jotka ovat aiheuttaneet tämän.
Nainen, 34v, hyvätuloinen ja korkeasti koulutettu, lapseton sinkku
Kommentit (39)
Sitä, että en ole ollut rohkeampi. Olen ollut liian kiltti ja liian monessa asiassa laittanut muiden tarpeet omieni edelle. Olen ollut liian vähän itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilta-sanomien lööppi: Nämä sähkölaitteet asiantuntija irrottaisi ukkosella SEINÄSTÄ😄 yhteen nappiin ei saa koskea. Olikohan taikanappi
Olen 66 vuotias mies. Olen ollut avioliitossa 46 vuotta. Lapsia on neljä, lastenlapsia tuplasti. Olen opiskellut korkeakoulututkinnon ja tehnyt erilaisia töitä. Omistanut ja remontoinut muutaman talon työn ohessa, pyrkinyt elämään aina tavalla, joka sillä hetkellä tuntuu oikealta ja hyvältä, suunnitellut tulevaisuutta, omannut ja toteuttanut unelmia ja visioita, joita on aina ollut monta. Jotkut unelmat toteutuvat, jotkut kuivuvat kokoon eivätkä koskaan kasva mittoihin, jota todella haluaisi, tai olisi mahdollista toteuttaa.
Jälkeenpäin ajatellen on asioita, jotka tekisin toisin, jos ne nyt olisivat ajankohtaisia. Mutta ymmärrän ja ajattelen, että olen tehnyt ne silloin, eri ikäisenä ja erilaisella elämänkokemuksella, erilaiset arvot ja mieltymykset omaavana. Sen vuoksi en kadu mitään, mikä on myös yksi ohjenuora itselleni elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 66 vuotias mies. Olen ollut avioliitossa 46 vuotta. Lapsia on neljä, lastenlapsia tuplasti. Olen opiskellut korkeakoulututkinnon ja tehnyt erilaisia töitä. Omistanut ja remontoinut muutaman talon työn ohessa, pyrkinyt elämään aina tavalla, joka sillä hetkellä tuntuu oikealta ja hyvältä, suunnitellut tulevaisuutta, omannut ja toteuttanut unelmia ja visioita, joita on aina ollut monta. Jotkut unelmat toteutuvat, jotkut kuivuvat kokoon eivätkä koskaan kasva mittoihin, jota todella haluaisi, tai olisi mahdollista toteuttaa.
Jälkeenpäin ajatellen on asioita, jotka tekisin toisin, jos ne nyt olisivat ajankohtaisia. Mutta ymmärrän ja ajattelen, että olen tehnyt ne silloin, eri ikäisenä ja erilaisella elämänkokemuksella, erilaiset arvot ja mieltymykset omaavana. Sen vuoksi en kadu mitään, mikä on myös yksi ohjenuora itselleni elämässä.
Tämä. Kun on elänyt aina siten, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, olisi tyhmää katua.
Se että en ole asettanut tarpeeksi korkeaa rimaa miehille. Mutta nyt se on siellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin tälle perkeleen palstalle.
Ikinä pääse irti.
En osaa oikein katua mitään. Ei elämä ole mennyt kuin olisin halunnut, mm. pitkä huonohko avioliitto, josta lopulta ero, mutta en sitäkään osaa katua, että olin liitossa liian pitkään. Kaikella on tarkoituksensa ja turha katua sellaista, jota ei voi muuksi muuttaa. Pettynyt, surullinen ym. voin olla, mutta suoranaista katumista ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etten elänyt kuin viimeistä päivää ennen kuin sairastuin nuorena ja elämä päättyi siihen. Että yritin toimia moraalisesti oikein ja käsitellä traumani ja opetella olemaan hyvä ihmisille. Olisi pitänyt vain haistattaa vtut kaikille paskaläjille ja lähteä maailmalle heti tilaisuuden tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tein lapset. En ikinä olisi tehnyt lapsia, jos olisin tajunnut niiden vaikutuksen uraan ja mahdollisuuksiin työllistyä.
Ilman lapsia olisin pärjännyt, ilman rahaa en pärjää lasten kanssa.
Eniten kadun sitä, etten jäänyt nuorena Ruotsiin kun oli mahdollisuus vaan tulin tänne Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan sitä, kun nuorena luuli, että pitää olla ja tehdä tietyn kaavan mukaan.
Ja oikeastaan tuotakaan on turha mitenkään katua. Nuoret on sellaisia.
No tämähän se, harvoin kukaan tiivistää vauvalla omat ajatukset yhtä hyvin!
etten ollut rohkeampi, yksi elämä, turhaa sitä pelossa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Tyhmyyksiin on sorruttu, mutta kaikesta olen lopulta oppinut enkä ole jäänyt hakkaamaan päätä seinään. Elämä olisi voinut helpomminkin mennä, mutta kyllä ne vaikeudet jalostavat hitosti jos vaan suostuu nöyränä oppimaan virheistään
Oli kiire pois kotoa nuorena ja kadun etten opiskellut hyväpalkkaiselle alalle, yrityksistä huolimatta en ole palkkaluokassa noussut vaikka kouluttaudun ja ylläpidän osaamistani.
Olen M32 ja eniten kaduttaa se, että en nuorena antanut vastakaikua eräälle tytölle, joka jälkikäteen ajateltuna vaikutti tosi kivalta. Vaikka meistä ei olisi tullut paria, olisin sentään voinut jutella hänen kanssaan ja kokeilla kohtaisivatko kemiamme.
Muutkin katumisen aiheet liittyvät ihmissuhteisiin, joissa olisin voinut toimia paljon fiksumminkin. Koskien sekä paria poikaa/nykyistä miestä että tyttöjä/nykyisiä naisia.
Kadun sitä, että en tuijotin peruskouluaikoina paljon kännykkää, muutoin olisin ollut puhelias koulukäytävillä ja kotona.
Kaduttaa, että en miettinyt peruskoulusta valmistumisen jälkeen lukiota vaihtoehtona, vaan menin yhtään sen miettimättä amikseen. Kaikki amisoppilaitokset, joissa kävin koulua (opiskelin logistiikalla, tutkintoon valmentavassa koulutuksessa ja kiiinteistönhuollolla), olivat tavalla tai toisella pettymyksiä. Kun opiskelin tutkintoja, koulupäivät koostuivat lähinnä jatkuvasta opetuksen odottamisesta ja luokassa istuskelusta peukaloiden pyörittämisestä. Lähes olematon meno oli todella turhauttavaa, ja saman ajan olisin yhtä voinut hyvin käyttää kotona kännykän räpräämiseen. Ja tämmöisiin teinien päivähoitopaikkoihin käytin elämääni yhteensä neljä vuotta.
Jos olisin mennyt lukioon, siellä olisi ollut aina tekemistä eikä olisi turhautunut luokassa loikoilluun.
Syntymääni