Miksi koira pitää viedä kauppaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska koira on perheenjäsen, ihan siinä missä mummot ja lapsetkin... 

No teknisesti kukaan perheestä ei kyllä synnytä koiraa vaan se käydään ryöstämässä joltain koiraemolta ja maksamassa tämän kauppaajille. Eli ei se sinänsä ole.

Ei tuo poista sitä faktaa että koira on perheenjäsen. Sinä et määrittele muiden puolesta kuka lasketaan perheenjäseneksi. 

Mulla oli koira 15 vuotta, käyn töissä eikä koskaan tarvinnut raahata koiraa kauppaan mukaan.  Jätä se koira kotiin siksi aikaa. Kukaan ei ole niin kiireinen tai sitten jätetään koira hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Tyypillinen esimerkki koiran inhimillistämisestä. Juuri tämän takia on niitä ongelmakoiria. 

Meillä on ollut aina koiria lapsuudesta lähtien 70-luvulta. Ei niitä ikinä eristetty toiseen huoneeseen vieraiden takia. Tämä on nykyongelmaa, että pitää eristää. Ei ole normaalia elämää.

Mulle on normaalia se, ettei mun luokse tule koiria ja se, etten mene koira talouksiin, jos mun tarpeita ei huomioida. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koira 15 vuotta, käyn töissä eikä koskaan tarvinnut raahata koiraa kauppaan mukaan.  Jätä se koira kotiin siksi aikaa. Kukaan ei ole niin kiireinen tai sitten jätetään koira hankkimatta.

En jätä, koska voin ottaa mukaan, kiitos kauppiaan. Jätä sä koirasi kotiin ihan vapaasti. Jaxuhaleja sullekin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Tyypillinen esimerkki koiran inhimillistämisestä. Juuri tämän takia on niitä ongelmakoiria. 

Meillä on ollut aina koiria lapsuudesta lähtien 70-luvulta. Ei niitä ikinä eristetty toiseen huoneeseen vieraiden takia. Tämä on nykyongelmaa, että pitää eristää. Ei ole normaalia elämää.

Mulle on normaalia se, ettei mun luokse tule koiria ja se, etten mene koira talouksiin, jos mun tarpeita ei huomioida. 

Kiitos tiedosta. 

Terveisin koko avn lukijakunta.

Vierailija kirjoitti:

ihan samaa oon ihmetelly lapsista, ne kauppaan tuodut koirat sentään yleensä osaavat olla hiljaa

On lainvastaista jättää pieni lapsi yksin kotiin toisin kuin koira. Monille ainoa vaihtoehto. Ja ainakaan se lapsi ei allergisoi muita asiakkaita tai lirauttele hyllyväleihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Toi auktoriteettiteoria on muuten debunkattu jo vuosikymmeniä sitten. 

Mutta joo, koiran voi opettaa olemaan yksin, mutta jos joku ei halua, niin entä sitten? Se on hänen valintansa ja hän elää sen kanssa. Meillä koirat osaa odotella keskenään rauhallisina, mutta ei mua kiinnosta, jos jonkun muun ei. Kyseenalaistatko sä ksikki muutkin toisrten tekemät päätökset vain siksi, että olet eri mieltä? Rasittava ihminen, varmasti myös yksinäinen. 

Niiden, jotka ei tykkää koirista, ei tartte tulla meille. 

Ällöttää koirat niin kahviloissa kuin kaupoissa. Kaikkialle missä on ruokaa. Omistajat eivät yleensä itse enää huomaa esim. sitä miten pahalta se koira haisee.

Ihmettelen itse samaa vaikka koiria omistan niin mielestäni myöskään koirat ei kuulu elintarvike tai vaateliikkeisiin. Koira on kuitenkin eläin eikä mikään ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ällöttää koirat niin kahviloissa kuin kaupoissa. Kaikkialle missä on ruokaa. Omistajat eivät yleensä itse enää huomaa esim. sitä miten pahalta se koira haisee.

Ja miten jotkut koirat kuolaa pitkin lattioita. 

Kaikki koirat ei kumminkaan ole tälläisiä haisuleita tai kuolaajia, paras koira rotu josta ei irtoa karvaa on esim puudelit, italianvesikoira yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Toi auktoriteettiteoria on muuten debunkattu jo vuosikymmeniä sitten. 

 

Mutta joo, koiran voi opettaa olemaan yksin, mutta jos joku ei halua, niin entä sitten? Se on hänen valintansa ja hän elää sen kanssa. Meillä koirat osaa odotella keskenään rauhallisina, mutta ei mua kiinnosta, jos jonkun muun ei. Kyseenalaistatko sä ksikki muutkin toisrten tekemät päätökset vain siksi, että olet eri mieltä? Rasittava ihminen, varmasti myös yksinäinen. 

 

Niiden, jotka ei tykkää koirista, ei tartte tulla meille. 

Oi ei eikö me päästä teille koiranhilseen/karvojen/kuolan keskelle haistelemaan sitä koiranlemua! Olin niin oottanut pullaa koirankarvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Nuolee takapuolta ja sen jälkeen haistelemaan hyllyjä.

Tuolla perusteella monen ihmisenkin pääsy kauppaan pitäisi kieltää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Toi auktoriteettiteoria on muuten debunkattu jo vuosikymmeniä sitten. 

 

Mutta joo, koiran voi opettaa olemaan yksin, mutta jos joku ei halua, niin entä sitten? Se on hänen valintansa ja hän elää sen kanssa. Meillä koirat osaa odotella keskenään rauhallisina, mutta ei mua kiinnosta, jos jonkun muun ei. Kyseenalaistatko sä ksikki muutkin toisrten tekemät päätökset vain siksi, että olet eri mieltä? Rasittava ihminen, varmasti myös yksinäinen. 

 

Niiden, jotka ei tykkää koirista, ei tartte tulla meille. 

Kukin saa elää koiransa, marsunsa, hevosensa, kanansa, kukkonsa tai minkä hyvänsä elukan ehdoilla ihan vapaasti mun puolestani. Mutta nyt tilanne on mennyt sellaiseksi, että myös sivullisten ihmisten pitää elää niiden ehdoilla, kun ne elikot täytyy saada ottaa mukaan joka paikkaan ja se on ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Millainen ihminen haluaa, että koira eristetään toiseen huoneeseen? Ei ainakaan koiraystävällinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Toi auktoriteettiteoria on muuten debunkattu jo vuosikymmeniä sitten. 

 

Mutta joo, koiran voi opettaa olemaan yksin, mutta jos joku ei halua, niin entä sitten? Se on hänen valintansa ja hän elää sen kanssa. Meillä koirat osaa odotella keskenään rauhallisina, mutta ei mua kiinnosta, jos jonkun muun ei. Kyseenalaistatko sä ksikki muutkin toisrten tekemät päätökset vain siksi, että olet eri mieltä? Rasittava ihminen, varmasti myös yksinäinen. 

 

Niiden, jotka ei tykkää koirista, ei tartte tulla meille. 

Mun mielestä on aika olennaista, että koira tottelee omistajaansa ja mielellään aika helposti. Mut onhan se nähty, että Fifi saa tehdä ihan mitä huvittaa, kun "se ei tarvitse auktoriteettia". Taas sitä koiran inhimillistämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Millainen ihminen haluaa, että koira eristetään toiseen huoneeseen? Ei ainakaan koiraystävällinen. 

Sellainen, joka ymmärtää ihmisen ja eläimen eron. Ja joka ei ole kaksinaismoralisti ja syö samalla lihaa, kun palvoo koiraansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Millainen ihminen haluaa, että koira eristetään toiseen huoneeseen? Ei ainakaan koiraystävällinen. 

Sellainen, joka ymmärtää ihmisen ja eläimen eron. Ja joka ei ole kaksinaismoralisti ja syö samalla lihaa, kun palvoo koiraansa. 

Onneksi kaikki ystävät ja kaverit ovat eläinystävällisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska koira on perheenjäsen, ihan siinä missä mummot ja lapsetkin... 

No teknisesti kukaan perheestä ei kyllä synnytä koiraa vaan se käydään ryöstämässä joltain koiraemolta ja maksamassa tämän kauppaajille. Eli ei se sinänsä ole.

Oikein ryöstämässä? Koira eli vieroittaa pennun ja on hyvillään kun lähtee maailmalle, kun pentu on vierotettu ei emo pitkään enää katsele pentujaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla pienet koirat nousee herkästi lapseksi. Hankitaan rattaat, otetaan kauppaan ja kahviloihin. Mukana kyläillessä. Ostetaan vaatteita ym (en tarkoita nyt kylmillä ilmoilla käytettäviä pukuja). Ovat mukana hääkuvissa.

Näinpä. Mun luokse koirat eivät ole tervetulleita. Yksi kaveri ei enää sen takia käy kylässä, mutta eipä tuo haittaa. Omaa elämäänsä vaikeuttaa, kun koira on täysin läheisriippuvainen, ei pysty olemaan hetkeäkään yksin. Mut mä päätän, että tuleeko mun kotiin koiria. 

Sulla ei sitten varmaan ole paljon kavereita... 

Tarpeeksi. Kahdella koirakin, mutta ymmärtävät, että koiraa ei tuoda luokseni, koska en halua. Toisen kaverin luona voin vierailla, sillä koira käy vain nopeasti tervehtimässä ja tarkastamassa tulijan, jonka jälkeen kaverini käskee sen toiseen huoneeseen, jossa se pysyy ihan rauhallisena. Totta kai hyväksyn sen, että koira käy katsomassa, että kuka sen tontille tuli. Toisen kaverin koira ei kyllä usko mitään ja siellä en vieraile. Vaikka se laitettaisiin toiseen huoneeseen, niin siellä se sitten vouhkaa ja vinkuu, rasittavaa. 

Onpa ikävää, että koira laitetaan toiseen huoneeseen vieraan takia. Et olisi meille tervetullut. Koira on siellä missä muutkin.

Aika naurettavaa. Koira tarvitsee auktoriteetin, eikä kärsi siitä, jos se joutuu eri huoneeseen ihmisten seurasta. Jos kärsii, niin vika on ihmisessä, joka ei ole kouluttanut elikkoaan. Koiratkin ovat nykyään ihmisten mielestä jotain ihme lumihiutaleita, joita ei saa edes komentaa. 

Ja koirahan ei tee enää mitään, jos ei ole namia just siinä käsillä. Mutta kyllä sen koiran vain pitäisi totella ilman namiakin, jos tulee jokin äkillinen tilanne. Ihan hemmetin pelottavia tilanteita ollut, kun piskit eivät tottele mitään.