Lue keskustelun säännöt.
Välttelevä kiintymyssuhde & ystävyys
26.07.2026 |
Miten en ole tajunnut tätä aikaisemmin! Olen ihmetellyt, miksi minulta on elämän aikana katkennut pari ystävyyssuhdetta hyvin omituisesti. Alkuun toinen on ollut oikein ihana ystävä ja ystävyys on vaikuttanut hyvältä ensimmäiset vuodet. Kun aikaa on kulunut, onkin ystävän käytös muuttunut ja lopulta ystävä on hyvin töksäyttäen katkaissut ystävyyden kokonaan. Välttelevät kiintymyssuhteen ystävälle on ollut tyypillistä tällainen käytös:
-Ystävän on vaikea sietää heikkoutta ja tarvitsevuutta niin itsessään kuin toisissa. Hän korostaa, miten pärjää yksin, eikä hyväksy eikä näe heikkoutta itsessään. Ristiriitatilanteissa syy on aina muissa. Toisten heikkouteen, tarvitsevuuteen (esim. toisen sairastuessa) suhtautuu välttelevästi, etäisesti, mitätöiden ja epäempaattisesti. Olen nähnyt sitäkin, että jopa esim. sairastuneelle vanhemmalle on suututtu, kun "kehtaa sairastua ja menettää toimintakykynsä noin nuorena". Sairastunut läheinen myös hylätään, koska ei haluta auttaa eikä kohdata sairastunutta.
-Eivät halua olla tarvittuja tai tarvita itse apua. Jos toinen on ihan kohtuullista apua vailla (esim. ystävä sairastuu ja hänen puolestaan pitäisi käydä kerran apteekissa), ei haluta auttaa. Välttelevän kiintymyssuhteen ystävä ei halua huomioida toisen tarpeita ja toiveita, kokee ne itseään rajoittavina. Tällaisissa tilanteissa hän torjuu toisen ja kuvailee "miten toinen vaati minulta liikaa". Hänellä on myös tapana vältellä aitoa läsnäoloa, hän saattaa esim. keskittyä puhelimeensa toisen kertoessa tärkeää asiaa. Hän oikeastaan kokee, ettei toisia tarvitse huomioida - yksin sitä pitää pärjätä.
-Ystävä on ollut pohjimmiltaan emotionaalisesti estynyt. On saattanut jonakin herkkänä hetkenä avautua esim. avioerostaan, riidasta puolison kanssa tms. Jos seuraavalla kerralla on kahden kesken rauhallisessa paikassa kysynyt, miten ystävä jaksaa eron kanssa tai miten puolison kanssa on riidan jälkeen mennyt, on nopeasti tullut vastaus, ettei hän halua puhua koko asiasta ja avautuminen kaduttaa. Saattaa näennäisesti olla läheinen, mutta todellisuudessa ystävä on henkisesti etäällä. Hän voi olla ulospäin ystävällinen ja lempeän oloinen, mutta pohjimmiltaan ei osaa osoittaa empatiaa toisille.
-Ei uskalleta sitoutua. Kun ystävyyssuhde on syventynyt/syventymässä, välttelevästi kiintynyt vetäytyy. Hän ei halua sitoutua, eikä tulla tarvituksi. Eivät ole oppineet, että yhteys ja pysyvät ihmissuhteet voisivat luoda turvaa. Sen sijaan vetäydytään ja siirrytään ystävyydestä toiseen. Välttelevän kiintymystyylin ihminen alkaa herkästi etsiä toisesta osapuolesta vikoja ja unohtaa, että kukaan ei ole täydellinen.
Näillä välttelevän kiintymyssuhteen ystävillä ei siis ole ollut ongelmia vain ystävyyssuhteissa, vaan muissakin ihmissuhteissa. Takana on avioeroja, huonoja kumppanivalintoja ja sitoutumiskyvyttömyyttä parisuhteeseen. Taustalla on etäiset välit vanhempiin ja katkenneita ystävyyssuhteita. Itse kokevat, että vika on aina toisissa, eikä koskaan heissä.
Tämä oli itselleni melkoinen oivallus, kun vain yksipuolisesti ajattelin olevani vastuussa ystävyyden päättymisestä. Todellisuudessa olen vain etsinyt itselleni välttelevän kiintymyssuhteen ystäviä, koska kaava on ollut minulle jo lapsesta asti tuttu. Tästä eteenpäin teen töitä, jotta löytäisin kiintymystyyliltään terveitä ystäviä.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua niin häiritsee tämä:
Kuvitellaan, että yhteydenpidon toivominen on läheisriippuvuutta. On ihan eri asia, jos ystävä haluaisi tavata vaikka 3-4 kertaa vuodessa vs. ehdottaa näkemistä joka viikolle. Se ei ole läheisriippuvuutta, että ystävän kanssa haluaisi tavata joskus. Eivätkä kaikki tapaamista toivovat ole mitään epätoivoisia roikkujia, vaikka niin annetaan täällä ymmärtää.
Toisekseen kuvitellaan, että se toinen osapuoli on joku rajaton urpo. Se, että minä haluan jakaa ystävän kanssa ilot ja surut, ei tarkoita sitä, että soitan toiselle klo 23 tai odotan toisen vastaavan viesteihini 24/7. En ikinä tekisi noin, enkä haluaisi, että minulle tehtäisiin noin. Se meinaa sitä, että jos kerron ystävälle viestillä jostakin isommasta asiasta, niin toivoisin ystävän vastaavan muutaman päivän kuluessa edes lyhyesti. Samoin toimin ystävän suuntaan.
Olet tietysti oikeassa, mutta ihan vaan kommenttina, että niitä rajattomia ihmisiä on. Soittelevat kauppareissuiltaan vain, koska eivät siedä hetkiä yksin. Haalivat ympärilleen mitä tahansa jengiä, siis eivät ole kiinnostuneet sinusta, vaan siitä etteivät ole yksin. Eivät kykene selviytymään itsenäisesti pienistäkään vastoinkäymisistä. Olettavat, että muilla on aina enemmän aikaa kuin hänellä, joten voivat tehdä "yhden pikku jutun" heidän puolestaan.
Olen kohdannut tällaisia miehiä ja naisia.
Ketjun aihe ei ollut rajattomat ihmiset. Sille voi perustaa oman ketjun.
Pysytään ketjun aiheessa eli välttelevissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä koen läheisriippuvaiset toksisemmiksi kuin välttelevät. En pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset ei osaa olla ittensä kanssa edes viittätoista minuuttia rauhassa vähintään pitää laittaa TV tai radio päälle, jotta tulee turvallinen olo. Reps..
Onkohan tuo läheisriippuvuuden oikea kuvaus? Ettei voida olla yksin? Viittaa enemmän korostuneeseen ekstroversioon ja yleiseen levottomuuteen.
Ymmärtääkseni läheisriippuvuudessa on kyse kiteytetysti siitä, että tarvitsee toisen, itseään jollain tavoin heikomman ihmisen, jotta voi kokea itse olevansa olemassa ja pönkittääkseen itsetuntoaan. Eli käytännössä kyseessä on yhdenlainen narsismin muoto, jossa toinen ihminen on oman persoonallisuuden jatke ja jossa oma arvo on vahvasti suhteutettu toisiin ihmisiin.
Läheisriippuvaiset ajautuvat usein esimerkiksi alkoholistien hoivaaviksi puolisoiksi, luullen olevansa hyvää hyvyyttään auttamassa toista, mutta pohjimmiltaan tarvitsevat sen juopon, jotta kokevat itse olevansa hyviä ja oikeutettuja ylipäänsä olemaan olemassa. On ihan tyypillistä, että kun juoppo raitistuu, niin se onkin kova paikka läheisriippuvaiselle puolisolle, ja usein tällaiset puolisot, vaikka näkyvästi ja tietoisesti pyrkivätkin auttamaan ja kenties jopa raitistamaan sen juopon, kokevat salaa helpotusta siitä, kun juoppo retkahtaa uudelleen juomaan ja kaikki on taas "kunnossa". Usein raitistuminen johtaakin eroon, kun läheisriippuvainen puoliso jää "tyhjän päälle" toisen ottaessa oman elämänsä ohjat.
Mulla on välttelevä kiintymyssuhde eikä osunut kyllä mikään tuossa aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on välttelevä kiintymyssuhde eikä osunut kyllä mikään tuossa aloituksessa.
Keittiöpsykologi vauhdissa. Aloituksessa kaikki väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on välttelevä kiintymyssuhde eikä osunut kyllä mikään tuossa aloituksessa.
Keittiöpsykologi vauhdissa. Aloituksessa kaikki väärin.
Ei ole kaikki.
Ei pidä olla ehdoton ja mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta hankalaa on se, että ns. ystävämarkkinoilla on tarjolla lähinnä näitä kiintymyssuhteeltaan vinksahtaneita. Ne tasapainoiset ovat jo ystävyyssuhteissaan ja ymmärrettävästi ystävänsä eivät ole heistä luopumassa.
Mitä ihmettä nämä teidän velvollisuusystävyyssuhteet edes ovat. Kiintymyssuhde koskettaa emoa ja poikasta näiden ensimmäiset elinvuodet. Kuulostaa että olette jotenkin todella vajaita ja jälkeenjääneitä jos vielä aikuisiällä etsitte tällaisia tiiviitä omistelusuhteita, ettekä anna toisille ihmisille vapautta kasvaa, kehittyä, muuttua ja liikkua elämän virtausten mukana. Sairasta.
Sinun kannattaisi mennä terapiaan että päästäisin irti vihastasi.
Ei vaan teidän kannattaisi mennä terapiaan opettelemaan itsenäisyyttä, omilla jaloilla seisomista ja vastuun ottamista omista tunteista ja elämästä, sen sijaan että yritätte naimisiin ja omistella sekä panetella jotain random kohtaamianne ihmisiä vedoten johonkin itse keksimiinne "ystävyyksiin".
Sitten jos joku suostuu avioliittoon kanssanne voitte olettaa, että tämä ihminen on teidän rinnallanne loppuelämän. Se että pidätte jostakusta jonka olette saaneet kunnian kohdata elämän melskeissä ei oikeuta teitä omistelemana ja panettelemaan heitä. Huh huh.
Sinne se vaan random luikahti muuten oikein laadukkaaseen tekstiin. Jotenkin uskomatonta että "satunnainen" on aivan unohdettu sana jopa ihan järkevien ihmisten sanavarastossa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta hankalaa on se, että ns. ystävämarkkinoilla on tarjolla lähinnä näitä kiintymyssuhteeltaan vinksahtaneita. Ne tasapainoiset ovat jo ystävyyssuhteissaan ja ymmärrettävästi ystävänsä eivät ole heistä luopumassa.
Mitä ihmettä nämä teidän velvollisuusystävyyssuhteet edes ovat. Kiintymyssuhde koskettaa emoa ja poikasta näiden ensimmäiset elinvuodet. Kuulostaa että olette jotenkin todella vajaita ja jälkeenjääneitä jos vielä aikuisiällä etsitte tällaisia tiiviitä omistelusuhteita, ettekä anna toisille ihmisille vapautta kasvaa, kehittyä, muuttua ja liikkua elämän virtausten mukana. Sairasta.
Sinun kannattaisi mennä terapiaan että päästäisin irti vihastasi.
Ei vaan teidän kannattaisi mennä terapiaan opettelemaan itsenäisyyttä, omilla jaloilla seisomista ja vastuun ottamista omista tunteista ja elämästä, sen sijaan että yritätte naimisiin ja omistella sekä panetella jotain random kohtaamianne ihmisiä vedoten johonkin itse keksimiinne "ystävyyksiin".
Sitten jos joku suostuu avioliittoon kanssanne voitte olettaa, että tämä ihminen on teidän rinnallanne loppuelämän. Se että pidätte jostakusta jonka olette saaneet kunnian kohdata elämän melskeissä ei oikeuta teitä omistelemana ja panettelemaan heitä. Huh huh.
Sinne se vaan random luikahti muuten oikein laadukkaaseen tekstiin. Jotenkin uskomatonta että "satunnainen" on aivan unohdettu sana jopa ihan järkevien ihmisten sanavarastossa nykyään.
Joku ”random” somettaja se vain purkaa taas ihmisyyden kipuaan täällä kommenttipalstalla alter egona.
😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen läheisriippuvaiset toksisemmiksi kuin välttelevät. En pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset ei osaa olla ittensä kanssa edes viittätoista minuuttia rauhassa vähintään pitää laittaa TV tai radio päälle, jotta tulee turvallinen olo. Reps..
Onkohan tuo läheisriippuvuuden oikea kuvaus? Ettei voida olla yksin? Viittaa enemmän korostuneeseen ekstroversioon ja yleiseen levottomuuteen.
Ymmärtääkseni läheisriippuvuudessa on kyse kiteytetysti siitä, että tarvitsee toisen, itseään jollain tavoin heikomman ihmisen, jotta voi kokea itse olevansa olemassa ja pönkittääkseen itsetuntoaan. Eli käytännössä kyseessä on yhdenlainen narsismin muoto, jossa toinen ihminen on oman persoonallisuuden jatke ja jossa oma arvo on vahvasti suhteutettu toisiin ihmisiin.
Läheisriippuvaiset ajautuvat usein esimerkiksi alkoholistien hoivaaviksi puolisoiksi, luullen olevansa hyvää hyvyyttään auttamassa toista, mutta pohjimmiltaan tarvitsevat sen juopon, jotta kokevat itse olevansa hyviä ja oikeutettuja ylipäänsä olemaan olemassa. On ihan tyypillistä, että kun juoppo raitistuu, niin se onkin kova paikka läheisriippuvaiselle puolisolle, ja usein tällaiset puolisot, vaikka näkyvästi ja tietoisesti pyrkivätkin auttamaan ja kenties jopa raitistamaan sen juopon, kokevat salaa helpotusta siitä, kun juoppo retkahtaa uudelleen juomaan ja kaikki on taas "kunnossa". Usein raitistuminen johtaakin eroon, kun läheisriippuvainen puoliso jää "tyhjän päälle" toisen ottaessa oman elämänsä ohjat.
Läheisriippuvainen myös usein kontrolloi ihmisiä ympärillään, koska yrittää hallita kaikkia olosuhteita ja ihmisiä tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Välttelevän kiintymyssuhteen ihminen taas ei voi ymmärtää, miten joku rakentaa elämänsä muiden päälle. Eikä tosiaan siedä mitään jatkuvaa läheisyyttä ja yhteyttä. Minulle sellainen on aivan täyttä myrkkyä, että tuttava alkaisi sanelemaan minne mennään ja milloin, mitä syödään ja moneltako lähdetään kotiin. Siis sellainen symbioottinen yhdessäolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen läheisriippuvaiset toksisemmiksi kuin välttelevät. En pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset ei osaa olla ittensä kanssa edes viittätoista minuuttia rauhassa vähintään pitää laittaa TV tai radio päälle, jotta tulee turvallinen olo. Reps..
Onkohan tuo läheisriippuvuuden oikea kuvaus? Ettei voida olla yksin? Viittaa enemmän korostuneeseen ekstroversioon ja yleiseen levottomuuteen.
Ymmärtääkseni läheisriippuvuudessa on kyse kiteytetysti siitä, että tarvitsee toisen, itseään jollain tavoin heikomman ihmisen, jotta voi kokea itse olevansa olemassa ja pönkittääkseen itsetuntoaan. Eli käytännössä kyseessä on yhdenlainen narsismin muoto, jossa toinen ihminen on oman persoonallisuuden jatke ja jossa oma arvo on vahvasti suhteutettu toisiin ihmisiin.
Läheisriippuvaiset ajautuvat usein esimerkiksi alkoholistien hoivaaviksi puolisoiksi, luullen olevansa hyvää hyvyyttään auttamassa toista, mutta pohjimmiltaan tarvitsevat sen juopon, jotta kokevat itse olevansa hyviä ja oikeutettuja ylipäänsä olemaan olemassa. On ihan tyypillistä, että kun juoppo raitistuu, niin se onkin kova paikka läheisriippuvaiselle puolisolle, ja usein tällaiset puolisot, vaikka näkyvästi ja tietoisesti pyrkivätkin auttamaan ja kenties jopa raitistamaan sen juopon, kokevat salaa helpotusta siitä, kun juoppo retkahtaa uudelleen juomaan ja kaikki on taas "kunnossa". Usein raitistuminen johtaakin eroon, kun läheisriippuvainen puoliso jää "tyhjän päälle" toisen ottaessa oman elämänsä ohjat.
Läheisriippuvainen myös usein kontrolloi ihmisiä ympärillään, koska yrittää hallita kaikkia olosuhteita ja ihmisiä tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Välttelevän kiintymyssuhteen ihminen taas ei voi ymmärtää, miten joku rakentaa elämänsä muiden päälle. Eikä tosiaan siedä mitään jatkuvaa läheisyyttä ja yhteyttä. Minulle sellainen on aivan täyttä myrkkyä, että tuttava alkaisi sanelemaan minne mennään ja milloin, mitä syödään ja moneltako lähdetään kotiin. Siis sellainen symbioottinen yhdessäolo.
Niin.
Molemmilla silloin epäterve kiintymyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttelevät kärsivät usein käsittelemättömistä lapsuuden vaillejäämisistään. Joskus läpi elämänsä.
Väitteet, että välttelevästi kiintynyt ei osaa osoittaa empatiaa, ei halua auttaa läheisiään, hylkää sairastuneet ihmiset, syyttää aina muita tai on kykenemätön sitoutumaan, eivät kuulu välttelevän kiintymystyylin määritelmään. Tällainen käytös voi liittyä moniin muihin tekijöihin, kuten persoonallisuuteen, aiempiin kokemuksiin, mielenterveyden haasteisiin tai yksinkertaisesti huonoon käytökseen.
Välttelevä kiintymystyyli tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että ihminen suojaa itseään pitämällä emotionaalista etäisyyttä, arvostaa itsenäisyyttä ja saattaa vetäytyä, kun läheisyys tuntuu liian kuormittavalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi kylmä, välinpitämätön tai kykenemätön välittämään toisista.
Ap tekee virheen päätellessään muiden ihmisten kiintymystyylin pelkästään heidän käyttäytymisensä perusteella. Kiintymystyyliä ei voi luotettavasti tunnistaa yksittäisten tekojen tai katkenneiden ihmissuhteiden perusteella, eikä esimerkiksi avioero tai ystävyyssuhteen päättyminen kerro automaattisesti välttelevästä kiintymystyylistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua niin häiritsee tämä:
Kuvitellaan, että yhteydenpidon toivominen on läheisriippuvuutta. On ihan eri asia, jos ystävä haluaisi tavata vaikka 3-4 kertaa vuodessa vs. ehdottaa näkemistä joka viikolle. Se ei ole läheisriippuvuutta, että ystävän kanssa haluaisi tavata joskus. Eivätkä kaikki tapaamista toivovat ole mitään epätoivoisia roikkujia, vaikka niin annetaan täällä ymmärtää.
Toisekseen kuvitellaan, että se toinen osapuoli on joku rajaton urpo. Se, että minä haluan jakaa ystävän kanssa ilot ja surut, ei tarkoita sitä, että soitan toiselle klo 23 tai odotan toisen vastaavan viesteihini 24/7. En ikinä tekisi noin, enkä haluaisi, että minulle tehtäisiin noin. Se meinaa sitä, että jos kerron ystävälle viestillä jostakin isommasta asiasta, niin toivoisin ystävän vastaavan muutaman päivän kuluessa edes lyhyesti. Samoin toimin ystävän suuntaan.
Minä en halua jakaa sellaisen ihmisen iloja ja suruja, joka ei konsultoi minua elämänratkaisuissaan. Ystävä menee yhteen paskan miehen kanssa, hänen elämästään tulee väkivaltaa ja surua, ja minä olenkin nyt yhtäkkiä ystävänä vastuussa tästä hänen surustaan, jonka hän on tehnyt typerästi itsenäisesti. Jos haluat että ystävä jakaa vastuuta elämästäsi niin sitten osallistat hänet myös päätöksentekoon. Ei niin että sinulla on valta ja ystävä kantaa vastuun tunteistasi, kun teet typeriä päätöksiä.
Jos haluan hoidella ihmisten ongelmia, teen sen omilla ehdoillani, kuten nyt vaikka kirjautumalla silloin tällöin tänne vauva palstalle kuuntelemaan tätä iänikuista märinää. En halua että joku joka kuvittelee omistavansa minut tai jolla on puhelinnumeroni, postaa tällaista märinää ja vinkumista puhelimeeni. Jos et osaa huolehtia itsestäsi, hyväntuulisuudestasi, siitä että olet hyvää seuraa, kevyt, hauska, sinun kanssasi on hauskaa ja sinua oikeasti haluaa nähdä, niin märise täällä. Me hyväntekijät ja enkelit tulemme tänne välillä sinua auttamaan. Mutta sinä ET saa rajatonta pääsyä esim. puhelimiimme tai tietää keitä olemme, jotta et ala vainoamaan meitä näillä vammaisilla panetteluilla ja vihateksteillä jostain traumoista, joita on vain ja ainoastaan sinun päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Väitteet, että välttelevästi kiintynyt ei osaa osoittaa empatiaa, ei halua auttaa läheisiään, hylkää sairastuneet ihmiset, syyttää aina muita tai on kykenemätön sitoutumaan, eivät kuulu välttelevän kiintymystyylin määritelmään. Tällainen käytös voi liittyä moniin muihin tekijöihin, kuten persoonallisuuteen, aiempiin kokemuksiin, mielenterveyden haasteisiin tai yksinkertaisesti huonoon käytökseen.
Välttelevä kiintymystyyli tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että ihminen suojaa itseään pitämällä emotionaalista etäisyyttä, arvostaa itsenäisyyttä ja saattaa vetäytyä, kun läheisyys tuntuu liian kuormittavalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi kylmä, välinpitämätön tai kykenemätön välittämään toisista.
Ap tekee virheen päätellessään muiden ihmisten kiintymystyylin pelkästään heidän käyttäytymisensä perusteella. Kiintymystyyliä ei voi luotettavasti tunnistaa yksittäisten tekojen tai katkenneiden ihmissuhteiden perusteella, eikä esimerkiksi avioero tai ystävyyssuhteen päättyminen kerro automaattisesti välttelevästä kiintymystyylistä.
Niin tai sitten siihen ettei kaada omia ongelmiaan ja sairauksiaan toisten niskaan, niin ei ole myöskään mitenkään velvollinen kantamaan toisten. Jotenkin äärimmäisen sairas tämä koko ajattelumalli, että ihmisen elämä on yhtä vastoinkäymistä ja kanssakulkijat ovat velvollisia kantamaan itseä, kun ahnehtii liikaa, tekee typeriä valintoja omassa vapaudessaan, jne.
Lähtekää siitä liikkeelle että kannatte vain sen verran vastuuta ja otatte vain sellaisia rooleja, jotka pystytte suorittamaan itsenäisesti. Naisen kohdalla: älä sitoudu tai muuta yhteen miehen kanssa ellei mies ole kosinut sinua ja oikeasti osoita myös huolehtivansa sinusta, ei vain pane sinua ja leiki kehollasi. Oppikaa tämä. Niin kauan kun teette typerästi ja lankeatte miesten ansoihin niin te ihan itse kannatte vastuun siitä, kun se mies kyllästyykin leikkimään teillä ja pimpillänne, ja olette kaulaanne myöten kusessa vihaisen koiraan kanssa samassa asunnossa.
Naisia on pelastettu näistä tilanteista vuosikymmeniä, satoja. Älkää yksinkertaisesti menkö lähelle ihmisiä, joihin ette pysty pitkäjänteisesti luottamaan. Se että te hankkiudutte ongelmniin ettekä huolehdi omasta terveydestänne ja hyvinvoinnistanne EI ole teidän "ystävienne" vika vaan teidän. Harkitkaa enemmän, tehkää viisaampia päätöksiä, ahnehtikaa vähemmän, tehkää vähemmän. Miettikää enemmän.
Näin sitten kun TEIDÄN KUPPINNE on täynnä ja te voitte antaa jotain ystävälle, voitte antaa sille naapurillenne, lähimmäiselle, tai kenelle nyt annattekin. Se voi olla tuntematonkin. Ei niin, että jos ystävä ei anna teille jotakin, kirjoitatte 1000 sanan pamfletin siitä miten "ystävänne" on mielisairas kun ei anna teille mitä te haluatte ja pompi teidän pillinne mukaan
Tiri tiri tööt tööt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen läheisriippuvaiset toksisemmiksi kuin välttelevät. En pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset ei osaa olla ittensä kanssa edes viittätoista minuuttia rauhassa vähintään pitää laittaa TV tai radio päälle, jotta tulee turvallinen olo. Reps..
Onkohan tuo läheisriippuvuuden oikea kuvaus? Ettei voida olla yksin? Viittaa enemmän korostuneeseen ekstroversioon ja yleiseen levottomuuteen.
Ymmärtääkseni läheisriippuvuudessa on kyse kiteytetysti siitä, että tarvitsee toisen, itseään jollain tavoin heikomman ihmisen, jotta voi kokea itse olevansa olemassa ja pönkittääkseen itsetuntoaan. Eli käytännössä kyseessä on yhdenlainen narsismin muoto, jossa toinen ihminen on oman persoonallisuuden jatke ja jossa oma arvo on vahvasti suhteutettu toisiin ihmisiin.
Läheisriippuvaiset ajautuvat usein esimerkiksi alkoholistien hoivaaviksi puolisoiksi, luullen olevansa hyvää hyvyyttään auttamassa toista, mutta pohjimmiltaan tarvitsevat sen juopon, jotta kokevat itse olevansa hyviä ja oikeutettuja ylipäänsä olemaan olemassa. On ihan tyypillistä, että kun juoppo raitistuu, niin se onkin kova paikka läheisriippuvaiselle puolisolle, ja usein tällaiset puolisot, vaikka näkyvästi ja tietoisesti pyrkivätkin auttamaan ja kenties jopa raitistamaan sen juopon, kokevat salaa helpotusta siitä, kun juoppo retkahtaa uudelleen juomaan ja kaikki on taas "kunnossa". Usein raitistuminen johtaakin eroon, kun läheisriippuvainen puoliso jää "tyhjän päälle" toisen ottaessa oman elämänsä ohjat.
Läheisriippuvainen myös usein kontrolloi ihmisiä ympärillään, koska yrittää hallita kaikkia olosuhteita ja ihmisiä tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Välttelevän kiintymyssuhteen ihminen taas ei voi ymmärtää, miten joku rakentaa elämänsä muiden päälle. Eikä tosiaan siedä mitään jatkuvaa läheisyyttä ja yhteyttä. Minulle sellainen on aivan täyttä myrkkyä, että tuttava alkaisi sanelemaan minne mennään ja milloin, mitä syödään ja moneltako lähdetään kotiin. Siis sellainen symbioottinen yhdessäolo.
Näinpä. Ja kiintymyssuhdeteoria on puppua. Kiintymyssuhde koskee emon ja poikasen suhdetta, ei aikuisten. Esimerkiksi aikuisen koiraan ei kuulukaan kiintyä (polygamisilla eläimillä kuten ihmisapina) naaraaseen jonka kanssa parittelee, eikä naaraiden varsinkaan kuulu kiintyä toisiinsa. Tämä nyt on taas jotain katkerien kontrollifriikkien panettelua kehittää selityksiä, että kyllä näiden ihmisten joilta he haluavat huomiota ja kaikkea mahdollista, kuuluisi heille sitä antaa koska psykologiset tulkinnat jo alun perinkin valheellisista psyk.puppulausekkeista.
Vierailija kirjoitti:
Väitteet, että välttelevästi kiintynyt ei osaa osoittaa empatiaa, ei halua auttaa läheisiään, hylkää sairastuneet ihmiset, syyttää aina muita tai on kykenemätön sitoutumaan, eivät kuulu välttelevän kiintymystyylin määritelmään. Tällainen käytös voi liittyä moniin muihin tekijöihin, kuten persoonallisuuteen, aiempiin kokemuksiin, mielenterveyden haasteisiin tai yksinkertaisesti huonoon käytökseen.
Välttelevä kiintymystyyli tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että ihminen suojaa itseään pitämällä emotionaalista etäisyyttä, arvostaa itsenäisyyttä ja saattaa vetäytyä, kun läheisyys tuntuu liian kuormittavalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi kylmä, välinpitämätön tai kykenemätön välittämään toisista.
Ap tekee virheen päätellessään muiden ihmisten kiintymystyylin pelkästään heidän käyttäytymisensä perusteella. Kiintymystyyliä ei voi luotettavasti tunnistaa yksittäisten tekojen tai katkenneiden ihmissuhteiden perusteella, eikä esimerkiksi avioero tai ystävyyssuhteen päättyminen kerro automaattisesti välttelevästä kiintymystyylistä.
Kyllä nuo alussa mainitsemasi kuuluvat välttelevän käyttäytymisen ilmentymiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen läheisriippuvaiset toksisemmiksi kuin välttelevät. En pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset ei osaa olla ittensä kanssa edes viittätoista minuuttia rauhassa vähintään pitää laittaa TV tai radio päälle, jotta tulee turvallinen olo. Reps..
Onkohan tuo läheisriippuvuuden oikea kuvaus? Ettei voida olla yksin? Viittaa enemmän korostuneeseen ekstroversioon ja yleiseen levottomuuteen.
Ymmärtääkseni läheisriippuvuudessa on kyse kiteytetysti siitä, että tarvitsee toisen, itseään jollain tavoin heikomman ihmisen, jotta voi kokea itse olevansa olemassa ja pönkittääkseen itsetuntoaan. Eli käytännössä kyseessä on yhdenlainen narsismin muoto, jossa toinen ihminen on oman persoonallisuuden jatke ja jossa oma arvo on vahvasti suhteutettu toisiin ihmisiin.
Läheisriippuvaiset ajautuvat usein esimerkiksi alkoholistien hoivaaviksi puolisoiksi, luullen olevansa hyvää hyvyyttään auttamassa toista, mutta pohjimmiltaan tarvitsevat sen juopon, jotta kokevat itse olevansa hyviä ja oikeutettuja ylipäänsä olemaan olemassa. On ihan tyypillistä, että kun juoppo raitistuu, niin se onkin kova paikka läheisriippuvaiselle puolisolle, ja usein tällaiset puolisot, vaikka näkyvästi ja tietoisesti pyrkivätkin auttamaan ja kenties jopa raitistamaan sen juopon, kokevat salaa helpotusta siitä, kun juoppo retkahtaa uudelleen juomaan ja kaikki on taas "kunnossa". Usein raitistuminen johtaakin eroon, kun läheisriippuvainen puoliso jää "tyhjän päälle" toisen ottaessa oman elämänsä ohjat.
Läheisriippuvainen myös usein kontrolloi ihmisiä ympärillään, koska yrittää hallita kaikkia olosuhteita ja ihmisiä tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Välttelevän kiintymyssuhteen ihminen taas ei voi ymmärtää, miten joku rakentaa elämänsä muiden päälle. Eikä tosiaan siedä mitään jatkuvaa läheisyyttä ja yhteyttä. Minulle sellainen on aivan täyttä myrkkyä, että tuttava alkaisi sanelemaan minne mennään ja milloin, mitä syödään ja moneltako lähdetään kotiin. Siis sellainen symbioottinen yhdessäolo.
Näinpä. Ja kiintymyssuhdeteoria on puppua. Kiintymyssuhde koskee emon ja poikasen suhdetta, ei aikuisten. Esimerkiksi aikuisen koiraan ei kuulukaan kiintyä (polygamisilla eläimillä kuten ihmisapina) naaraaseen jonka kanssa parittelee, eikä naaraiden varsinkaan kuulu kiintyä toisiinsa. Tämä nyt on taas jotain katkerien kontrollifriikkien panettelua kehittää selityksiä, että kyllä näiden ihmisten joilta he haluavat huomiota ja kaikkea mahdollista, kuuluisi heille sitä antaa koska psykologiset tulkinnat jo alun perinkin valheellisista psyk.puppulausekkeista.
Tiedevastaisuus ilmentyy kun paine omasta käytöksestä kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Väitteet, että välttelevästi kiintynyt ei osaa osoittaa empatiaa, ei halua auttaa läheisiään, hylkää sairastuneet ihmiset, syyttää aina muita tai on kykenemätön sitoutumaan, eivät kuulu välttelevän kiintymystyylin määritelmään. Tällainen käytös voi liittyä moniin muihin tekijöihin, kuten persoonallisuuteen, aiempiin kokemuksiin, mielenterveyden haasteisiin tai yksinkertaisesti huonoon käytökseen.
Välttelevä kiintymystyyli tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että ihminen suojaa itseään pitämällä emotionaalista etäisyyttä, arvostaa itsenäisyyttä ja saattaa vetäytyä, kun läheisyys tuntuu liian kuormittavalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi kylmä, välinpitämätön tai kykenemätön välittämään toisista.
Ap tekee virheen päätellessään muiden ihmisten kiintymystyylin pelkästään heidän käyttäytymisensä perusteella. Kiintymystyyliä ei voi luotettavasti tunnistaa yksittäisten tekojen tai katkenneiden ihmissuhteiden perusteella, eikä esimerkiksi avioero tai ystävyyssuhteen päättyminen kerro automaattisesti välttelevästä kiintymystyylistä.
Juuri tätä olin tulossa laittamaan, kiitos. Ei välttelevä kiintymyssuhde ja ihan vaan kuspäisyys tai oikukkuus tarkoita samaa.
Kiintymyssuhdetyylistä päätelmien tekeminen on ammattilaisillekin erittäin vaativaa, koska siihen sekoittuu helposti persoonallisuuden piirteitä, muita kokemuksia ja traumoja yms. Kuulostaa vähän ylimieliseltä alkaa ns. diagnosoida kavereitaan. Suurin osa suomalaisista taitaa olla välttelevästi kiintyneitä. Se ei ole ideaali kiintymyssuhdetyyli, mutta ei toisaalta myöskään lisää merkittävästi psyykkistä sairastavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen läheisriippuvaiset toksisemmiksi kuin välttelevät. En pysty ymmärtämään miten jotkut ihmiset ei osaa olla ittensä kanssa edes viittätoista minuuttia rauhassa vähintään pitää laittaa TV tai radio päälle, jotta tulee turvallinen olo. Reps..
Onkohan tuo läheisriippuvuuden oikea kuvaus? Ettei voida olla yksin? Viittaa enemmän korostuneeseen ekstroversioon ja yleiseen levottomuuteen.
Ymmärtääkseni läheisriippuvuudessa on kyse kiteytetysti siitä, että tarvitsee toisen, itseään jollain tavoin heikomman ihmisen, jotta voi kokea itse olevansa olemassa ja pönkittääkseen itsetuntoaan. Eli käytännössä kyseessä on yhdenlainen narsismin muoto, jossa toinen ihminen on oman persoonallisuuden jatke ja jossa oma arvo on vahvasti suhteutettu toisiin ihmisiin.
Läheisriippuvaiset ajautuvat usein esimerkiksi alkoholistien hoivaaviksi puolisoiksi, luullen olevansa hyvää hyvyyttään auttamassa toista, mutta pohjimmiltaan tarvitsevat sen juopon, jotta kokevat itse olevansa hyviä ja oikeutettuja ylipäänsä olemaan olemassa. On ihan tyypillistä, että kun juoppo raitistuu, niin se onkin kova paikka läheisriippuvaiselle puolisolle, ja usein tällaiset puolisot, vaikka näkyvästi ja tietoisesti pyrkivätkin auttamaan ja kenties jopa raitistamaan sen juopon, kokevat salaa helpotusta siitä, kun juoppo retkahtaa uudelleen juomaan ja kaikki on taas "kunnossa". Usein raitistuminen johtaakin eroon, kun läheisriippuvainen puoliso jää "tyhjän päälle" toisen ottaessa oman elämänsä ohjat.
Läheisriippuvainen myös usein kontrolloi ihmisiä ympärillään, koska yrittää hallita kaikkia olosuhteita ja ihmisiä tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Välttelevän kiintymyssuhteen ihminen taas ei voi ymmärtää, miten joku rakentaa elämänsä muiden päälle. Eikä tosiaan siedä mitään jatkuvaa läheisyyttä ja yhteyttä. Minulle sellainen on aivan täyttä myrkkyä, että tuttava alkaisi sanelemaan minne mennään ja milloin, mitä syödään ja moneltako lähdetään kotiin. Siis sellainen symbioottinen yhdessäolo.
Näinpä. Ja kiintymyssuhdeteoria on puppua. Kiintymyssuhde koskee emon ja poikasen suhdetta, ei aikuisten. Esimerkiksi aikuisen koiraan ei kuulukaan kiintyä (polygamisilla eläimillä kuten ihmisapina) naaraaseen jonka kanssa parittelee, eikä naaraiden varsinkaan kuulu kiintyä toisiinsa. Tämä nyt on taas jotain katkerien kontrollifriikkien panettelua kehittää selityksiä, että kyllä näiden ihmisten joilta he haluavat huomiota ja kaikkea mahdollista, kuuluisi heille sitä antaa koska psykologiset tulkinnat jo alun perinkin valheellisista psyk.puppulausekkeista.
Niin siis kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ja ensisijaisen hoitajan välinen kiintymys muodostaa perustan myöhemmälle mielenterveydelle ja tavalle olla suhteissa toisten kanssa. Ei ole kyse mistään naaraiden välisestä kiintymyksestä (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan).
Olet tietysti oikeassa, mutta ihan vaan kommenttina, että niitä rajattomia ihmisiä on. Soittelevat kauppareissuiltaan vain, koska eivät siedä hetkiä yksin. Haalivat ympärilleen mitä tahansa jengiä, siis eivät ole kiinnostuneet sinusta, vaan siitä etteivät ole yksin. Eivät kykene selviytymään itsenäisesti pienistäkään vastoinkäymisistä. Olettavat, että muilla on aina enemmän aikaa kuin hänellä, joten voivat tehdä "yhden pikku jutun" heidän puolestaan.
Olen kohdannut tällaisia miehiä ja naisia.