Lue keskustelun säännöt.
Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?
26.07.2026 |
Minulla on ollut tämä ongelma oikeastaan koko aikuisikäni: jos asumme eri paikkakunnilla ystäväni kanssa, ei ystävä jaksa matkustaa luokseni. Näemme silloin, kun minä matkustan ystävän asuinpaikkakunnalle. Osa ystävistäni ei ole koskaan käynyt nykyisessä kodissani, vaikka olen asunut täällä jo vuosia. Eivät tule kylään, jos kutsun. Toivottelevat kyllä tervetulleeksi heidän luokseen käymään. Kiittelevät vain, että onpa kiva kun minä jaksan matkustaa heidän luokseen. On alkanut jo väsyttää tämä touhu. Matkustaminen ei ole ilmaista, se vie aikaa ja olisi kiva joskus vastavuoroisesti nähdä kotonani. Ja rehellisesti sanottuna tulee myös olo, ettei minua arvosteta, jos luokseni ei vaivauduta matkustamaan edes joskus.
N32
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
On. Minun pitäisi ajaa hänen luokseen 200 km, vaikka ajamista ei lääkäri minulle suosittele. Julkiset ei kulje.
Hän sen sijaan ajaa pitkää matkaa paikasta A paikkaan B yli kymmenen kertaa vuodessa, reitti menee meidän läheltä ja jos ajaisi meidän kautta, hänelle tulisi 14 km ylimääräistä. On liikaa 😂
Tuo ei ole mikään ystävä. Oikeasti et kiinnosta häntä pätkän vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos välimatka on sellainen, että päiväreissu ei kohtuullisella vaivalla onnistu niin ymmärrän tilanteen. Olen itse tällainen ystävä, joka harvoin käy muiden luona. Matkustaminen on kallista, lisäksi pitää miettiä aikataulut ja yöpymiset ja ylipäätään voinko olla pois kotoa ja miten saan töissä työvuorot sopimaan matkaan. Kaikki kaverini asuvat yli 6h junamatkan takana, samoin vanhempani. Sellaisessa tilanteessa ei tehdä yhden yön reissuja ja lähdetä seuraavana päivänä takaisin kotiin.
Ja miten kaikki tuo ei muka ole ihan yhtä totta niille ystävillesi? Onko matka jotenkin lyhyempi ja halvempi toiseen suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
Miksi alapeukku? Mitään vikaa siinä olisi, että mentäisiin yhdessä ulos syömään ja kumpikin maksaisi omansa? Silloin ei toisen tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa.
Aika hassua jos toiselle tulee jatkuvasti kuluja kaverin luokse matkustelusta ja sitten pitäisi sen päälle raapia vielä rahat ravintolassa syömiseen, mahdollisesti vielä useampaan kertaan kyläilyn aikana. Minulla ei ainakaan olisi silloin varaa lähteä yhtään mihinkään ketään tapaamaan.
Useampaan kertaan? Sinä viivyt varmaan sitten viikon kerrallaan ystäväsi luona, minä yleensä yhden yön, max 2. Ei siinä useampaa kertaa käydä ravintolassa. Minä puhuin tai kirjoitin nyt ihan vain yhdestä ravintola illallisesta, joka mahdollisesti voidaan käydä syömässä, jos menen yökylään pidemmällä asuvan ystäväni luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Koska parisuhdematkalla ei käydä toisen kaverin luona. Olisiko romanttista, jos kauan odotetulle kahdenkeskiselle reissulle miesystäväsi ehdottaisi koukkaisua Penan kuo kyläilemään?
Onko tämä jokin ekaa kesää yhdessä -tyypin teksti? Pidemmässä parisuhteessa ei haittaa tavata puolison ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
Miksi alapeukku? Mitään vikaa siinä olisi, että mentäisiin yhdessä ulos syömään ja kumpikin maksaisi omansa? Silloin ei toisen tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa.
Aika hassua jos toiselle tulee jatkuvasti kuluja kaverin luokse matkustelusta ja sitten pitäisi sen päälle raapia vielä rahat ravintolassa syömiseen, mahdollisesti vielä useampaan kertaan kyläilyn aikana. Minulla ei ainakaan olisi silloin varaa lähteä yhtään mihinkään ketään tapaamaan.
Useampaan kertaan? Sinä viivyt varmaan sitten viikon kerrallaan ystäväsi luona, minä yleensä yhden yön, max 2. Ei siinä useampaa kertaa käydä ravintolassa. Minä puhuin tai kirjoitin nyt ihan vain yhdestä ravintola illallisesta, joka mahdollisesti voidaan käydä syömässä, jos menen yökylään pidemmällä asuvan ystäväni luona.
Syön viisi kertaa päivässä. Yhden tai kahden yön reissu matkoineen käy hintavaksi jos kaikki ruokailut sen aikana ovat kahviloissa ja ravintoloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Juuri sama ja minä asun vielä Helsingissä. Kymmenen vuotta asuttu samassa ja mulla on ystäviä jotka eivät vielä kertaakaan käyneet. Heillä on autot käytössä. Itse olen matkustanut julkisilla yms. muilla heidän luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välimatka on sellainen, että päiväreissu ei kohtuullisella vaivalla onnistu niin ymmärrän tilanteen. Olen itse tällainen ystävä, joka harvoin käy muiden luona. Matkustaminen on kallista, lisäksi pitää miettiä aikataulut ja yöpymiset ja ylipäätään voinko olla pois kotoa ja miten saan töissä työvuorot sopimaan matkaan. Kaikki kaverini asuvat yli 6h junamatkan takana, samoin vanhempani. Sellaisessa tilanteessa ei tehdä yhden yön reissuja ja lähdetä seuraavana päivänä takaisin kotiin.
Ja miten kaikki tuo ei muka ole ihan yhtä totta niille ystävillesi? Onko matka jotenkin lyhyempi ja halvempi toiseen suuntaan?
Ei ole, paitsi siinä suhteessa että voin tarjota kaikille vieraille yösijan ja ruokailut keittiössäni, mutta sama ei onnistu toisinpäin kaikkien ystävieni luona ja minun pitää joidenkin ihmisten tapaamista varten mennä hotelliin. Ystävilläni on monesti myös joustavampi elämä kuin itselläni. En voi jättää eläimiä oman onnensa nojaan päiviksi ja tiedän aikataulujani työvuorojen suhteen kerralla kolmeksi viikoksi eteenpäin. Minulla ei ole säännöllisiä vapaita tiettyinä päivinä viikosta. Olen myös autoton, toisin kuin ystäväni, joten olen täysin riippuvainen julkisista kulkuvälineistä ja esim. junalippujen hinnat ovat karanneet käsistä jos ei osaa ostaa lippuja kuukausia etukäteen. Lienee itsestäänselvää että emme tapaa ystävieni kanssa kovin usein, vaikka pidämmekin säännöllisesti yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ”kristitty, jonka mielestä ei tarvitse sietää toisilta mitä tahansa” ja kirjoitit että ”yksipuolisiin ystävyyssuhteisiin suostuminen on sitä, että toiset käyttävät sinua sumeilematta hyväksi”. Ei minulla ole mitään yksipuolisia ystävyyssuhteita. Kyllä ne (hyväksikäyttäjätkin) kaikkoaa sillä suoralla puheella. Mutta siis kertaluontoisesti minua voidaan katsottavan hyväksikäytetyksi. Itse taas näen tekeväni kuten Jeesus sanoi ovelasta taloudenhoitajasta: ”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.” Tämän maailman raha on väärää mammonaa ja ostan sillä itselleni hyvän todistuksen ihmisiltä 😊
Vierailija kirjoitti:
Monen arki on niin täynnä, ettei mitään ekstraa vain jaksa. Työt, perhe ja arjen tapahtumat vievät mehut viikolla ja viikonlopun vievä kyläily kuulostaa raskaalta, varsinkin jos nukkuu huonosti vieraassa paikassa. Siitä sitten entistä väsyneempänä uusi viikko käyntiin. Ei ole kyse siitä, että kaikkien kohdalla olisi kyse arvostuksen puutteesta. Ei vain sillä hetkellä elämässään pysty enempään. Toki siitä saa loukkaantua, jos sellaisesta tykkää.
No tämähän se itsellänikin on. Työ on henkisesti ajoittain aika raskasta ja sosiaalisesti kuormittavaa joten oikeasti tarvitsen sen vkl vain perhe seurana jotta jaksaa taas seuraavan viikon. Jos vkl on vaikkapa jokin juhla tai muu kyläily, on niissä ihan mukava käydä ja nähdä ihmisiäkin mutta huomaan sen kyllä seuraavalla työviikolla omassa jaksamisessa.
Eikä suoraan sanottuna kovinkaan usein edes huvita nähdä ihmisiä vapaalla vaikka olisivat kuinka läheisiä. Jos joku tästä ottaa itseensä tai muuten ylitulkitsee ja kiukuttelee niin siinäpä sitten kiukkuaa, ei oikeasti kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Minusta tällaiset ovat vaikeimpia. Juuri pääkaupunkiseudulla eri paikoissa suhaaminen vaatii hirveästi säätöä.
Jos on lyhyt reissu, ei mielellään ala sopimaan tapaamisia sinne ja tänne. Ymmärrän kyllä, että hyvällä suunnittelulla tämä toimisi. Mutta valitettavasti kaikilla ei ole sellaiseen voimavaroja.
Itsellä erityisenä vaikeutena on spontaanius. Vaikea sopia kun itsekään ei vielä tiedä omaa aikatauluaan. En halua sopia, jos olen epävarma. Mutta jos kysyn aivan lähellä, voi olla, ettei käy. Ymmärrän sen hyvin, en pahastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Minun pitäisi ajaa hänen luokseen 200 km, vaikka ajamista ei lääkäri minulle suosittele. Julkiset ei kulje.
Hän sen sijaan ajaa pitkää matkaa paikasta A paikkaan B yli kymmenen kertaa vuodessa, reitti menee meidän läheltä ja jos ajaisi meidän kautta, hänelle tulisi 14 km ylimääräistä. On liikaa 😂
Olen käynyt päivä reissun, matkaa tuli yhteensä noin 800 kilometriä, ei todellakaan käy mielessä että siihen vielä joku "vain" 14 kilometrin ylimääräinen kierros.
Okei. No mikset sitten koskaan ajaisi tuota vain 200 km ystäväsi luo ja takaisin? Miksi hänen täytyy aina tulla sinun luoksesi, vaikka ei voi ajaa autoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on vähän saivartelua että jos menet miehesi kanssa lomareissulle Helsinkiin, kaveri nokkaantuu siitä ettet mene hänen luokseen Espooseen.
Miksi kaveri muka saisi päättää miten minä lomani vietän?
Etkö koskaan haluaisi nähdä kaveriasi? Tai jos et kaverin luona muuten vieraile, eikö tuollaisen reissun yhteydessä kannattaisi vierailla? Pääsisi samoilla matkakuluilla, ei tarvitsisi erikseen matkustaa.
Me tapaamme näin ystävääni, joka asuu 1100 km päässä. Mieheni on mukana.
Jos alkaisi valittaa että haluaa tavata minut kaksin, jäisi menemättä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on vähän saivartelua että jos menet miehesi kanssa lomareissulle Helsinkiin, kaveri nokkaantuu siitä ettet mene hänen luokseen Espooseen.
Miksi kaveri muka saisi päättää miten minä lomani vietän?
Aivan. Ei se liity siihen, ettei arvostaisi ko. ihmistä.
Sitä vaan haluaa rentoutua puolisonsa kanssa.
Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan kyläillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
On se tämäkin. Tulet pitkän matkan takaa vieraaksi ystävän asuinpaikkakunnalle. Viet tuliaisia. Maksat itse bensat/bussiliput. Sitten toinen ehdottaa, että menette ulos syömään ja molemmat tietysti maksavat omat annoksensa. Yöksi lähdet omaan kotiin/menet hotelliin.
Onhan tuo nyt tylyä, jos toinen maksaa näkemisen osalta kaikki viulut ja toinen ei edes tarjoa ruokaa/yöpaikkaa.
Mutta mikä säästö pidemmällä aikavälillä kun yksi käynti kaverin luona Huittisissa riittikin loppuelämän ajaksi.
Tämän ketjun perusteella yksikin vierailu on ylivoimaisesti liikaa.
Eli miksi te ette voi vaan sanoa niille nk ystäville ettette jaksa ystävyyttä? Vai pidättekö heitä varalla jos heitä vaikka sitten tarvitaan kun jäätte työttömiksi, leskeksi jne?
Me olemme kaveripariskuntien kanssa tehneet niin, että tapaamme jossain ihan muualla. Vaikka viikonloppu Tukholmassa tai Kööpenhaminassa. Ei välttämättä toimi silloin kun on pikkulapsia mutta muutoin ihan hyvä järjestely.
Ihmisillä on erilaisia ihmissuhteita. Esimerkiksi minulla on:
- kolme läheistä ystävää. Nämä ihmiset tuntevat minut, elämäntilanteeni, vaikeuteni ja murheeni. Yhteydenpito on jatkuvaa. Kyläillään toistemme luona, soitellaan jos jotain merkittävää tapahtuu elämässä. Nyt kesällä olemme vierailleet toistemme mökeillä siten, että koko perhe on ollut mukana. Olemme ristiin toistemme lasten kummeja. He asuvat lähellä, mutta yhteys varmasti pysyisi tiiviinä myös silloin, jos joku muuttaisi kauemmas.
- ystäviä. Kyläillään toistemme luona silloin tällöin. Yhteydenpito ei ole jatkuvaa, välillä voi mennä kauankin ilman että on kontaktia. Kaikki asuvat lähellä. Jos joku muuttaisi kauas, yhteydenpito todennäköisesti vähenisi.
- kavereita. Nämä ihmiset löytyvät whatsappin ryhmächateista. Vanhoja opiskelu- ja työkavereita. En tiedä tarkasti, mitä heille kaikille kuuluu. Osa asuu lähellä, osa eri kaupungissa, osa ulkomailla. Osaa tapaan vain ryhmäkontekstissa. Joidenkin kanssa käyn silloin tällöin lounaalla, jolloin päivitetään kuulumiset.
- harrastuskavereita. Näen vain viikottain harrastuksen yhteydessä. Jos lopettaisin harrastuksen, en todennäköisesti enää tapaisi heitä.
- tuttavia, tyyliin ystävän lapsen kummi. Näitä näen kerran vuodessa kummilapsen synttäreillä ja vaihdan kuulumiset. Ei aktiivista yhteydenpitoa.
Ja tosiaan opiskeluaikoina olen punkannut monenkin ihmisen sohvalla ja moni minun sohvallani. Silloin oli aikaa seikkailla, kun piti huolehtia vain itsestään ja opinnoista.
Nyt pitää huolehtia lapsista, lasten harrastuksista, palkkatyöstä, luottamustehtävistä, kotitöistä, talosta, mökistä ja ikääntyvistä vanhemmista. Myös sukulaissuhteiden ylläpito vie aikaa. Ei ole liiemmin aikaa lähteä toisten sohville notkumaan, varsinkaan mihinkään kauemmas. Jos joku haluaa lasten treenien jälkeen tulla meille pistäytymään, niin mikäs siinä, kyllä minä voin sumpit keittää, mutta itse en jouda lähtemään kauemmas ilman hyvää syytä.
Eli jos en tule teille kylään pitkän matkan takaa, niin se johtuu siitä ettet ole läheinen ystävä ja ajanpuutteen vuoksi yritän ylläpitää ystävyys-/kaverisuhdetta viestitse.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia ihmissuhteita. Esimerkiksi minulla on:
- kolme läheistä ystävää. Nämä ihmiset tuntevat minut, elämäntilanteeni, vaikeuteni ja murheeni. Yhteydenpito on jatkuvaa. Kyläillään toistemme luona, soitellaan jos jotain merkittävää tapahtuu elämässä. Nyt kesällä olemme vierailleet toistemme mökeillä siten, että koko perhe on ollut mukana. Olemme ristiin toistemme lasten kummeja. He asuvat lähellä, mutta yhteys varmasti pysyisi tiiviinä myös silloin, jos joku muuttaisi kauemmas.
- ystäviä. Kyläillään toistemme luona silloin tällöin. Yhteydenpito ei ole jatkuvaa, välillä voi mennä kauankin ilman että on kontaktia. Kaikki asuvat lähellä. Jos joku muuttaisi kauas, yhteydenpito todennäköisesti vähenisi.
- kavereita. Nämä ihmiset löytyvät whatsappin ryhmächateista. Vanhoja opiskelu- ja työkavereita. En tiedä tarkasti, mitä heille kaikille kuuluu. Osa asuu lähellä, osa eri kaupungissa, osa ulkomailla. Osaa tapaan vain ryhmäkontekstissa. Joidenkin kanssa käyn silloin tällöin lounaalla, jolloin päivitetään kuulumiset.
- harrastuskavereita. Näen vain viikottain harrastuksen yhteydessä. Jos lopettaisin harrastuksen, en todennäköisesti enää tapaisi heitä.
- tuttavia, tyyliin ystävän lapsen kummi. Näitä näen kerran vuodessa kummilapsen synttäreillä ja vaihdan kuulumiset. Ei aktiivista yhteydenpitoa.
Ja tosiaan opiskeluaikoina olen punkannut monenkin ihmisen sohvalla ja moni minun sohvallani. Silloin oli aikaa seikkailla, kun piti huolehtia vain itsestään ja opinnoista.Nyt pitää huolehtia lapsista, lasten harrastuksista, palkkatyöstä, luottamustehtävistä, kotitöistä, talosta, mökistä ja ikääntyvistä vanhemmista. Myös sukulaissuhteiden ylläpito vie aikaa. Ei ole liiemmin aikaa lähteä toisten sohville notkumaan, varsinkaan mihinkään kauemmas. Jos joku haluaa lasten treenien jälkeen tulla meille pistäytymään, niin mikäs siinä, kyllä minä voin sumpit keittää, mutta itse en jouda lähtemään kauemmas ilman hyvää syytä.
Eli jos en tule teille kylään pitkän matkan takaa, niin se johtuu siitä ettet ole läheinen ystävä ja ajanpuutteen vuoksi yritän ylläpitää ystävyys-/kaverisuhdetta viestitse.
Säästä vaivasi. Minulle sinun ei ainakaan tarvitse viestitellä. En saa mitään irti sellaisen ihmisen kuulumisista, jonka kanssa en vietä yhdessä aikaa. En myöskään ole silloin kiinnostunut kertomaan sinulle omasta elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Minusta tällaiset ovat vaikeimpia. Juuri pääkaupunkiseudulla eri paikoissa suhaaminen vaatii hirveästi säätöä.
Jos on lyhyt reissu, ei mielellään ala sopimaan tapaamisia sinne ja tänne. Ymmärrän kyllä, että hyvällä suunnittelulla tämä toimisi. Mutta valitettavasti kaikilla ei ole sellaiseen voimavaroja.Itsellä erityisenä vaikeutena on spontaanius. Vaikea sopia kun itsekään ei vielä tiedä omaa aikatauluaan. En halua sopia, jos olen epävarma. Mutta jos kysyn aivan lähellä, voi olla, ettei käy. Ymmärrän sen hyvin, en pahastu.
Voihan sille Espoossa asuvalle ehdottaa. "Moi! Ollaan miehen kanssa tulossa Helsinkiin elokuussa. Ehtisitkö Kamppiin kahville, varataan hotelli siitä lähistöltä."
Ei se sille espoolaiselle ole pitkä matka tulla Helsinkiin sua moikkaamaan.
Jos välimatka on sellainen, että päiväreissu ei kohtuullisella vaivalla onnistu niin ymmärrän tilanteen. Olen itse tällainen ystävä, joka harvoin käy muiden luona. Matkustaminen on kallista, lisäksi pitää miettiä aikataulut ja yöpymiset ja ylipäätään voinko olla pois kotoa ja miten saan töissä työvuorot sopimaan matkaan. Kaikki kaverini asuvat yli 6h junamatkan takana, samoin vanhempani. Sellaisessa tilanteessa ei tehdä yhden yön reissuja ja lähdetä seuraavana päivänä takaisin kotiin.