Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?
Minulla on ollut tämä ongelma oikeastaan koko aikuisikäni: jos asumme eri paikkakunnilla ystäväni kanssa, ei ystävä jaksa matkustaa luokseni. Näemme silloin, kun minä matkustan ystävän asuinpaikkakunnalle. Osa ystävistäni ei ole koskaan käynyt nykyisessä kodissani, vaikka olen asunut täällä jo vuosia. Eivät tule kylään, jos kutsun. Toivottelevat kyllä tervetulleeksi heidän luokseen käymään. Kiittelevät vain, että onpa kiva kun minä jaksan matkustaa heidän luokseen. On alkanut jo väsyttää tämä touhu. Matkustaminen ei ole ilmaista, se vie aikaa ja olisi kiva joskus vastavuoroisesti nähdä kotonani. Ja rehellisesti sanottuna tulee myös olo, ettei minua arvosteta, jos luokseni ei vaivauduta matkustamaan edes joskus.
N32
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaveripariskuntien kanssa tehneet niin, että tapaamme jossain ihan muualla. Vaikka viikonloppu Tukholmassa tai Kööpenhaminassa. Ei välttämättä toimi silloin kun on pikkulapsia mutta muutoin ihan hyvä järjestely.
Tapaatteko vain kerran vuodessa tai harvemmin? Kuulostaa aika kalliilta tapaamiselta vaikka varmasti voikin olla hyvässä seurassa mukavaa reissusta.
Mä asuin pari v lapissa ja tutustuin muutamaan työkaveriin.
Pidetään yhteyttä jatkuvasti.
Asun Helsingissä, he vähän alempana, kuin Lappi.
Olen aikoinaan käynyt heidän luona, mutta kun paikkakunnalla aauu alle 1000 ihmistä, eihän siellä ole mitään tekemistå.
Kun tulevat Helsinkiin, mennään konserttiin, keikalle, oopperaan, teatteriin, eri ravintoloihin syömään.
Innostus mennä sinne on puhdas 0
Ei vaan jaksa eikä huvita mennä kylään minnekään. En edes vanhempieni tai sisarusteni luokse ellei olisi "pakko".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaveripariskuntien kanssa tehneet niin, että tapaamme jossain ihan muualla. Vaikka viikonloppu Tukholmassa tai Kööpenhaminassa. Ei välttämättä toimi silloin kun on pikkulapsia mutta muutoin ihan hyvä järjestely.
Tapaatteko vain kerran vuodessa tai harvemmin? Kuulostaa aika kalliilta tapaamiselta vaikka varmasti voikin olla hyvässä seurassa mukavaa reissusta.
Noin kerran vuodessa. Kerran vuodessa tulemme myös pidemmälle lomalle Suomeen ja silloin kierrämme autolla näkemässä ystäviä ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jaksa eikä huvita mennä kylään minnekään. En edes vanhempieni tai sisarusteni luokse ellei olisi "pakko".
Ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin pari v lapissa ja tutustuin muutamaan työkaveriin.
Pidetään yhteyttä jatkuvasti.
Asun Helsingissä, he vähän alempana, kuin Lappi.
Olen aikoinaan käynyt heidän luona, mutta kun paikkakunnalla aauu alle 1000 ihmistä, eihän siellä ole mitään tekemistå.
Kun tulevat Helsinkiin, mennään konserttiin, keikalle, oopperaan, teatteriin, eri ravintoloihin syömään.Innostus mennä sinne on puhdas 0
Eikö ihan seura ole vaivan arvoinen? Kai siellä voi sentään eräjormailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jaksa eikä huvita mennä kylään minnekään. En edes vanhempieni tai sisarusteni luokse ellei olisi "pakko".
Ei ole pakko.
Siksi kirjoitin "pakko" enkä pakko.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää yökyläillä ylipäätään missään. Nuorena opiskelijana se meni. Iän myötä nukun omassa sängyssä. Jos kaverit asuu kauempana niin tavataan päivisin ja menen hotelliin yöksi. En myöskään halua ketään kotiini yöksi.
Joka tuppukylässä ei ole hotellia. Sen takia yövyn aina ystäväni luona kyläillessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin pari v lapissa ja tutustuin muutamaan työkaveriin.
Pidetään yhteyttä jatkuvasti.
Asun Helsingissä, he vähän alempana, kuin Lappi.
Olen aikoinaan käynyt heidän luona, mutta kun paikkakunnalla aauu alle 1000 ihmistä, eihän siellä ole mitään tekemistå.
Kun tulevat Helsinkiin, mennään konserttiin, keikalle, oopperaan, teatteriin, eri ravintoloihin syömään.Innostus mennä sinne on puhdas 0
Eikö ihan seura ole vaivan arvoinen? Kai siellä voi sentään eräjormailla.
Eri. En pidä eräilystä enkä pidä juurikaan luonnosta samoilemisesta. Siksi ymmmärrän miksei halua lähteä minnekään korpeen pitkäksi aikaa kyläilemään.
"Itsellä erityisenä vaikeutena on spontaanius. Vaikea sopia kun itsekään ei vielä tiedä omaa aikatauluaan."
Tämä. Mulla on kaveri, joka haluaisi kuukautta etukäteen tietää päivän, milloin (lomamme aikana) menemme kylään. Kun itse en välttämättä tiedä sitä vielä viikkoa etukäteenkään, tai sitä menemmekö edes sillä suunnalla. Lomalla haluamme mennä fiiliksen mukaan, emme niin että joka päivä on tarkkaan suunniteltu.
Nytkin menimme linnuntietä 700 km päästä "ohi", joten emme käyneet hänen luonaan lainkaan. Se käyminen olisi tehnyt 1650 km lisää matkaa.
Minä voin olla sinun ystävä. Kertoisiko osoitteen niin tulen mielellään käymään. M67
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää yökyläillä ylipäätään missään. Nuorena opiskelijana se meni. Iän myötä nukun omassa sängyssä. Jos kaverit asuu kauempana niin tavataan päivisin ja menen hotelliin yöksi. En myöskään halua ketään kotiini yöksi.
Et edes kilttiä miestä? 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää yökyläillä ylipäätään missään. Nuorena opiskelijana se meni. Iän myötä nukun omassa sängyssä. Jos kaverit asuu kauempana niin tavataan päivisin ja menen hotelliin yöksi. En myöskään halua ketään kotiini yöksi.
Et edes kilttiä miestä? 😢
Kiltti mies voi tulla eteiseen matoksi jossa pyyhitään kengät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Minusta tällaiset ovat vaikeimpia. Juuri pääkaupunkiseudulla eri paikoissa suhaaminen vaatii hirveästi säätöä.
Jos on lyhyt reissu, ei mielellään ala sopimaan tapaamisia sinne ja tänne. Ymmärrän kyllä, että hyvällä suunnittelulla tämä toimisi. Mutta valitettavasti kaikilla ei ole sellaiseen voimavaroja.Itsellä erityisenä vaikeutena on spontaanius. Vaikea sopia kun itsekään ei vielä tiedä omaa aikatauluaan. En halua sopia, jos olen epävarma. Mutta jos kysyn aivan lähellä, voi olla, ettei käy. Ymmärrän sen hyvin, en pahastu.
Voihan sille Espoossa asuvalle ehdottaa. "Moi! Ollaan miehen kanssa tulossa Helsinkiin elokuussa. Ehtisitkö Kamppiin kahville, varataan hotelli siitä lähistöltä."
Ei se sille espoolaiselle ole pitkä matka tulla Helsinkiin sua moikkaamaan.
Ehdottamasi tapa olisi kiva ja kohtelias. Vaatii kuitenkin vaivannäköä ja muun päivän suunnittelua kaveritapaamisen ehdoilla. Jos on kyseessä harvinainen kahdenkeskinen reissu puolison kanssa, niin ei kaikki jaksa olla kivoja ja asettaa kaveria etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista toivottaa tervetulleeksi käymään omaan kotiin, vaikka ei sitä oikeasti tarkoita. Ei heillä ole isommin halua olla kanssasi, kyseessä eivät oikeastaan ole ystävät vaan kaverit/tuttavat, joiden kanssa voi viettää aikaa, mutta eivät he pidä sinua ystävänään.
Minulla asuu veli perheineen isossa talossa. Kovasti on sanottu että sille seudulle voisi tulla käymään, mutta ikinä ei yösijaa ole tarjottu.
Perheen kanssa kun lähtee, niin matkat, hotelliyöpyminen ja ruokailut ravintolassa käyvät niin kalliiksi, ettei sinne ole vuosikymmenen aikana tullut lähdettyä kuin kaksi kertaa.
No jos se tarkoittaa, että ilman muuta yösija tarjotaan, kun vain tulet. Ja olettaa, että ilman muuta tajuat asian. Ja ajattelee nyt siellä, että koskaan ei tulla kylään, vaikka kuinka kutsutaan.
Oletko kysynyt suoraan, että tarjoavatko yöpaikan, jos tulen?
Tuttu osti pienen talon noin 50km päästä kaupungista. Ilmeisesti oli visioinut omalla dream boardillaan ihanista lämpimistä kesäilloista ja erityisesti illanvietoista ulkosalla. Oli oikeasti kiukkuinen kun tutut ja ystävät eivät olleet valmiita ajamaan sitä 50km/suunta hänen idyllinsä perässä. Mieluiten tietenkin arkena koska hänellä oli parempaa tekemistä viikonloppuisin 😂 Sai selittää rautalangasta vääntäen miksi töitten jälkeen ei erityisemmin kiinnosta istua autossa yhtään ylimääräistä ja tinkiä omasta levosta.
Muutaman vuoden tais mökillään asustella kunnes kyllästyi. Liian pitkä työmatka, kuulemma 🙄
Vähän ohis mutta ihmiset ei aina ajattelu kuin omalta kannalta asioita. Tai sanotaanko suoraan, ei koskaan ajattele kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on vähän saivartelua että jos menet miehesi kanssa lomareissulle Helsinkiin, kaveri nokkaantuu siitä ettet mene hänen luokseen Espooseen.
Miksi kaveri muka saisi päättää miten minä lomani vietän?
Etkö koskaan haluaisi nähdä kaveriasi? Tai jos et kaverin luona muuten vieraile, eikö tuollaisen reissun yhteydessä kannattaisi vierailla? Pääsisi samoilla matkakuluilla, ei tarvitsisi erikseen matkustaa.
Tuon tapauksen taustalla voi olla esimerkkksi tällainen tilanne: savolaisemäntä on puoliksi uhkailemalla ja puoliksi maanittelemalla saanut ukkonsa suostuteltua lähtemään Helsinkiin viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa ihan hotellilomalle. Lähtökohtaisesti ajatus ei iisalmelaista metsäkonekuljettajaa innosta. Mieluiten hän jäisi kotiin hakkaamaan halkoja, grillaamaan possun kassleria omassa grillissä ja kumoaisi pari Olvia saunaa lämmittäessään.
Hän on kuitenkin suostunut lähtemään, puoliksi perherauhan säilyttääkseen ja puoliksi koska aavistelee lapsettoman loman tarkoittavan, että ennen hotelliaamiaista olisi piparia tarjolla.
Nyt jos sitten kaiken uhkailun ja maanittelun jälkeen savolaisisännän tyrkkää Ponssen lippis päässään hotellin ovesta ulos ja sanoo että pyöripä itseksesi muutama tunti tässä Helsingin keskustassa sillä välin, kun käyn kahvittelemassa ystävättäreni kanssa, niin se äijä ei enää ikinä suostu lähtemään Kuopiota kauemmas. Siksi se ystävä ei voi piipahtaa Espoossa samalla kun käy Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu osti pienen talon noin 50km päästä kaupungista. Ilmeisesti oli visioinut omalla dream boardillaan ihanista lämpimistä kesäilloista ja erityisesti illanvietoista ulkosalla. Oli oikeasti kiukkuinen kun tutut ja ystävät eivät olleet valmiita ajamaan sitä 50km/suunta hänen idyllinsä perässä. Mieluiten tietenkin arkena koska hänellä oli parempaa tekemistä viikonloppuisin 😂 Sai selittää rautalangasta vääntäen miksi töitten jälkeen ei erityisemmin kiinnosta istua autossa yhtään ylimääräistä ja tinkiä omasta levosta.
Muutaman vuoden tais mökillään asustella kunnes kyllästyi. Liian pitkä työmatka, kuulemma 🙄
Vähän ohis mutta ihmiset ei aina ajattelu kuin omalta kannalta asioita. Tai sanotaanko suoraan, ei koskaan ajattele kuin itseään.
Mä taas tiedän ihmisiä, joilla on harva se ilta kyläilijöitä tuollaisissa tilanteissa. Toisille ne vieraat tulevat kylään, toisille eivät.
Nimimerkillä meille ei tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On käynyt niin jo ennen koronaa että kaverit alkoivat perua vedoten väsymykseen tai muihin menoihin, joskus yllättäviin sairastumisiin. Ehkä se oli ikää, lähestyimme silloin kolmeakymppiä. Ehkä he eivät olleet oikeita ystäviä, ehkä he eivät tosissaan pitäneet seurastani. Ei väkisin.
Nuo selitykset voi olla ihan tottakin - tuliko mieleen? Sellaiset "antaa sitten olla"-tyypit jää ainakin ilman seuraa, jos kaikesta aletaan lukea merkityksiä ja pidetään valeina.
Voihan ne olla, mutta kun seitsemännen kerran yrität jotain ehdottaa ja taas löytyy joku syy, miksi ei nyt onnistu, niin kyllä siinä sitkeämpikin sissi toteaa että tyhjän saa pyytämättäkin.
Eihän sillä oikeastaan ole merkitystä onko selitykset totta vai ei - jos ei onnistu niin ei onnistu. Ja jos ei seitsemännelläkään kerralla onnistu, niin miksi kahdeksannella onnistuisi?
Miksi pitää yökyläillä ylipäätään missään. Nuorena opiskelijana se meni. Iän myötä nukun omassa sängyssä. Jos kaverit asuu kauempana niin tavataan päivisin ja menen hotelliin yöksi. En myöskään halua ketään kotiini yöksi.