Ensin lapsettomat häät, nyt avecittomat häät!? Seuraavaksi vieraattomat häät?

Avecin kutsumattomuus voi johtua siitä että hääparin osapuolen isä tai äiti on mennyt uusiin naimisiin eikä halua että sekä oma että äiti-/isäpuoli ovat samaan aikaan paikalla.

Me kutsuttiin vaan neljä vierasta. Oli ihanat häät.

Itsellä oli kyllä vieraattomat häät kun mentiin nainisiin maisteaatissa,, ei haluttu pitää bileitä.

Kutsussa on varmaan mainittu kenelle se on osoitettu, toimikaa sen mukaan. Helppoa.

Omissa häissäni, kutsuin kyllä vieraiden puolisotkin. Nämä vieraat, jota tarkoitan, ovat sukulaisia. 
Paikalla oli esimerkiksi serkkujeni puolisoita, tätini kihlattu, ym. joita en kaikkia tuntenut ennestään. 
Ajattelen, että puolisonkin kuuluu päästä mukaan. 
Omien enojen, tätien ja setien puolisot ovat tuttuja jo niin pitkältä ajalta, että he kyllä ovat jo aika läheisiä. 
Eri asia olisi sitten jos olisi pelkät kaveriporukkahäät. Silloin tarkoitus olisikin kutsua vaan ne tietyt kaverit, silloin en välttämättä puolisoita, mies/naisystäviä kutsuisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut häissä mihin olisi kutsuttu random-ihmisiä aveckeina. En kutsuisi omiinkaan.

Minä minä minä

Siis mitä? Ei häitä järjestetä juuri sinun vuoksesi. Jokainen vihkipari valitsee itse omat vieraansa. Voi olla, että siihen on ihan syynsä muksi et ole kutsulistalla…

Eikös sinkkuhäitä ole ollut jo pitkään? Sinkku juhlii sitoutumista omaan itseensä. Ohessa lahjalista, kitoooos. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut häissä mihin olisi kutsuttu random-ihmisiä aveckeina. En kutsuisi omiinkaan.

Minä minä minä

Tämä on keskustelupalsta, jolla on tarkoitus kertoa nimenomaan omista kokemuksista ja mielipiteistä, siis "minun". 

Samalla tavalla minäminäminää ovat ne kommentit, joissa on kerrottu, että on totuttu avecillisiin häihin ja haluttu järjestää sellaiset itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiden yksinkertaistumisessa on tapahtunut sama ilmiö kuin hautajaistenkin yksinkertaistumisessa. Ihmisillä ei ole enää varaa viettää häitä eikä hautajaisia samassa mittakaavassa kuin ennen; kaikki liikenevät rahat tarvitaan ja halutaan käyttää normaalista arjesta selviämiseen. Tämä suuntaus tietää myös myynnin vähenemistä ravintoloille, pitopalveluyrittäjille, juhlatilojen vuokraajille, kukkakauppiaille, vaatekauppiaille, hautaustoimistoille jne. Jos joku vielä jotain juhlia/hautajaisia viettää nykyään kutsutuista osa kohteliaasti ilmoittaa ettei tällä kertaa voi osallistua ja tähänkin on monella syynä rahavarojen vähyys.

Ja vaikka olisi varaakin, niin itse olen aina vierastanut sitä vanhaa mallia, jossa kutsutaan tavan ja perinteen vuoksi tolkuton määrä väkeä, josta osa on ihan ventovieraita. Omiin ylioppilasjuhliini ja häihini kutsuttiin vain läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, eikä kyse ollut nuukailusta vaan siitä, että haluttiin viettää nämä päivät sellaisessa seurassa, jonka kanssa olisi muutenkin viihtynyt. Ja hautajaisista on jo miehen kanssa valmiiksi puhuttu, että ei todellakaan mitään kutsuja eikä seremonioita, koska olisi kummallekin kaamea ajatus siinä surussa ja muutenkin raskaassa byrokratiassa järjestellä jotain sukujuhlia, saati seurustella jonkin monikymmenpäisen seurueen kanssa.

Minäkin olen ajatellut niin, että vaikka kuulunkin vielä ev.lut. seurakuntaan menisin mieluiten ilman papin puheita ja ilman mitään tilaisuuksia krematorioon halvimmassa mahdollisessa arkussa poltettavaksi ja läheiset sitten saisivat laskea tuhkani jompaan kumpaan sukuni haudoista mikä lienee halvin vaihtoehto. Jos tämä järjestely ei kirkolle ja papeille käy, niin sitten tässä täytynee ruveta puuhaamaan kirkosta eroamista mitä kyllä olen jo muutenkin harkinkut koska maksamalleni kirkollisverolle (eläketuloillakin runsaat 300 €/vuosi) en koe saavani vastinetta.

Häät kokonaan ilman vieraita oli 90-luvulla tuttu konsepti. Puolison sisko meni naimisiin täyspitkässä hääpuvussa huntuineen päivineen. Häistä kuultiin jälkikäteen siinä vaiheessa, kun anoppi komensi häälahjan ostoon. Käly ei kutsunut ketään häihinsä, ero tuli muutaman vuoden kuluttua.

Tätähän voisi joku sosiologi tms. tulla tänne tarkemmin analysoimaan, mutta epäilemättä tämä kuvaa yleisempääkin elämän atomisoitumista. 

On lähdetty agraarimaisemasta, jossa häät on ollut kahden suvun diili, johon on kuulunut maatilaa ym. ja juhlan keskeisenä pointtina on ollut tutustuttaa sukuja toisiinsa, ottaa morsian vastaan sulhasen sukuun, jne. Pääpaino ei ole ollut (hyvässä ja pahassa) yksittäisen ihmisen sisäisellä vatvonnalla.

Nyt sitten korkein kynnys on sitten saada ne suvuistaan irrallisina taajama-alueella asuntosijoittajien putkiyksiöissä somettavat ja pelaavat yksilöt ylipäätään sitoutumaan edes toisiinsa. Hyvällä tsäkällä ehkä jopa lapsenhankintaan. Mutta mieluiten ei nyt sentään johonkin homeisten sukulaisten tai kavereiden kumppaneiden kestintään, koska ei ole rahaa, kulutusluotot on tapissa, ja some antaa ymmärtää, että häiden pitäisi olla kallis spektaakkeli. Eikä riitä sosiaalista akkua, koska some antaa myös ymmärtää, että ”sinä riität”.
Nämä nyt näin ihan pikaisina luonnosteluina, enkä väitä, että kumpikaan ääripää olisi täydellinen tai toisaalta myöskään kelvoton. Puolensa ja puolensa. Mutta kyllä ylipäätään kapitalismi voittaa, mitä irrallisemmiksi ihmiset saadaan.

Nykyään kun haipataan luovuutta koko ajan ja joka toinen ryhtyy Instagramissa taidemaalariksi jne., niin siihen nähden mielikuvituksetonta julistaa, että ei voi järkätä häitä, jos ei oo varaa isoihin tiloihin, tai lennättämään sataa ihmistä Toscanaan (ilmasto kiittää), tai ties mitä. Hääthän voi järjestää vaikka bussipysäkillä! Tai jos ei ihan niin käsitetaiteilijaksi halua ryhtyä, niin vaikka puistopiknikkinä.

Vierailija kirjoitti:

Me kutsuimme omiin häihimme serkkuja, mutta omistani kutsuin vain lähimmät serkkuni puolisoineen, koska puolisot olivat olleet meillekin tuttuja ja yhdessäoloa oli vuosia, mutta mieheni kutsui vain serkkunsa ilman aveceja, koska emme olleet tavanneet heidän tyttöystäviään ja suhteet olivat vielä tuoreita silloin. Enkä kyllä itse viihtyisi sellaisissa juhlissa, joihin tulisin vain puolisoni avecina, enkä tuntisi edes hääparia. Olen kerran ollut sellaisissa häissä, jossa tunsin vain mieheni ja hääparin, ja olipa muuten tylsimmät häät ikinä.

No sehän on teidän kaikkien vieraiden tylsyydestä kiinni. On tullut oltua tuttujen juhlissa, jossa on joristu kaavamaisesti jotain vanhoja tuttuja juttuja, ja sitten juhlissa, joissa on tullut tutustuttua uusiin hauskoihin tyyppeihin, joiden kanssa on ollut kivaa. Ei oo mikään automaattinen laatutakuu se tuttuus.

Mentiin naimisiin ulkomailla ja maksettiin lennot ja majoitus vieraillemme, joten vieraslista oli minimissä.

Oma mielipiteeni on, että ystävät ja sukulaiset kutsutaan aina avec. Se kuuluu tapoihin. Jonkun harrasteporukan, työporukan tai vastaavan voi kutsua ilman. Jos häät tuntuvat tulevan liian kalliiksi, niin sitten pienennetään vain kutsuttujen määrää. Jos ei ole varaa kutsua edes tärkeimpiä vieraita avec, niin sitten voi jättää koko häät pitämättä. 

Mietin tätä hetken ja en oikeastaan osaa mitenkään provosoitua asiasta. Jos saisin kutsun esimerkiksi sellaisen kaverin häihin, joka on korkeintaan nähnyt puolisoni kerran vilaukselta, en tiedä, miksi puolison pitäisi tulla häihin. Luultavasti mieheni ei edes haluaisi itsekään tulla mukaan, ja vastaavasti minä en haluaisi mukaan jonkun puolison kaverin häihin, joista en tunne ketään. Ja sitten tässä on tietysti sekin että valintaa tehdään puolin ja toisin: Saa järjestää avecittomat häät ja kutsun saanut saa halutessaan jättää menemättä. Missä ongelma? 

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän kutsua ilman avecia hieman epäkohteliaana, vaikka ymmärränkin vierasmäärän rajaamisen. 

 

Toisaalta olemme viime vuosina olleet puolisoni kanssa useissa häissä ilman toisiamme, vaikka avec-kutsu olisi tullut. Jos ei itse tunne hääparia eikä ketään vieraista, jotka saattavat olla puolisolle hyvinkin tuttuja, en pidä ongelmana, että vain toinen ilmoittautuu. Aivan mahtavan kivoja hääjuhlia ovat olleet! 

Kutsu laitetaan aina avec, jopa vaikka avecia ei edes tiedettäisi olevan olemassa. Muu olisi moukkamaista. Kutsuttu voi tulla yksin tai kaksin, se on hänen päätöksensä.  

Vanhemmillani oli vieraattomat häät. Vihkiminen, sitten keskenään joivat kahvit, ja se siitä. 60-luvulla tuo oli ihan tavallista. Isän siskokaan silloin ei järjestänyt mitään hääpirskeitä, ja joskus 80-luvulla jutteli minulle, että mitäs jos pitäisi ne häät nyt, esim. avioliiton 25-vuotispäivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Avecin kutsumattomuus voi johtua siitä että hääparin osapuolen isä tai äiti on mennyt uusiin naimisiin eikä halua että sekä oma että äiti-/isäpuoli ovat samaan aikaan paikalla.

Oon muuten kerran ollut vihkikirkossa istutettuna sulhasen äidin ja isän uuden naisystävän väliin. Melko hyiseltä tuntui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiden yksinkertaistumisessa on tapahtunut sama ilmiö kuin hautajaistenkin yksinkertaistumisessa. Ihmisillä ei ole enää varaa viettää häitä eikä hautajaisia samassa mittakaavassa kuin ennen; kaikki liikenevät rahat tarvitaan ja halutaan käyttää normaalista arjesta selviämiseen. Tämä suuntaus tietää myös myynnin vähenemistä ravintoloille, pitopalveluyrittäjille, juhlatilojen vuokraajille, kukkakauppiaille, vaatekauppiaille, hautaustoimistoille jne. Jos joku vielä jotain juhlia/hautajaisia viettää nykyään kutsutuista osa kohteliaasti ilmoittaa ettei tällä kertaa voi osallistua ja tähänkin on monella syynä rahavarojen vähyys.

Ja vaikka olisi varaakin, niin itse olen aina vierastanut sitä vanhaa mallia, jossa kutsutaan tavan ja perinteen vuoksi tolkuton määrä väkeä, josta osa on ihan ventovieraita. Omiin ylioppilasjuhliini ja häihini kutsuttiin vain läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, eikä kyse ollut nuukailusta vaan siitä, että haluttiin viettää nämä päivät sellaisessa seurassa, jonka kanssa olisi muutenkin viihtynyt. Ja hautajaisista on jo miehen kanssa valmiiksi puhuttu, että ei todellakaan mitään kutsuja eikä seremonioita, koska olisi kummallekin kaamea ajatus siinä surussa ja muutenkin raskaassa byrokratiassa järjestellä jotain sukujuhlia, saati seurustella jonkin monikymmenpäisen seurueen kanssa.

Minäkin olen ajatellut niin, että vaikka kuulunkin vielä ev.lut. seurakuntaan menisin mieluiten ilman papin puheita ja ilman mitään tilaisuuksia krematorioon halvimmassa mahdollisessa arkussa poltettavaksi ja läheiset sitten saisivat laskea tuhkani jompaan kumpaan sukuni haudoista mikä lienee halvin vaihtoehto. Jos tämä järjestely ei kirkolle ja papeille käy, niin sitten tässä täytynee ruveta puuhaamaan kirkosta eroamista mitä kyllä olen jo muutenkin harkinkut koska maksamalleni kirkollisverolle (eläketuloillakin runsaat 300 €/vuosi) en koe saavani vastinetta.

Kyllä tuo järjestely kirkolle sopii. Papeilla ja kanttoreilla on ihan tarpeeksi työtä ilman hautaamistasikin. Vainajan siunaus ei ole mikään sakramentti, joka pitää toimittaa ennen polttamista.

Sama muuten pätee luterilaisilla avioliittoonkin. Ei ole pakko olla mitkään kirkkkohäät ja papin aamen. Siviiliavioliitto on kirkon silmissä täysin pätevä.