Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
26.07.2026 |
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (8413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko syntymän jälkeiseen elämään?
Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta:
”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”Näitä tarinoita on varmasti kiva keksiä, ja siksipä maailma on uskontoja ja uskomuksia täynnä. Ei se niistä totta tee, mutta varmaan antaa merkityksen tuntua monien elämään, joten ei niitä voi täysin hyödyttöminäkään pitää. Valitettavasti on niin paljon heitä, jotka eivät osaa pitää uskoaan henkilökohtaisena, vaan tavalla tai toisella vainoavat sen varjolla muita ihmisiä.
Sanoi riivattu ateisti joka on istunut ketjussa vainoamassa kristittyjä ja uskovia jo monta kuukautta negatiivisella oksennuksellaan :)
Ei sanonut. Käyn toisinaan ketjussa, mutta toisin kuin sinä, minä olen täällä harvoin. Enkä vainoa millään tavalla, sillä ei erimielisyys ole mitään vainoa, vaikka se sinusta ikävältä tuntuu.
Sinulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään järkevää sanottavaa, lähinnä katkeruuden suojaksi rakentama teennäinen ja horjuva pyrkimys ylimielisyyteen ja jokin persoonallisuuden häiriö, joka varmasti selittää sen, miksi kaiket päivät täällä ketjussa roikut. Sinulla on samanlainen tilanne kuin kenellä tahansa uskostaan vakuuttuneella eli yksi tarina muiden joukossa. Jos en ymmärtäisi sinusta tiettyjä juttuja, hämmästelisin suuresti, kuinka et missään vaiheessa ole halunnut muuta kuin korottaa itseäsi, sillä kukaan ei ole niin hölmö, että jos oikeasti haluaisi vain viestinsä jakaa, pysähtyisi hetkeksi pohtimaan, kuinka ihmiset toimivat ja ottavat tietoa vastaan. Pieni määrä ihmisistä, vähä-älyisin aines, nielee pureksimatta. Muut eivät niin tee, vaan heidät pitää vakuuttaa perusteluilla, miksi esitetyt ajatukset olisivat totta. Sinä et sellaiseen kykene edes vähissä määrin, vaan selität paljon väitteitä, joista monet ovat kiistatta valheita ja osoitus tynnyrissä elämisestä. Olet ja pysyt samassa luokassa kuin uskonnolliset huijarit ovat aina olleet. Onhan niitä kaikenlaisia uskontoja ja lahkoja perustettu ikiajat, osa on saanut jopa seuraajia, mutta niillä on karismaattiset johtajat.
On se siinä mielessä että keskustelet tässä ketjussa asioista jotka eivät tänne kuulu, tunget agendaa joka ei liity millään tavalla uskoon (tiede) ja kritisoit mikä on myös henkistä väkivaltaa. Se että se tuntuu ikävältä on nimenomaan indikaattori siitä että se on väärin. Ei sillä, että se tuntuisi ikävältä, olen tottunut kaltaisiisi rottiin eikä myrkkyhampaasi enää uppoa ihoni läpi, mutta oma lausuntosi paljastaa pahan tarkoituksesi ja riivaamisesi. Siis sen että sinä olet riivattu ja että sinä tämän riivahengen alaisuudessa riivaat muita, koska et muutakaan voi.
Tiede, toisin kuin usko tai uskonto, on ihan paikallaan jokaisessa keskustelussa, jossa pähkäillään eroja toden ja epätoden välillä koska tieteellinen menetelmä laajasti ymmärrettynä on niin universaali metodologia tuon eron tunnistamiseen. Se, että olemassaolon tärkeimmässä totuuksien kategoriassa tätä universaalia totuuden tunnistamisen metodologiaa ei voi käyttää, vaan sen sijaan tulee käyttää metodologiaa, joka ei sovellu totuuksien tunnistamisen metodologiaksi missään muussa totuuksien kategoriassa on kristinuskon (ja varmaan monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä.
Tiede ei ole universaalia sen enempää kuin hevosenkengätkään. Se ett jotkut niitä harrastavat eivät tee niistä universaaleja tai luonnollisia. Kaikki palaa aina luonnon tilaan, hevoset kengättömyyteen ja ihminen jumalaan. Se on oikein.
Mikään, mitä sanoit ei ole millään tavalla ristiriidassa minkään sen kanssa, mitä minä sanoin, vaikka toki tieteen vertaaminen hevosenkenkiin oli ihan hauskaa - samassa mielessä kuin on hauskaa lapsen kyvyttömyys ymmärtää, että nolla ei ole pienin mahdollinen luku. Siinä on jotain huvittavan herttaista, vaikka (oletettavasti) aikuisen sanomana myös jollain tavalla kylmäävää ja murheellista.
Joka tapauksessa jos kristinusko on totta, on aivan ilmeistä, että olemassaolon tärkeimpien totuuksien (joihin kuuluu mm. Jumalan olemassaolo) tunnistamiseen ei voi soveltaa tieteellistä metodologiaa. Sen sijaan tieteellistä metodologiaa voi soveltaa jokseenkin kaikissa muissa totuuden kategorioissa, esim. rikosten selvittämisessä, viljelykierron suunnittelussa, tekoälymallien ohjelmoinnissa, taiteen historian tyylivirtausten kartoittamisessa jne. Olemassaolon tärkeimpien totuuksien tunnistamiseen sen sijaan tulee käyttää uskonnollista metodologiaa, esim. uskoa, näkyjä, pyhien kirjoitusten tulkintaa, yliluonnollisia kokemuksia jne. Näitä metodeja taas ei voi käyttää totuuksien tunnistamiseen missään yllä mainituista kategorioista.
Kuten sanoin, tuo on kristinuskon (ja luultavasti monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä. Etenkin kun kristinuskon kontekstissa juuri epäonnistuminen uskonnollisten totuuksien tunnistamisessa ratkaisee sen, kidutetaanko sinua ikuisesti vai ei.
Meillä on nähdäkseni täydet rationaaliset syyt olettaa, että kaikissa muissa kategorioissa käyttämämme totuuden tunnistamisen metodologia on universaali niin pitkälle kuin mikään metodologia on, ja niinikään täydet rationaaliset syyt olettaa, että uskonnollisen metodologian kyvyttömyys tunnistaa totuuksia kaikissa niissä kategorioissa, joissa sen kykyä tunnistaa totuuksia on mahdollista analysoida tarkoittaa sen universaalia kyvyttömyyttä tunnistaa totuuksia.
Totuus ei ole siinä mielessä universaalia että kaikki asiat otistuisisivat joka puolella samalla tavalla ja mitään objektiivisuutta ei ole olemassakaan. Aina kun sinä puhut objektiivisuudesta sinä olet sitä objektiivisuutta vääristämässä, joten kyseessä on vain sinun subjektiivinen käsityksesi objektiivisuudesta.
Totta voi olla se mitä tapahtuu yhdelle ihmiselle mitä kukaan muu ei koe. Totta voi olla sellainen asia, joka tapahtuu kaikille. Totta voi olla sekin, mitä kukaan ei koe tai edes havaitse. Se kykeneekö tiedeukko todistelemaan näistä mitään on täysin sivuseikka, mitätön. Harrastuksia saa olla ja todistelujen jahtaaminen ja tuottaminen voi olla harrastus siinä missä vaikkapa maalaaminenkin. Sallittua siis. Siinä mennään kuitenkin metsään kun nostetaan harrastus totuudeksi tai jumalan yläpuolelle.
Jos luet kommentoimasi kirjoituksen uudestaan huolella, huomaat, että sanaa "objektiivinen" ei siinä esiinny. Tiede ei tarjoa objektiivisuutta, vaan intersubjektiivisuutta, joka tarjolla olevan todistusaineiston nojalla lähestyy objektiivisuutta sitä koskaan saavuttamatta.
Asia, mikä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää on tämä: mikään tieteen heikkous totuuden tunnistamisen menetelmänä (ja niitä eittämättä on) ei ole minkäänlainen meriitti uskonnolliselle totuuden tunnistamisen metodologialle tai osoitus sellaisen luotettavuudesta. Metodologian luotettavuus todetaan metodologian tuloksista, ja vain ja ainoastaan niistä, ei siitä, mitä tiedämme muiden metodologioiden luotettavuudesta.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa. Relativistinen totuuskäsitys, eli "minun totuuteni ja sinun totuutesi" aidossa mielessä (vs. uskomme eri asioita ja vähintään toisen uskomus on virheellinen) on aina ollut minulle täysin käsittämätön. Otetaan esimerkiksi kokemus siitä, että olet kokenut Jumalan jossain näyssä. Voidaan jossain mielessä sanoa (joskin se on tarpeetonta, epäeksaktia hämmentämistä), että sinulle on totta, että koit Jumalan ja minulle on totta, että et kokenut. Mutta väite kuuluu "sinä koit Jumalan", ja kolmannen poissuljetun lain mukaisesti jokainen väite on joko tosi tai epätosi. Kumpikin meistä pitää omaa näkemystään totuutena, mutta sinä joko koit Jumalan tai et kokenut - ei ole kahta totuutta, vaan kaksi vaihtoehtoista uskomusta, joista toinen on tosi ja toinen epätosi.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa.
Nimenomaan loogisesti (mihin en usko) seuraa, että objektiivisuutta ei ole, koska sitä ei pystytä ilman tarkkailijaa tarkastelemaan, ja tarkkailijan läsnäollessa objektiivisuutta ei voi olla. Sana on harhaanjohtava. Voidaan puhua massapsykoosista, yhteisymmärryksestä, sovitusta todellisuuskäsityksestä lukuisten tarkkailijoiden kesken, mutta objektiivista se ei ole. Sitä on ihan turha edes tavoitella muussa kuin abstraktissa huvittelumielessä, joka on yhtä tärkeää kuin vaikkapa kakallaan leikkiminen.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Mikäli et ole liikenteessä vain bad faith inttämisen vuoksi, niin on mahdollista, että väärinymmärrys tulee siitä, että tarkoitamme hieman eri asiaa käyttäessämme sanaa "totuus". Kun sanon "objektiivinen totuus on olemassa", tarkoitan sitä, että on olemassa jokin todellisuudessa vallitseva asiaintila, jonka ominaisuudet ovat riippumattomat siitä, mitä yksikään ajatteleva olio siitä ajattelee tai on ajattelematta, ja että kyseistä asiaintilaa voidaan periaatteessa kuvata jonkinlaisella väitelauseella, joka totuuden korrespondenssiteorian (ja olen hyvin tietoinen tähän teoriaan liittyvistä ongelmista) nojalla olisi tosi.
Tähän "objektiivisen totuuden" määritelmään viitaten, onko mielestäsi objektiivinen totuus se, että laite, jota käytät tätä viestiä lukiessasi toimii? Ja jos se on mielestäsi objektiivinen totuus, onko se mielestäsi objektiivinen totuus puhtaasti sattumalta vai onko tähän kyseiseen asiaintilaan päädytty jonkinlaisen systemaattisen, jonkinasteisen luotettavuuden omaavan prosessin kautta?
Oma näkemykseni on, että nimenomaan teknologian käytännön toimivuus osoittaa sen, että meillä on käytettävissämme intersubjektiivisia prosesseja, jotka lähestyvät objektiivisuutta, vaikka sitten sitä koskaan saavuttamatta. Mikäli näin ei olisi, olisi oltava niin, että jokainen toimiva teknologia on toimiva täysin sen kehittämiseen käyttämästämme prosessista riippumatta. Todennäköisyys sille, että täsmälleen jokainen teknologinen edistysaskel kivikirveistä ja tulen tekemisestä alkaen on toiminut tismalleen sattumalta ja silti meidän näkökulmastamme se on kehitetty tismalleen saman juurimetodologian (ytimeltään kyseessä on systemaattinen havainnointi ja havainnoinnista johdetut johtopäätökset) avulla, eikä jollakin täysin toisenlaisella prosessilla on nähdäkseni niin pieni, että sen hyväksyminen mahdolliseksi skenaarioksi olisi jonkinlainen irrationaalisuuden huipentuma. Ja koska on niin, että tällä prosessilla on taipumus löytää objektiivisia totuuksia ainakin joskus, niin väitteeni on täysin tosi: tämä prosessi toimii intersubjektiivisena totuuksien tunnistajana objektiivisuutta lähestyen, mutta sitä koskaan saavuttamatta. Se, kuinka lähelle objektiivisuutta se lopulta pääsee on tietenkin oma kysymyksensä.
Kiinnostaisi kuulla myös argumenttisi logiikan toimivuutta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko syntymän jälkeiseen elämään?
Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta:
”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”Näitä tarinoita on varmasti kiva keksiä, ja siksipä maailma on uskontoja ja uskomuksia täynnä. Ei se niistä totta tee, mutta varmaan antaa merkityksen tuntua monien elämään, joten ei niitä voi täysin hyödyttöminäkään pitää. Valitettavasti on niin paljon heitä, jotka eivät osaa pitää uskoaan henkilökohtaisena, vaan tavalla tai toisella vainoavat sen varjolla muita ihmisiä.
Sanoi riivattu ateisti joka on istunut ketjussa vainoamassa kristittyjä ja uskovia jo monta kuukautta negatiivisella oksennuksellaan :)
Ei sanonut. Käyn toisinaan ketjussa, mutta toisin kuin sinä, minä olen täällä harvoin. Enkä vainoa millään tavalla, sillä ei erimielisyys ole mitään vainoa, vaikka se sinusta ikävältä tuntuu.
Sinulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään järkevää sanottavaa, lähinnä katkeruuden suojaksi rakentama teennäinen ja horjuva pyrkimys ylimielisyyteen ja jokin persoonallisuuden häiriö, joka varmasti selittää sen, miksi kaiket päivät täällä ketjussa roikut. Sinulla on samanlainen tilanne kuin kenellä tahansa uskostaan vakuuttuneella eli yksi tarina muiden joukossa. Jos en ymmärtäisi sinusta tiettyjä juttuja, hämmästelisin suuresti, kuinka et missään vaiheessa ole halunnut muuta kuin korottaa itseäsi, sillä kukaan ei ole niin hölmö, että jos oikeasti haluaisi vain viestinsä jakaa, pysähtyisi hetkeksi pohtimaan, kuinka ihmiset toimivat ja ottavat tietoa vastaan. Pieni määrä ihmisistä, vähä-älyisin aines, nielee pureksimatta. Muut eivät niin tee, vaan heidät pitää vakuuttaa perusteluilla, miksi esitetyt ajatukset olisivat totta. Sinä et sellaiseen kykene edes vähissä määrin, vaan selität paljon väitteitä, joista monet ovat kiistatta valheita ja osoitus tynnyrissä elämisestä. Olet ja pysyt samassa luokassa kuin uskonnolliset huijarit ovat aina olleet. Onhan niitä kaikenlaisia uskontoja ja lahkoja perustettu ikiajat, osa on saanut jopa seuraajia, mutta niillä on karismaattiset johtajat.
On se siinä mielessä että keskustelet tässä ketjussa asioista jotka eivät tänne kuulu, tunget agendaa joka ei liity millään tavalla uskoon (tiede) ja kritisoit mikä on myös henkistä väkivaltaa. Se että se tuntuu ikävältä on nimenomaan indikaattori siitä että se on väärin. Ei sillä, että se tuntuisi ikävältä, olen tottunut kaltaisiisi rottiin eikä myrkkyhampaasi enää uppoa ihoni läpi, mutta oma lausuntosi paljastaa pahan tarkoituksesi ja riivaamisesi. Siis sen että sinä olet riivattu ja että sinä tämän riivahengen alaisuudessa riivaat muita, koska et muutakaan voi.
Tiede, toisin kuin usko tai uskonto, on ihan paikallaan jokaisessa keskustelussa, jossa pähkäillään eroja toden ja epätoden välillä koska tieteellinen menetelmä laajasti ymmärrettynä on niin universaali metodologia tuon eron tunnistamiseen. Se, että olemassaolon tärkeimmässä totuuksien kategoriassa tätä universaalia totuuden tunnistamisen metodologiaa ei voi käyttää, vaan sen sijaan tulee käyttää metodologiaa, joka ei sovellu totuuksien tunnistamisen metodologiaksi missään muussa totuuksien kategoriassa on kristinuskon (ja varmaan monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä.
Tiede ei ole universaalia sen enempää kuin hevosenkengätkään. Se ett jotkut niitä harrastavat eivät tee niistä universaaleja tai luonnollisia. Kaikki palaa aina luonnon tilaan, hevoset kengättömyyteen ja ihminen jumalaan. Se on oikein.
Mikään, mitä sanoit ei ole millään tavalla ristiriidassa minkään sen kanssa, mitä minä sanoin, vaikka toki tieteen vertaaminen hevosenkenkiin oli ihan hauskaa - samassa mielessä kuin on hauskaa lapsen kyvyttömyys ymmärtää, että nolla ei ole pienin mahdollinen luku. Siinä on jotain huvittavan herttaista, vaikka (oletettavasti) aikuisen sanomana myös jollain tavalla kylmäävää ja murheellista.
Joka tapauksessa jos kristinusko on totta, on aivan ilmeistä, että olemassaolon tärkeimpien totuuksien (joihin kuuluu mm. Jumalan olemassaolo) tunnistamiseen ei voi soveltaa tieteellistä metodologiaa. Sen sijaan tieteellistä metodologiaa voi soveltaa jokseenkin kaikissa muissa totuuden kategorioissa, esim. rikosten selvittämisessä, viljelykierron suunnittelussa, tekoälymallien ohjelmoinnissa, taiteen historian tyylivirtausten kartoittamisessa jne. Olemassaolon tärkeimpien totuuksien tunnistamiseen sen sijaan tulee käyttää uskonnollista metodologiaa, esim. uskoa, näkyjä, pyhien kirjoitusten tulkintaa, yliluonnollisia kokemuksia jne. Näitä metodeja taas ei voi käyttää totuuksien tunnistamiseen missään yllä mainituista kategorioista.
Kuten sanoin, tuo on kristinuskon (ja luultavasti monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä. Etenkin kun kristinuskon kontekstissa juuri epäonnistuminen uskonnollisten totuuksien tunnistamisessa ratkaisee sen, kidutetaanko sinua ikuisesti vai ei.
Meillä on nähdäkseni täydet rationaaliset syyt olettaa, että kaikissa muissa kategorioissa käyttämämme totuuden tunnistamisen metodologia on universaali niin pitkälle kuin mikään metodologia on, ja niinikään täydet rationaaliset syyt olettaa, että uskonnollisen metodologian kyvyttömyys tunnistaa totuuksia kaikissa niissä kategorioissa, joissa sen kykyä tunnistaa totuuksia on mahdollista analysoida tarkoittaa sen universaalia kyvyttömyyttä tunnistaa totuuksia.
Totuus ei ole siinä mielessä universaalia että kaikki asiat otistuisisivat joka puolella samalla tavalla ja mitään objektiivisuutta ei ole olemassakaan. Aina kun sinä puhut objektiivisuudesta sinä olet sitä objektiivisuutta vääristämässä, joten kyseessä on vain sinun subjektiivinen käsityksesi objektiivisuudesta.
Totta voi olla se mitä tapahtuu yhdelle ihmiselle mitä kukaan muu ei koe. Totta voi olla sellainen asia, joka tapahtuu kaikille. Totta voi olla sekin, mitä kukaan ei koe tai edes havaitse. Se kykeneekö tiedeukko todistelemaan näistä mitään on täysin sivuseikka, mitätön. Harrastuksia saa olla ja todistelujen jahtaaminen ja tuottaminen voi olla harrastus siinä missä vaikkapa maalaaminenkin. Sallittua siis. Siinä mennään kuitenkin metsään kun nostetaan harrastus totuudeksi tai jumalan yläpuolelle.
Jos luet kommentoimasi kirjoituksen uudestaan huolella, huomaat, että sanaa "objektiivinen" ei siinä esiinny. Tiede ei tarjoa objektiivisuutta, vaan intersubjektiivisuutta, joka tarjolla olevan todistusaineiston nojalla lähestyy objektiivisuutta sitä koskaan saavuttamatta.
Asia, mikä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää on tämä: mikään tieteen heikkous totuuden tunnistamisen menetelmänä (ja niitä eittämättä on) ei ole minkäänlainen meriitti uskonnolliselle totuuden tunnistamisen metodologialle tai osoitus sellaisen luotettavuudesta. Metodologian luotettavuus todetaan metodologian tuloksista, ja vain ja ainoastaan niistä, ei siitä, mitä tiedämme muiden metodologioiden luotettavuudesta.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa. Relativistinen totuuskäsitys, eli "minun totuuteni ja sinun totuutesi" aidossa mielessä (vs. uskomme eri asioita ja vähintään toisen uskomus on virheellinen) on aina ollut minulle täysin käsittämätön. Otetaan esimerkiksi kokemus siitä, että olet kokenut Jumalan jossain näyssä. Voidaan jossain mielessä sanoa (joskin se on tarpeetonta, epäeksaktia hämmentämistä), että sinulle on totta, että koit Jumalan ja minulle on totta, että et kokenut. Mutta väite kuuluu "sinä koit Jumalan", ja kolmannen poissuljetun lain mukaisesti jokainen väite on joko tosi tai epätosi. Kumpikin meistä pitää omaa näkemystään totuutena, mutta sinä joko koit Jumalan tai et kokenut - ei ole kahta totuutta, vaan kaksi vaihtoehtoista uskomusta, joista toinen on tosi ja toinen epätosi.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa.
Nimenomaan loogisesti (mihin en usko) seuraa, että objektiivisuutta ei ole, koska sitä ei pystytä ilman tarkkailijaa tarkastelemaan, ja tarkkailijan läsnäollessa objektiivisuutta ei voi olla. Sana on harhaanjohtava. Voidaan puhua massapsykoosista, yhteisymmärryksestä, sovitusta todellisuuskäsityksestä lukuisten tarkkailijoiden kesken, mutta objektiivista se ei ole. Sitä on ihan turha edes tavoitella muussa kuin abstraktissa huvittelumielessä, joka on yhtä tärkeää kuin vaikkapa kakallaan leikkiminen.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Mikäli et ole liikenteessä vain bad faith inttämisen vuoksi, niin on mahdollista, että väärinymmärrys tulee siitä, että tarkoitamme hieman eri asiaa käyttäessämme sanaa "totuus". Kun sanon "objektiivinen totuus on olemassa", tarkoitan sitä, että on olemassa jokin todellisuudessa vallitseva asiaintila, jonka ominaisuudet ovat riippumattomat siitä, mitä yksikään ajatteleva olio siitä ajattelee tai on ajattelematta, ja että kyseistä asiaintilaa voidaan periaatteessa kuvata jonkinlaisella väitelauseella, joka totuuden korrespondenssiteorian (ja olen hyvin tietoinen tähän teoriaan liittyvistä ongelmista) nojalla olisi tosi.
Tähän "objektiivisen totuuden" määritelmään viitaten, onko mielestäsi objektiivinen totuus se, että laite, jota käytät tätä viestiä lukiessasi toimii? Ja jos se on mielestäsi objektiivinen totuus, onko se mielestäsi objektiivinen totuus puhtaasti sattumalta vai onko tähän kyseiseen asiaintilaan päädytty jonkinlaisen systemaattisen, jonkinasteisen luotettavuuden omaavan prosessin kautta?
Oma näkemykseni on, että nimenomaan teknologian käytännön toimivuus osoittaa sen, että meillä on käytettävissämme intersubjektiivisia prosesseja, jotka lähestyvät objektiivisuutta, vaikka sitten sitä koskaan saavuttamatta. Mikäli näin ei olisi, olisi oltava niin, että jokainen toimiva teknologia on toimiva täysin sen kehittämiseen käyttämästämme prosessista riippumatta. Todennäköisyys sille, että täsmälleen jokainen teknologinen edistysaskel kivikirveistä ja tulen tekemisestä alkaen on toiminut tismalleen sattumalta ja silti meidän näkökulmastamme se on kehitetty tismalleen saman juurimetodologian (ytimeltään kyseessä on systemaattinen havainnointi ja havainnoinnista johdetut johtopäätökset) avulla, eikä jollakin täysin toisenlaisella prosessilla on nähdäkseni niin pieni, että sen hyväksyminen mahdolliseksi skenaarioksi olisi jonkinlainen irrationaalisuuden huipentuma. Ja koska on niin, että tällä prosessilla on taipumus löytää objektiivisia totuuksia ainakin joskus, niin väitteeni on täysin tosi: tämä prosessi toimii intersubjektiivisena totuuksien tunnistajana objektiivisuutta lähestyen, mutta sitä koskaan saavuttamatta. Se, kuinka lähelle objektiivisuutta se lopulta pääsee on tietenkin oma kysymyksensä.
Kiinnostaisi kuulla myös argumenttisi logiikan toimivuutta vastaan.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Ei ole olemassa objektiivista todellisuutta koska ilman tarkkailijaa tällaista ei voida todentaa. Niin yksinkertaista se on. Jumalan voi sentään todentaa kokemuksellisesti, objektiivista todellisuutta ei :D Next.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko syntymän jälkeiseen elämään?
Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta:
”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”Näitä tarinoita on varmasti kiva keksiä, ja siksipä maailma on uskontoja ja uskomuksia täynnä. Ei se niistä totta tee, mutta varmaan antaa merkityksen tuntua monien elämään, joten ei niitä voi täysin hyödyttöminäkään pitää. Valitettavasti on niin paljon heitä, jotka eivät osaa pitää uskoaan henkilökohtaisena, vaan tavalla tai toisella vainoavat sen varjolla muita ihmisiä.
Sanoi riivattu ateisti joka on istunut ketjussa vainoamassa kristittyjä ja uskovia jo monta kuukautta negatiivisella oksennuksellaan :)
Ei sanonut. Käyn toisinaan ketjussa, mutta toisin kuin sinä, minä olen täällä harvoin. Enkä vainoa millään tavalla, sillä ei erimielisyys ole mitään vainoa, vaikka se sinusta ikävältä tuntuu.
Sinulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään järkevää sanottavaa, lähinnä katkeruuden suojaksi rakentama teennäinen ja horjuva pyrkimys ylimielisyyteen ja jokin persoonallisuuden häiriö, joka varmasti selittää sen, miksi kaiket päivät täällä ketjussa roikut. Sinulla on samanlainen tilanne kuin kenellä tahansa uskostaan vakuuttuneella eli yksi tarina muiden joukossa. Jos en ymmärtäisi sinusta tiettyjä juttuja, hämmästelisin suuresti, kuinka et missään vaiheessa ole halunnut muuta kuin korottaa itseäsi, sillä kukaan ei ole niin hölmö, että jos oikeasti haluaisi vain viestinsä jakaa, pysähtyisi hetkeksi pohtimaan, kuinka ihmiset toimivat ja ottavat tietoa vastaan. Pieni määrä ihmisistä, vähä-älyisin aines, nielee pureksimatta. Muut eivät niin tee, vaan heidät pitää vakuuttaa perusteluilla, miksi esitetyt ajatukset olisivat totta. Sinä et sellaiseen kykene edes vähissä määrin, vaan selität paljon väitteitä, joista monet ovat kiistatta valheita ja osoitus tynnyrissä elämisestä. Olet ja pysyt samassa luokassa kuin uskonnolliset huijarit ovat aina olleet. Onhan niitä kaikenlaisia uskontoja ja lahkoja perustettu ikiajat, osa on saanut jopa seuraajia, mutta niillä on karismaattiset johtajat.
On se siinä mielessä että keskustelet tässä ketjussa asioista jotka eivät tänne kuulu, tunget agendaa joka ei liity millään tavalla uskoon (tiede) ja kritisoit mikä on myös henkistä väkivaltaa. Se että se tuntuu ikävältä on nimenomaan indikaattori siitä että se on väärin. Ei sillä, että se tuntuisi ikävältä, olen tottunut kaltaisiisi rottiin eikä myrkkyhampaasi enää uppoa ihoni läpi, mutta oma lausuntosi paljastaa pahan tarkoituksesi ja riivaamisesi. Siis sen että sinä olet riivattu ja että sinä tämän riivahengen alaisuudessa riivaat muita, koska et muutakaan voi.
Tiede, toisin kuin usko tai uskonto, on ihan paikallaan jokaisessa keskustelussa, jossa pähkäillään eroja toden ja epätoden välillä koska tieteellinen menetelmä laajasti ymmärrettynä on niin universaali metodologia tuon eron tunnistamiseen. Se, että olemassaolon tärkeimmässä totuuksien kategoriassa tätä universaalia totuuden tunnistamisen metodologiaa ei voi käyttää, vaan sen sijaan tulee käyttää metodologiaa, joka ei sovellu totuuksien tunnistamisen metodologiaksi missään muussa totuuksien kategoriassa on kristinuskon (ja varmaan monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä.
Tiede ei ole universaalia sen enempää kuin hevosenkengätkään. Se ett jotkut niitä harrastavat eivät tee niistä universaaleja tai luonnollisia. Kaikki palaa aina luonnon tilaan, hevoset kengättömyyteen ja ihminen jumalaan. Se on oikein.
Mikään, mitä sanoit ei ole millään tavalla ristiriidassa minkään sen kanssa, mitä minä sanoin, vaikka toki tieteen vertaaminen hevosenkenkiin oli ihan hauskaa - samassa mielessä kuin on hauskaa lapsen kyvyttömyys ymmärtää, että nolla ei ole pienin mahdollinen luku. Siinä on jotain huvittavan herttaista, vaikka (oletettavasti) aikuisen sanomana myös jollain tavalla kylmäävää ja murheellista.
Joka tapauksessa jos kristinusko on totta, on aivan ilmeistä, että olemassaolon tärkeimpien totuuksien (joihin kuuluu mm. Jumalan olemassaolo) tunnistamiseen ei voi soveltaa tieteellistä metodologiaa. Sen sijaan tieteellistä metodologiaa voi soveltaa jokseenkin kaikissa muissa totuuden kategorioissa, esim. rikosten selvittämisessä, viljelykierron suunnittelussa, tekoälymallien ohjelmoinnissa, taiteen historian tyylivirtausten kartoittamisessa jne. Olemassaolon tärkeimpien totuuksien tunnistamiseen sen sijaan tulee käyttää uskonnollista metodologiaa, esim. uskoa, näkyjä, pyhien kirjoitusten tulkintaa, yliluonnollisia kokemuksia jne. Näitä metodeja taas ei voi käyttää totuuksien tunnistamiseen missään yllä mainituista kategorioista.
Kuten sanoin, tuo on kristinuskon (ja luultavasti monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä. Etenkin kun kristinuskon kontekstissa juuri epäonnistuminen uskonnollisten totuuksien tunnistamisessa ratkaisee sen, kidutetaanko sinua ikuisesti vai ei.
Meillä on nähdäkseni täydet rationaaliset syyt olettaa, että kaikissa muissa kategorioissa käyttämämme totuuden tunnistamisen metodologia on universaali niin pitkälle kuin mikään metodologia on, ja niinikään täydet rationaaliset syyt olettaa, että uskonnollisen metodologian kyvyttömyys tunnistaa totuuksia kaikissa niissä kategorioissa, joissa sen kykyä tunnistaa totuuksia on mahdollista analysoida tarkoittaa sen universaalia kyvyttömyyttä tunnistaa totuuksia.
Totuus ei ole siinä mielessä universaalia että kaikki asiat otistuisisivat joka puolella samalla tavalla ja mitään objektiivisuutta ei ole olemassakaan. Aina kun sinä puhut objektiivisuudesta sinä olet sitä objektiivisuutta vääristämässä, joten kyseessä on vain sinun subjektiivinen käsityksesi objektiivisuudesta.
Totta voi olla se mitä tapahtuu yhdelle ihmiselle mitä kukaan muu ei koe. Totta voi olla sellainen asia, joka tapahtuu kaikille. Totta voi olla sekin, mitä kukaan ei koe tai edes havaitse. Se kykeneekö tiedeukko todistelemaan näistä mitään on täysin sivuseikka, mitätön. Harrastuksia saa olla ja todistelujen jahtaaminen ja tuottaminen voi olla harrastus siinä missä vaikkapa maalaaminenkin. Sallittua siis. Siinä mennään kuitenkin metsään kun nostetaan harrastus totuudeksi tai jumalan yläpuolelle.
Jos luet kommentoimasi kirjoituksen uudestaan huolella, huomaat, että sanaa "objektiivinen" ei siinä esiinny. Tiede ei tarjoa objektiivisuutta, vaan intersubjektiivisuutta, joka tarjolla olevan todistusaineiston nojalla lähestyy objektiivisuutta sitä koskaan saavuttamatta.
Asia, mikä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää on tämä: mikään tieteen heikkous totuuden tunnistamisen menetelmänä (ja niitä eittämättä on) ei ole minkäänlainen meriitti uskonnolliselle totuuden tunnistamisen metodologialle tai osoitus sellaisen luotettavuudesta. Metodologian luotettavuus todetaan metodologian tuloksista, ja vain ja ainoastaan niistä, ei siitä, mitä tiedämme muiden metodologioiden luotettavuudesta.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa. Relativistinen totuuskäsitys, eli "minun totuuteni ja sinun totuutesi" aidossa mielessä (vs. uskomme eri asioita ja vähintään toisen uskomus on virheellinen) on aina ollut minulle täysin käsittämätön. Otetaan esimerkiksi kokemus siitä, että olet kokenut Jumalan jossain näyssä. Voidaan jossain mielessä sanoa (joskin se on tarpeetonta, epäeksaktia hämmentämistä), että sinulle on totta, että koit Jumalan ja minulle on totta, että et kokenut. Mutta väite kuuluu "sinä koit Jumalan", ja kolmannen poissuljetun lain mukaisesti jokainen väite on joko tosi tai epätosi. Kumpikin meistä pitää omaa näkemystään totuutena, mutta sinä joko koit Jumalan tai et kokenut - ei ole kahta totuutta, vaan kaksi vaihtoehtoista uskomusta, joista toinen on tosi ja toinen epätosi.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa.
Nimenomaan loogisesti (mihin en usko) seuraa, että objektiivisuutta ei ole, koska sitä ei pystytä ilman tarkkailijaa tarkastelemaan, ja tarkkailijan läsnäollessa objektiivisuutta ei voi olla. Sana on harhaanjohtava. Voidaan puhua massapsykoosista, yhteisymmärryksestä, sovitusta todellisuuskäsityksestä lukuisten tarkkailijoiden kesken, mutta objektiivista se ei ole. Sitä on ihan turha edes tavoitella muussa kuin abstraktissa huvittelumielessä, joka on yhtä tärkeää kuin vaikkapa kakallaan leikkiminen.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Mikäli et ole liikenteessä vain bad faith inttämisen vuoksi, niin on mahdollista, että väärinymmärrys tulee siitä, että tarkoitamme hieman eri asiaa käyttäessämme sanaa "totuus". Kun sanon "objektiivinen totuus on olemassa", tarkoitan sitä, että on olemassa jokin todellisuudessa vallitseva asiaintila, jonka ominaisuudet ovat riippumattomat siitä, mitä yksikään ajatteleva olio siitä ajattelee tai on ajattelematta, ja että kyseistä asiaintilaa voidaan periaatteessa kuvata jonkinlaisella väitelauseella, joka totuuden korrespondenssiteorian (ja olen hyvin tietoinen tähän teoriaan liittyvistä ongelmista) nojalla olisi tosi.
Tähän "objektiivisen totuuden" määritelmään viitaten, onko mielestäsi objektiivinen totuus se, että laite, jota käytät tätä viestiä lukiessasi toimii? Ja jos se on mielestäsi objektiivinen totuus, onko se mielestäsi objektiivinen totuus puhtaasti sattumalta vai onko tähän kyseiseen asiaintilaan päädytty jonkinlaisen systemaattisen, jonkinasteisen luotettavuuden omaavan prosessin kautta?
Oma näkemykseni on, että nimenomaan teknologian käytännön toimivuus osoittaa sen, että meillä on käytettävissämme intersubjektiivisia prosesseja, jotka lähestyvät objektiivisuutta, vaikka sitten sitä koskaan saavuttamatta. Mikäli näin ei olisi, olisi oltava niin, että jokainen toimiva teknologia on toimiva täysin sen kehittämiseen käyttämästämme prosessista riippumatta. Todennäköisyys sille, että täsmälleen jokainen teknologinen edistysaskel kivikirveistä ja tulen tekemisestä alkaen on toiminut tismalleen sattumalta ja silti meidän näkökulmastamme se on kehitetty tismalleen saman juurimetodologian (ytimeltään kyseessä on systemaattinen havainnointi ja havainnoinnista johdetut johtopäätökset) avulla, eikä jollakin täysin toisenlaisella prosessilla on nähdäkseni niin pieni, että sen hyväksyminen mahdolliseksi skenaarioksi olisi jonkinlainen irrationaalisuuden huipentuma. Ja koska on niin, että tällä prosessilla on taipumus löytää objektiivisia totuuksia ainakin joskus, niin väitteeni on täysin tosi: tämä prosessi toimii intersubjektiivisena totuuksien tunnistajana objektiivisuutta lähestyen, mutta sitä koskaan saavuttamatta. Se, kuinka lähelle objektiivisuutta se lopulta pääsee on tietenkin oma kysymyksensä.
Kiinnostaisi kuulla myös argumenttisi logiikan toimivuutta vastaan.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Ei ole olemassa objektiivista todellisuutta koska ilman tarkkailijaa tällaista ei voida todentaa. Niin yksinkertaista se on. Jumalan voi sentään todentaa kokemuksellisesti, objektiivista todellisuutta ei :D Next.
On tietenkin olemassa objektiivinen todellisuus. Huoneessa on tuoli, vaikka sitä tuolia ei kukaan olisi katsomassakaan. Vai epäilyttääkö sinua, onko kotisi irtaimisto kadonnut, kun suljet ulko-oven takanasi?
Jumala sen sijaan näyttäytyy niin harvoille ja vain erityisten olosuhteiden vallitessa, että ei voida puhua objektiiviesta todellisuudesta.
"Ei ole olemassa objektiivista todellisuutta koska ilman tarkkailijaa tällaista ei voida todentaa."
Se onko jotain olemassa ei riipu siitä onko joku sitä tarkkailemassa tai todentamassa. Sekoitat todellisuuden havainnoinnin ja sen onko se olemassa yleensäkään.
"Höpsi, päin vastoin tiedekin tuntee että lapsilla on usein "maagista ajattelua" eli eivät ole ateisteja"
Maaginen ajattelu ei ole sama kuin teismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta Jumalalla on valta murtautua muurien yli. Siitä on todisteena Jeesus-kokemukset kristinuskolle vıhamielisissä muslimimaissa/Kiinassa. Youtubessa on videoita joissa ei-uskovien vanhempien lapsi sanoo nähneensä Jeesuksen tai käyneenä Taivaassa."
Kun miljardilla ihmisellä ei ole mitään "Jeesus-kokemuksia" niin sinä uskot uskovaisten nettiin laittamaa YouTube-videota joka kertoo yksittäisestä tapauksesta jota kukaan ei ole oikeasti oikeaksi todistanut?
Tuota kutsutaan harvinaisen pahaksi vahvistusharhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinusko ihana sanoma - Jeesus elää ja hänet voi tuntea.
Kun Jeesus tulee takaisin, niin hän tuntee minut, tuntee omakseen.
Ihmeellistä houreista höpinää. Ei perustu mihinkään konkreettiseen.
Aika monen kristityn peruskokemus on tuo, että tuntee Jeesuksen. Näin oli 30 jKr. , näin oli sata vuotta sitten, näin on nyt ja näin on tulevaisuudessa.
Kristityt elävät hiljaisena perusvirtana läpi aikojen "hiljainen luottamus" sydämessään. Eivät huutele isosti, mutta säilyttävät uskon.
Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
Noinhan se Paavalikin kirjoitti, noin kristitty haluaa päättä taipaleensa.
Ja niin se päättyy. Olemattomuuteen.
höpsis, taival täällä ajassa päättyy, sitten siirrytään ikuisuuteen
Ruumiisi hajoaa ja sen atomit ja molekyylit joutuvat kiertoon. Osa niistä muuttuu hetikohta bakteerien ja sienien rakennusaineeksi. Orgaanisista molekyyleistä syntyy hiilidioksidia, josta kasvit tekevät sokeria ym. Tämä on iankaikkista.
Niin mutta olemme pohjimmiltamme hengellisiä olentoja, emme pelkästään maallisia.
Karl Marxin mukaan olemme materiaa, mutta henki on materian korkein muoto. Maasta olet sinä tullut ja maaksi taas muutut.
Ei tainnut tietää hengellisen maailman lainalaisuuksista mitään. Se on Luojan omaa käsialaa (niinkuin on toki tomumajakin). Paikka johon Hän itse ihmisessä puhuu, ilmaisee tahtonsa.
"Hengellisen maailman lainalaisuuksia" tuskin on olemassa minään yleispätevinä lakeina, ne ovat yksittäisten ihmisten kuvitelmia. Lait pitäisi jotenkin näyttää toteen tai perustella riippumattomasti. Voi olla, että monet uskovat kuolemanjälkeiseen elämään, mutta se johtuu heidän kuolemanpelostaan, jota uskon sanoma tarkoituksella vahvistaa.
Miten uskonoppi selittää elämän synnyn hedelmöityksessä, vai onko myös olemassa elämää ennen syntymää?
Hengellisen elämän lainalaisuuksia on : Ihmisen on kerran kuoltava, sen jälkeen tulee tuomio, Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Niinkuin mittaat, niin sinulle mitataan. Kaikki lisääntyy lajinsa mukaan.
Psalmit:
139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.Kaikkien ihmisten määrä on ennalta määrätty.
Siispä mitään vapaata tahtoa ei ole.
Onpas. En mä eikä kukaan olla mikään ajopuu. Mä voin päättää tänäänkin, seuraanko Jeesusta vai perustanko bordellin/ryöstän pankin. Valinnoista vastaan minä itse.
-Yhteiskristillinen
Valinnanvapaus toimii tietyin reunaehdoin. Voin valita, juonko aamulla kahvia vai teetä, syönkö sen kanssa paahtoleipää vai ruisleipää, ja niin edelleen.
Sen sijaan en kykene "seuraamaan" mielikuvitusolennoksi luokittelemaani Jeesusta, enkä kykene pankkiryöstöön moraalisten estojeni takia.
Tavallaan ymmärrän, mutta ihan vilpittömästi kysyn, että eikö sua yhtään ihmetytä sitä että monet ihmiset on kokeneet jotain yliluonnollista (oli se ylä-tai alakerrasta)?
Monet ateistit ovat tulleet uskoonkin.
-Yhteiskristillinen
Kaikki ateistit on indoktrinoitu uskoon. Sinäkin. Et sinä syntynyt jeesus suussa.
Heh, aika paksua. Ensinnäkin sä puhut nyt kaikkien ateistien suulla, kun sanot kaikki ateistit. Ikäänkuin tuntisit jokaisen ateistin tarinan.
Lisäksi kristinusko on lakaistu esim.Euroopasta aika huolella näkymättömiin. Eurooppalaiset, tieteeseen ihastuneet ja mielestään tiedostavat ateistit eivät todellakaan ole altistuneet liikoja uskonnolle. Moni syntyy ihan tavis-perheeseen.
Älä yleistä omia kokemuksiasi koko ajan.
Edelleen, sadannen kerran: jos sä et ole kokenut mitään, niin sadat miljoonat (terveet ja fiksut) ihmiset on.
-Yhteiskristillinen
Et nyt ymmärtänyt lukemaasi. Taivutanpa rautalangasta. Kaikki ihmiset ovat syntyessään ateisteja. Sinäkin olit, kunnes vanhempasi alkoivat syöttää todistamattomia jumaluskomuksiaan sinun herkkään ja arvostelukyvyttömään mieleesi. Jos olisit syntynyt hinduperheeseen, niin julistaisit ihan jotain muuta kuin kristinuskoasi.
Höpsi, päin vastoin tiedekin tuntee että lapsilla on usein "maagista ajattelua" eli eivät ole ateisteja vaan 100% hengellisiä.
Eipä tunne tiede sellaista. Olet lukenut liikaa luulevaisten valheellisia pamfletteja.
:D jopa googlella löytyy tuosta läjäpäin tuloksia. Käsite on nimenomaan tieteellinen, sillä normaalille ihmiselle "maagisessa" ei ole mitään outoa vaan se on yhtälailla osa elämää kuin vaikkapa leipä. Vain tieteilijälle maaginen tai yliluonnollinen on niin outoa ja pelottavaa, että se pitää labeloida olemassaolemattomaksi :D
Maaginen ei ole sama kuin jumalusko. Eikä se ole myöskään jumaluskoa juuri sinun uskomustesi jumalaan. Lapset vain luulevat tiettyyn ikään asti, että esineet ja asiat ovat eläviä. Se ei todista sinun mielikuvitusjumalaasi oikeaksi. Todistaa oikeastaan sen, että sinä lapsellisesti vieläkin uskot johonkin henkiolentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki johtuu siitä ettei jumalaa ole olemassakaan, ja raamattu on muinaisten paimentolaisten kasaama tarina- ja satukokoelma. Jos jumala olisi oikeasti olemassa, kyllä sen olemassaolo näkyisi edes jossain hieman selkeämmin. Täysin järjenvastaista, että ainoa "tieto" jonka varaan pitäisi koko elämänsä rakentaa, on primitiivinen, epälooginen ja sekava vanha kirja. Luulisi että niin kaikkivoipa olento pystyisi parempaan. Siis jos olisi olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinusko ihana sanoma - Jeesus elää ja hänet voi tuntea.
Kun Jeesus tulee takaisin, niin hän tuntee minut, tuntee omakseen.
Ihmeellistä houreista höpinää. Ei perustu mihinkään konkreettiseen.
Aika monen kristityn peruskokemus on tuo, että tuntee Jeesuksen. Näin oli 30 jKr. , näin oli sata vuotta sitten, näin on nyt ja näin on tulevaisuudessa.
Kristityt elävät hiljaisena perusvirtana läpi aikojen "hiljainen luottamus" sydämessään. Eivät huutele isosti, mutta säilyttävät uskon.
Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
Noinhan se Paavalikin kirjoitti, noin kristitty haluaa päättä taipaleensa.
Ja niin se päättyy. Olemattomuuteen.
höpsis, taival täällä ajassa päättyy, sitten siirrytään ikuisuuteen
Ruumiisi hajoaa ja sen atomit ja molekyylit joutuvat kiertoon. Osa niistä muuttuu hetikohta bakteerien ja sienien rakennusaineeksi. Orgaanisista molekyyleistä syntyy hiilidioksidia, josta kasvit tekevät sokeria ym. Tämä on iankaikkista.
Niin mutta olemme pohjimmiltamme hengellisiä olentoja, emme pelkästään maallisia.
Karl Marxin mukaan olemme materiaa, mutta henki on materian korkein muoto. Maasta olet sinä tullut ja maaksi taas muutut.
Ei tainnut tietää hengellisen maailman lainalaisuuksista mitään. Se on Luojan omaa käsialaa (niinkuin on toki tomumajakin). Paikka johon Hän itse ihmisessä puhuu, ilmaisee tahtonsa.
"Hengellisen maailman lainalaisuuksia" tuskin on olemassa minään yleispätevinä lakeina, ne ovat yksittäisten ihmisten kuvitelmia. Lait pitäisi jotenkin näyttää toteen tai perustella riippumattomasti. Voi olla, että monet uskovat kuolemanjälkeiseen elämään, mutta se johtuu heidän kuolemanpelostaan, jota uskon sanoma tarkoituksella vahvistaa.
Miten uskonoppi selittää elämän synnyn hedelmöityksessä, vai onko myös olemassa elämää ennen syntymää?
Hengellisen elämän lainalaisuuksia on : Ihmisen on kerran kuoltava, sen jälkeen tulee tuomio, Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Niinkuin mittaat, niin sinulle mitataan. Kaikki lisääntyy lajinsa mukaan.
Psalmit:
139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.Kaikkien ihmisten määrä on ennalta määrätty.
Siispä mitään vapaata tahtoa ei ole.
Onpas. En mä eikä kukaan olla mikään ajopuu. Mä voin päättää tänäänkin, seuraanko Jeesusta vai perustanko bordellin/ryöstän pankin. Valinnoista vastaan minä itse.
-Yhteiskristillinen
Valinnanvapaus toimii tietyin reunaehdoin. Voin valita, juonko aamulla kahvia vai teetä, syönkö sen kanssa paahtoleipää vai ruisleipää, ja niin edelleen.
Sen sijaan en kykene "seuraamaan" mielikuvitusolennoksi luokittelemaani Jeesusta, enkä kykene pankkiryöstöön moraalisten estojeni takia.
Tavallaan ymmärrän, mutta ihan vilpittömästi kysyn, että eikö sua yhtään ihmetytä sitä että monet ihmiset on kokeneet jotain yliluonnollista (oli se ylä-tai alakerrasta)?
Monet ateistit ovat tulleet uskoonkin.
-Yhteiskristillinen
Kaikki ateistit on indoktrinoitu uskoon. Sinäkin. Et sinä syntynyt jeesus suussa.
Heh, aika paksua. Ensinnäkin sä puhut nyt kaikkien ateistien suulla, kun sanot kaikki ateistit. Ikäänkuin tuntisit jokaisen ateistin tarinan.
Lisäksi kristinusko on lakaistu esim.Euroopasta aika huolella näkymättömiin. Eurooppalaiset, tieteeseen ihastuneet ja mielestään tiedostavat ateistit eivät todellakaan ole altistuneet liikoja uskonnolle. Moni syntyy ihan tavis-perheeseen.
Älä yleistä omia kokemuksiasi koko ajan.
Edelleen, sadannen kerran: jos sä et ole kokenut mitään, niin sadat miljoonat (terveet ja fiksut) ihmiset on.
-Yhteiskristillinen
Et nyt ymmärtänyt lukemaasi. Taivutanpa rautalangasta. Kaikki ihmiset ovat syntyessään ateisteja. Sinäkin olit, kunnes vanhempasi alkoivat syöttää todistamattomia jumaluskomuksiaan sinun herkkään ja arvostelukyvyttömään mieleesi. Jos olisit syntynyt hinduperheeseen, niin julistaisit ihan jotain muuta kuin kristinuskoasi.
Höpsi, päin vastoin tiedekin tuntee että lapsilla on usein "maagista ajattelua" eli eivät ole ateisteja vaan 100% hengellisiä.
Eipä tunne tiede sellaista. Olet lukenut liikaa luulevaisten valheellisia pamfletteja.
:D jopa googlella löytyy tuosta läjäpäin tuloksia. Käsite on nimenomaan tieteellinen, sillä normaalille ihmiselle "maagisessa" ei ole mitään outoa vaan se on yhtälailla osa elämää kuin vaikkapa leipä. Vain tieteilijälle maaginen tai yliluonnollinen on niin outoa ja pelottavaa, että se pitää labeloida olemassaolemattomaksi :D
Joillakin ihmisillä on luontainen taipumus uskoa yliluonnolliseen, mutta se ei tee yliluonnollisesta totta.
Einstein yritti todistaa kvanttimekaniikan puutteelliseksi teoriaksi koska sen edellyttämä(?) kvanttilomittuminen (quantum entanglement) oli hänen mielestää höpönlöpöä (spooky action at a distance). Eli Alpun näkemyksen mukaan mitä ilmeisimmin yliluonnollista. Nykyään se lienee jo todistettu olemassa olevaksi ilmiöksi melko vakuuttavasti.
Niin eli huuhaat olivatkin oikeassa mutta tieteilijät suostuvat hyväksymään sen todeksi vaan jos saavat itse keksimillään sanoilla määritellä ilmiötä tieteellisen viitekehyksen sisällä :D Mutta todellisuudessa kvanttilomittuminenkin on vain kummittelua. Lol
Käsityksesi kuuluu kvanttimystiikan alaan. Se on kvanttiteorian virheellistä soveltamista henkisiin, uskonnollisiin tai yliluonnollisiin ilmiöihin. Ymmärtääkseni Einsteinin vertauskuvallista lausahdusta "Jumala ei heitä noppaa", joka ilmensi hänen henkilökohtaista käsitystään siitä, että fysiikan tulee olla determinististä, on tulkittu muualla, esim. kirkon piirissä, niin, että E. uskoi Jumalaan. Oikeasti lienee ollut kysymys siitä, että E. ei pitänyt kvanttiteorian todennäköisyyskäsitteestä.
Toiset uskonnolliset ihmiset taas ovat nähneet, että juuri kvanttiteorian epämääräisyysperiaate tms jättää sopivan aukon Jumalan vaikutukselle. Tämä kuuluu kvanttimystiikan alueeseen.
Tosiasiassa kvanttiteoria on osa vakiintunutta fysiikkaa, se operoi kaikissa atomeissa ja alkeishiukkasfysiikassa ja sitä sovelletaan kvanttitietokoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AI-yhteenveto
Albert Einsteinin lausahdus ”Jumala ei heitä noppaa” (saks. ”Der Gott würfelt nicht”) viittaa hänen vastustukseensa kvanttimekaniikan tulkinnalle, jonka mukaan subatomisessa mittakaavassa tapahtumat ovat satunnaisia eikä täysin määräytyneitä (deterministisiä).
Mitä lause tarkoittaa?
• Determinismi vs. satunnaisuus: Einstein uskoi, että luonnolla ja fysiikan laeilla on tarkka, ennustettavissa oleva perusta. Hän ei hyväksynyt sitä, että kvanttifysiikassa hiukkasten käyttäytymistä voisi kuvata vain todennäköisyyksillä.
• Kirje Max Bornille: Einstein käytti tätä ajatusta ensimmäisen kerran vuonna 1926 fyysikko Max Bornille lähettämässään kirjeessä.
• Ei-personoitu Jumala: Einsteinin puheessa ”Jumala” ei viitannut uskonnolliseen tai persoonalliseen jumalolentoon, vaan hän käytti sanaa metaforana luonnonjärjestykselle, syvälle harmonialle ja syy-seuraussuhteiden laeille.
Kvanttimekaniikan kiista:
Einstein väitteli asiasta muun muassa Niels Bohrin kanssa. Einstein katsoi kvanttimekaniikan olevan puutteellinen teoria, ja että taustalla täytyy olla niin sanottuja piilomuuttujia, jotka tekisivät maailmasta sittenkin deterministisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kvanttimekaniikan kiista:
Einstein väitteli asiasta muun muassa Niels Bohrin kanssa. Einstein katsoi kvanttimekaniikan olevan puutteellinen teoria, ja että taustalla täytyy olla niin sanottuja piilomuuttujia, jotka tekisivät maailmasta sittenkin deterministisen.
Linkistä:
"Jumala ei heitä arpaa"
Kesäkuussa 1926 Max Born julkaisi Zeitschrift für Physikissä artikkelin "Zur Quantenmechanik der Stoßvorgänge" ("Törmäysilmiöiden kvanttimekaniikka"), jossa hän ensimmäisenä selvästi esitteli todennäköisyystulkinnan Erwin Schrödingerin saman vuoden alussa käyttöön ottamalle aaltofunktiolle. Born päätti artikkelinsa toteamukseen:
Tässä tulee esiin koko kysymys determinismistä. Kvanttimekaniikassa ei ole sellaista suuretta, joka jokaisessa yksittäisessä tapauksessa kausaalisesti määrittäisi törmäyksen seuraukset; mutta myöskään koetulosten perusteella ei toistaiseksi ole mitään syytä uskoa, että atomilla olisi joitakin sisäisiä ominaisuuksia, jotka määrittäisivät törmäyksen tuloksen yksiselitteisesti. Pitäisikö meidän toivoa myöhemmin löytävämme sellaiset ominaisuudet ... ja määrittää ne yksittäisissä tapauksissa. Vai pitäisikö meidän uskoa, että teorian ja koetulosten yhteensopivuus — myös mahdottomuus esittää ehdot kausaaliselle kehitykselle — on ennalta määrätty sopusointu, joka perustuu siihen, ettei sellaisia ehtoja ole? Olen itse taipuvainen hylkäämään determinismin atomien maailmassa. Mutta tämä on filosofinen kysymys, johon nähden fysikaaliset perustelut yksinään eivät ole riittäviä.
Einstein vastasi tähän:
Kvanttimekaniikka on hyvinkin huomion arvoinen. Mutta sisäinen ääni kertoo minulle, että se ei vielä ole oikeilla raiteilla. Teoria antaa paljon, mutta se tuskin johtaa meitä lähemmäksi Sen Vanhan salaisuuksia. Itse olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että Hän ei pelaa arpapeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko syntymän jälkeiseen elämään?
Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta:
”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”Näitä tarinoita on varmasti kiva keksiä, ja siksipä maailma on uskontoja ja uskomuksia täynnä. Ei se niistä totta tee, mutta varmaan antaa merkityksen tuntua monien elämään, joten ei niitä voi täysin hyödyttöminäkään pitää. Valitettavasti on niin paljon heitä, jotka eivät osaa pitää uskoaan henkilökohtaisena, vaan tavalla tai toisella vainoavat sen varjolla muita ihmisiä.
Sanoi riivattu ateisti joka on istunut ketjussa vainoamassa kristittyjä ja uskovia jo monta kuukautta negatiivisella oksennuksellaan :)
Ei sanonut. Käyn toisinaan ketjussa, mutta toisin kuin sinä, minä olen täällä harvoin. Enkä vainoa millään tavalla, sillä ei erimielisyys ole mitään vainoa, vaikka se sinusta ikävältä tuntuu.
Sinulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään järkevää sanottavaa, lähinnä katkeruuden suojaksi rakentama teennäinen ja horjuva pyrkimys ylimielisyyteen ja jokin persoonallisuuden häiriö, joka varmasti selittää sen, miksi kaiket päivät täällä ketjussa roikut. Sinulla on samanlainen tilanne kuin kenellä tahansa uskostaan vakuuttuneella eli yksi tarina muiden joukossa. Jos en ymmärtäisi sinusta tiettyjä juttuja, hämmästelisin suuresti, kuinka et missään vaiheessa ole halunnut muuta kuin korottaa itseäsi, sillä kukaan ei ole niin hölmö, että jos oikeasti haluaisi vain viestinsä jakaa, pysähtyisi hetkeksi pohtimaan, kuinka ihmiset toimivat ja ottavat tietoa vastaan. Pieni määrä ihmisistä, vähä-älyisin aines, nielee pureksimatta. Muut eivät niin tee, vaan heidät pitää vakuuttaa perusteluilla, miksi esitetyt ajatukset olisivat totta. Sinä et sellaiseen kykene edes vähissä määrin, vaan selität paljon väitteitä, joista monet ovat kiistatta valheita ja osoitus tynnyrissä elämisestä. Olet ja pysyt samassa luokassa kuin uskonnolliset huijarit ovat aina olleet. Onhan niitä kaikenlaisia uskontoja ja lahkoja perustettu ikiajat, osa on saanut jopa seuraajia, mutta niillä on karismaattiset johtajat.
On se siinä mielessä että keskustelet tässä ketjussa asioista jotka eivät tänne kuulu, tunget agendaa joka ei liity millään tavalla uskoon (tiede) ja kritisoit mikä on myös henkistä väkivaltaa. Se että se tuntuu ikävältä on nimenomaan indikaattori siitä että se on väärin. Ei sillä, että se tuntuisi ikävältä, olen tottunut kaltaisiisi rottiin eikä myrkkyhampaasi enää uppoa ihoni läpi, mutta oma lausuntosi paljastaa pahan tarkoituksesi ja riivaamisesi. Siis sen että sinä olet riivattu ja että sinä tämän riivahengen alaisuudessa riivaat muita, koska et muutakaan voi.
Tiede, toisin kuin usko tai uskonto, on ihan paikallaan jokaisessa keskustelussa, jossa pähkäillään eroja toden ja epätoden välillä koska tieteellinen menetelmä laajasti ymmärrettynä on niin universaali metodologia tuon eron tunnistamiseen. Se, että olemassaolon tärkeimmässä totuuksien kategoriassa tätä universaalia totuuden tunnistamisen metodologiaa ei voi käyttää, vaan sen sijaan tulee käyttää metodologiaa, joka ei sovellu totuuksien tunnistamisen metodologiaksi missään muussa totuuksien kategoriassa on kristinuskon (ja varmaan monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä.
Tiede ei ole universaalia sen enempää kuin hevosenkengätkään. Se ett jotkut niitä harrastavat eivät tee niistä universaaleja tai luonnollisia. Kaikki palaa aina luonnon tilaan, hevoset kengättömyyteen ja ihminen jumalaan. Se on oikein.
Mikään, mitä sanoit ei ole millään tavalla ristiriidassa minkään sen kanssa, mitä minä sanoin, vaikka toki tieteen vertaaminen hevosenkenkiin oli ihan hauskaa - samassa mielessä kuin on hauskaa lapsen kyvyttömyys ymmärtää, että nolla ei ole pienin mahdollinen luku. Siinä on jotain huvittavan herttaista, vaikka (oletettavasti) aikuisen sanomana myös jollain tavalla kylmäävää ja murheellista.
Joka tapauksessa jos kristinusko on totta, on aivan ilmeistä, että olemassaolon tärkeimpien totuuksien (joihin kuuluu mm. Jumalan olemassaolo) tunnistamiseen ei voi soveltaa tieteellistä metodologiaa. Sen sijaan tieteellistä metodologiaa voi soveltaa jokseenkin kaikissa muissa totuuden kategorioissa, esim. rikosten selvittämisessä, viljelykierron suunnittelussa, tekoälymallien ohjelmoinnissa, taiteen historian tyylivirtausten kartoittamisessa jne. Olemassaolon tärkeimpien totuuksien tunnistamiseen sen sijaan tulee käyttää uskonnollista metodologiaa, esim. uskoa, näkyjä, pyhien kirjoitusten tulkintaa, yliluonnollisia kokemuksia jne. Näitä metodeja taas ei voi käyttää totuuksien tunnistamiseen missään yllä mainituista kategorioista.
Kuten sanoin, tuo on kristinuskon (ja luultavasti monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä. Etenkin kun kristinuskon kontekstissa juuri epäonnistuminen uskonnollisten totuuksien tunnistamisessa ratkaisee sen, kidutetaanko sinua ikuisesti vai ei.
Meillä on nähdäkseni täydet rationaaliset syyt olettaa, että kaikissa muissa kategorioissa käyttämämme totuuden tunnistamisen metodologia on universaali niin pitkälle kuin mikään metodologia on, ja niinikään täydet rationaaliset syyt olettaa, että uskonnollisen metodologian kyvyttömyys tunnistaa totuuksia kaikissa niissä kategorioissa, joissa sen kykyä tunnistaa totuuksia on mahdollista analysoida tarkoittaa sen universaalia kyvyttömyyttä tunnistaa totuuksia.
Totuus ei ole siinä mielessä universaalia että kaikki asiat otistuisisivat joka puolella samalla tavalla ja mitään objektiivisuutta ei ole olemassakaan. Aina kun sinä puhut objektiivisuudesta sinä olet sitä objektiivisuutta vääristämässä, joten kyseessä on vain sinun subjektiivinen käsityksesi objektiivisuudesta.
Totta voi olla se mitä tapahtuu yhdelle ihmiselle mitä kukaan muu ei koe. Totta voi olla sellainen asia, joka tapahtuu kaikille. Totta voi olla sekin, mitä kukaan ei koe tai edes havaitse. Se kykeneekö tiedeukko todistelemaan näistä mitään on täysin sivuseikka, mitätön. Harrastuksia saa olla ja todistelujen jahtaaminen ja tuottaminen voi olla harrastus siinä missä vaikkapa maalaaminenkin. Sallittua siis. Siinä mennään kuitenkin metsään kun nostetaan harrastus totuudeksi tai jumalan yläpuolelle.
Jos luet kommentoimasi kirjoituksen uudestaan huolella, huomaat, että sanaa "objektiivinen" ei siinä esiinny. Tiede ei tarjoa objektiivisuutta, vaan intersubjektiivisuutta, joka tarjolla olevan todistusaineiston nojalla lähestyy objektiivisuutta sitä koskaan saavuttamatta.
Asia, mikä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää on tämä: mikään tieteen heikkous totuuden tunnistamisen menetelmänä (ja niitä eittämättä on) ei ole minkäänlainen meriitti uskonnolliselle totuuden tunnistamisen metodologialle tai osoitus sellaisen luotettavuudesta. Metodologian luotettavuus todetaan metodologian tuloksista, ja vain ja ainoastaan niistä, ei siitä, mitä tiedämme muiden metodologioiden luotettavuudesta.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa. Relativistinen totuuskäsitys, eli "minun totuuteni ja sinun totuutesi" aidossa mielessä (vs. uskomme eri asioita ja vähintään toisen uskomus on virheellinen) on aina ollut minulle täysin käsittämätön. Otetaan esimerkiksi kokemus siitä, että olet kokenut Jumalan jossain näyssä. Voidaan jossain mielessä sanoa (joskin se on tarpeetonta, epäeksaktia hämmentämistä), että sinulle on totta, että koit Jumalan ja minulle on totta, että et kokenut. Mutta väite kuuluu "sinä koit Jumalan", ja kolmannen poissuljetun lain mukaisesti jokainen väite on joko tosi tai epätosi. Kumpikin meistä pitää omaa näkemystään totuutena, mutta sinä joko koit Jumalan tai et kokenut - ei ole kahta totuutta, vaan kaksi vaihtoehtoista uskomusta, joista toinen on tosi ja toinen epätosi.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa.
Nimenomaan loogisesti (mihin en usko) seuraa, että objektiivisuutta ei ole, koska sitä ei pystytä ilman tarkkailijaa tarkastelemaan, ja tarkkailijan läsnäollessa objektiivisuutta ei voi olla. Sana on harhaanjohtava. Voidaan puhua massapsykoosista, yhteisymmärryksestä, sovitusta todellisuuskäsityksestä lukuisten tarkkailijoiden kesken, mutta objektiivista se ei ole. Sitä on ihan turha edes tavoitella muussa kuin abstraktissa huvittelumielessä, joka on yhtä tärkeää kuin vaikkapa kakallaan leikkiminen.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Mikäli et ole liikenteessä vain bad faith inttämisen vuoksi, niin on mahdollista, että väärinymmärrys tulee siitä, että tarkoitamme hieman eri asiaa käyttäessämme sanaa "totuus". Kun sanon "objektiivinen totuus on olemassa", tarkoitan sitä, että on olemassa jokin todellisuudessa vallitseva asiaintila, jonka ominaisuudet ovat riippumattomat siitä, mitä yksikään ajatteleva olio siitä ajattelee tai on ajattelematta, ja että kyseistä asiaintilaa voidaan periaatteessa kuvata jonkinlaisella väitelauseella, joka totuuden korrespondenssiteorian (ja olen hyvin tietoinen tähän teoriaan liittyvistä ongelmista) nojalla olisi tosi.
Tähän "objektiivisen totuuden" määritelmään viitaten, onko mielestäsi objektiivinen totuus se, että laite, jota käytät tätä viestiä lukiessasi toimii? Ja jos se on mielestäsi objektiivinen totuus, onko se mielestäsi objektiivinen totuus puhtaasti sattumalta vai onko tähän kyseiseen asiaintilaan päädytty jonkinlaisen systemaattisen, jonkinasteisen luotettavuuden omaavan prosessin kautta?
Oma näkemykseni on, että nimenomaan teknologian käytännön toimivuus osoittaa sen, että meillä on käytettävissämme intersubjektiivisia prosesseja, jotka lähestyvät objektiivisuutta, vaikka sitten sitä koskaan saavuttamatta. Mikäli näin ei olisi, olisi oltava niin, että jokainen toimiva teknologia on toimiva täysin sen kehittämiseen käyttämästämme prosessista riippumatta. Todennäköisyys sille, että täsmälleen jokainen teknologinen edistysaskel kivikirveistä ja tulen tekemisestä alkaen on toiminut tismalleen sattumalta ja silti meidän näkökulmastamme se on kehitetty tismalleen saman juurimetodologian (ytimeltään kyseessä on systemaattinen havainnointi ja havainnoinnista johdetut johtopäätökset) avulla, eikä jollakin täysin toisenlaisella prosessilla on nähdäkseni niin pieni, että sen hyväksyminen mahdolliseksi skenaarioksi olisi jonkinlainen irrationaalisuuden huipentuma. Ja koska on niin, että tällä prosessilla on taipumus löytää objektiivisia totuuksia ainakin joskus, niin väitteeni on täysin tosi: tämä prosessi toimii intersubjektiivisena totuuksien tunnistajana objektiivisuutta lähestyen, mutta sitä koskaan saavuttamatta. Se, kuinka lähelle objektiivisuutta se lopulta pääsee on tietenkin oma kysymyksensä.
Kiinnostaisi kuulla myös argumenttisi logiikan toimivuutta vastaan.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Ei ole olemassa objektiivista todellisuutta koska ilman tarkkailijaa tällaista ei voida todentaa. Niin yksinkertaista se on. Jumalan voi sentään todentaa kokemuksellisesti, objektiivista todellisuutta ei :D Next.
Mitä ilmeisimmin olet bad faith -inttäjä, etkä kiinnostunut keskustelusta tai edes väittelystä. Mutta vastaan silti.
Onko väite "Jumala on olemassa" objektiivinen totuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko väite "Jumala on olemassa" objektiivinen totuus?"
Ei se oikein voi olla.
Vierailija kirjoitti:
"Onko väite "Jumala on olemassa" objektiivinen totuus?"
Ei se oikein voi olla.
Mitä tarkoittaa "Jumalan voi todentaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko väite "Jumala on olemassa" objektiivinen totuus?"
Ei se oikein voi olla.
Mitä tarkoittaa "Jumalan voi todentaa"?
Ei yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko syntymän jälkeiseen elämään?
Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta:
”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erilaista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”Näitä tarinoita on varmasti kiva keksiä, ja siksipä maailma on uskontoja ja uskomuksia täynnä. Ei se niistä totta tee, mutta varmaan antaa merkityksen tuntua monien elämään, joten ei niitä voi täysin hyödyttöminäkään pitää. Valitettavasti on niin paljon heitä, jotka eivät osaa pitää uskoaan henkilökohtaisena, vaan tavalla tai toisella vainoavat sen varjolla muita ihmisiä.
Sanoi riivattu ateisti joka on istunut ketjussa vainoamassa kristittyjä ja uskovia jo monta kuukautta negatiivisella oksennuksellaan :)
Ei sanonut. Käyn toisinaan ketjussa, mutta toisin kuin sinä, minä olen täällä harvoin. Enkä vainoa millään tavalla, sillä ei erimielisyys ole mitään vainoa, vaikka se sinusta ikävältä tuntuu.
Sinulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään järkevää sanottavaa, lähinnä katkeruuden suojaksi rakentama teennäinen ja horjuva pyrkimys ylimielisyyteen ja jokin persoonallisuuden häiriö, joka varmasti selittää sen, miksi kaiket päivät täällä ketjussa roikut. Sinulla on samanlainen tilanne kuin kenellä tahansa uskostaan vakuuttuneella eli yksi tarina muiden joukossa. Jos en ymmärtäisi sinusta tiettyjä juttuja, hämmästelisin suuresti, kuinka et missään vaiheessa ole halunnut muuta kuin korottaa itseäsi, sillä kukaan ei ole niin hölmö, että jos oikeasti haluaisi vain viestinsä jakaa, pysähtyisi hetkeksi pohtimaan, kuinka ihmiset toimivat ja ottavat tietoa vastaan. Pieni määrä ihmisistä, vähä-älyisin aines, nielee pureksimatta. Muut eivät niin tee, vaan heidät pitää vakuuttaa perusteluilla, miksi esitetyt ajatukset olisivat totta. Sinä et sellaiseen kykene edes vähissä määrin, vaan selität paljon väitteitä, joista monet ovat kiistatta valheita ja osoitus tynnyrissä elämisestä. Olet ja pysyt samassa luokassa kuin uskonnolliset huijarit ovat aina olleet. Onhan niitä kaikenlaisia uskontoja ja lahkoja perustettu ikiajat, osa on saanut jopa seuraajia, mutta niillä on karismaattiset johtajat.
On se siinä mielessä että keskustelet tässä ketjussa asioista jotka eivät tänne kuulu, tunget agendaa joka ei liity millään tavalla uskoon (tiede) ja kritisoit mikä on myös henkistä väkivaltaa. Se että se tuntuu ikävältä on nimenomaan indikaattori siitä että se on väärin. Ei sillä, että se tuntuisi ikävältä, olen tottunut kaltaisiisi rottiin eikä myrkkyhampaasi enää uppoa ihoni läpi, mutta oma lausuntosi paljastaa pahan tarkoituksesi ja riivaamisesi. Siis sen että sinä olet riivattu ja että sinä tämän riivahengen alaisuudessa riivaat muita, koska et muutakaan voi.
Tiede, toisin kuin usko tai uskonto, on ihan paikallaan jokaisessa keskustelussa, jossa pähkäillään eroja toden ja epätoden välillä koska tieteellinen menetelmä laajasti ymmärrettynä on niin universaali metodologia tuon eron tunnistamiseen. Se, että olemassaolon tärkeimmässä totuuksien kategoriassa tätä universaalia totuuden tunnistamisen metodologiaa ei voi käyttää, vaan sen sijaan tulee käyttää metodologiaa, joka ei sovellu totuuksien tunnistamisen metodologiaksi missään muussa totuuksien kategoriassa on kristinuskon (ja varmaan monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä.
Tiede ei ole universaalia sen enempää kuin hevosenkengätkään. Se ett jotkut niitä harrastavat eivät tee niistä universaaleja tai luonnollisia. Kaikki palaa aina luonnon tilaan, hevoset kengättömyyteen ja ihminen jumalaan. Se on oikein.
Mikään, mitä sanoit ei ole millään tavalla ristiriidassa minkään sen kanssa, mitä minä sanoin, vaikka toki tieteen vertaaminen hevosenkenkiin oli ihan hauskaa - samassa mielessä kuin on hauskaa lapsen kyvyttömyys ymmärtää, että nolla ei ole pienin mahdollinen luku. Siinä on jotain huvittavan herttaista, vaikka (oletettavasti) aikuisen sanomana myös jollain tavalla kylmäävää ja murheellista.
Joka tapauksessa jos kristinusko on totta, on aivan ilmeistä, että olemassaolon tärkeimpien totuuksien (joihin kuuluu mm. Jumalan olemassaolo) tunnistamiseen ei voi soveltaa tieteellistä metodologiaa. Sen sijaan tieteellistä metodologiaa voi soveltaa jokseenkin kaikissa muissa totuuden kategorioissa, esim. rikosten selvittämisessä, viljelykierron suunnittelussa, tekoälymallien ohjelmoinnissa, taiteen historian tyylivirtausten kartoittamisessa jne. Olemassaolon tärkeimpien totuuksien tunnistamiseen sen sijaan tulee käyttää uskonnollista metodologiaa, esim. uskoa, näkyjä, pyhien kirjoitusten tulkintaa, yliluonnollisia kokemuksia jne. Näitä metodeja taas ei voi käyttää totuuksien tunnistamiseen missään yllä mainituista kategorioista.
Kuten sanoin, tuo on kristinuskon (ja luultavasti monen muunkin uskonnon) poskettomimpia väitteitä. Etenkin kun kristinuskon kontekstissa juuri epäonnistuminen uskonnollisten totuuksien tunnistamisessa ratkaisee sen, kidutetaanko sinua ikuisesti vai ei.
Meillä on nähdäkseni täydet rationaaliset syyt olettaa, että kaikissa muissa kategorioissa käyttämämme totuuden tunnistamisen metodologia on universaali niin pitkälle kuin mikään metodologia on, ja niinikään täydet rationaaliset syyt olettaa, että uskonnollisen metodologian kyvyttömyys tunnistaa totuuksia kaikissa niissä kategorioissa, joissa sen kykyä tunnistaa totuuksia on mahdollista analysoida tarkoittaa sen universaalia kyvyttömyyttä tunnistaa totuuksia.
Totuus ei ole siinä mielessä universaalia että kaikki asiat otistuisisivat joka puolella samalla tavalla ja mitään objektiivisuutta ei ole olemassakaan. Aina kun sinä puhut objektiivisuudesta sinä olet sitä objektiivisuutta vääristämässä, joten kyseessä on vain sinun subjektiivinen käsityksesi objektiivisuudesta.
Totta voi olla se mitä tapahtuu yhdelle ihmiselle mitä kukaan muu ei koe. Totta voi olla sellainen asia, joka tapahtuu kaikille. Totta voi olla sekin, mitä kukaan ei koe tai edes havaitse. Se kykeneekö tiedeukko todistelemaan näistä mitään on täysin sivuseikka, mitätön. Harrastuksia saa olla ja todistelujen jahtaaminen ja tuottaminen voi olla harrastus siinä missä vaikkapa maalaaminenkin. Sallittua siis. Siinä mennään kuitenkin metsään kun nostetaan harrastus totuudeksi tai jumalan yläpuolelle.
Jos luet kommentoimasi kirjoituksen uudestaan huolella, huomaat, että sanaa "objektiivinen" ei siinä esiinny. Tiede ei tarjoa objektiivisuutta, vaan intersubjektiivisuutta, joka tarjolla olevan todistusaineiston nojalla lähestyy objektiivisuutta sitä koskaan saavuttamatta.
Asia, mikä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää on tämä: mikään tieteen heikkous totuuden tunnistamisen menetelmänä (ja niitä eittämättä on) ei ole minkäänlainen meriitti uskonnolliselle totuuden tunnistamisen metodologialle tai osoitus sellaisen luotettavuudesta. Metodologian luotettavuus todetaan metodologian tuloksista, ja vain ja ainoastaan niistä, ei siitä, mitä tiedämme muiden metodologioiden luotettavuudesta.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa. Relativistinen totuuskäsitys, eli "minun totuuteni ja sinun totuutesi" aidossa mielessä (vs. uskomme eri asioita ja vähintään toisen uskomus on virheellinen) on aina ollut minulle täysin käsittämätön. Otetaan esimerkiksi kokemus siitä, että olet kokenut Jumalan jossain näyssä. Voidaan jossain mielessä sanoa (joskin se on tarpeetonta, epäeksaktia hämmentämistä), että sinulle on totta, että koit Jumalan ja minulle on totta, että et kokenut. Mutta väite kuuluu "sinä koit Jumalan", ja kolmannen poissuljetun lain mukaisesti jokainen väite on joko tosi tai epätosi. Kumpikin meistä pitää omaa näkemystään totuutena, mutta sinä joko koit Jumalan tai et kokenut - ei ole kahta totuutta, vaan kaksi vaihtoehtoista uskomusta, joista toinen on tosi ja toinen epätosi.
Siitä, että ihmiset eivät todistamisen logiikasta johtuen empirian puitteissa voi saavuttaa aitoa objektiivisuutta ei missään tapauksessa seuraa, että objektiivista totuutta ei ole olemassa.
Nimenomaan loogisesti (mihin en usko) seuraa, että objektiivisuutta ei ole, koska sitä ei pystytä ilman tarkkailijaa tarkastelemaan, ja tarkkailijan läsnäollessa objektiivisuutta ei voi olla. Sana on harhaanjohtava. Voidaan puhua massapsykoosista, yhteisymmärryksestä, sovitusta todellisuuskäsityksestä lukuisten tarkkailijoiden kesken, mutta objektiivista se ei ole. Sitä on ihan turha edes tavoitella muussa kuin abstraktissa huvittelumielessä, joka on yhtä tärkeää kuin vaikkapa kakallaan leikkiminen.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Mikäli et ole liikenteessä vain bad faith inttämisen vuoksi, niin on mahdollista, että väärinymmärrys tulee siitä, että tarkoitamme hieman eri asiaa käyttäessämme sanaa "totuus". Kun sanon "objektiivinen totuus on olemassa", tarkoitan sitä, että on olemassa jokin todellisuudessa vallitseva asiaintila, jonka ominaisuudet ovat riippumattomat siitä, mitä yksikään ajatteleva olio siitä ajattelee tai on ajattelematta, ja että kyseistä asiaintilaa voidaan periaatteessa kuvata jonkinlaisella väitelauseella, joka totuuden korrespondenssiteorian (ja olen hyvin tietoinen tähän teoriaan liittyvistä ongelmista) nojalla olisi tosi.
Tähän "objektiivisen totuuden" määritelmään viitaten, onko mielestäsi objektiivinen totuus se, että laite, jota käytät tätä viestiä lukiessasi toimii? Ja jos se on mielestäsi objektiivinen totuus, onko se mielestäsi objektiivinen totuus puhtaasti sattumalta vai onko tähän kyseiseen asiaintilaan päädytty jonkinlaisen systemaattisen, jonkinasteisen luotettavuuden omaavan prosessin kautta?
Oma näkemykseni on, että nimenomaan teknologian käytännön toimivuus osoittaa sen, että meillä on käytettävissämme intersubjektiivisia prosesseja, jotka lähestyvät objektiivisuutta, vaikka sitten sitä koskaan saavuttamatta. Mikäli näin ei olisi, olisi oltava niin, että jokainen toimiva teknologia on toimiva täysin sen kehittämiseen käyttämästämme prosessista riippumatta. Todennäköisyys sille, että täsmälleen jokainen teknologinen edistysaskel kivikirveistä ja tulen tekemisestä alkaen on toiminut tismalleen sattumalta ja silti meidän näkökulmastamme se on kehitetty tismalleen saman juurimetodologian (ytimeltään kyseessä on systemaattinen havainnointi ja havainnoinnista johdetut johtopäätökset) avulla, eikä jollakin täysin toisenlaisella prosessilla on nähdäkseni niin pieni, että sen hyväksyminen mahdolliseksi skenaarioksi olisi jonkinlainen irrationaalisuuden huipentuma. Ja koska on niin, että tällä prosessilla on taipumus löytää objektiivisia totuuksia ainakin joskus, niin väitteeni on täysin tosi: tämä prosessi toimii intersubjektiivisena totuuksien tunnistajana objektiivisuutta lähestyen, mutta sitä koskaan saavuttamatta. Se, kuinka lähelle objektiivisuutta se lopulta pääsee on tietenkin oma kysymyksensä.
Kiinnostaisi kuulla myös argumenttisi logiikan toimivuutta vastaan.
Sidot ajattelijoiden ajatukset siitä, mitä objektiivinen totuus on objektiiviseen totuuteen itseensä. On yksi kysymys, voidaanko objektiivista totuutta millään keinolla saavuttaa ja kokonaan toinen, onko tällainen totuus olemassa.
Ei ole olemassa objektiivista todellisuutta koska ilman tarkkailijaa tällaista ei voida todentaa. Niin yksinkertaista se on. Jumalan voi sentään todentaa kokemuksellisesti, objektiivista todellisuutta ei :D Next.Mitä ilmeisimmin olet bad faith -inttäjä, etkä kiinnostunut keskustelusta tai edes väittelystä. Mutta vastaan silti.
Onko väite "Jumala on olemassa" objektiivinen totuus?
Ihmisen on ihan turha puhua objektiivisesta totuudesta, mikään vastaus ei ole totta sillä se filtteröityy aina ihmisen kautta = on subjektiivinen.
Next.
Vierailija kirjoitti:
AI-yhteenveto
Albert Einsteinin lausahdus ”Jumala ei heitä noppaa” (saks. ”Der Gott würfelt nicht”) viittaa hänen vastustukseensa kvanttimekaniikan tulkinnalle, jonka mukaan subatomisessa mittakaavassa tapahtumat ovat satunnaisia eikä täysin määräytyneitä (deterministisiä).Mitä lause tarkoittaa?
• Determinismi vs. satunnaisuus: Einstein uskoi, että luonnolla ja fysiikan laeilla on tarkka, ennustettavissa oleva perusta. Hän ei hyväksynyt sitä, että kvanttifysiikassa hiukkasten käyttäytymistä voisi kuvata vain todennäköisyyksillä.
• Kirje Max Bornille: Einstein käytti tätä ajatusta ensimmäisen kerran vuonna 1926 fyysikko Max Bornille lähettämässään kirjeessä.
• Ei-personoitu Jumala: Einsteinin puheessa ”Jumala” ei viitannut uskonnolliseen tai persoonalliseen jumalolentoon, vaan hän käytti sanaa metaforana luonnonjärjestykselle, syvälle harmonialle ja syy-seuraussuhteiden laeille.
Katsoikohan Einstein, että ihmisellä on vapaa tahto? Jos kaikki on tiukan determinististä (tai uskovaisten Jumala määrää kaiken), vapaata tahtoa ei voi olla. Toisaalta kvanttifysiikka on totta, vaikkei Einstein siitä tykännytkään. Jos ihmisellä onkin (osittain) vapaa tahto, se ei kuitenkaan johtune kvanttifysiikasta, vaan evoluutiosta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki johtuu siitä ettei jumalaa ole olemassakaan, ja raamattu on muinaisten paimentolaisten kasaama tarina- ja satukokoelma. Jos jumala olisi oikeasti olemassa, kyllä sen olemassaolo näkyisi edes jossain hieman selkeämmin. Täysin järjenvastaista, että ainoa "tieto" jonka varaan pitäisi koko elämänsä rakentaa, on primitiivinen, epälooginen ja sekava vanha kirja. Luulisi että niin kaikkivoipa olento pystyisi parempaan. Siis jos olisi olemassa.
MinulleRaamattu on yksi todisteista. Olen lukenut Raamattua ja tiedän siitä jotakin. Sillä on lukuisia kirjoittajia ja sitä kirjoitettu eri aikoina ja erilaisissa paikoissa. Silti se on yhtenäinen. Täynnä punaisia lankoja, viittauksia. Ei tuommoinen yksinkertaisesti ole mahdollista ilman suunnittelijaa. Kuten ei ole tämä maapallo ja universumikaan.
Alue: Aihe vapaa
Kvanttifysiikka pätee hyvin pienillä hiukkasilla, meidän jokapäiväinen maailmamme on makromaailma, jossa klassinen fysiikka on riittävän tarkkaa. Einstein ei ehkä pitänyt esim. kvanttifysiikan probabilistisestä luonteesta, mutta kvanttifysiikkaa sovelletaan nykyään esim. kvanttitietokoneissa. (Ei kannata olettaa ketään tiedemiestä tyhmäksi, ylipäätään kysymys ei ole ihmisistä, vaan tieteellisistä teorioista, joiden hyödyllisyyden mittaa se, miten ne ennustavat todellisuutta.)