Lue keskustelun säännöt.
Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
26.07.2026 |
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (8754)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu on teksti, jota on kirjoitettu monena eri aikakautena. Varmaan jokaisena aikakautena oli oma, mahdollisesti poliittinen agenda jota ajaa. Ihan hullua, että ihmiset etsivät jostain vuosisatoja vanhasta tarkoitushakuisesta tekstistä jotain syvempää merkitystä tähän aikakauteen.
Sanoma on se että Jumala on alku ja loppu. Hallitsee kaiken ja kertoo miten kaikkien ihmisten kaikkialla olisi hyödyllistä elää. Valmistajan käyttöohjeet.
Höpö höpö, kulloinenkin vallassaolija siellä on kertonut, miten ihmisten olisi hyödyllistä elää. Ei siis sinänsä mitään merkittävää muutosta nykypäivään. Raamattu on kasa aikakautensa ilmentymiä.
Jeesus ei ollut vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos on värisokea niin ei näe kuin sen mitä oma keho antaa periksi. Se ettet sinä näe muuta on todistus vain omasta alkeellisuudestasi."
Et siis halua tarkentaa kantojasi siitä miksi Jumalaa pitäisi automaattisesti kunnioittaa?
Jumalan epäkunnioittaminen on vähän kuin epäkunnioittaisit jotain kriittistä sisäelintäsi ja kärsisit sen vuoksi. Niin saa tehdä eikä jumalaa sinänsä pidä kunnioittaa, se on vaan aivan todella äärimmäisen tyhmää olla kunnioittamatta :D
Mieluummin kunnioitan Mustanaamiota ja joulupukkia, niiden touhuissa on sentään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonto on vallan /aivopesun keino ollu 3000 vuotta.
Ja nykyään samaa asiaa ajaa tiede. Aivopesuun on oikein 12-vuotinen järjestelmä, sitä kutsutaan kouluksi.
Ilman sitä aivopesua et välttämättä osaisi lukea, kirjoíttaa tai laskea. Minulle ainakaan uskonto ei ole opettanut mitään.
Niin ja koska sinua ei ole aivopesty kristinuskoon et ymmärrä mitään hengen maailmasta, jota on maailmassa vielä paljon enemmän kuin materiaa. Sellaista se on. Onneksi jotkut saavat hengenkin opin ja toiset sitä aktiivisesti hamuavat ja lisäävät yhteisöihimme, olemme heille ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Tieteen ja materialismin vankina eläminen on helvetti.
Hui kamala 😨Täytyy varmaan soittaa 112 ja pyytää kriisiapua.
"Kristitty seuraa apostolien mukaan jeesusta. Se ei tarkoita sitä että saisi toimia vt:tä vastaan vaan pitää olla 100 kertaa parempi kuin vt:n juutalaiset."
Eli pitää totella VT:n käskyjä plus Jueesuksen opit päälle. Siinä sitten rakkaudella kivitellään homot ja avionrikkojat sekä tottelemattomat lapset.
"Kaiken Luojaa ei voi verrata maaiilsiin hallitsujoihin ja materiaan."
Ei niin. Hänen pitäisi olla tuhansia kertoja moraalisempia ja oikeudenmukaisempi. Kumma vaan kun ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jeesus ei ollut vallassa."
Jeesus ei kirjoittanut Uutta Testamenttia. Sen kokosivat paljon myöhemmin sen ajan kirkon valtaa pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu on teksti, jota on kirjoitettu monena eri aikakautena. Varmaan jokaisena aikakautena oli oma, mahdollisesti poliittinen agenda jota ajaa. Ihan hullua, että ihmiset etsivät jostain vuosisatoja vanhasta tarkoitushakuisesta tekstistä jotain syvempää merkitystä tähän aikakauteen.
Sanoma on se että Jumala on alku ja loppu. Hallitsee kaiken ja kertoo miten kaikkien ihmisten kaikkialla olisi hyödyllistä elää. Valmistajan käyttöohjeet.
Buddhisteilla, hinduilla, muslimeilla ja vaikka kenellä muulla on omansa.
Epäjumalat pitää erottaa oikeasta.
Juu ja jeesus on epäjumala koska minä päätän niin ja uskon niin. Sinun sanalla ei ole mitään merkitystä. Niinkuin minun sanalla ei ole sinulle.
Merkitys on sillä jolla on valta ja voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kaiken Luojaa ei voi verrata maaiilsiin hallitsujoihin ja materiaan."
Ei niin. Hänen pitäisi olla tuhansia kertoja moraalisempia ja oikeudenmukaisempi. Kumma vaan kun ei ole.
Nähdäkseni on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaiken Luojaa ei voi verrata maaiilsiin hallitsujoihin ja materiaan."
Ei niin. Hänen pitäisi olla tuhansia kertoja moraalisempia ja oikeudenmukaisempi. Kumma vaan kun ei ole.
Nähdäkseni on.
Minun nähdäkseni Mustanaamio on kaikkein moraalisin ja oikeudenmukaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Ja lisätään vielä, että etenkin kristinuskon kontekstissa tuo on sanoinkuvaamattoman absurdi väite, koska totuuksien tunnistaminen on tuonpuoleisen ikuisen kohtalon ratkaiseva tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinduilla on neljä aikakautta, yugaa /jugaa/ parhaasta alkaen:
satya-, treta-, dvaapara- ja kaliyuga. Tällä hetkellä elämme Kalin aikakautta. Tässä Clauden kuvaus siitä mitenkä hindutekstien mukaan uskonto muuttuu yhä pahemmin korruptoituneeksi kali-yugaa kohti mentäessä ja sen aikana:
Hindulaisessa kosmologiassa aika jaetaan neljään yugaan eli aikakauteen, jotka toistuvat syklissä: Satya (Krita) Yuga, Treta Yuga, Dvapara Yuga ja Kali Yuga. Jokaisessa siirtymässä dharma (kosminen järjestys, hyve, oikeamielisyys) heikkenee. Tätä kuvataan usein vertauksella härästä, joka symboloi dharmaa ja seisoo Satya Yugassa neljällä jalalla, mutta menettää jokaisessa yugassa yhden jalan – Kali Yugassa se seisoo enää yhdellä.
Uskonnollisen korruption mekanismit tekstien mukaan (erityisesti Vishnu Purana ja Bhagavata Purana, Canto 12, kuvaavat tätä yksityiskohtaisesti):
1. Sisäisen olemuksen katoaminen, muodon jääminen jäljelle
Rituaalit ja ulkoiset uskonnolliset merkit säilyvät, mutta niiden sisäinen tarkoitus – askeesi (tapas), puhtaus, myötätunto, totuudellisuus – rapautuu. Ihmiset suorittavat rituaaleja mekaanisesti tai näyttävyyden vuoksi, ei henkisen kasvun takia.2. Opettajien ja pappien turmeltuminen
Tekstit ennustavat, että henkiset auktoriteetit alkavat käyttää asemaansa vaurastumiseen ja vallankäyttöön oppimisen ja palvelun sijaan. Uskonnollinen tieto muuttuu kauppatavaraksi.3. Pirstaloituminen lukuisiksi kiisteleviksi lahkoiksi
Yhtenäinen opetus hajoaa moniksi keskenään kilpaileviksi ja riiteleviksi koulukunniksi, jotka väittelevät yksityiskohdista menettäen näkyvistä yhteisen ytimen.4. Pyhien tekstien väärintulkinta ja rapautuminen
Vedojen ja muiden pyhien kirjoitusten katsotaan tulevan väärinymmärretyiksi, osittain unohdetuiksi tai tarkoituksella vääristellyiksi omaa etua ajavien tulkitsijoiden toimesta.5. Arvojärjestyksen kääntyminen päälaelleen
Vaurautta aletaan pitää hyveellisyyden mittarina syntyperän, luonteen tai henkisen saavutuksen sijaan. Ahneus, tekopyhyys ja lyhytnäköisyys normalisoituvat.6. Yksilön kyvykkyyden heikkeneminen
Ihmisten katsotaan tulevan Kali Yugan myötä lyhytikäisemmiksi, heikkomuistisempimmiksi ja vähemmän kykeneviksi syvälliseen henkiseen käytäntöön – mikä osaltaan tekee perinteisistä käytännöistä vaikeampia noudattaa aidosti.Kali Yugan aikana itsessään
Tekstit kuvaavat tilaa, jossa pinnallinen tai väärä uskonnollisuus voi jopa vallita aidon rinnalla tai sen sijaan – esiintyy vääriä guruja, kaupallistunutta hengellisyyttä ja rituaaleja ilman ymmärrystä. Samalla useissa perinteissä (esim. bhakti-liikkeissä) korostetaan, että juuri Kali Yugassa yksinkertainen, vilpitön omistautuminen (esim. jumalan nimen toistaminen, bhakti) nousee erityisen tehokkaaksi keinoksi – ikään kuin vastapainoksi monimutkaisten rituaalien rapautumiselle.Syklin lopussa odotetaan Kalkin, Vishnun viimeisen avatarin, saapuvan palauttamaan dharman ja aloittamaan uuden Satya Yugan.
Enempää selittelemättä hinduismissa on jotain joka sopii ihmisen psykologiaan. Ero kristinuskoon syntyy tuosta pelastuksesta armosta vs. karma, ja jälleensyntymäopista. Itse asiassa tuo armopelastus on vaikeampi omaksua, onko liian tiivistettyä?
Erona on myös jumalien määrä. Hinduilla niitä on miljoonia.
Eikö ole aika hankalaa muistaa miljoonan jumalan nimeä? Jos ne kaikki pitää mainita, kun rukoilee, kauanko rukous kestää? -Epäilen siis väitettäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinduilla on neljä aikakautta, yugaa /jugaa/ parhaasta alkaen:
satya-, treta-, dvaapara- ja kaliyuga. Tällä hetkellä elämme Kalin aikakautta. Tässä Clauden kuvaus siitä mitenkä hindutekstien mukaan uskonto muuttuu yhä pahemmin korruptoituneeksi kali-yugaa kohti mentäessä ja sen aikana:
Hindulaisessa kosmologiassa aika jaetaan neljään yugaan eli aikakauteen, jotka toistuvat syklissä: Satya (Krita) Yuga, Treta Yuga, Dvapara Yuga ja Kali Yuga. Jokaisessa siirtymässä dharma (kosminen järjestys, hyve, oikeamielisyys) heikkenee. Tätä kuvataan usein vertauksella härästä, joka symboloi dharmaa ja seisoo Satya Yugassa neljällä jalalla, mutta menettää jokaisessa yugassa yhden jalan – Kali Yugassa se seisoo enää yhdellä.
Uskonnollisen korruption mekanismit tekstien mukaan (erityisesti Vishnu Purana ja Bhagavata Purana, Canto 12, kuvaavat tätä yksityiskohtaisesti):
1. Sisäisen olemuksen katoaminen, muodon jääminen jäljelle
Rituaalit ja ulkoiset uskonnolliset merkit säilyvät, mutta niiden sisäinen tarkoitus – askeesi (tapas), puhtaus, myötätunto, totuudellisuus – rapautuu. Ihmiset suorittavat rituaaleja mekaanisesti tai näyttävyyden vuoksi, ei henkisen kasvun takia.2. Opettajien ja pappien turmeltuminen
Tekstit ennustavat, että henkiset auktoriteetit alkavat käyttää asemaansa vaurastumiseen ja vallankäyttöön oppimisen ja palvelun sijaan. Uskonnollinen tieto muuttuu kauppatavaraksi.3. Pirstaloituminen lukuisiksi kiisteleviksi lahkoiksi
Yhtenäinen opetus hajoaa moniksi keskenään kilpaileviksi ja riiteleviksi koulukunniksi, jotka väittelevät yksityiskohdista menettäen näkyvistä yhteisen ytimen.4. Pyhien tekstien väärintulkinta ja rapautuminen
Vedojen ja muiden pyhien kirjoitusten katsotaan tulevan väärinymmärretyiksi, osittain unohdetuiksi tai tarkoituksella vääristellyiksi omaa etua ajavien tulkitsijoiden toimesta.5. Arvojärjestyksen kääntyminen päälaelleen
Vaurautta aletaan pitää hyveellisyyden mittarina syntyperän, luonteen tai henkisen saavutuksen sijaan. Ahneus, tekopyhyys ja lyhytnäköisyys normalisoituvat.6. Yksilön kyvykkyyden heikkeneminen
Ihmisten katsotaan tulevan Kali Yugan myötä lyhytikäisemmiksi, heikkomuistisempimmiksi ja vähemmän kykeneviksi syvälliseen henkiseen käytäntöön – mikä osaltaan tekee perinteisistä käytännöistä vaikeampia noudattaa aidosti.Kali Yugan aikana itsessään
Tekstit kuvaavat tilaa, jossa pinnallinen tai väärä uskonnollisuus voi jopa vallita aidon rinnalla tai sen sijaan – esiintyy vääriä guruja, kaupallistunutta hengellisyyttä ja rituaaleja ilman ymmärrystä. Samalla useissa perinteissä (esim. bhakti-liikkeissä) korostetaan, että juuri Kali Yugassa yksinkertainen, vilpitön omistautuminen (esim. jumalan nimen toistaminen, bhakti) nousee erityisen tehokkaaksi keinoksi – ikään kuin vastapainoksi monimutkaisten rituaalien rapautumiselle.Syklin lopussa odotetaan Kalkin, Vishnun viimeisen avatarin, saapuvan palauttamaan dharman ja aloittamaan uuden Satya Yugan.
Enempää selittelemättä hinduismissa on jotain joka sopii ihmisen psykologiaan. Ero kristinuskoon syntyy tuosta pelastuksesta armosta vs. karma, ja jälleensyntymäopista. Itse asiassa tuo armopelastus on vaikeampi omaksua, onko liian tiivistettyä?
Erona on myös jumalien määrä. Hinduilla niitä on miljoonia.
Eikö ole aika hankalaa muistaa miljoonan jumalan nimeä? Jos ne kaikki pitää mainita, kun rukoilee, kauanko rukous kestää? -Epäilen siis väitettäsi.
Epäile vaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_hindulaisista_jumaluuksista
"Hindulaisia jumaluuksia tiedetään olevan peräti miljoonittain"
Vierailija kirjoitti:
Kuka näitä karsii?
Jep, vuorokauden edestä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Jos kerran järki on jumalan lahja, niin miksi nimenomaan uskovat eivät sitä käytä? Olisi paljon järkevämpää uskoa joulupukkiin, mutta joulupukkiin uskominen on jostain syystä "kielletty". Joulupukki vaan matkustaa ihan älyttömällä nopeudella jakaessaan lahjoja kaikille maapallon asukkaille saman vuorokauden aikana, mutta muuten hän vaikuttaa ihan tavalliselta jässikältä. Jumalassa taas ei ole mitään tavallista.
Niinpä.
Olen huomannut, että parhaaseen lopputulokseen päästään, kun annetaan Raamatun selittää itse itseään. Tällä metodilla vältytään yksittäisen jakeen tulkinnoilta. Raamatun totuus kiinnostaa ihmisiä ja tämä metodi on paras tutkimiseen!
Jos lisäkysymyksiä, niin voin auttaa.
Yt Henri
Höpö höpö, kulloinenkin vallassaolija siellä on kertonut, miten ihmisten olisi hyödyllistä elää. Ei siis sinänsä mitään merkittävää muutosta nykypäivään. Raamattu on kasa aikakautensa ilmentymiä.