Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
26.07.2026 |
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (4578)
Vierailija kirjoitti:
Myötätunto ei ole sääliä. Sääli on ylpeyttä ja ylpeys on sairaus, joka johtaa syntiin. Jumala vihaa ylpeyttä.
Miten saat säälin olemaan ylpeyttä?
Jos rikas säälii köyhää, koska tämä joutuu ajamaan ikivanhalla Ladalla ja itsellä on alla uudenkarhea Mersu, niin onhan siinä silloin ylpeyttäkin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötätunto ei ole sääliä. Sääli on ylpeyttä ja ylpeys on sairaus, joka johtaa syntiin. Jumala vihaa ylpeyttä.
Miten saat säälin olemaan ylpeyttä?
Jos rikas säälii köyhää, koska tämä joutuu ajamaan ikivanhalla Ladalla ja itsellä on alla uudenkarhea Mersu, niin onhan siinä silloin ylpeyttäkin mukana.
Tämänlainen sääli on sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silti hänen sydämessän voi olla jotain pielessä, joka ei saavuta sitä, että Allah tulee rakastamaan häntä. Joten hän [tämä henkilö] tulee jäämään kyvyttömäksi saavuttaa hedelmän [Allahin rakkauden]. Uskovaisen suurin tavoite on saavuttaa Allahin rakkaus".
Jaiks. :o Aika karua. Ihmisen pitää tehdä jotain, jotta Jumala rakastais. Suorita siinä sitten hiki päässä elämää siinä toivossa, että Allah olis suopea.
Isä/Jeesus rakasti jokaista luotua ihmistä jo ennen syntymäämme.
Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Joh.3:16 Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa..."
Se rakkaus ei toki oikeuta synnin tekemistä. Mutta meidän puolesta on viulut maksettu ja meitä on rakastettu jo ollessamme vielä syntymättömiä.
-Yhteiskristillinen
Tunnut olevan sokea sille, mitä oma uskontosi vaatii ihmisiltä jotta he välttäisivät helvetin ikuiset kärsimykset ja pääsisivät taivaaseen.
Kun muistelen omaa nuoruuttani, halusin kovasti tulla uskoon, jotta olisin saanut syntini anteeksi (olin tehnyt paljon pahaa). Rukoilin ja tein uskonratkaisun toisensa perään, mutta mitään ei tapahtunut. Osaatko kuvitella sitä epätoivon määrää, kun pelkäsin joutuvani helvettiin kun en millään pystynyt puristamaan itsestäni uskoa irti eikä Jumala auttanut? Tuntui kamalalta ajatella, etten voisi millään saada anteeksi pahoja tekojani Jumalan silmissä, vaan hän syöksisi minut helvettiin vaikka katuisin kuinka katkerasti ja omistaisin koko loppuelämäni hyvän tekemiselle.
Että se siitä Jumalasta, joka rakastaa kaikkia ehdoitta. Mitä väliä sillä on, rakastaako Jumala epäuskoista vai eikö rakasta, jos hän syöksee tämän joka tapauksessa ikuiseen helvetin tuleen?
Hmm...no nyt ollaan ap:n kysymyksen ytimessä.
Mistä tiesit ettet tullut uskonratkaisun jälkeen uskoon? Mistä tiedät ettet saanut syntejäsi anteeksi?
Sielunvihollinen kuiski mullekin alkuun etten ole uskossa koska uskoontulon jälkeen ei tuntunut miltään, mutta menin aika pian seurakuntaan jossa Jumala kosketti. Nää jutut tarttee usein seurakuntaa.
-Yhteiskristillinen
Luulisi, että "oikea" usko voi tarttua vaikka keskellä metsää yksin ollessa.
Seurakuntaa tarvitaan ilmeisesti kertomaan, miten uskotaan "oikein".
"Siten Me olemme tehnyt teidät (arabialaiset) välittäjäkansaksi, että te olisitte todistajia ihmisten edessä ja profeetta Muhammed olisi todistajana teidän edessänne. Kiblan, johon te ennen suuntauduitte, määräsimme ainoastaan erottaaksemme sen, joka seuraa profeettaa, siitä, joka peräytyy hänen luotaan takaisin. ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi niille, joita Jumala johtaa; mutta Jumalan tarkoitus ei ollut tehdä uskoanne turhaksi, sillä Jumala on totisesti lempeä ja laupias ihmisiä kohtaan."
(Koraani 2:143)
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitäpä tässä sormenpäitä kuluttamaan....vaikka me uskovat sanottaisiin ja oltaisiin koettu mitä, niin ateisti jankkaa "ei oo Jumalaa."
Sitä tässä olen kysynyt, vastausta saamatta, että onko tän ketjun ateistit....pettyneitä? Siis en yritä lakaista Raamatun vaikeita kohtia maton alle, ehei. Voisin niistä keskustella lopittomiin.
Mutta onko tässä siltikin...ad hominemin aihetta?
Veikkaan, että tässä ketjussa on kahdenlaista ateistia:
-ne jotka on yrittäneet tulla uskoon mutta ei mielestään ole onnistuneet
-eivät ole edes yrittäneet. Toteavat vain että eipä Jeesusta ole näkynyt eikä ole tullu kotoa hakemaan.
Molemmille suosittelen reseptiksi 1-2 kuukauden seurakuntakäyntejä.
-Yhteiskristillinen
Ei usko vakuuta, vaikka kuinka joku väittäisi kokeneensa jotakin. Subjektiivisia tarinoita riittää, ei konkretiaa.
Miksi olisin pettynyt, koska mielikuvitusolento on edelleen mielikuvitusolento? Aikoinaan joulupukkiuskon menetys tuntui pahalta, mutta asia unohtui melko pian. Nyt ei ole kyse edes uskon menetyksestä, kun en ole jumalaan koskaan uskonutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin, Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin, nämä ovat jumalaapelkääväisiä."
(Koraani 2:77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Perisynti."
Perisynti on epälooginen koska se yrittää samaan aikaan vastata kahteen eri kysymykseen jotka ovat kuitenkin keskenään ristiriidassa. Se on siis samaan aikaan syy sille miksi ihminen on aina syntinen ja miksi on oikein rankaista ihmisiä synneistään. Kuitenkin jonkun rankaisu siitä mitä hän vääjäämättä on ei ole loogista eikä moraalista.
Sama asia kuin, että rangaistaan siitä, että on silmät, joilla näkee.
Jos taas unohdetaan hetkeksi perisynti ja mietitään rangaistusta vain teoista. Niin luulen, että useimpien meistä synnit ovat kuitenkin aika pieniä. Valehtelin, suutuin, pienenä näpistin, huusin lapsille, ajoin ylinopeutta, ajattelin pahasti jne. Ei mene ihmisen ymmärrykseen, että olisi saman rangaistuksen näistä ansainnut kuin Hitler tai Jammu- setä.
Paitsi, että Aatu ja Jammuhan olisivat taivaan iloissa, jos vaan oisivat tulleet " uskoon" toka vikana hengenvetona.
Luovutan.
Perisynti on samanlainen asia kuin periytyvä hiustenväri. Ei se ole mikään jumalan rangaistus vaan asia, joka kulkee genetiikassa. Jokainen yksilö voi tehdä itse valinnan jalostaa itsestään perisynnin ongelmat pois elämällä elämää joka on linjassa jumalan tahdon ja moraalin kanssa. Näin kun tekee itselleen, seuraavalla sukupolvella perisynti on lievempi ja joskus siitä voi vapautua kokonaan. Jonkun on se työ kuitenkin aloitettava ja tehtävä, kuten jonkun on rakennettava suvun ensimmäinen talokin.
Miten sä jalostat hiustenvärin pois tai toiseksi?😂
Jalostustyötä voi tehdä esimerkiksi valinnoillaan, genetiikkaansa toisten genetiikkaan yhdistämällä, jne. Tällä palstalla on paljon puhuttu esim. koirien jalostamisesta tietynlaiseen käytökseen, joka tekee niistä metsästyskoiria, seurakoiria, jne. Nämä ovat koiran vaistoissa ja geeneissä, kun niitä on tarpeeksi monta sukupolvea toistettu. Fysiologisiin ominaisuuksiin kuten hiusten väriin voinee vaikuttaa esim. ruokavaliolla, esim. metsähiirten on todettu kasvattavan keltainen turkki jos ne syövät vehnää sekaruokavalion sijaan.
Tällaisilla asioilla. Perisynnistä puhuttaessa jalostustyö on hyvyyteen keskittymistä, syntielämästä luopumista, rukousta, ja esimerkiksi oppineiden tekstien tutkimista. Kirkko on aika laaja ja siinä on paljon taviksia, jos haluaa oikeasti kehittyä ihmisenä niin kannattaa suorata suoraan niiden oppineimpien ja pisimmälle päässeiden opetukseen, ei lähipastorin eikä varsinkaan naapurin marjatan oppiin. Vaikka toki heiltäkin voi jotakin oppia, mutta ei ehkä siitä miten jalostua pois perisynnistä. Vaikka miksipä ei, ihmeitä tapahtuu.
Mitä ihmettä? Toivottavasti et ole missään päättävässä asemassa.
Kyllä tuollainen jalostus toimisi myös ihmisnisäkkääseen. Periytyyhän käytöstavatkin, asenteet jne.
Käytöstavat ja asenteet opitaan.
Samoin uskomukset. Kukaan ei synny jeesus suussa.
Kyllä tavat periytyy. Ei kaikki geneettisesti, mutta vaikea on omaksua siitä vain lapsena toisen perheen, toisen luokan, toisen kulttuurin jne. tapoja ja käsityksiä. Aikuisena sitten.
Miten tavat muka periytyvät?
Mistä sinä otit kätösmallit ennen kuin ymmärsit itse? Naapurisatako? Nyt puhutaan arkikieltä ei autistista tiedekieltä.
Omaksuin käytösmallit vanhemmiltani ja ikätovereilta. Tällä ei arkikielessäkään ole mitään tekemistä peritymisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silti hänen sydämessän voi olla jotain pielessä, joka ei saavuta sitä, että Allah tulee rakastamaan häntä. Joten hän [tämä henkilö] tulee jäämään kyvyttömäksi saavuttaa hedelmän [Allahin rakkauden]. Uskovaisen suurin tavoite on saavuttaa Allahin rakkaus".
Jaiks. :o Aika karua. Ihmisen pitää tehdä jotain, jotta Jumala rakastais. Suorita siinä sitten hiki päässä elämää siinä toivossa, että Allah olis suopea.
Isä/Jeesus rakasti jokaista luotua ihmistä jo ennen syntymäämme.
Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Joh.3:16 Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa..."
Se rakkaus ei toki oikeuta synnin tekemistä. Mutta meidän puolesta on viulut maksettu ja meitä on rakastettu jo ollessamme vielä syntymättömiä.
-Yhteiskristillinen
Tunnut olevan sokea sille, mitä oma uskontosi vaatii ihmisiltä jotta he välttäisivät helvetin ikuiset kärsimykset ja pääsisivät taivaaseen.
Kun muistelen omaa nuoruuttani, halusin kovasti tulla uskoon, jotta olisin saanut syntini anteeksi (olin tehnyt paljon pahaa). Rukoilin ja tein uskonratkaisun toisensa perään, mutta mitään ei tapahtunut. Osaatko kuvitella sitä epätoivon määrää, kun pelkäsin joutuvani helvettiin kun en millään pystynyt puristamaan itsestäni uskoa irti eikä Jumala auttanut? Tuntui kamalalta ajatella, etten voisi millään saada anteeksi pahoja tekojani Jumalan silmissä, vaan hän syöksisi minut helvettiin vaikka katuisin kuinka katkerasti ja omistaisin koko loppuelämäni hyvän tekemiselle.
Että se siitä Jumalasta, joka rakastaa kaikkia ehdoitta. Mitä väliä sillä on, rakastaako Jumala epäuskoista vai eikö rakasta, jos hän syöksee tämän joka tapauksessa ikuiseen helvetin tuleen?
Hmm...no nyt ollaan ap:n kysymyksen ytimessä.
Mistä tiesit ettet tullut uskonratkaisun jälkeen uskoon? Mistä tiedät ettet saanut syntejäsi anteeksi?
Sielunvihollinen kuiski mullekin alkuun etten ole uskossa koska uskoontulon jälkeen ei tuntunut miltään, mutta menin aika pian seurakuntaan jossa Jumala kosketti. Nää jutut tarttee usein seurakuntaa.
-Yhteiskristillinen
Luulisi, että "oikea" usko voi tarttua vaikka keskellä metsää yksin ollessa.
Seurakuntaa tarvitaan ilmeisesti kertomaan, miten uskotaan "oikein".
Ei. Vaan kyse on voimasta ja seurakunnassa on sitä poweria. Jos haluaa yhteyden Jumalaan eikä kotisohvalla tunnu rukoukset nousevan kattoa ylemmäs&epäilykset kalvaa, niin pitää mennä sinne, jossa Jumala on voimakkaasti läsnä. Emme elä kokemuksista vaan uskosta, mutta kolikon toinen puoli: silloin kun Jumala on läsnä, se usein tuntuu.
Eli jos joku uskoontulorukouksen rukoillut ei koe mitään (yleensä moni kokee kotonakin), tarvitsee hän Jumalan "halirutistusta" seurakunnassa. Silloin se usko tulee eläväksi, koska meillä ei ole kuollut Jumala.
Itse olin melkein shokissa kun uskoontulon jälkeen seurakunnassa koin Jumalan vastaavan mulle sydämessä. "Mitä, Kaikkivaltias otti yhteyden muhun, vaikka olen surkea tapaus." Elämäni huikein hetki.
Ja suosittelen vapaita suuntia.
Luterilaisessa kirkossakin on uskovia, mutta se on kuin menisi +30 -asteiseen saunaan (ja mulla on oikeus sanoa näin, oltuani uskonelämäni ekat 20-30 vuotta luterilaisessa vielä), mutta vapaissa suunnissa Jumalan läsnäolo on voimakkaampi ja parhaimmillaan vaikuttaa jo ovella - poikkeuksia on, joissakin seurakunnissa on tyhjää voiman pumppaamista ja tyhjää ylistystä.
Jumalan lämpö on eri asia kuin ihmisten lämpö. Se on rakkauden tulta. Vaikee selittää, nää pitää kokea.
-Yhteiskristillinen
Eli uskoontulorukouksen rukoillut eli vastauskoontullut (hän on uskossa, vaikkei kokisi niin) tarvitsee alkusysäyksen. Sellaista Jumalan rakkauden halia, koska se ihminen on vastasyntynyt Jumalan lapsi, joka tarvitsee paljon hoivaa.
Itse koin vaisun alun jälkeen paljon, pyörin vapaissa suunnissa. Ja ne kokemukset auttoi sit kun kävin sen jälkeen luterilaisessa kirkossa ja pappi melkein haukotellen puhui jonkun sanan latinalaisesta merkityksestä.
Jos mulla ei ois ollut niitä Jumalan kokemuksia elävästä Jumalasta, olisin istunut taas tyhjänä kirkon penkissä ja aatellut että tätäkö on kristinusko: ulkonaisia muotomenoja ja kalseutta. Nyt pystyin kirkon penkissä ajattelemaan että Jumala on ihana ja elävä, vaikka tää pappi on kuin Kansallisarkistosta karannut.
Ne kokemukset auttaa myös silloin, kun tulee vaikeat ajat.
"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa? Ellette, ette kestä koetusta."
Mutta tärkeintä on usko.
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Siten Me olemme tehnyt teidät (arabialaiset) välittäjäkansaksi, että te olisitte todistajia ihmisten edessä ja profeetta Muhammed olisi todistajana teidän edessänne. Kiblan, johon te ennen suuntauduitte, määräsimme ainoastaan erottaaksemme sen, joka seuraa profeettaa, siitä, joka peräytyy hänen luotaan takaisin. ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi niille, joita Jumala johtaa; mutta Jumalan tarkoitus ei ollut tehdä uskoanne turhaksi, sillä Jumala on totisesti lempeä ja laupias ihmisiä kohtaan."
(Koraani 2:143)
Miksi te jaatte näitä?
Miksi te tarvitsette voimaa itsenne ulkopuolelta? Kaikki turha itsensä ulkopuolelta tarvitseminen kuluttaa ja vie aikaa turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan muslimien ja kristittyjen eroa niin Kristin uskossa ollaan Jumalan kanssa kuoleman jälkeen kun taas muslimit menee vaan johonkin olomuotoon missä jumala ei ole läsnä samalla tavalla. Kristittynä ollaan Jumalan hengessä mukana täällä maanpäällä. Kirkossa käyminen ei tee kenestäkään uskovaista tai Jumalan sanaa noudattavaa. Ihminen voi myös käyttää anteeksi antoa hyväkseen ilman parannusta kun se ydinsanoma oli vaade parannuksen tekemisestä. Eli jos joka viikonloppu petät puolisoasi ja menet kirkkoon anelemaan anteeksi et ole silloin tehnyt parannusta vaan olet tekopyhä. Jeesus antoi mahdollisuuden parantaa huonot tapansa. Mutta ei kai se lupaus ollut, että saa jatkaa pahojaan ilman että muuttaa niitä tapoja. Noin ainakin itse sen käsitän, että ei tarvitse antaa anteeksi ihmisille jotka ei muutu vaan tekee vahinkoa elämällesi jatkuvasti.
Muslimit:)
Täyttä satua ja kehitelty, koska nähtiin kristinuskossa mahdollisuus ihmisten ohjailemiseen, niin sitten polkaistiin islaminusko vai mikä lieneekään ja tavoitteena ihmisten ohjailu hallinnon tarpeisiin.
Muhamedi sai näkyjä ja siihen sitten kirjoitteli satunsa. Mitähän oli nauttinut? Eli itse vanhemman naisen elättinä rakastajana. Tuhansia vuosia vanhoja näkyjä kontataan sitten maailmassa. Uskonnot on ihmisen tuotoksia joilla tosiaan hallitaan maailmaa. Nämä näkyjen saajat ovat julistettu pyhimyksiksi joita kumarrellaan. Aivan kuten joku kommunismikin on ihmisen hallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te tarvitsette voimaa itsenne ulkopuolelta? Kaikki turha itsensä ulkopuolelta tarvitseminen kuluttaa ja vie aikaa turhaan.
Kyllä mä ihan itsekin tätä elämääni osaisin pyörittää. Ns.omin voimin ja omassa viisaudessa - vaikka kaikki ihmisen omat kyvytkin on Jumalan lahjaa.
Mutta kyse tän ketjun aloituksessa on siitä, että joku haluaa kohdata Jumalan. Luojansa, Isänsä.
Aika moni maailman ihminen haluaa ja etsii Jumalaa.
Mutta jumaluus ei asu meissä itsessämme, Jeesus kysyy meidän ulkopuoleltamme "otatko vastaan Minut sydämeesi, haluatko avata sydämen oven?" Jeesus asuu mussa rauhaisana hahmona, mutta mä en edelleenkään ole Jeesus.
Ihmisen oma psyyke on hurjan vahva. Se haraa vastaan (pelot, epäilykset), ja tunteiden sekamelska on lisänä. Eli jos joku ei koe uskoontulossa saaneensa mitään (vaikka aika moni kokee), niin nou hätä, seurakuntaan sitten.
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te tarvitsette voimaa itsenne ulkopuolelta? Kaikki turha itsensä ulkopuolelta tarvitseminen kuluttaa ja vie aikaa turhaan.
Kyllä mä ihan itsekin tätä elämääni osaisin pyörittää. Ns.omin voimin ja omassa viisaudessa - vaikka kaikki ihmisen omat kyvytkin on Jumalan lahjaa.
Mutta kyse tän ketjun aloituksessa on siitä, että joku haluaa kohdata Jumalan. Luojansa, Isänsä.
Aika moni maailman ihminen haluaa ja etsii Jumalaa.
Mutta jumaluus ei asu meissä itsessämme, Jeesus kysyy meidän ulkopuoleltamme "otatko vastaan Minut sydämeesi, haluatko avata sydämen oven?" Jeesus asuu mussa rauhaisana hahmona, mutta mä en edelleenkään ole Jeesus.
Ihmisen oma psyyke on hurjan vahva. Se haraa vastaan (pelot, epäilykset), ja tunteiden sekamelska on lisänä. Eli jos joku ei koe uskoontulossa saaneensa mitään (vaikka aika moni kokee), niin nou hätä, seurakuntaan sitten.
-Yhteiskristillinen
Olet väärässä. Olen lukenut kommenttejasi ketjussa ja kuvittelet tietäväsi aika paljon enemmän kuin todellisuudessa ymmärrätkään. Ihminen pystyy pärjäämään yksin. Ethän jaa valheita.
Jeesuksen uhrikuoleman tähden jumala on antanut meille elämän. Jeesus paljasti meille Jumalan pelastussuunnitelman, ja hänen ansiostaan Jumala hyväksyy meidät. Jeesuksen puhtaus on meidän puhtautemme, hän vapautti meidät tuomiosta. -elävä uutinen- 1 kor. 1:30
Jos saatte jostain käsiinne Elävä uutinen ,UT nykysuomeksi, loppuunmyyty, n. 1970luvulta. lempikirja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Silti hänen sydämessän voi olla jotain pielessä, joka ei saavuta sitä, että Allah tulee rakastamaan häntä. Joten hän [tämä henkilö] tulee jäämään kyvyttömäksi saavuttaa hedelmän [Allahin rakkauden]. Uskovaisen suurin tavoite on saavuttaa Allahin rakkaus".
Jaiks. :o Aika karua. Ihmisen pitää tehdä jotain, jotta Jumala rakastais. Suorita siinä sitten hiki päässä elämää siinä toivossa, että Allah olis suopea.
Isä/Jeesus rakasti jokaista luotua ihmistä jo ennen syntymäämme.
Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Joh.3:16 Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa..."
Se rakkaus ei toki oikeuta synnin tekemistä. Mutta meidän puolesta on viulut maksettu ja meitä on rakastettu jo ollessamme vielä syntymättömiä.
-Yhteiskristillinen
Tunnut olevan sokea sille, mitä oma uskontosi vaatii ihmisiltä jotta he välttäisivät helvetin ikuiset kärsimykset ja pääsisivät taivaaseen.
Kun muistelen omaa nuoruuttani, halusin kovasti tulla uskoon, jotta olisin saanut syntini anteeksi (olin tehnyt paljon pahaa). Rukoilin ja tein uskonratkaisun toisensa perään, mutta mitään ei tapahtunut. Osaatko kuvitella sitä epätoivon määrää, kun pelkäsin joutuvani helvettiin kun en millään pystynyt puristamaan itsestäni uskoa irti eikä Jumala auttanut? Tuntui kamalalta ajatella, etten voisi millään saada anteeksi pahoja tekojani Jumalan silmissä, vaan hän syöksisi minut helvettiin vaikka katuisin kuinka katkerasti ja omistaisin koko loppuelämäni hyvän tekemiselle.
Että se siitä Jumalasta, joka rakastaa kaikkia ehdoitta. Mitä väliä sillä on, rakastaako Jumala epäuskoista vai eikö rakasta, jos hän syöksee tämän joka tapauksessa ikuiseen helvetin tuleen?
Hmm...no nyt ollaan ap:n kysymyksen ytimessä.
Mistä tiesit ettet tullut uskonratkaisun jälkeen uskoon? Mistä tiedät ettet saanut syntejäsi anteeksi?
Sielunvihollinen kuiski mullekin alkuun etten ole uskossa koska uskoontulon jälkeen ei tuntunut miltään, mutta menin aika pian seurakuntaan jossa Jumala kosketti. Nää jutut tarttee usein seurakuntaa.
-Yhteiskristillinen
Luulisi, että "oikea" usko voi tarttua vaikka keskellä metsää yksin ollessa.
Seurakuntaa tarvitaan ilmeisesti kertomaan, miten uskotaan "oikein".
Kyllä, pyhä henki voi tulla ihmisen ylle missä tahansa ja se on myös hyvin lähellä aina vaikkei täysin vallassa olisikaan, vaikka ihmiset eivät aina sitä huomioisi.
Sille, joka tekoälystä tykkää. Kysy: Mistä helvetti tuli kristinuskoon?
Rupesin miettimään, kun hoksasin, että juutalaisuudessa ei ole helvettiä. Jeesusko toi helvetin? No, lue itse ja hämmästy.
Vierailija kirjoitti:
Sille, joka tekoälystä tykkää. Kysy: Mistä helvetti tuli kristinuskoon?
Rupesin miettimään, kun hoksasin, että juutalaisuudessa ei ole helvettiä. Jeesusko toi helvetin? No, lue itse ja hämmästy.
Ei tähän AI:ta tarvitse:
Jes.66:24:
24 Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle. (Vrt.Jeesuskin puhui kadotuksessa olevista kuolemattomista eli jatkuvasti kalvavista madoista ja iankaikkisesta tulesta)
Jes.5:4 Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi; ja sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki sen ilonpitäjät.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te tarvitsette voimaa itsenne ulkopuolelta? Kaikki turha itsensä ulkopuolelta tarvitseminen kuluttaa ja vie aikaa turhaan.
Kyllä mä ihan itsekin tätä elämääni osaisin pyörittää. Ns.omin voimin ja omassa viisaudessa - vaikka kaikki ihmisen omat kyvytkin on Jumalan lahjaa.
Mutta kyse tän ketjun aloituksessa on siitä, että joku haluaa kohdata Jumalan. Luojansa, Isänsä.
Aika moni maailman ihminen haluaa ja etsii Jumalaa.
Mutta jumaluus ei asu meissä itsessämme, Jeesus kysyy meidän ulkopuoleltamme "otatko vastaan Minut sydämeesi, haluatko avata sydämen oven?" Jeesus asuu mussa rauhaisana hahmona, mutta mä en edelleenkään ole Jeesus.
Ihmisen oma psyyke on hurjan vahva. Se haraa vastaan (pelot, epäilykset), ja tunteiden sekamelska on lisänä. Eli jos joku ei koe uskoontulossa saaneensa mitään (vaikka aika moni kokee), niin nou hätä, seurakuntaan sitten.
-Yhteiskristillinen
Olet väärässä. Olen lukenut kommenttejasi ketjussa ja kuvittelet tietäväsi aika paljon enemmän kuin todellisuudessa ymmärrätkään. Ihminen pystyy pärjäämään yksin. Ethän jaa valheita.
Pystyy pystyy, mutta entäs kuoleman jälkeen? Aika moni ateisti tekee täyskäännöksen siellä sairaalan pedissä (toki ei kannata riskeerata päätöksiä koska ei tiedä että elääkö sinne asti).
Ja tää elämäkin on paljon huikeempaa elää Jeesuksen kans kuin ilman, ja kokemusta on ilmankin elämisestä.
-Yhteiskristillinen
Montaako ateistia olet kuolinvuoteella haastatellut? Tuskin kovin montaa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoitat islamın pakollisuudella?
-Yhteiskristillinen