Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?

"Monta oli profeettaa, joiden keralla taisteli joukko uskollisia (seuraajia); eivät he lannistuneet mistään, mikä kohtasi heitä Jumalan sotaretkellä, eivät he horjuneet eivätkä masentuneet. ja Jumala rakastaa kestäviä. Ei heillä muuta ollut sanottavaa kuin: "Herra, anna anteeksi meidän syntimme ja harhaotteet tehtävässämme, anna lujuutta meidän askeleillemme ja auta meitä saamaan voitto uskottomista vastustajistamme." ja Jumala antoi heille palkan tässä elämässä ja ihanan palkan tulevassa; katso, Jumala rakastaa hyväätekeviä."

(Koraani 3:146-148)

Satukirjan keksijä/keksijät olivat tarpeeksi fiksuja, jotta mitään ei voisi kiistää täysin "mutku!" periaatteen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Silti hänen sydämessän voi olla jotain pielessä, joka ei saavuta sitä, että Allah tulee rakastamaan häntä. Joten hän [tämä henkilö] tulee jäämään kyvyttömäksi saavuttaa hedelmän [Allahin rakkauden]. Uskovaisen suurin tavoite on saavuttaa Allahin rakkaus". 

 

Jaiks. :o Aika karua. Ihmisen pitää tehdä jotain, jotta Jumala rakastais. Suorita siinä sitten hiki päässä elämää siinä toivossa, että Allah olis suopea.

 

Isä/Jeesus rakasti jokaista luotua ihmistä jo ennen syntymäämme. 

.Joh. 4:10

Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Joh.3:16 Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa..." 

 

Se rakkaus ei toki oikeuta synnin tekemistä. Mutta meidän puolesta on viulut maksettu ja meitä on rakastettu jo ollessamme vielä syntymättömiä.

 

-Yhteiskristillinen

Tunnut olevan sokea sille, mitä oma uskontosi vaatii ihmisiltä jotta he välttäisivät helvetin ikuiset kärsimykset ja pääsisivät taivaaseen.

Kun muistelen omaa nuoruuttani, halusin kovasti tulla uskoon, jotta olisin saanut syntini anteeksi (olin tehnyt paljon pahaa). Rukoilin ja tein uskonratkaisun toisensa perään, mutta mitään ei tapahtunut. Osaatko kuvitella sitä epätoivon määrää, kun pelkäsin joutuvani helvettiin kun en millään pystynyt puristamaan itsestäni uskoa irti eikä Jumala auttanut? Tuntui kamalalta ajatella, etten voisi millään saada anteeksi pahoja tekojani Jumalan silmissä, vaan hän syöksisi minut helvettiin vaikka katuisin kuinka katkerasti ja omistaisin koko loppuelämäni hyvän tekemiselle. 

Että se siitä Jumalasta, joka rakastaa kaikkia ehdoitta. Mitä väliä sillä on, rakastaako Jumala epäuskoista vai eikö rakasta, jos hän syöksee tämän joka tapauksessa ikuiseen helvetin tuleen?

Hmm...no nyt ollaan ap:n kysymyksen ytimessä. 

Mistä tiesit ettet tullut uskonratkaisun jälkeen uskoon? Mistä tiedät ettet saanut syntejäsi anteeksi? 

Sielunvihollinen kuiski mullekin alkuun etten ole uskossa koska uskoontulon jälkeen ei tuntunut miltään, mutta menin aika pian seurakuntaan jossa Jumala kosketti. Nää jutut tarttee usein seurakuntaa.

-Yhteiskristillinen

Onpa rakastava Jumala, jos antaa uskovan kärvistellä piinaavassa helvetinpelossa epätietoisena omasta uskostaan. Missä Jumalan rakkaus näkyy ja mitä se sellainen usko on jota ei tunnista uskoksi? 

Onpa rakastava Jumala, jos antaa uskovan kärvistellä piinaavassa helvetinpelossa epätietoisena omasta uskostaan. Missä Jumalan rakkaus näkyy ja mitä se sellainen usko on jota ei tunnista uskoksi?

Sehän on juuri sitä rakkautta. Pidätkö valheellista tekemisestä lähinnä? Mitä itsemurhaa.

"Niille, jotka uskovat ja tekevät hyvää, ei lueta viaksi, mitä he syövät, kun vain he ottavat vaarin velvollisuudestaan, pysyvät uskossa ja harjoittavat hyviä töitä, - ovathan he huolellisia hartauden harjoittamisessa ja uskossa sekä tekevät hyvää muille; Jumala rakastaa niitä, jotka muille hyvää tekevät."

(Koraani 5:93)

Vierailija kirjoitti:

"Niille, jotka uskovat ja tekevät hyvää, ei lueta viaksi, mitä he syövät, kun vain he ottavat vaarin velvollisuudestaan, pysyvät uskossa ja harjoittavat hyviä töitä, - ovathan he huolellisia hartauden harjoittamisessa ja uskossa sekä tekevät hyvää muille; Jumala rakastaa niitä, jotka muille hyvää tekevät."

(Koraani 5:93)

Kyllä. Kiitos.

"Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi; älkää syöksykö turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä."

(Koraani 2:195)

"Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia."

(Koraani 2:90)

"Miten voisi Jumalaa ja Hänen lähettilästään sitoa sopimus pakanain kanssa? Paitsi niiden, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen pyhän temppelin seutuvilla. Ja niin kauan kuin he pysyvät (sopimukselle) uskollisina, on teidänkin pysyttävä uskollisina heitä kohtaan. Jumala totisesti rakastaa hurskaita."

(Koraani 9:7)

Vierailija kirjoitti:

"Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia."

(Koraani 2:90)

Kyllä kiitos.

"Totisesti. Koorah kuului Mooseksen kansaan, mutta hän nousi heitä vastaan. Ja Me olimme antanut hänelle niin paljon aarteita, että niiden avaimet olisivat painaneet maahan joukon voimakkaita miehiä. Hänen kansansa lausui hänelle: "Älä riemuitse, totisesti, Jumala ei rakasta niitä, jotka liiaksi rikkaudestaan riemuitsevat. Vaan sen avulla, mitä Jumala on sinulle antanut, etsi tulevaisuuden kotia, mutta älä unohda osaasi tässä maailmassa. Tee hyvää, kuten Jumalakin on hyvää tehnyt sinulle, äläkä tavoittele maassa pahaa. Totisesti, Jumala ei rakasta niitä, jotka pahaa tekevät.""

(Koraani 28:76-77)

"-- Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?" -- Eikö Esau ollut Jaakobin veli? sanoo Herra. Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin. Minä tein Esaun vuoret autioiksi, hänen perintömaansa sakaalien asuinpaikaksi. Kun edomilaiset sanovat: "Meidät on murskattu, mutta me rakennamme jälleen raunioitten paikalle", silloin Herra Sebaot lausuu: -- Rakentakoot vain, mutta minä revin kaiken hajalle! Heidän maataan kutsutaan aina jumalattomuuden maaksi, ja heitä itseään sanotaan kansaksi, jota Herra ikuisesti vihaa."

(Mal. 1:2-4, Raamattu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Silti hänen sydämessän voi olla jotain pielessä, joka ei saavuta sitä, että Allah tulee rakastamaan häntä. Joten hän [tämä henkilö] tulee jäämään kyvyttömäksi saavuttaa hedelmän [Allahin rakkauden]. Uskovaisen suurin tavoite on saavuttaa Allahin rakkaus". 

 

Jaiks. :o Aika karua. Ihmisen pitää tehdä jotain, jotta Jumala rakastais. Suorita siinä sitten hiki päässä elämää siinä toivossa, että Allah olis suopea.

 

Isä/Jeesus rakasti jokaista luotua ihmistä jo ennen syntymäämme. 

.Joh. 4:10

Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Joh.3:16 Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa..." 

 

Se rakkaus ei toki oikeuta synnin tekemistä. Mutta meidän puolesta on viulut maksettu ja meitä on rakastettu jo ollessamme vielä syntymättömiä.

 

-Yhteiskristillinen

Tunnut olevan sokea sille, mitä oma uskontosi vaatii ihmisiltä jotta he välttäisivät helvetin ikuiset kärsimykset ja pääsisivät taivaaseen.

Kun muistelen omaa nuoruuttani, halusin kovasti tulla uskoon, jotta olisin saanut syntini anteeksi (olin tehnyt paljon pahaa). Rukoilin ja tein uskonratkaisun toisensa perään, mutta mitään ei tapahtunut. Osaatko kuvitella sitä epätoivon määrää, kun pelkäsin joutuvani helvettiin kun en millään pystynyt puristamaan itsestäni uskoa irti eikä Jumala auttanut? Tuntui kamalalta ajatella, etten voisi millään saada anteeksi pahoja tekojani Jumalan silmissä, vaan hän syöksisi minut helvettiin vaikka katuisin kuinka katkerasti ja omistaisin koko loppuelämäni hyvän tekemiselle. 

Että se siitä Jumalasta, joka rakastaa kaikkia ehdoitta. Mitä väliä sillä on, rakastaako Jumala epäuskoista vai eikö rakasta, jos hän syöksee tämän joka tapauksessa ikuiseen helvetin tuleen?

Hmm...no nyt ollaan ap:n kysymyksen ytimessä. 

Mistä tiesit ettet tullut uskonratkaisun jälkeen uskoon? Mistä tiedät ettet saanut syntejäsi anteeksi? 

Sielunvihollinen kuiski mullekin alkuun etten ole uskossa koska uskoontulon jälkeen ei tuntunut miltään, mutta menin aika pian seurakuntaan jossa Jumala kosketti. Nää jutut tarttee usein seurakuntaa.

-Yhteiskristillinen

Onpa rakastava Jumala, jos antaa uskovan kärvistellä piinaavassa helvetinpelossa epätietoisena omasta uskostaan. Missä Jumalan rakkaus näkyy ja mitä se sellainen usko on jota ei tunnista uskoksi? 

Vastaisitko nyt ensin mun kysymyksiin, jos olet tuo jolta niitä kysyin. 

-Yhteiskristillinen

"Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua."

(2. Moos. 20:4-5)

"Herra sanoi vielä: "Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan.""

(2. Moos. 32:9-10)

"Näin sanoo Herra Sebaot [Jumala]: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."

(1 Sam. 15:3)

"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."

(2. Moos. 32:27)

Vierailija kirjoitti:

Myötätunto ei ole sääliä. Sääli on ylpeyttä ja ylpeys on sairaus, joka johtaa syntiin. Jumala vihaa ylpeyttä.

 

Miten saat säälin olemaan ylpeyttä? 

Sääli on itsensä korottamista. Se on moraalista ylpeyttä. Ihminen, joka tuntee sääliä pitää aina itseään paremana vaikka auttaisikin. Lähimmäisen rakkaus ei ole moraalisten sääntöjen noudattamista.

Moraali on aina opittua. Auttaminen ei lähde silloin pustaasta sydämmestä vaan opittujen moraalisten sääntöjen noudattamisesta.

Se on pedon merkki.

Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.

Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,

Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia."

(Koraani 2:90)

Kyllä kiitos.

Kohteliaisuus kunniaan!

"Kuulkaa siis, mitä Herra sanoo: "Tulee aika, jolloin tätä paikkaa ei sanota enää Tofetiksi, Ben-Hinnomin laaksoksi, vaan sitä sanotaan Murhalaaksoksi. Tässä paikassa minä murskaan Juudan ja Jerusalemin asukkaiden suunnitelmat. Minä annan heidän kaatua vihollistensa miekkaan, jätän heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Heidän ruumiinsa minä annan haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi. Minä teen tämän kaupungin niin autioksi, että kaikki sitä kavahtavat. Jokainen ohikulkija järkyttyy nähdessään sen tuhon. Minä panen kaupungin asukkaat hädässään syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he joutuvat syömään myös toinen toisensa lihaa, kun viholliset piirittävät heitä ja tavoittelevat heidän henkeään."

(Jer. 19:6-9)