Lue keskustelun säännöt.
Miettivätkö vanhemmat lainkaan sanamuunnoksia antaessaan lapsilleen nimiä?
26.07.2026 |
Jos vanhemmilla olisi hiemankaan verbaalista lahjakkuutta, eivät antaisi pojalleen nimeä Kalle-Pekka. Elleivät haluaisi vuosikausia kestävää kiusaamista.
Työelämässäni olen hymähdellen törmännyt nimiin:
Pentti Hirsjärvi
Timo Hokkanen
Simo Hovari
Sirpa Kyllönen
jne...
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mun mielestä taas noiden sananmuutosten tekeminen on ollut aina merkki jostain ihan muusta, kuin älykkyydestä.
Sanot vaan noin kun et osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vanhempien olla todella typeriä, jos eivät tajua pohtia sanan muunnoksia lapselle nimeä suunnitellessaan. Lapsen nimen voi myös vaihtaa, jos virhe on tullut tehtyä. Naimiseen mennessä naisen on hyvä pysähtyä miettimään, pitääkö tyttönimensä vai ottaako miehen nimen. Sanan muunnoksia on tehty iät ja ajat, ei ole pelkkä nykyajan ilmiö.
Naisen? Kuka Kaaleppi sinä olet? Sukunimilaki muuttui kasarilla jo.
Ja ei, sananmuunnokset ei ole mikään ikiaikainen juttu. Nykylapsista kaikki toki tuntee mutta vanhempi väki (siis vaikka 40-luvulla syntyneet) oikeastaan vasta Putouksen myötä tutustui asiaan laajemmin.
Kyllä minun vanhemmat tiesi jo kauan ennen mitään tyhmää Putousta.
Vierailija kirjoitti:
Ei mietitty 😯
Mummuni ja Ukkini eivät miettineet mutta silloin ihmiset eivät olleet niin kaksimielisiä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasi Kuikka on erään suomalaisen bajamaja-firman toimistusjohtaja
Taisi muuttaa nimensä vasta firmansa perustamisen jälkeen, mutta kuitenkin.
Joutui lisäämään sen Pasin virallisesti nimeensä, jottai sai rekisteröityä toiminimen Pasi Kuikka
Aikuistaki leikittää!
Joo kyl niitä leikittää. Poliisikin leikkii ihmisten nimillä, kirjoittaa ne just väännellen, mari pankkari -> pari mankkari!
Eiks ookin kypsää!
Leikittää, leikittää, pelleillään, aikuisia leikittää!
Ootko terve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim
sirpa kyllönen. On kyr*pa sillonen. Eli oikeata suomea.
Vierailija kirjoitti:
Esim
sirpa kyllönen. On kyr*pa sillonen. Eli oikeata suomea.
Ei oikeata piti kirjoittaa. Kyr*a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitat tuollaisia ikivanhoja nimiä. Sananmuunnoksilla on leikitty vasta jostain kasarilta-ysäriltä lähtien.
Kyllä ne on aina olleet keskuudessamme. Isoisäni opetti meille että "Pietari Suuri, hattunsa polki." Kieli on vaan vähän ruokottomampaa nykyään kuin silloin, sen ajan ihmiset ei puhuneet k#rvistä ja #rkuista ja sem semmoisista.
Pietari Suuri Vaasan linnassa hattuja polki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mietitty 😯
Mummuni ja Ukkini eivät miettineet mutta silloin ihmiset eivät olleet niin kaksimielisiä. 🙄
Aina ovat ihmiset olleet kaksikielisiä. Ehkei teillä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vanhempien olla todella typeriä, jos eivät tajua pohtia sanan muunnoksia lapselle nimeä suunnitellessaan. Lapsen nimen voi myös vaihtaa, jos virhe on tullut tehtyä. Naimiseen mennessä naisen on hyvä pysähtyä miettimään, pitääkö tyttönimensä vai ottaako miehen nimen. Sanan muunnoksia on tehty iät ja ajat, ei ole pelkkä nykyajan ilmiö.
Naisen? Kuka Kaaleppi sinä olet? Sukunimilaki muuttui kasarilla jo.
Ja ei, sananmuunnokset ei ole mikään ikiaikainen juttu. Nykylapsista kaikki toki tuntee mutta vanhempi väki (siis vaikka 40-luvulla syntyneet) oikeastaan vasta Putouksen myötä tutustui asiaan laajemmin.
Voi älkää nyt jankuttako tyhjää, palturia. Mun isä oli syntynyt 1930-luvulla, ja hyvinpä hän ja kaverinsa osasivat sananmuunnoksia ja väännelmiä muitten koiruuksiensa lisäksi tehdä. Väite, että vasta joku putous olisi tällaisen aloittanut ei kerro muusta kuin väittäjänsä vähäisestä tietämyksestä.
Ennen sotia syntyneet vanhempani kyllä tajusivat tuon antaessaan meille lapsilleen nimiä 1960-luvulla. Sukunimemme kun on sellainen, että noita sananmuunnoksia nimistä syntyisi helposti tietyillä alkutavuilla alkavien etunimien kanssa, niin sellaisia nimiä ei sitten ole kenelläkään sisaruksistani.
Tämän syyn tuli joskus isä kertoneeksikin. Sanaleikit tulivat kyllä lapsena tutuiksi, koska lähinnä äiti sellaisia harrasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasi Kuikka on erään suomalaisen bajamaja-firman toimistusjohtaja
Taisi muuttaa nimensä vasta firmansa perustamisen jälkeen, mutta kuitenkin.
Otti viimeiseksi nimeksi että sai nimettyä firmansa noin.
Vanhimman lapsemme nimi alkaa P:llä. Sukunimemme alkaa A:lla. Siskoni parahti "nimikirjaimet on PA!" So?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta Shiloh oli kiva nimi.
t. Brad Pitt
Repesin. Tuohan olisi aika paha. Pile oShit...
Englannissa sananmuunnoksia harrastetaan myös. Siellä niitä nimitetään spoonerismeiksi.
Totta kai mietin. Tyttäreni on Pönti Aadanen jos sen kääntää eli ihan siansaksaa.
Mun nimi on Titta-mari Auvinen ja koko yläasteen yksi koulukiusaaja jankutti "Auvi Tittasta", nauroi omalle vitsilleen ja ihmetteli kun muut eivät lähteneet mukaan. Voi raukkaa kun nimeni ei nyt sattunut olemaan mikään, josta saisi jotain tuhmaa tai ällöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasi Kuikka on erään suomalaisen bajamaja-firman toimistusjohtaja
Alunperin Tomi. Vaihtoi nimeä.
Taisi lisätä sen Pasi-nimen itselleen. Muuten ei olisi saanut sen nimistä firmaa patentti- ja rekisterihallitukseen. etunimi sukunimi oy tyyppisen saa perustaa, mutta ne nimet pitää olla itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Huumorintajua on monenlaista. Jotkut nauraa, kun toinen liukastuu banaaninkuoreen tai saa kermakakun naamaansa. Jotkut saavat iloa muista asioista.
Tuohan riippuu täysin kontekstista onko banaaninkuoriin liukastuminen ja kermakakkuun törmääminen hauskaa. Jos pastori liukastuisi muistotilaisuudessa banaaninkuoriin ja kaatuisi päin kermakakkua, niin eiköhän uunituore leskikin hörähtäisi.
Mutta sisältyikö siihen tuhmia ajatuksia?