Miettivätkö vanhemmat lainkaan sanamuunnoksia antaessaan lapsilleen nimiä?

Ei. Anu Saukko on oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Laitat tuollaisia ikivanhoja nimiä. Sananmuunnoksilla on leikitty vasta jostain kasarilta-ysäriltä lähtien. 

Me harrastettiin tuota 60-luvulla oikein hartaasti. Mistä sinä olet tuollaisen harhaopin omaksunut? Eli oletettavasti itse olet päässyt asiasta älylle vasta tuohon aikaan, eikä aivosi ymmärrä, että vanhemmatkin ihmiset saattavat harrastaa sanoilla leikittelyä, vai?

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Mun mielestä taas noiden sananmuutosten tekeminen on ollut aina merkki jostain ihan muusta, kuin älykkyydestä. 

Eli kun sinä et osaa tai halua niin se on pahasta

Jani S. Peltonen

Penis Jaltonen

Kotämintti kooluukuntti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karita Tykkä.

Tyrita Kakkä? Mitä tuossa on?

Sananmuunnokset tehdään korvakuulolta, suomen kielen vokaalisointu säilyttäen (ei etu- ja takavokaaleja samassa sanassa). Eli ajatus kirjain kerrallaan paperilla pakertamisesta ei kuulu tähän leikittelyyn. Siten Karita Tykästä tulee ihan kohtuullinen sananmuunnos, lopun ä muuttuu a:ksi (ja ensimmäisessä sanassa päinvastoin). Toki vitsikkyys uupuu hieman ensimmäisen sanan osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat tuollaisia ikivanhoja nimiä. Sananmuunnoksilla on leikitty vasta jostain kasarilta-ysäriltä lähtien. 

Juuri näin. Ap taitaa olla kovin nuori. 

Muistanpa niitä jo 70-luvulta jonne muistini yltää. Eiköhän niitä ole aina ollut.

Ei ole mitenkään yleisenä ilmiönä ollut, ei vanhemmat ikäpolvet näitä harrastaneet. Juuri äitini (äidinkielen ope, nyt eläkkeellä) kanssa tästä puhuttiin. 

Isäni on syntynyt 40-luvulla ja on maisteritasoa sananmuunnoksissa. Isoisäni joka oli 20-luvulta laukoi niitä myös sopivissa konteksteissa. Veikkaan että teillä niitä ei vaan ole harrastettu.

Myös 1920-luvulla syntynyt ukkini harrasti näitä, päivittäinen ”sumppi pihisemään” oli klassikko. Olisiko tämä enemmän karjalainen ja savolainen juttu, kielellä leikittely ylipäänsä? 

Mutta sisältyikö siihen tuhmia ajatuksia?

Juu, varmaan vaari ajatteli vain kahvia laittaessaan sumpin pihisemään. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuollainen kertoo vain ihmisen ilkeästä koulukiusaajamentaliteetista. Normaalit ihmiset eivät tuollaisia mieti ja niille hihittele. 

Samanlaista väkisin väännettyä kuin silloin kun joku näki mielestään jotain hauskaa R-Kioskin hodarimainoksessa ja juttu pääsi Iltaroskaan.

Joo. Nämä ei autisteille ja aspergereille useinkaan avaudu. 

Älä yleistä. Leskisen Juice oli aivan selvästi kirjolla ja olisitko lähtenyt hänen kanssaan näissä asioissa sanasotasille. Veikkaanpa Kirsi Kunnaksenkin omanneen piirteitä. Poikansa Martti on myös maininnut, ettei äidin kanssa kannata lähteä sanan säilällä soittelemaan. 

Totta!  Autistit ja aspergeerikot saattaa olla jopa niitä lahjakkaimpia näissä asioissa.

Lähisuvusssa on aspergeerikkopoika, joka on todellinen sanataituri.  Hän puhui huolellista kirjakieltä heti puhumaan opittuaan ja pystyi luomaan pitkiä monimutkaisia virkkeitä, jotka kuitenkin olivat täydellisen oikeaoppisia.  Yhteen aikaan hän puhui tahallaan niin, että se oli kuin runoa, jossa oli loppusoinnut.  Saimme hämmästyä ja huvittua monen monituiset kerrat.

Näissä sananmuunnoksesta hän oli myös varsinainen neropatti, hoksasi heti, jos joku sanapari oli sellainen, että sen saattoi kääntää humoristisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat tuollaisia ikivanhoja nimiä. Sananmuunnoksilla on leikitty vasta jostain kasarilta-ysäriltä lähtien. 

Juuri näin. Ap taitaa olla kovin nuori. 

Muistanpa niitä jo 70-luvulta jonne muistini yltää. Eiköhän niitä ole aina ollut.

Ei ole mitenkään yleisenä ilmiönä ollut, ei vanhemmat ikäpolvet näitä harrastaneet. Juuri äitini (äidinkielen ope, nyt eläkkeellä) kanssa tästä puhuttiin. 

Isäni on syntynyt 40-luvulla ja on maisteritasoa sananmuunnoksissa. Isoisäni joka oli 20-luvulta laukoi niitä myös sopivissa konteksteissa. Veikkaan että teillä niitä ei vaan ole harrastettu.

Myös 1920-luvulla syntynyt ukkini harrasti näitä, päivittäinen ”sumppi pihisemään” oli klassikko. Olisiko tämä enemmän karjalainen ja savolainen juttu, kielellä leikittely ylipäänsä? 

Mutta sisältyikö siihen tuhmia ajatuksia?

Juu, varmaan vaari ajatteli vain kahvia laittaessaan sumpin pihisemään. 🙄

Älä ota niin vakavasti.  Me pistetään välillä töissäkin sumpit pihisemään, se on vaan huumoria.  Ei me ajatella yhtään mitään muuta kuin sitä kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Laitat tuollaisia ikivanhoja nimiä. Sananmuunnoksilla on leikitty vasta jostain kasarilta-ysäriltä lähtien. 

Kuuntelepa Levynhävittäjien Lokki kivellä-albumi vuodelta 1971.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vanhempien olla todella typeriä, jos eivät tajua pohtia sanan muunnoksia lapselle nimeä suunnitellessaan. Lapsen nimen voi myös vaihtaa, jos virhe on tullut tehtyä. Naimiseen mennessä naisen on hyvä pysähtyä miettimään, pitääkö tyttönimensä vai ottaako miehen nimen. Sanan muunnoksia on tehty iät ja ajat, ei ole pelkkä nykyajan ilmiö. 

Naisen? Kuka Kaaleppi sinä olet? Sukunimilaki muuttui kasarilla jo. 

Ja ei, sananmuunnokset ei ole mikään ikiaikainen juttu. Nykylapsista kaikki toki tuntee mutta vanhempi väki (siis vaikka 40-luvulla syntyneet) oikeastaan vasta Putouksen myötä tutustui asiaan laajemmin. 

Mun 30-luvulla syntyneet vanhempani ainakin opettivat minut muuntelemaan. Äitini kansakoulupohjalta, isäni keskikoulun käyneenä. Keksittiin myös palindromeja ja anagrammeja, joskaan niitä ei kutsuttu noilla nimillä.

Eipä nuo firmatkaan tunnu sananmuunnoksista välittävän, vai mitä mieltä on FB:säkin tiuhaan esiintyvän Karkelon Sukka - yrityksen edustajat?

60-luvulla syntyneille oli ihan tuttua "Sotamies rannalla palkat niskassa". Täältä puuttuu kokonaan Anun veli Per.

Ihan jokaikisestä nimestä saa väännettyä jotain. Ja jokaista voi kiusata vaikka ei kertoisi nimeään. Kiusaajat keksivät kyllä syyn.

Siis jos sekä etu-että sukunimestä tulee ruma sana tai tabusana, vanhempien on syytä katsoa peiliin.

Regina Vanki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat tuollaisia ikivanhoja nimiä. Sananmuunnoksilla on leikitty vasta jostain kasarilta-ysäriltä lähtien. 

Juuri näin. Ap taitaa olla kovin nuori. 

Muistanpa niitä jo 70-luvulta jonne muistini yltää. Eiköhän niitä ole aina ollut.

Ei ole mitenkään yleisenä ilmiönä ollut, ei vanhemmat ikäpolvet näitä harrastaneet. Juuri äitini (äidinkielen ope, nyt eläkkeellä) kanssa tästä puhuttiin. 

Isäni on syntynyt 40-luvulla ja on maisteritasoa sananmuunnoksissa. Isoisäni joka oli 20-luvulta laukoi niitä myös sopivissa konteksteissa. Veikkaan että teillä niitä ei vaan ole harrastettu.

Myös 1920-luvulla syntynyt ukkini harrasti näitä, päivittäinen ”sumppi pihisemään” oli klassikko. Olisiko tämä enemmän karjalainen ja savolainen juttu, kielellä leikittely ylipäänsä? 

Mutta sisältyikö siihen tuhmia ajatuksia?

Juu, varmaan vaari ajatteli vain kahvia laittaessaan sumpin pihisemään. 🙄

Älä ota niin vakavasti.  Me pistetään välillä töissäkin sumpit pihisemään, se on vaan huumoria.  Ei me ajatella yhtään mitään muuta kuin sitä kahvia.

Teidänhän kannattaisi siirtää kahvinkeitin naisten vessaan, vessoissa on hyvät vesihanat myös kahvinkeittimen vesisäiliön täyttämiseen:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vanhempien olla todella typeriä, jos eivät tajua pohtia sanan muunnoksia lapselle nimeä suunnitellessaan. Lapsen nimen voi myös vaihtaa, jos virhe on tullut tehtyä. Naimiseen mennessä naisen on hyvä pysähtyä miettimään, pitääkö tyttönimensä vai ottaako miehen nimen. Sanan muunnoksia on tehty iät ja ajat, ei ole pelkkä nykyajan ilmiö. 

Naisen? Kuka Kaaleppi sinä olet? Sukunimilaki muuttui kasarilla jo. 

Ja ei, sananmuunnokset ei ole mikään ikiaikainen juttu. Nykylapsista kaikki toki tuntee mutta vanhempi väki (siis vaikka 40-luvulla syntyneet) oikeastaan vasta Putouksen myötä tutustui asiaan laajemmin. 

Mun 30-luvulla syntyneet vanhempani ainakin opettivat minut muuntelemaan. Äitini kansakoulupohjalta, isäni keskikoulun käyneenä. Keksittiin myös palindromeja ja anagrammeja, joskaan niitä ei kutsuttu noilla nimillä.

Meillä oli suht samanlaista, tosin molemmilla vanhemmilla oli vain huonosti käydyt kansakoulut. Toinen oli yhden lukukauden evakossa ja toinen joutui tekemään töitä kesken koulunkäynnin, eli ei päässyt joka päivä kouluun. Silti ymmärsivät hyvin sanoilla leikittelyn.