Lue keskustelun säännöt.
Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
26.07.2026 |
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (1278)
Joo tuo on tyypillistä suomalaisille lääkäreille.
Jos oireita valittaa "liikaa", ne eivät usko vaan sanovat jopa päin naamaa, että kerroitpa "hienon tarinan". Jos kipu aiheuttaa ahdistusta, niiden mielestä kipu johtuu ahdistuksesta.
Itse olen joutunut odottamaan varattua leikkausta kahdesti yli puoli vuotta kovissa oireissa, kun en uskaltanut valittaa niitä liikaa. Toisella kerralla oli niin kovat kivut ettei mikään reseptivapaa lääke auttanut, eikä useat lääkärit suostuneet määräämään kovempaa kipulääkettä vaikka tiesivät kasvaimestani. Nuoren naislääkärin mielestä kyse oli ovulaatiosta. Leikkauksessa selvisi kasvaimen siirtyneen välillä pois paikoiltaan ja kiilautuneen viereisten sisäelimien väliin.
Silti kun sama sairaus toistui ja sain uuden kasvaimen samalle seudulle ja tunnistin oireet samantyyppisiksi kuin aiemmin, jouduin todella painostamaan hoitajia puhelimessa saadakseni edes ajan lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oikein puuskahti vastaanotolla "no katsotaan sitä nyt sitten" ja antoi ymmärtää että olen pelkkä sekopää, ja meni ihan hiljaiseksi kun ultrassa paljastui entistä suurempi kasvain. Kostoksi lääkäri pelotteli minua avoleikkauksella, josta toipumisessa menisi kuukausia, koska kasvainta ei muka saisi ulos tähystyksessä. Onneksi kirurgi osasi työnsä ja operaatio oli tähystysleikkaus.
Toisaalta olen leikkauksista toipuessani nähnyt, että kyllä potilaiksi menee oikeasti myös sekaisin olevia ihmisiä. Yksi nuorehko nainen väitti lääkärille ja hoitajille sairastavansa endometrioosia, vaikka hänellä oli pelkkä ummetus. Kun lääkärin antama tabletti auttoi, nainen ei suostunut silti lähtemään sairaalasta kotiinsa, koska kuvitteli olevansa siellä lomalla. En nähnyt heittikö vartijat lopulta hänet ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös insinööri, jos sillä on mitään merkitystä. Olen ollut kipujen kanssa sairaalahoidossa ja alle kolmessa vuorokaudessa olin valmis harkitsemaan itsemurhaa, että saisin kivut loppumaan.
Kivut voi todellakin saada pään sekaisin.
Ja eihän tästä ole kauaakaan kun lehdissä oli artikkeli jossa kerrottiin miehen kuolleen psykiatrisella osastolla. Oli valitellut kovia vatsakipuja joihin ei ole reagoitu kuin suurella viiveellä (vai oliko reagoitu ollenkaan) ja potilas kuoli, muistaakseni kerrottiin että suolentukkeumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki laitetaan aina mielenterveysongelmien syyksi ettei tarvitsi tutkia ja hoitaa, koska kallista. Määrätään vaan mielialalääkkeitä lähes vaivaan kuin vaivaan. Kun valittaa kovia kipuja, ei saa kunnollisia kipulääkkeitä, mutta heti ollaan valmiita kirjoittamaan kipukynnystä nostavia mielialalääkkeitä. Eikös jokunen vuosi sitten nuorehko mies kuollut pitkään jatkuneiden sydänongelmien vuoksi psykiatrisella osastolla. Syynä oli sydänsairaus jota ei löydetty elinaikanaan. Miten lie tutkittu??
No jos potilas kuitenkin otetaan psykiatriselle osastolle, niin tuskin se ainakaan rahaa säästää verrattuna fyysisten oireiden jatkotutkimuksiin. Ehkä enemmän kyseessä terveydenhuollon henkilökunnan ennakkoluulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Näin entisenä sappikivipotilaana kysyn että mikä ihmeen kontrolliaika hänelle on varattu? Hänelle olisi pitänyt varata leikkausaika heti ensimmäisenä, kiireellisenä. Miksi näin ei ole tehty? Kuinka helvetin surkeita lääkäreitä meillä tässä maassa oikein on? Kipu on järkyttävän kovaa kohtauksen aikana.
Kuulin myös että eräs potilas olisi kitunut sappikivuissa pari vuotta ennen kuin joku viimein älysi kuvata sappirakon. Oksensi monta kertaa viikossa ja soitti ambulanssin moneen kertaan kun luuli saaneensa sydänkohtauksen. Aina palautettiin kotiin tutkimatta sappea. Selittävä tekijä todennäköisesti se että potilas oli saanut kymmeniä masennuslääkemääräyksiä elämänsä aikana. Ei hän niitä syönyt koskaan mutta sai uusia reseptejä aina lisää. Myöhemmin todettiin Parkinsonin tauti, joka ei kyllä masennuslääkkeillä parane. Tässä nähdään mitä nämä lääke määräykset saavat hoitoportaissa aikaan. Kaikki oireet ovat pään sisällä vaikka ihminen huutaisi kivuissaan. Onko meillä maailman surkeimmat lääkärit? Ihan aiheellinen kysymys.
sappikivet leikataan vasta useamman sappikivikohtauksen jälkeen. oireettomia e tarvite hoitaa vähäoireisille kontrollointi
me emme tiedä millaisia oireita jutun naisella on oikeasti ollut, koska emme ole saaneet tietää kuin miehensä näkökulman
Miehen näkökulma on se oikea joka vaikuttaa. Sairaalasta pyrittäisiin selittelemään sekä jakamaan valheita.
Niin niin. Eihän totuudella niin väliä ole kunhan uskot siihen joka koviten huutaa.
Tervetuloa vauvapalstalle. On yksi ja sama mitä kirjoitat, mutta ne jotka meuhkaavat eniten ovat palstalla aina oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös insinööri, jos sillä on mitään merkitystä. Olen ollut kipujen kanssa sairaalahoidossa ja alle kolmessa vuorokaudessa olin valmis harkitsemaan itsemurhaa, että saisin kivut loppumaan.
Kivut voi todellakin saada pään sekaisin.
Kysymys kuuluukin kenet olisit vienyt mukanasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SUOMEN Big Brotherissa alkuvuosina mukana ollut tosi-tv-tähti Nino Hermas, 43, kuoli viime lokakuussa.
Hermaksen perheen mukaan hänen kuolinsyykseen on varmistunut sepelvaltimotauti, jonka aiheuttamaan sairaskohtaukseen Hermas kuoli.
Perheen julkaisemassa Facebook-päivityksessä kerrotaan, että Nino menehtyi Auroran sairaalan psykiatrisella osastolla. Perheen mukaan Nino oli kuolinhetkellään aivan väärässä paikassa. Äidin mukaan Nino itsekin epäili lääkärin vastaanotolla usein, että hänen sydämessään on jotain pielessä. Perhe kertoo päivityksessään, että Ninon sydän oli jo ehtinyt arpeutua sairauden takia. Silti kaikki Ninon oireet laitettiin masennuksen, ahdistuksen yms. piikkiin, perhe kirjoittaa Facebookissa.
https://www.is.fi/viihde/art-2000009532246.html
Äidin mukaan kaikki hänen poikansa oireet viittasivat sepelvaltimotautiin.
– Ensimmäinen oire oli, ettei hän saanut nukuttua. Sitten tuli hengenahdistusta, jota hoidettiin astmana. Lääke auttoi aina hetken, mutta sitten olo romahti. Rintakipua pidettiin paniikkihäiriönä, äiti luettelee.
Hermas soitti useaan otteeseen itselleen ambulanssin, mutta äidin mukaan häntä ei otettu aina edes kyytiin.
Hermas sai hengenahdistuskohtauksia yhä useammin.
– Ei kukaan saa sellaisia monta kertaa päivässä. Nino ei pystynyt tekemään mitään. Sitten hän pääsi Auroran sairaalaan. Nino tiesi itsekin, ettei se ollut oikea paikka. Silti lääkärien olisi pitänyt huomata, että jotain hälyttävää on. Hänen verenpaineensa oli huipussaan, mutta kukaan ei puuttunut ajoissa.
Helsingissä sijaitseva Auroran sairaala on erikoissairaanhoidon yksikkö, joka tarjoaa psykiatrista tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta.
Lopulta taistelu uuvutti Hermaksen ja hän menehtyi.
– Se oli niin epätoivoista. Nino kuoli maanantaina. Vielä sunnuntaina hän sanoi, etteivät hänen elimensä enää kestä ja hän tulee kuolemaan tähän, äiti kertoo hiljaisella äänellä.
Vierailija kirjoitti:
SUOMEN Big Brotherissa alkuvuosina mukana ollut tosi-tv-tähti Nino Hermas, 43, kuoli viime lokakuussa.
Hermaksen perheen mukaan hänen kuolinsyykseen on varmistunut sepelvaltimotauti, jonka aiheuttamaan sairaskohtaukseen Hermas kuoli.
Perheen julkaisemassa Facebook-päivityksessä kerrotaan, että Nino menehtyi Auroran sairaalan psykiatrisella osastolla. Perheen mukaan Nino oli kuolinhetkellään aivan väärässä paikassa. Äidin mukaan Nino itsekin epäili lääkärin vastaanotolla usein, että hänen sydämessään on jotain pielessä. Perhe kertoo päivityksessään, että Ninon sydän oli jo ehtinyt arpeutua sairauden takia. Silti kaikki Ninon oireet laitettiin masennuksen, ahdistuksen yms. piikkiin, perhe kirjoittaa Facebookissa.
https://www.is.fi/viihde/art-2000009532246.html
Äidin mukaan kaikki hänen poikansa oireet viittasivat sepelvaltimotautiin.
– Ensimmäinen oire oli, ettei hän saanut nukuttua. Sitten tuli hengenahdistusta, jota hoidettiin astmana. Lääke auttoi aina hetken, mutta sitten olo romahti. Rintakipua pidettiin paniikkihäiriönä, äiti luettelee.
Hermas soitti useaan otteeseen itselleen ambulanssin, mutta äidin mukaan häntä ei otettu aina edes kyytiin.
Hermas sai hengenahdistuskohtauksia yhä useammin.
– Ei kukaan saa sellaisia monta kertaa päivässä. Nino ei pystynyt tekemään mitään. Sitten hän pääsi Auroran sairaalaan. Nino tiesi itsekin, ettei se ollut oikea paikka. Silti lääkärien olisi pitänyt huomata, että jotain hälyttävää on. Hänen verenpaineensa oli huipussaan, mutta kukaan ei puuttunut ajoissa.
Helsingissä sijaitseva Auroran sairaala on erikoissairaanhoidon yksikkö, joka tarjoaa psykiatrista tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta.
Lopulta taistelu uuvutti Hermaksen ja hän menehtyi.
– Se oli niin epätoivoista. Nino kuoli maanantaina. Vielä sunnuntaina hän sanoi, etteivät hänen elimensä enää kestä ja hän tulee kuolemaan tähän, äiti kertoo hiljaisella äänellä.
Tämä on todella yleistä, jopa ehkä päivittäistä. Hoitajat tekevät uskomattomasti virheitä joita lääkärit joutuvat korjaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriset sairaanhoitajat on yleensä tosi asenteellisia ja ei ne kuuntele potilaita. t. Täti psykiatrinen sairaanhoitaja joka keksinyt jokaiselle suvun jäsenelle diagnoosin (perintöriita menossa)
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän tästä ole kauaakaan kun lehdissä oli artikkeli jossa kerrottiin miehen kuolleen psykiatrisella osastolla. Oli valitellut kovia vatsakipuja joihin ei ole reagoitu kuin suurella viiveellä (vai oliko reagoitu ollenkaan) ja potilas kuoli, muistaakseni kerrottiin että suolentukkeumaan.
Ruotsissa endometrioosia sairastava nuori nainen laitettiin psykiatriselle osastolle, jossa kivut ja oireet ei helpottuneet. Jossain vaiheessa huomattiin, että 40 asteen kuume ei ole psykiatrista ja ruvettiin leikkelemään. Oli siinä vaiheessa jo niin huonossa kunnossa, että menehtyi leikkauksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulla oli just tuo, että sappikivi jumittui sappitiehyeen. Kivut olivat helvetilliset, mutta ennen kuin pääsi kiven räjäytykseen, piti odottaa kolme päivää sairaalassa vuoroaan. Kipulääkkeitä suoneen odotellessa.
Minulla on vähän samankaltaista kokemusta omasta terveydenhuollosta kun ostin hometalon jossa sairastuin. Hometalo vei terveyden mutta oireita ei osata diagnosoida tai hoitaa, ainoa hoitokeino on muuttaa pois sisäilmaongelmaisesta kohteesta. Mutta kun on lainat niskassa eikä rahaa enää mihinkään niin tilanne on katastrofi. Sitten kun on psyykkisesti rikki kun menettää sekä kotinsa, että terveytensä, työkykynsä ja rahansa niin sitten voidaankin keskittyä siihen että potilas on myös ahdistunut ja masentunut ja oireet voidaan psykosomatisoida. Perusterveydenhuollossa psykosomatia voidaan lätkäistä potilaalle jos oireille ei löydy joko mitään muuta syytä tai ei ylipäätänsä tutkita, se on sellainen kätevä ns ei jaksa miettiä ja selvittää roskakori dg. Onneksi sentään psykiatrinen sh ymmärsi tilanteeni koska oli itsekin joutunut työskentelemään aikaisemmin homeisella työpaikalla ja saanut sieltä pysyvää terveyshaittaa, hoitajan tuki oli kyllä korvaamaton. Silti lääkärit osaa olla kyllä aivan karmeita vaikeasti diagnosoitavia potilaita kohtaan ja tuo psyykkeen epäily on ihan klassista ns. kaasuvalotusta. Ymmärrän että oma tilanne on varsin hankala kun homeoireille ei oikein ole mitään kunnon diagnoosia mutta aina välillä tätä samaaa joutuu kohtaamaan ihan diagnosoitavissakin olevat reuma/syöpä/suolistosairaus/laitatähänmikätahansadg- potilaat. Terveydenhuolto tarvitsisi kunnon ryhtiliikkeen tässä. Somaattisista vaivoista kärsivä hyvin loogisestikin voi uupua, masentua ja ahdistua niiden somaattisten vaivojen VUOKSI eikä se tee yhtäkkiä niistä somaattisista oireista psyykkisiä. Tämän kuvion ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää edes tavan tallaajille saatika sitten lääkäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peittikö hän kipuoireensa jos tuo ukkokin sai tiedon asiasta vasta päiväkirjoista. Ei kuulosta kovin kommunikoivalta ja läheiseltä suhteelta. Jotainhan tässä jätetään kertomatta, jos siskokin tehnyt lasun eli huolta lasten tilanteesta jo aiemmin.
Sappikivikohtauskipua ei peitetä. Siinä raavaskin mies makaa lattialla ja huutaa kivusta. Se kipukohtaus ei ole mitään pientä kipua oikeasti. Se on niin kovaa kipua, että suurin osa hakeutuu päivystykseen heti. Siinä ei pysty edes hädin tuskin kävelemään.
Terveysongelmia kannattaa ennaltaehkäistä eikä syödä itseään palloksi. Kasvisruoka, rauhallinen elämäntapa, päihteettömyys, säännöllinen liikunta, paastot, riittävä nesteytys, hyvät suolat, monipuolinen mineraalisto ruuasta ei purkista. Teollisuuseläinten ja tehotuotetun viljan välttäminen. Näillä pääsee hyvään alkuun.
Taas joku huutaa lihavuudesta. Uskokaa jo. Paino ei ole syy sappioireille!
Ylipaino altistaa sappikivien muodostumiselle.
Sappikivistä kärsivälle ihmiselle on jenkeissä annettu jopa nimitys FFF eli fat, female, forties.
Eli tyypillisin potilas on ylipainoinen, nelikymppinen nainen.
Estrogeenin liikasaanti altistaa sappikiville. Stressi myös.
No nythän oikein sovinisti pääsi vauhtiin.
Älä ruoki trollia!
Ohittakaa häiriköiden viestit kommentoimatta. Älkää edes miinustako. Kyllä ne sitten luovuttaa, kun eivät saa mitään reaktiota.
En oikein ymmärrä, kyllähän sappikivet johtuvat usein virheellisestä ravitsemuksesta, mitä trollaamista niistä puhuminen on?
Runsaasti kovaa rasvaa sisältävä ruokavalio kuormittaa sappirakkoa ja lisää kolesterolin määrää sapessa.
Ylipaino muuttaa sappinesteen koostumusta niin, että kolesterolikiteitä syntyy helpommin.
Erittäin niukat dieettikuurit tai nopea painon putoaminen saavat maksan erittämään ylimääräistä kolesterolia sappeen.
Jessus sentään mitä töppäilyä lääkäreiltä. Luvat pois ja kortistoon. Sappikivet ei aina näy ultraäänessä, joten vaatii kunnon kuvauksen. Itselläni henki melkein lähti sappikivien takia. Onneksi oli sentään yksi osaava lääkäri, joka ei tyytynyt pelkkiin ultraäänikuviin. Sappikivien poiston jälkeen kivut katosivat heti ja nykyään sappirakkokin on poistettu. Kipuja ei enää ollut sen jälkeen lainkaan.
Miksi teki noin itselleen kun olisi voinut tehdä lääkäreille? Koskaan ei kannata hävittää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samankaltaista kokemusta omasta terveydenhuollosta kun ostin hometalon jossa sairastuin. Hometalo vei terveyden mutta oireita ei osata diagnosoida tai hoitaa, ainoa hoitokeino on muuttaa pois sisäilmaongelmaisesta kohteesta. Mutta kun on lainat niskassa eikä rahaa enää mihinkään niin tilanne on katastrofi. Sitten kun on psyykkisesti rikki kun menettää sekä kotinsa, että terveytensä, työkykynsä ja rahansa niin sitten voidaankin keskittyä siihen että potilas on myös ahdistunut ja masentunut ja oireet voidaan psykosomatisoida. Perusterveydenhuollossa psykosomatia voidaan lätkäistä potilaalle jos oireille ei löydy joko mitään muuta syytä tai ei ylipäätänsä tutkita, se on sellainen kätevä ns ei jaksa miettiä ja selvittää roskakori dg. Onneksi sentään psykiatrinen sh ymmärsi tilanteeni koska oli itsekin joutunut työskentelemään aikaisemmin homeisella työpaikalla ja saanut sieltä pysyvää terveyshaittaa, hoitajan tuki oli kyllä korvaamaton. Silti lääkärit osaa olla kyllä aivan karmeita vaikeasti diagnosoitavia potilaita kohtaan ja tuo psyykkeen epäily on ihan klassista ns. kaasuvalotusta. Ymmärrän että oma tilanne on varsin hankala kun homeoireille ei oikein ole mitään kunnon diagnoosia mutta aina välillä tätä samaaa joutuu kohtaamaan ihan diagnosoitavissakin olevat reuma/syöpä/suolistosairaus/laitatähänmikätahansadg- potilaat. Terveydenhuolto tarvitsisi kunnon ryhtiliikkeen tässä. Somaattisista vaivoista kärsivä hyvin loogisestikin voi uupua, masentua ja ahdistua niiden somaattisten vaivojen VUOKSI eikä se tee yhtäkkiä niistä somaattisista oireista psyykkisiä. Tämän kuvion ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää edes tavan tallaajille saatika sitten lääkäreille.
AINIIN jatkan vielä! Kaikista hassuista hassuinta on että sitten jos oireet leimataan psyykkisiksi ja potilas sitten pyytää että no ookoo jes hoidatteko sitten pois tämän "psyykkisen" vaivan jollain psyykkisillä hoitkokeinoilla niin sepä ei sitten yhtäkkiä onnistukaan:D Mitään hoitopolkua ei ole eikä keinoja. Jotenkin niin kuin tuo psyykkinen leima olisi vaan jotain millä lääkärit saa pois ikävän asian omasta päiväjärjestyksestä ja oire on potilaan oma ongelma ja omalla vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
" Ne ovat yleisiä, eikä suinkaan aina leikata, vaan hoidetaan ruokavaliolla, koska leikkaukseen liittyy aina rinskinsä.
Itselläni sappikivet leikattiin n. 12v eka tutkimuksista, vain maksa-arvoja seurattiin ja sitten kun maksa-arvot eivät laskeneet, leikattiin sappikivet. "
Mulla leikattiin sappikivet heti, siis otettiin sappikivuissa sisään ja makuutettiin sairaalassa päivätolkulla ja tutkittiin arvoja jne. Sitten sanottiin, että täytyy leikata koko sappirakko pois. Kysyin, eikö tätä voi hoitaa ruokavaliolla. Sanottiin, että ei voi hoitaa.
Viisi eri lääkäriä sanoi näin.
Tämä tapahtui HUSissa pari vuotta sitten. Missä päin Suomea tilannetta vain seuraillaan jopa 12 vuoden ajan?
Minutkin tutkittiin. Tulos: Sappirakko täynnä kiviä ja sakkaa. Ei toimenpiteitä. Sitten seurasi haimatulehdus. Ja lisätutkimuksia. Tilanne sapessa ennallaan ja gastrokirurgin arvio, että sappirakosta pääsee ajoittaisia purskeita, jotka tukkii haimatiehyettä. Lähete parempaan "tutkimukseen" (elektroendoskopia). Sappi edelleen täydessä tilassa. Paitsi ettei se ollut tutkimus ainoastaan. Minua etukäteen informoimatta haimaan asetettiin stentti. Joka aiheuttikin sitten vakavan haimatulehduksen. Sisätautiosastolla viikko, jonka jälkeen 200 (joka kerta ja loppukaneettina, että "potilas kotiutettiin hyväkuntoisena", vaikka hädin tuskin pystyin itse kävelemään autoon, jolla kyyti kotiin) tulehdusarvoissa kotiin, jossa hyvin kipeä vielä 1-1.5 viikkoa. Ei toimenpiteitä sapelle. Stentti oli pari kuukautta, kunnes se oli pakko poistaa. Kivut kesti 2kk 24h/vrk, jonka aikana pisimmillään kivuilta sain nukuttua puoli tuntia kerrallaan. Opioidin ja panadolin avullakaan sen enempää. Haimatulehdus kroonistui. Seurasi 7 uutta haimatulehdusta n. 1krt/kk. Aina samalla osastolla siksi 6-7 päivää tiputuksessa ja henkihieverissä. Hb siksi sahasi 80-100 väliä. Käytännössä yli puolet kuukausista hirveissä kivuissa. Osaston samat lääkärit leimasi juopoksi, ja kohtelu sen mukaista. Ajauduin työttömäksi, koska en ollut työkuntoinen (edes kotityöt huom.) suurimpaan osaan ajasta. Ymmärrän senkin työnantajan näkökulmasta. Ollut aina töissä yksityissektorilla pk-yrityksissä. Sairastelu ja toistuvat osastojaksot sisätaudilla vei reilusti yli puolet työttömyystuesta, joten taloudellinenkaan seuraus ei ollut kohtuullinen. Sappirakko poistettiin 3 vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Sitä ennen sain sydänkohtauksen, jonka tod.näköisimmin provosoi hirveä kipu. Sain sittemmin HYKSistä kirjeen, jossa tarjottiin haimasyöpätutkimuksiin osallistumista. En osallistunut. Mitään ei tehty alun tutkimusten valossa alunperin, vaikka myös kerroin, että olen äitini suvun puolelta AINOA, jota ei ole vielä leikattu, ja että taipumus lienee vahvasti sukuvika. Tämäkin siis HUS-kokemus. Voin todeta, että mieleltään terveeltäkin vaaditaan epäinhimillistä määrää henkistä resilienssiä. Melko tummia ajatuksia alkoi syntymään omassakin päässä. En vain päästänyt niitä "jatkoon". En tiedä, kauanko pidempään olisin enää kestänyt ilman henkisen puolen vammoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samankaltaista kokemusta omasta terveydenhuollosta kun ostin hometalon jossa sairastuin. Hometalo vei terveyden mutta oireita ei osata diagnosoida tai hoitaa, ainoa hoitokeino on muuttaa pois sisäilmaongelmaisesta kohteesta. Mutta kun on lainat niskassa eikä rahaa enää mihinkään niin tilanne on katastrofi. Sitten kun on psyykkisesti rikki kun menettää sekä kotinsa, että terveytensä, työkykynsä ja rahansa niin sitten voidaankin keskittyä siihen että potilas on myös ahdistunut ja masentunut ja oireet voidaan psykosomatisoida. Perusterveydenhuollossa psykosomatia voidaan lätkäistä potilaalle jos oireille ei löydy joko mitään muuta syytä tai ei ylipäätänsä tutkita, se on sellainen kätevä ns ei jaksa miettiä ja selvittää roskakori dg. Onneksi sentään psykiatrinen sh ymmärsi tilanteeni koska oli itsekin joutunut työskentelemään aikaisemmin homeisella työpaikalla ja saanut sieltä pysyvää terveyshaittaa, hoitajan tuki oli kyllä korvaamaton. Silti lääkärit osaa olla kyllä aivan karmeita vaikeasti diagnosoitavia potilaita kohtaan ja tuo psyykkeen epäily on ihan klassista ns. kaasuvalotusta. Ymmärrän että oma tilanne on varsin hankala kun homeoireille ei oikein ole mitään kunnon diagnoosia mutta aina välillä tätä samaaa joutuu kohtaamaan ihan diagnosoitavissakin olevat reuma/syöpä/suolistosairaus/laitatähänmikätahansadg- potilaat. Terveydenhuolto tarvitsisi kunnon ryhtiliikkeen tässä. Somaattisista vaivoista kärsivä hyvin loogisestikin voi uupua, masentua ja ahdistua niiden somaattisten vaivojen VUOKSI eikä se tee yhtäkkiä niistä somaattisista oireista psyykkisiä. Tämän kuvion ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa käsittää edes tavan tallaajille saatika sitten lääkäreille.
AINIIN jatkan vielä! Kaikista hassuista hassuinta on että sitten jos oireet leimataan psyykkisiksi ja potilas sitten pyytää että no ookoo jes hoidatteko sitten pois tämän "psyykkisen" vaivan jollain psyykkisillä hoitkokeinoilla niin sepä ei sitten yhtäkkiä onnistukaan:D Mitään hoitopolkua ei ole eikä keinoja. Jotenkin niin kuin tuo psyykkinen leima olisi vaan jotain millä lääkärit saa pois ikävän asian omasta päiväjärjestyksestä ja oire on potilaan oma ongelma ja omalla vastuulla.
Kyllähän hankalan potilaan voi laittaa aina lepositeisiin ja antaa klotsapiinia ja verenohennuslääkettä elämän loppuun saakka. Tämä on laillista.
Jos lääkäri antaa puhua itsensä ympäri kyse on hänen ongelmastaan. Ei potilaan. Lääkäri vastaa itse omista teoistaan ja vain hän voi muuttaa omaa käytöstään.