Turvallisuushakuiset ”tylsät” ihmiset

Hän ei ole halunnut. Jokaisella on oma elämä. Kaikki eivät kaipaa irtosuhteita, rellestämistä eivätkä pidä matkailusta. 

Jännä, että olet muka elänyt ja kokenut, mutta et ymmärrä ettei se ole ainoa tapa elää eikä kaikki sellaista halua. 

Kivempi testailla uusia juttuja, kun on turvaverkot viritetty. Mulla on ystävinä kaltaisiasi "eläneitä" ja kyllä heitä selvästi harmittaa, kun elämä toikin käteen pienipalkkaisen jämäduunin, josta on vaikea ponnistaa.

Ystävälläsi on vakaa tunne-elämä/rikas sisäinen elämä/hän ei kaipaa voimakkaita kokemuksia&stimulaatioita vaan iloitsee ja nauttii yksinkertaisista ja ns tavallisista asioista. Ei välttämättä ole turvallisuushakuisuudesta kyse ja jos onkin niin mitä sitten? Hän on onnellinen noin ja ymmärrän sen erittäin hyvin. Ehkä hän ei mieti miksi muut ovat toisenlaisia kuin hän ja ajattele että niiden muiden valinnat ja tapa olla ja elää on väärä tai ainakin huonompi kuin omansa.

Mun äiti sanoo aina Ei tässä nyt mitään erityistä. Mitään asiaa ei ole.

Mikä siis ystävän tavassa elää nuoruuttaan ym. on ollut niin väärin? Kuulostaa olleen järkevä ja fiksu nuori. Sellaisille käy usein elämässä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti sanoo aina Ei tässä nyt mitään erityistä. Mitään asiaa ei ole.

Minä sanon noin ihmisille joihin en luota tai joille en vain halua avautua ja kertoa mitä tässä nyt oikeasti on vaikka olisikin ties mitä myllerrystä ja draamaa menossa.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on tällainen. Oikeastaan mikään hänen elämässään ei ole muuttunut 40 vuoteen, paitsi lapset kasvoi aikuiseksi. Ei ole koskaan uskaltanut muuttaa toiselle paikkakunnallekaan. Haaveilee muutosta 70 km päähän, mutta kokee ettei voi tehdä niin.

Lisään vielä, että hän ei lainkaan ymmärrä että esimerkiksi voin käydä ystävän luona kylässä, olla jopa yötä. Ei hän vaan niin tekisi. Ei harrasta, ei käy missään. On vaan.

Humalan ja irtosuhteiden kokeminen ei ole elämää, joka tarjoaisi todellista tarkoitusta. Kiva, että olet päässyt matkustelemaan ja näkemään maailmaa, mutta sekään ei ole se juttu, minkä takia me täällä elämme. Kun keksii elämän tarkoituksen, kuka meidät loi ja ketä rakastamaan meidät luotiin, se on elämän tarkoitus ja se motivoi kaikkeen muuhunkin. 

Yhtä lailla hän voi pohtia, että sinä et ole "elänyt". Et ole rakentanut vakautta ja elintasoa ja päässyt rakentamaan varallisuuspohjaa ja tervettä elämää, vaan haahuillut lähes nelikymppiseksi. 

Jokainen lienee ainakin pyrkii elämään itselleen parhaimman elämän. Itse en tee mitään "hurjaa", koska olen aika herkkä ahdistumaan. Joskus olen yrittänyt mennä omien mukavuusrajojen ulkopuolelle, mutta ei vaikka kuinka muista se olisi "mahtavan hauskaa", niin itselleni se on ollut painajainen ja jälkikäteen muistan lähinnä ahdistusta vastaan taistelemisen. 

Onhan se toki rajoittavat tekijä elämässä, mutta omien rajojen mukaan mennään. Kyllähän ne rajat ajan kanssa useimmilla vähän muuttuvat, ovat ne itselläkin muuttuneet (lähinnä kai terapian ansioista), mutta tuskin koskaan kovin laajoiksi tulevat. 

Joitakin vastaavan tyyppisiä tiedän. Tärkeää on mitä kukin elämältään haluaa. Olisiko hän missään vaiheessa halunnut kokea jotain noista? Jos ei, niin kaikkihan on hyvin. Eri asia jos pelot estävät unelmia toteutumista ja aiheuttaa katumusta.