Vanhemman sairausloma: "Lapsen paikka on kotona, jos toinen vanhemmista on kotona."

Vierailija kirjoitti:

Mä en mennyt päiväkotiin koskaan mitenkään huoliteltuna vaan aina yhtä väsyneen kulahtaneena. Eivät osanneet arvata mitä puuhailin hoitopäivän aikana

Oma työni on sellaista, jota teen kotoa käsin, ja en todellakaan laittaitunut istuutuakseni tietokoneen ääreen. Todella räjähtäneen näköisenä kävin aina hakemassa lapsen päiväkodista. Enkä ollut kertonut, olenko töissä vai en - en kokenut ammattini tai työni kuuluvan päiväkodin hoitajille. Mutta olivat asiallisia eivätkä kyselleet mitään.

Tämähän on nyt ihan täynnä oletuksia ja tulkintoja yhdestä lauseesta.

Voihan olla että lapsi on kuullut tuon sanottavan ihan muissa yhteyksissä, ja lähinnä itse pohtii miksei hän ole kotona kun äiti on (kun kerran hoidossakin näin on sanottu). Ei välttämättä ole liittynyt aloittajaan mitenkään. Kesällä varmasti käydään keskustelua yleisellä tasolla siitä, kun joillain lapsilla ei ole yhtään lomaa. Lapset sitten kuulevat näitä juttuja ja tekevät omia johtopäätöksiä.

Oletko kysynyt lapselta, mistä hän on kuullut tuollaisen asian tai vai mistä on kyse? Ehkä hän haluaisi olla äidin kanssa kotona? Ehkä hoidossa luulevat, että olet muuten vaan lomalla, lapsi on voinut vaan kertoa että äiti on kotona ja nukkuu?

En heti olisi syyllistämässä kaikkia yhden 4-vuotiaan sanoman lauseen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Julmaa tehdä ulkonäön perusteella oletuksia. Aika moni äiti tulee päiväkodille meikittä, hiukset likaisena tai arkivaatteissa. Ja nyt tuostakin on tehty ongelma. Jösses.

Lopulta aika harva mitenkään erityisemmin laittautuu töihin. Aika monta työtä tehdään työvaatteissa ja aika moni työ on muuta kuin asiakaskohtaamisia. Mutta eipä niissäkään mitään meikkausvaatimusta ole. Kaupan kassa tai opettaja saa ihan vapaasti olla meikittä jne. Että ei siitä vanhemman ulkoasusta voi mitenään päätellä, mitä hän on päivän aikana tehnyt. 

Lapsilla oli oikeus päivähoitoon vanhemman sairauden perusteella jo silloin, kun mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta ei vielä ollut. Toki silloin asiasta piti olla lääkärin tai sossun lausunto, jos lapsi oli kunnallisessa päivähoidossa. Mutta nykyisin lapsi voi jatkaa päivähoidossa normaalisti vanhemman sairausloman ajan.

Jännä juttu. Jos isä menee hakemaan lapsen päiväkodista meikittä, hiukset laittamatta ja tavallinen paita ja farkut/collegehousut päällä, kukaan ei ihmettele mitään. Mutta jos äiti hakee lapsen päiväkodista meikittä, hiukset ihan vaan tylsällä ponnarilla tai jopa hiukset auki, tavallinen paita ja farkut/collegehousut päällä, nousee heti epäilys suunnilleen syrjäytymisvaarasta, vähintään siitä, että ei ole töissä oltukaan.

Laitetaan asiat selviksi. Moni vanhempi saattaa olla työttömänö kotona. . Se ei ole sairaslomaa.  

Niin tuota mites  kun vanhempi on työtön? 

Olen varmaan poikkeus, mutta minua ei kiinnosta muu kuin se, että lapset ovat hoidossa. Ilman hoitolapsia mulla ei ole töitä eikä palkka juokse. En myöskään tajua tätä nykymenoa, jossa ihmisten pitäisi ajaa itsensä aivan loppuun ilman mitään joustoa ja sitten kun niin käy, vastauksena on lähinnä kettuilua, miksi et levännyt aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hoitajat ovat hieman yksinkertaisia, ja ajattelevat, että jos heillä olisi vähemmän lapsia hoidossa, olisi vähemmän työtä ja enemmän resursseja. Eivät tajua, että sitten työntekijöiden määrää vähennetään myös, sekä niitä rahallisia resursseja.

Joo, pieni oppitunti julkisen talouden toimintaan olisi paikallaan. Ja ehkä myös työelämään: tein jo ennen koronaa pääsääntöisesti etätöitä ja päiväkodissa oikeasti paheksuttiin sitä, että kehtasin viedä lapset hoitoon. Lapsilla oli hoitoaika klo 8-16 ja perjantait vapaat. Lapset olivat 3- ja 5-vuotiaita, eivät enää kotihoidontuki-iässä. 

Koskaan en saanut toimivaa ideaa, miten olisin samaan aikaan hoitanut sekä työni että lapset. Minulla oli työaika ja työhön kuuluvat velvoitteet. 

Oma kokemus on, että osa tällaisissa "työ voidaan hoitaa vain läsnä työpaikalla" ammateissa olevista ei ymmärrä, että toisilla ihan todella on etätöihin mahdollisuus. Ja se etätyö ei meinaa sitä, että voit siinä sivussa katsoa lasten perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julmaa tehdä ulkonäön perusteella oletuksia. Aika moni äiti tulee päiväkodille meikittä, hiukset likaisena tai arkivaatteissa. Ja nyt tuostakin on tehty ongelma. Jösses.

Lopulta aika harva mitenkään erityisemmin laittautuu töihin. Aika monta työtä tehdään työvaatteissa ja aika moni työ on muuta kuin asiakaskohtaamisia. Mutta eipä niissäkään mitään meikkausvaatimusta ole. Kaupan kassa tai opettaja saa ihan vapaasti olla meikittä jne. Että ei siitä vanhemman ulkoasusta voi mitenään päätellä, mitä hän on päivän aikana tehnyt. 

Oman lapseni päiväkodissa minua äitinä syyllistettiin siitä, jos en ollut hakutilanteessa työvaatteissa. Olisi pitänyt olla eli tulla suoraan töiden jälkeen hakemaan. Jos olin esim. käynyt mutkan kotona ja riisumassa työvaatteet, ei noin kuulemma olisi saanut tehdä. Samoin paheksuttiin, jos joku kävi töistä tullessa kaupan kautta ja sitten haki lapsen. Kuulemma hoitoaika päättyy töiden päättymiseen, eikä asioilla saisi käydä.

Ei ihme, että nykyvanhempia väsyttää, kun päiväkodit ovat muuttuneet tällaisiksi.

Tämä on yksi syy uupumukseesi: Stressaat liikaa siitä, mitä mieltä muut ovat.

Nämä kommentit, jotka nyt otat vastaan henkilökohtaisena syyllistämisenä, pohjautuvat oikeasti tietämättömyyteen. Niiden kommenttien lausujat eivät tiedä, millainen tilanne sinulla ja perheelläsi on.

Sairastuin myös burn outtiin ja lapsi kävi ihan normaalisti päiväkodissa, itse nukuin ensimmäiset kuukaudet kotona ja selvittelin työpaikan sotkuja (esimies mustamaalasi ja taisi suoranaisesti jopa valehdella minusta, keräsin faktaa valheista ja puhdistin mainettani). Kun päiväkoti kuuli asiasta, tuli vihjailua siitä, että lapsen voisi hakea aikaisemminkin. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minun tehtäväni sairaslomalla on toipua, jotta jaksan taas normaalisti arkea. Leikki-ikäisen viihdyttäminen samalla kun yritän nukkua ei oikein onnistu. Eli anna sinäkin vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Meillä päiväkoti yritti myös, että lapsi pidettäis ennen arkipyhiä kotona ja saattoi varmistaa moneen kertaan, että onko lapsi siis todella tulossa päiväkotiin. Normaaleissa työpaikoissa työpäivinä on ihan normaalisti töitä, eikä arkipyhien edeltävät päivät ole palkallisia vapaita, vaan ihan normaali työpäiviä. En tiedä miten tämäkin asia voi olla niin erikoinen päiväkodin mielestä, kun ei TESsit ja työaikalaki ole niin radikaalisti muuttuneet tässä vuosien varrella.

Muut ihmiset voivat yrittää vaikuttaa vetoamalla monenlaisiin tunteisiin, mutta siihen peliin ei ole syytä lähteä mukaan. Sinun ei ap tarvitse syyllistyä eikä tuntea huonoa omatuntoa, aivan sama mitä joku toinen ihminen asiasta ajattelee. Muilla ihmisillä ei ole minkäänlaista merkitystä, vain sinulla ja sinun perheelläsi on merkitystä ja sillä, että sinä ja perheesi voitte hyvin. Muista ihmisistä kannattaa välittää mahdollisimman vähän, sillä se on loputon suo jos sille tielle lähtee.

Mitä väliä mitä he sanoo? Ei luulu heille pätkääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hoitajat ovat hieman yksinkertaisia, ja ajattelevat, että jos heillä olisi vähemmän lapsia hoidossa, olisi vähemmän työtä ja enemmän resursseja. Eivät tajua, että sitten työntekijöiden määrää vähennetään myös, sekä niitä rahallisia resursseja.

Joo, pieni oppitunti julkisen talouden toimintaan olisi paikallaan. Ja ehkä myös työelämään: tein jo ennen koronaa pääsääntöisesti etätöitä ja päiväkodissa oikeasti paheksuttiin sitä, että kehtasin viedä lapset hoitoon. Lapsilla oli hoitoaika klo 8-16 ja perjantait vapaat. Lapset olivat 3- ja 5-vuotiaita, eivät enää kotihoidontuki-iässä. 

Koskaan en saanut toimivaa ideaa, miten olisin samaan aikaan hoitanut sekä työni että lapset. Minulla oli työaika ja työhön kuuluvat velvoitteet. 

Oma kokemus on, että osa tällaisissa "työ voidaan hoitaa vain läsnä työpaikalla" ammateissa olevista ei ymmärrä, että toisilla ihan todella on etätöihin mahdollisuus. Ja se etätyö ei meinaa sitä, että voit siinä sivussa katsoa lasten perään.

Oma mieheni kuvitteli alkuun, että voisin etätöissä kotona laitella ruokaa, siivota kotia ja katsoa hänen lastensa perään siinä ohessa. Suuttui joskus kun tuli kotiin ja näki, että täyttä tiskikonetta ei oltu laitettu päälle. Sanoin hänelle, että hänen työpaikallaan hänen kahvitauot ja ruokatauko ovat hänen palautumistaan varten, jos hänen mielestään minulle ei kuulu lakisääteiset tauot, niin hän voi ihan yhtä lailla tulla ruokatunnillaan siivoamaan tänne kotiin, voin laittaa listaa puhelimella valmiiksi, että mitä kotona tulisi tehdä. Huomasi hyvin nopeasti itsekin, miten idioottimainen hänen ajattelunsa oli ollut.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on vuoropäikyssä.

En usko, että sairauslomastasi on oikeasti väliä päikyn arjen näkökulmasta. Oman lapseni päikyn on aina muita lapsia. Jos on hiljainen päivä viikonloppuna/ilta-aikaan, menevät osan päivästä yhdellä hoitajalla. Lähes aina hoitajia on kaksi ns. virka-ajan ulkopuolella. Eli joka tapauksessa siellä on hoitaja/hoitajia ja lapsia, vaikka lapsesi ei siellä olisi. Siksi en näe mitään syytä, miksi lapsen arkea pitäisi lähteä muuttamaan sinun sairauslomasi vuoksi. Helpompi kaikille, että lapsi saa olla tutussa päikyssä ja sinä saat levätä. Keskity nyt omaan toipumiseen ja viis työntekijöiden mielipiteistä.

Tämä on minusta se olennaisin asia tässä ketjussa. Se vuorohoidon ryhmä joka tapauksessa toimii, oli ap:n lapsi siellä tai ei. Ei käytännössä ole väliä, onko siellä ryhmässä paikalla 5 vai 6 lasta vai 15 vai 16 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hoitajat ovat hieman yksinkertaisia, ja ajattelevat, että jos heillä olisi vähemmän lapsia hoidossa, olisi vähemmän työtä ja enemmän resursseja. Eivät tajua, että sitten työntekijöiden määrää vähennetään myös, sekä niitä rahallisia resursseja.

Joo, pieni oppitunti julkisen talouden toimintaan olisi paikallaan. Ja ehkä myös työelämään: tein jo ennen koronaa pääsääntöisesti etätöitä ja päiväkodissa oikeasti paheksuttiin sitä, että kehtasin viedä lapset hoitoon. Lapsilla oli hoitoaika klo 8-16 ja perjantait vapaat. Lapset olivat 3- ja 5-vuotiaita, eivät enää kotihoidontuki-iässä. 

Koskaan en saanut toimivaa ideaa, miten olisin samaan aikaan hoitanut sekä työni että lapset. Minulla oli työaika ja työhön kuuluvat velvoitteet. 

Oma kokemus on, että osa tällaisissa "työ voidaan hoitaa vain läsnä työpaikalla" ammateissa olevista ei ymmärrä, että toisilla ihan todella on etätöihin mahdollisuus. Ja se etätyö ei meinaa sitä, että voit siinä sivussa katsoa lasten perään.

Oma mieheni kuvitteli alkuun, että voisin etätöissä kotona laitella ruokaa, siivota kotia ja katsoa hänen lastensa perään siinä ohessa. Suuttui joskus kun tuli kotiin ja näki, että täyttä tiskikonetta ei oltu laitettu päälle. Sanoin hänelle, että hänen työpaikallaan hänen kahvitauot ja ruokatauko ovat hänen palautumistaan varten, jos hänen mielestään minulle ei kuulu lakisääteiset tauot, niin hän voi ihan yhtä lailla tulla ruokatunnillaan siivoamaan tänne kotiin, voin laittaa listaa puhelimella valmiiksi, että mitä kotona tulisi tehdä. Huomasi hyvin nopeasti itsekin, miten idioottimainen hänen ajattelunsa oli ollut.

Teen noin puolet viikosta etätöitä. Omassa työssäni onnistuu, että voin kesken päivän laittaa tiskit/pyykit, jos tarvitsee. Kääntöpuolena on se, että osa etäpäivistä on todella pitkiä ja intensiivisiä. Ruoka täytyy syödä koneen ääressä ja kahvitauko on käytännössä kahvikupin hakeminen Teams-palaverien välissä. Työt ovat erilaisia. Ei etätyö silti mahdollista lastenhoitoa tai isompia kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julmaa tehdä ulkonäön perusteella oletuksia. Aika moni äiti tulee päiväkodille meikittä, hiukset likaisena tai arkivaatteissa. Ja nyt tuostakin on tehty ongelma. Jösses.

Lopulta aika harva mitenkään erityisemmin laittautuu töihin. Aika monta työtä tehdään työvaatteissa ja aika moni työ on muuta kuin asiakaskohtaamisia. Mutta eipä niissäkään mitään meikkausvaatimusta ole. Kaupan kassa tai opettaja saa ihan vapaasti olla meikittä jne. Että ei siitä vanhemman ulkoasusta voi mitenään päätellä, mitä hän on päivän aikana tehnyt. 

Oman lapseni päiväkodissa minua äitinä syyllistettiin siitä, jos en ollut hakutilanteessa työvaatteissa. Olisi pitänyt olla eli tulla suoraan töiden jälkeen hakemaan. Jos olin esim. käynyt mutkan kotona ja riisumassa työvaatteet, ei noin kuulemma olisi saanut tehdä. Samoin paheksuttiin, jos joku kävi töistä tullessa kaupan kautta ja sitten haki lapsen. Kuulemma hoitoaika päättyy töiden päättymiseen, eikä asioilla saisi käydä.

Ei ihme, että nykyvanhempia väsyttää, kun päiväkodit ovat muuttuneet tällaisiksi.

Mistä ne hoitajat sun työvaatteet tietää? Tai mistä ne tietää että on käynyt kaupassa? Entäs työttömät joiden lapsi on päiväkodissa, saavatko he käydä kaupassa päivällä?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hoitajat ovat hieman yksinkertaisia, ja ajattelevat, että jos heillä olisi vähemmän lapsia hoidossa, olisi vähemmän työtä ja enemmän resursseja. Eivät tajua, että sitten työntekijöiden määrää vähennetään myös, sekä niitä rahallisia resursseja.

Kunnallisesta varhaiskasvatuksesta ei voi vähentää työntekijöitä ilman, että kunta aloittaa sopeutumistoimenpiteet...ja erittäin harvoin niinkään. Määräaikaiset erilukunsa.

Yksi lapsi ei siinä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Paitsi sen vanhemman näkökulmasta, jonka lapsi odottaa paikkaa vuorohoitoon.

Nämä puheet varmasti alkujaan kumpuavat siitä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on lisännyt päiväkoteihin tulevien lasten määrää. Miettikääpä nykyisillä työttömyysluvuilla, kuinka iso osa päiväkotien lapsista ei olisi oikeutettu päivähoitoon, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisi tai se rajattaisiin esim. klo 9-13 tai klo 9-15 väliseksi ajaksi? Sitten syyllistetään työssäkäyviä uupuvia vanhempia, että pitäisi pitää lasta lyhyempi päivä päiväkodissa ja sairauslomallakaan ei saa sairastaa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hoitajat ovat hieman yksinkertaisia, ja ajattelevat, että jos heillä olisi vähemmän lapsia hoidossa, olisi vähemmän työtä ja enemmän resursseja. Eivät tajua, että sitten työntekijöiden määrää vähennetään myös, sekä niitä rahallisia resursseja.

Kunnallisesta varhaiskasvatuksesta ei voi vähentää työntekijöitä ilman, että kunta aloittaa sopeutumistoimenpiteet...ja erittäin harvoin niinkään. Määräaikaiset erilukunsa.

 

Yksi lapsi ei siinä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Paitsi sen vanhemman näkökulmasta, jonka lapsi odottaa paikkaa vuorohoitoon.

Asun +40 000 asukkaan paikkakunnalla, jossa on 1 vuorohoitopäiväkoti. Vuorohoitoon on lakisääteinen oikeus eli ei tänne joudu paikkaa odottamaan. Kaikki vuorohoitoon oikeutettujen perheiden lapset otetaan sisään, kesken vuoden tulee jatkuvasti uusia lapsia.