75v Äitini käyttäytyy kummallisesti

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on niin ollut että pennut luulee keksineensä pyörän uudelleen. Ovat olevinaan niin paljon viisaampia kuin edelliset polvet ja innokkaina jakamaan ohjeitaan miten muidenkin tulisi elää. Nuoruuden kouhotuksia, menee isolla osalla ohi kun järkiintyvät, saavat lapsia ja ymmärtävät saman kun me, eli ettemme tiedä mistään mitään mutta elämme kukakin tavallamme emmekä tarvitse siihen muiden ohjeita.. 

Olit itse samanlainen pentuna? Neuvoit vanhempiasi kuten nyt omasi tekevät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy. 

Poika yrittää kommunikoida isänsä kanssa ainoalla tuntemalla tavalla , neuvomalla vaikka räystäskourujen kanssa. Yrittää huolehtia, mutta väärällä tavalla joka painostaa ja ärsyttää isää suuresti.

Isä torjuu lähestymisyrityksen ja suuttuu. LOpuksi ei edes vastaa yhteydenottoihin. Että saa olla rauhassa,Kai minä nyt itse osaan elää, ei tarvitse neuvoa. Ottaa oikein henkilökohtaisen loukkauksena "klopin" ohjeet. Oma poika kyseessä, jukolauta, ja isä on kuin pahin jäärä.

 

Oma isäni olisi sanonut tuossa tilanteessa, hyvä idea, tehdäänkö yhdessä, tule pullakahville. Eikä ikinä verrannut siskoon joka on "toista maata".

Isä ei lakkaa olemasta isä, eikä lapsi lakkaa olemasta lapsi.

Vanhana vapiseva käsi ei kohtaakaan avuntarjoajaa. Vaan yhtä torjuvan ja ylpeän käden kun oma käsi oli omaa lasta kohtaan aikoinaan. 

Sinähän aina sanoit että osaat itse kaiken ja pärjäät?

Vierailija kirjoitti:

Jäi epäselväksi, että mikä on outoa? En minä ainakaan ole kertaakaan kutsunut lapsia kylään, jos eivät halua tulla, niin eivät tule, jos haluavat niin tulevat. Ja rasittavaahan kaikki keskustelu on, kirjoita viesti jos on asiaa, lukee kun haluaa ja ehtii. Ja onhan se niin, että on lasten asia pitää yhteyttä, itse kävin vanhempieni luona joka viikko.

Ei kyllä nykyään yleisesti ajatella niin, että on yksinomaan lasten asia pitää yhteyttä. Jos haluat aidon ihmissuhteen lapsiisi, etkä vain velvollisuudesta yhteyttä pitäviä lapsia, ota itsekin vastavuoroisesti yhteyttä ja ole aidosti kiinnostunut heidän elämästään, ei ylemmyyden tuntoisesti aikuisia jälkeläisiä neuvoen, vaan tasaveroisena kohdaten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.

Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti. 

Mummoni on 95 vuotias. Terävämpi muistiltaan kuin minä (40) ja viihtyy parhaiten omassa seurassaan. Ainoa kehen pitää yhteyttä olen minä koska ollaan aina ymmärretty toisiamme, enkä tunge kylään alvariinsa. Muille ei mummo avaa edes ovea saati vastaile puhelimeen. 😂 

Säähän näitä kuuppa ongelmia perustella millä haluaa. Yksinäisyys tekee ihmisestä omien ajatustensa vangin joka pahentaa asiaa. Ei terve ihminen jaksa olla jatkuvasti yksin. Erakoita on häviävän vähän.

Ai. Minä olen kyllä täysin terve ja viihtynyt lapsesta asti aina yksin. Ei kiinnosta kenenkään seura tippaakaan. Mikään eo ole niin ihanaa kun painaa ovi kiinni ja olla ihan rauhassa itsekseen kun töistä pääsee kotiin. Ihan riittävästi sosiaalista elämää kun 8h päivässä katselee työtovereita. Lomalla en koskaan tapaa KETÄÄN! Eikä minussa kyllä ole yhtään mitään vikaa sen enempää henkisesti kuin fyysestikkään. En myöskään ole tippaakaan ujo, voin aivan hyvin nousta vaikka keskellä toria pöydälle laulamaan jos niikseen tulee, ei ole koskaam ollut itsetunto ongelmia, en ole millään tavalla yhtään minkään vanki ja rakastan suuresti elämäni. Se että viihdyn yksin on MINUN LUONTEENI. Eikä siinä ole niin mitään vikaa jota voisit etsiä ja osoittaa. Minä kyllä jaksaisin olla yksin ihan määräämättömästi, vaan kun on pakko työssä käydä niin minkäs voit. Eläkkeellä aijon muuttaa pysyvästi "korpi" mökilleni.

Sehän on aivan fantastista, että tiedät tasan tarkkaan miten haluat elää, viihdyt omassa seurassasi ja eläkkeellä pääset elämään juuri niin kuin haluat. Kaikkea hyvää sinulle! Tässä kuitenkin oli kysymys käyttäytymisen muuttumisesta, eli ihminen ei ilmeisesti aiemmin ole ollut näin passiivinen/eristäytyvä. Terveydentilan selvittäminen on tällöin täysin relevantti asia ikä huomioiden. Jos paljastuu, että kyseessä on ihminen, joka on täysin skarppi mutta haluaa olla vain omassa seurassaan, hienoa. Jos paljastuu alkava sairaus ja se saadaan hoitoon, hienoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muuta outoa ole kuin se että hän on äiti. Äideillä on tapana olla huolissaan miten omat lapset pärjää vaikka muuten viihtyisivät omissa oloissaan. Jos ihminen ei ole kiinnostunut edes omista lapsistaan niin hän on masentunut melko varmasti. Ottaisin itse yhteyttä ja kävisin katsomassa miten äiti voi, jos olisin apn tilanteessa.

Samaa ajattelisin. Kyllä kävisin katsomassa häntä ja seuraamassa miten äiti pärjää arjessaan. Joku sanoikin, että puhelimen käyttö voi jollekin olla jo vaikeaa.

Itse olen 75 v ja olen tiiviissä yhteydessä lasteni perheisiin. 

Soittamiseen saattaa nousta myös kynnys siksi, ettei haluta vaivata lasten perheitä.

Itsekin mietin aina, milloin olisi paras aika soittaa ja usein laitan esim tekstiviestin "mitä kuuluu" ja soittele, kun sinulle on sopiva aika.

Minä haluaisin kysyä ap:ta, miten äitisi on käyttäytynyt kummallisesti tai on ollut outo.

Kertoisitko tarkemmin.

Oma äitini oli ujo ja kärsi ehkä sosiaalisista peloista. Hän ei käynyt missään, onneksi meillä kävi ihmisiä, kun isäni hoiti puhepuolen.  Äitini kyllä oli kiinnostunut ja hän "kurkki" ja kuunteli juttuja kamarin puolelta. Hän oli kiinnostunut ihmisten asioista, mutta vain nurkan takaa.

Äitini käytti sitten myöhemmin alkoholia ja se oli välillä aivan huolestuttavaakin. Itse hän ei sitä hakenut, vaan pyysi lähipiirin sitä tuomaan.

Voisiko olla, että äitisi kärsii peräsuolen laskeumasta ja häpeilee sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.

Mä olen aina viihtynyt itsekseni enemmän ja vähemmän, mutta paljon vietin aikaa myös porukoissa. Nykyään viihdyn aina yksin eikä ole mitään mielenkiintoa viettää aikaa kenenkään kanssa. Olen 34, muistissa ei ole yhtään mitään vikaa, sosialisoinnissa ja ihmisten kanssa hengailussa on. 😂 

Mun äidin ekoja merkkejä muistisairaudesta oli ettei enää soitellut, aina minä olin se joka soitin sinne päin. Isoimpia muutoksia mitä alkuvaiheen muistisairaus on äidille tuonut oli aloitekyvyttömyys, ei niinkään muistiongelmat. Ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään vaan istuu kotona ja katsoo telkkaria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö on yleinen ikääntyvillä. Voi olla fiilis että nyt on kaikki koettu ja nähty eikå tarvitse enää mennä tukka putkella. Kyllä sitä miettii kaikenlaista tuossa iässä ja monesta joutuu luopumaan. Lopulta koko elämästä.

Mutta kun nämä harmaat pantterit eivät mielestään edes vanhene saati kuole.

Nuorissa on vika.

Viimeistään se, etteivät sitten hoidakaan heitä ja heidän asioitaan. 

Tuota et voi yleistää! Tässä 8-kymppiä lähestyessäni tottakai tiedän ja tunnen sen, että voimat eivät ole entiset.

Joka aamu kropassaan sen tuntee. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi olla vaikeaa, kun on aina omillaan pärjännyt.

Mutta suhteita lapsiin ja ystäviin pitää hoitaa. Pitää soitella ja ottaa kotaktia.

Täällä kovasti on puolusteltu erakoitumisen oikeutta ja toki siihen on oikeus.

Kuitenkin erakoituminen vanhuksella voi olla merkki myös vakavista ongelmista.

Jotkut alkaa juoda. Ja peittelee sitä sillä ettei halua tavata.

Voisiko olla niin, että haluaa antaa teidän elää omaa elämäänne rauhassa, eikä tungetella? Itse koin oman äitini jatkuvat yhteydenotot ja kyselyt ja huolissaan olemiset nuorena aikuisena jopa ahdistavina. Nyt pyrin välttämään samaa käytöstä omien lasteni kohdalla. Mieluummin annan heidän määritellä sen, kuinka paljon haluavat olla yhteydessä. Toki otan itsekin yhteyttä, mutta harvakseltaan.

Vierailija kirjoitti:

Aina alkaa tää ihme päävikaisuuden esim. muistisairauden, masennuksen jne. epäily jos joku haluaa olla omissa oloissaan. Onko todella niin vaikea käsittää että kaikkia ei KIINNOSTA sosiaalinen elämä? 

Ihmiset on yleensä kuitenkin edes vähän kiintyneitä lapsiinsa ja tahtoo niitä nähdä, vaikkei muita näkisikään.

Mene ap käymään. Meillä miehen äiti ei päästänyt ketään kotiinsa viiteen vuoteen. Soitteli kyllä ja oli tavatessa normaali.

Kämppä oli sitten sellaisessa Auri Kanasen siivottavassa kunnossa. 

Ikää anopilla vaan 73. Osalla alkaa tosi nuorens joku hihna luistaa. Vanhempani ovat 5 v vanhempia ja aivan täysin kartalla kaikesta, paikat siistit jne. 

Erikoista, että haluat silti täällä kommentoida ja olla kontaktissa ihmisiin. Tosi erakko ei nimittäin vaivautuisi tai olisi kiinnostunut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö on yleinen ikääntyvillä. Voi olla fiilis että nyt on kaikki koettu ja nähty eikå tarvitse enää mennä tukka putkella. Kyllä sitä miettii kaikenlaista tuossa iässä ja monesta joutuu luopumaan. Lopulta koko elämästä.

Mutta kun nämä harmaat pantterit eivät mielestään edes vanhene saati kuole.

Nuorissa on vika.

Viimeistään se, etteivät sitten hoidakaan heitä ja heidän asioitaan. 

Tuota et voi yleistää! Tässä 8-kymppiä lähestyessäni tottakai tiedän ja tunnen sen, että voimat eivät ole entiset.

Joka aamu kropassaan sen tuntee. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi olla vaikeaa, kun on aina omillaan pärjännyt.

Mutta suhteita lapsiin ja ystäviin pitää hoitaa. Pitää soitella ja ottaa kotaktia.

 

Täällä kovasti on puolusteltu erakoitumisen oikeutta ja toki siihen on oikeus.

Kuitenkin erakoituminen vanhuksella voi olla merkki myös vakavista ongelmista.

Tietenkin hyvä ottaa huomioon myös se mistä  erakoituminen johtuu. Jos esim. ne ketkä ennen ottameet yhteyttä eivät itse enää  ota, en puhuisi vain henkilön erakoitumisesta?

Voisiko olla  jokin Gang  stalking juttu? 

Jos henkilöt tulleet toimeen eikä mikään riita selitä välirikkoa, niin voisiko olla ehkä jopa sellainen  tilanne, etyä  joku tahalleen on riitauttanut välit, niin että asianomaiset ei tiedä tai tajua? 

Puhuttu paskaa  selän  takana? Jos joku vaikka suuttuu jollekin ilman,  että henkilö tietää siitä saattaa olla, että hänestä on  juoruja tai jotain netissä? 
Kai ihmiset tajuaisivat tuon tai kysyisivät jotain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.

Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti. 

Mummoni on 95 vuotias. Terävämpi muistiltaan kuin minä (40) ja viihtyy parhaiten omassa seurassaan. Ainoa kehen pitää yhteyttä olen minä koska ollaan aina ymmärretty toisiamme, enkä tunge kylään alvariinsa. Muille ei mummo avaa edes ovea saati vastaile puhelimeen. 😂 

Säähän näitä kuuppa ongelmia perustella millä haluaa. Yksinäisyys tekee ihmisestä omien ajatustensa vangin joka pahentaa asiaa. Ei terve ihminen jaksa olla jatkuvasti yksin. Erakoita on häviävän vähän.

Ai. Minä olen kyllä täysin terve ja viihtynyt lapsesta asti aina yksin. Ei kiinnosta kenenkään seura tippaakaan. Mikään eo ole niin ihanaa kun painaa ovi kiinni ja olla ihan rauhassa itsekseen kun töistä pääsee kotiin. Ihan riittävästi sosiaalista elämää kun 8h päivässä katselee työtovereita. Lomalla en koskaan tapaa KETÄÄN! Eikä minussa kyllä ole yhtään mitään vikaa sen enempää henkisesti kuin fyysestikkään. En myöskään ole tippaakaan ujo, voin aivan hyvin nousta vaikka keskellä toria pöydälle laulamaan jos niikseen tulee, ei ole koskaam ollut itsetunto ongelmia, en ole millään tavalla yhtään minkään vanki ja rakastan suuresti elämäni. Se että viihdyn yksin on MINUN LUONTEENI. Eikä siinä ole niin mitään vikaa jota voisit etsiä ja osoittaa. Minä kyllä jaksaisin olla yksin ihan määräämättömästi, vaan kun on pakko työssä käydä niin minkäs voit. Eläkkeellä aijon muuttaa pysyvästi "korpi" mökilleni.

Sehän on aivan fantastista, että tiedät tasan tarkkaan miten haluat elää, viihdyt omassa seurassasi ja eläkkeellä pääset elämään juuri niin kuin haluat. Kaikkea hyvää sinulle! Tässä kuitenkin oli kysymys käyttäytymisen muuttumisesta, eli ihminen ei ilmeisesti aiemmin ole ollut näin passiivinen/eristäytyvä. Terveydentilan selvittäminen on tällöin täysin relevantti asia ikä huomioiden. Jos paljastuu, että kyseessä on ihminen, joka on täysin skarppi mutta haluaa olla vain omassa seurassaan, hienoa. Jos paljastuu alkava sairaus ja se saadaan hoitoon, hienoa. 

Totta vain toinen puoli, kun kiinnostaa kuitenkin tuntemattomien ihmisten ajatukset. Tällä palstalla saa myös vääristyneen kuvan ihmisistä, kun ei naamatusten uskalleta keskustella

Minulta ei osallisuutta lankaan.

Hyvää viikonloppua. E

Vierailija kirjoitti:

Äitini on 10 vuotta nuorempi kun omasi. Ei koskaan käy missään, ei kaipaa seuraa, ei tule kylään eikä kutsu kylään. Viihtyy itsekseen ja omassa seurassaan. En pidä tippaakaan outona vaan ymmärrän oikein hyvin. Itseäkään kiinnosta yhtään mitkään vieraat tai kylässä käynnit, kun oma seura paras seura. Kaikkia ei vaan kiinnosta, eikä tarvitse kiinnostaa. Ite olen jättänyt äitini rauhaan ja toivon myös että minut jätetään.

Jos on koko aikuisiän teeskennellyt sosiaalista ekstroverttiä, saattaa kaivata rauhaa. 

Kerroppa ap , miksi et ota hyvät syötävät ym kukkasia tms mukaasi ja mene tapaamaan häntä. Hän on varmaan kotona ,kun on tuon tyyppinen ,mitä kerroit. Varmaan avaa oven , kun välinne ovat kunnossa.

Jos ei avaa , niin onko kotiinsa kuollut??

Vastaako puhelimeen , jos soitat ja pyydät kyläilemään. Varmaan tulee käymään ,kunolette kerran väleissä ja kotisi on puhdas ja siisti, eikä mikään sikolätti.

Vaan miten asianne on puolin ja toisin. Et taida kertoa kaikkea ap!

Tässä ap:n aloituksessa minua ihmetyttää tämä kohta. 

"Juttelemme keskenämme kyllä mutta 

Äitimme on pikkuhiljaa erakoitunut. Ei käy, ei soita. Ei tule edes kutsuttuna. Keksii aina jonkin tekosyyn.

Mietin juuri, että viimeksi olen jutellut hänen kanssaan yli kaksi vuotta sitten".

Kenen kanssa ap juttelee, veljienkö?

Äidin kanssa jutellut yli kaksi vuotta sitten?

Millon teistä lapsista on joku tavannut fyysisesti äitiä?

Outoa käyttäytymistä koko perheeltä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ap:n aloituksessa minua ihmetyttää tämä kohta. 

 

"Juttelemme keskenämme kyllä mutta 

Äitimme on pikkuhiljaa erakoitunut. Ei käy, ei soita. Ei tule edes kutsuttuna. Keksii aina jonkin tekosyyn.

Mietin juuri, että viimeksi olen jutellut hänen kanssaan yli kaksi vuotta sitten".

 

Kenen kanssa ap juttelee, veljienkö?

Äidin kanssa jutellut yli kaksi vuotta sitten?

Millon teistä lapsista on joku tavannut fyysisesti äitiä?

 

Outoa käyttäytymistä koko perheeltä.

Juu ,ei taida olla ap:n perheellä nyt kaikki muumit laaksossa?