75v Äitini käyttäytyy kummallisesti

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on niin ollut että pennut luulee keksineensä pyörän uudelleen. Ovat olevinaan niin paljon viisaampia kuin edelliset polvet ja innokkaina jakamaan ohjeitaan miten muidenkin tulisi elää. Nuoruuden kouhotuksia, menee isolla osalla ohi kun järkiintyvät, saavat lapsia ja ymmärtävät saman kun me, eli ettemme tiedä mistään mitään mutta elämme kukakin tavallamme emmekä tarvitse siihen muiden ohjeita.. 

Olit itse samanlainen pentuna? Neuvoit vanhempiasi kuten nyt omasi tekevät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy. 

Poika yrittää kommunikoida isänsä kanssa ainoalla tuntemalla tavalla , neuvomalla vaikka räystäskourujen kanssa. Yrittää huolehtia, mutta väärällä tavalla joka painostaa ja ärsyttää isää suuresti.

Isä torjuu lähestymisyrityksen ja suuttuu. LOpuksi ei edes vastaa yhteydenottoihin. Että saa olla rauhassa,Kai minä nyt itse osaan elää, ei tarvitse neuvoa. Ottaa oikein henkilökohtaisen loukkauksena "klopin" ohjeet. Oma poika kyseessä, jukolauta, ja isä on kuin pahin jäärä.

 

Oma isäni olisi sanonut tuossa tilanteessa, hyvä idea, tehdäänkö yhdessä, tule pullakahville. Eikä ikinä verrannut siskoon joka on "toista maata".

Isä ei lakkaa olemasta isä, eikä lapsi lakkaa olemasta lapsi.

Vanhana vapiseva käsi ei kohtaakaan avuntarjoajaa. Vaan yhtä torjuvan ja ylpeän käden kun oma käsi oli omaa lasta kohtaan aikoinaan. 

Sinähän aina sanoit että osaat itse kaiken ja pärjäät?

Vierailija kirjoitti:

Jäi epäselväksi, että mikä on outoa? En minä ainakaan ole kertaakaan kutsunut lapsia kylään, jos eivät halua tulla, niin eivät tule, jos haluavat niin tulevat. Ja rasittavaahan kaikki keskustelu on, kirjoita viesti jos on asiaa, lukee kun haluaa ja ehtii. Ja onhan se niin, että on lasten asia pitää yhteyttä, itse kävin vanhempieni luona joka viikko.

Ei kyllä nykyään yleisesti ajatella niin, että on yksinomaan lasten asia pitää yhteyttä. Jos haluat aidon ihmissuhteen lapsiisi, etkä vain velvollisuudesta yhteyttä pitäviä lapsia, ota itsekin vastavuoroisesti yhteyttä ja ole aidosti kiinnostunut heidän elämästään, ei ylemmyyden tuntoisesti aikuisia jälkeläisiä neuvoen, vaan tasaveroisena kohdaten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.

Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti. 

Mummoni on 95 vuotias. Terävämpi muistiltaan kuin minä (40) ja viihtyy parhaiten omassa seurassaan. Ainoa kehen pitää yhteyttä olen minä koska ollaan aina ymmärretty toisiamme, enkä tunge kylään alvariinsa. Muille ei mummo avaa edes ovea saati vastaile puhelimeen. 😂 

Säähän näitä kuuppa ongelmia perustella millä haluaa. Yksinäisyys tekee ihmisestä omien ajatustensa vangin joka pahentaa asiaa. Ei terve ihminen jaksa olla jatkuvasti yksin. Erakoita on häviävän vähän.

Ai. Minä olen kyllä täysin terve ja viihtynyt lapsesta asti aina yksin. Ei kiinnosta kenenkään seura tippaakaan. Mikään eo ole niin ihanaa kun painaa ovi kiinni ja olla ihan rauhassa itsekseen kun töistä pääsee kotiin. Ihan riittävästi sosiaalista elämää kun 8h päivässä katselee työtovereita. Lomalla en koskaan tapaa KETÄÄN! Eikä minussa kyllä ole yhtään mitään vikaa sen enempää henkisesti kuin fyysestikkään. En myöskään ole tippaakaan ujo, voin aivan hyvin nousta vaikka keskellä toria pöydälle laulamaan jos niikseen tulee, ei ole koskaam ollut itsetunto ongelmia, en ole millään tavalla yhtään minkään vanki ja rakastan suuresti elämäni. Se että viihdyn yksin on MINUN LUONTEENI. Eikä siinä ole niin mitään vikaa jota voisit etsiä ja osoittaa. Minä kyllä jaksaisin olla yksin ihan määräämättömästi, vaan kun on pakko työssä käydä niin minkäs voit. Eläkkeellä aijon muuttaa pysyvästi "korpi" mökilleni.

Sehän on aivan fantastista, että tiedät tasan tarkkaan miten haluat elää, viihdyt omassa seurassasi ja eläkkeellä pääset elämään juuri niin kuin haluat. Kaikkea hyvää sinulle! Tässä kuitenkin oli kysymys käyttäytymisen muuttumisesta, eli ihminen ei ilmeisesti aiemmin ole ollut näin passiivinen/eristäytyvä. Terveydentilan selvittäminen on tällöin täysin relevantti asia ikä huomioiden. Jos paljastuu, että kyseessä on ihminen, joka on täysin skarppi mutta haluaa olla vain omassa seurassaan, hienoa. Jos paljastuu alkava sairaus ja se saadaan hoitoon, hienoa.