Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
75v Äitini käyttäytyy kummallisesti
24.07.2026 |
Oikeastaan on käyttäytynyt jo pitkään. Eli vuosikymmeniä.
Mutta nyt vasta alan ihmettelemään.
Olen itse 52v nainen. Minulla on kolme veljeä.
Juttelemme keskenämme kyllä mutta
Äitimme on pikkuhiljaa erakoitunut. Ei käy, ei soita. Ei tule edes kutsuttuna. Keksii aina jonkin tekosyyn.
Mietin juuri, että viimeksi olen jutellut hänen kanssaan yli kaksi vuotta sitten.
Näemme yhä harvemmin ja harvemmin.
Mistähän tämä voi johtua?
Mitään välirikkoa ei ole ollut. Ihan kuin ei vain haluaisi enää pitää yhteyttä.
Jos soittelua tai viesteilyä on, se on pääsääntöisesti meidän lasten aloitteesta
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuoteen et ole jutellut äitisi kanssa ettekä ole riidoissa? Johtuisiko siitä että ette kohtele äitiä kovin nätisti? Järkyttävää luettavaa. Hylkäsitte äidin ja nyt mietit mikä häntä vaivaa. Äidin tehtävä ottaa yhteyttä koska sinä olet mykkä niinkö?
En kohtele nätisti?
Sanoinhan että yhteydenotot ovat yleensä aloitteestani. Tai veljien aloitteesta. Äitimme ei juurikaan pidä yhteyttä.
Ennemmin ihmettelen sitä, miksi äiti ei pidä lapsiinsa yhteyttä?
Minulla itsellänikin on lapsia, jo nuoria aikuisia. Enkä voisi kuvitellakaan että lakkaisin pitämästä heihin yhteyttä.
Soittamalla joskus kuulumisia, kutsumalla kahville ym.
Haluan olla lasteni elämissä siten mukana että tiedän miten heillä menee.
(Normaalilla tavalla! Ymmärrän toki että lapsillani on omat elämät)
Katsoin puhelimestani, niin äitini on soittanut minulle viimeksi toukokuussa 2023.
Minä olen soittanut hänelle kaikki puhelut sen jälkeen.
Ap
Sitten on meitä jotka emme koskaan vaan halua soittaa! Ole 74v enkä soita koskaan kuin pakolliset "virastopuhelut" jos ei ole mahdollista hoitaa asiat sähköisesti eli korkeintaan pari kertaa vuodessa. Minulla on 2 lasta ja heihin pidän yhteyttä kyllä lähes päivittäin Whats App:n välityksellä. Samoin muutkin tietävät etten pidä puhelimessa puhumisesta. Asun yksin ja viihdyn yksin enkä halua olla tiheästi menossa. Ei tässä mitään kummaa minusta ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tätä mielestäni erikoista käyttäytymistä on ollut pitkään.
Olen kuitenkin oikeastaan huomannut sen viime aikoina.
Kun näin keski-ikäisenä sitä juttelee työkavereiden ja ystävien kanssa eri asioista ehkä, kuin aiemmin.
Nyttemmin olen ymmärtänyt, muiden puheista, että äitini eristäytyneet tavat eivät ole kovin yleisiä.
Ap
No niin. Eli huom. kaikki "se on muistisairas" ulvojat.. Huomaatteko, muistisairaus on joko alkanut jo vuosikymmeniä sitten, tai sit kyseinen mummo vaan haluaa edelleen olla itsekseen kuten on ennenkin halunnut. Ap itse vaan on havahtunut tähän äitinsä tyyliin olla ja elää vasta nyt ja ruvennut sitä vanhemmiten äimistelemään kun ei itse pidä normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Onneksi nuoret eivät voi sairastua, eivätkä loukkaannu. Mikä oli se pointti? Että ikäihminen joka haluaa olla itsekseen ei saa olla itsekseen enään vanhoilla päivillään koska hän voi sairastua ja loukkaantua, aivan kuten hän on voinut syntymästään asti?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tätä mielestäni erikoista käyttäytymistä on ollut pitkään.
Olen kuitenkin oikeastaan huomannut sen viime aikoina.
Kun näin keski-ikäisenä sitä juttelee työkavereiden ja ystävien kanssa eri asioista ehkä, kuin aiemmin.
Nyttemmin olen ymmärtänyt, muiden puheista, että äitini eristäytyneet tavat eivät ole kovin yleisiä.
Ap
Oletteko puheneet tästä äitisi kanssa? Itse varmaan kysyisin että hakuatko että soitellaan ja ollaan yhteydessä. Ja jos haluaa niin mielellään kumpikin pitäisi sitten yhteyttä jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Ei ole. Monilla iäkkäillä on joitakin muistipuutoksia sanoissa ja asioissa kun ne pitää kerrata tai tulee hitaammin, muttei varsinainen dementia.
Noinhan dementia juuri alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tätä mielestäni erikoista käyttäytymistä on ollut pitkään.
Olen kuitenkin oikeastaan huomannut sen viime aikoina.
Kun näin keski-ikäisenä sitä juttelee työkavereiden ja ystävien kanssa eri asioista ehkä, kuin aiemmin.
Nyttemmin olen ymmärtänyt, muiden puheista, että äitini eristäytyneet tavat eivät ole kovin yleisiä.
Ap
Oletteko puheneet tästä äitisi kanssa? Itse varmaan kysyisin että hakuatko että soitellaan ja ollaan yhteydessä. Ja jos haluaa niin mielellään kumpikin pitäisi sitten yhteyttä jatkossa.
Tätä mä mietin kanssa. Miks ei voi kysyä suoraan että haluatko olla tekemisissä? Vaan pähkii sitä duunikavereiden ja av palstan kanssa. Eikö olis helpompi kysyy mummukalta et kiinnostaako yhteydenpito vai ei? Jos ei, niin antaa mummukan olla ihan vaan rauhassa, kuten on ilmeisesti aina halunnut olla. Mikäänhän ei oo muuttunu joten ei vaikuta kyllä tippaakaan muistisairaalta vaan "erakolta" joka viihtyy iteksee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Kummasti unohdetaan tervaskannot jotka porskuttaa täysin toimintakykyisinä, mieletään virkeinä ja viisaina ysikymppisiksi. Ovat muuten mitä mahtavinta seuraa, jos haluavat seuraa.
Liikaa tuosta muistisairauksista hössötetäään joka paikassa, vaikka hienoa että tutkitaan muistiasia ikääntyviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Ei ole. Monilla iäkkäillä on joitakin muistipuutoksia sanoissa ja asioissa kun ne pitää kerrata tai tulee hitaammin, muttei varsinainen dementia.
Noinhan dementia juuri alkaa.
Ei nuo välttämättä ole jokaisen kohdalla varsinaisesti dementiaa vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuoteen et ole jutellut äitisi kanssa ettekä ole riidoissa? Johtuisiko siitä että ette kohtele äitiä kovin nätisti? Järkyttävää luettavaa. Hylkäsitte äidin ja nyt mietit mikä häntä vaivaa. Äidin tehtävä ottaa yhteyttä koska sinä olet mykkä niinkö?
En kohtele nätisti?
Sanoinhan että yhteydenotot ovat yleensä aloitteestani. Tai veljien aloitteesta. Äitimme ei juurikaan pidä yhteyttä.
Ennemmin ihmettelen sitä, miksi äiti ei pidä lapsiinsa yhteyttä?
Minulla itsellänikin on lapsia, jo nuoria aikuisia. Enkä voisi kuvitellakaan että lakkaisin pitämästä heihin yhteyttä.
Soittamalla joskus kuulumisia, kutsumalla kahville ym.
Haluan olla lasteni elämissä siten mukana että tiedän miten heillä menee.
(Normaalilla tavalla! Ymmärrän toki että lapsillani on omat elämät)
Katsoin puhelimestani, niin äitini on soittanut minulle viimeksi toukokuussa 2023.
Minä olen soittanut hänelle kaikki puhelut sen jälkeen.
Ap
Sitten on meitä jotka emme koskaan vaan halua soittaa! Ole 74v enkä soita koskaan kuin pakolliset "virastopuhelut" jos ei ole mahdollista hoitaa asiat sähköisesti eli korkeintaan pari kertaa vuodessa. Minulla on 2 lasta ja heihin pidän yhteyttä kyllä lähes päivittäin Whats App:n välityksellä. Samoin muutkin tietävät etten pidä puhelimessa puhumisesta. Asun yksin ja viihdyn yksin enkä halua olla tiheästi menossa. Ei tässä mitään kummaa minusta ole!
Kannattaa aktiivisesti pyrkiä eroon tällaisesta epäsosiaalisesta tavasta, jos haluaa elää pitkään.
Hätätilanteessa apu saadaan soittamalla.
Kyllä vähintään merkkipäivinä (syntymäpäivä, ätienpäivä, joulu, jne) itse kävisin paikan päällä tervehtimässä äitiäni, vaikka olisi kuinka erakko.
2 vuotta näkemättä olisi kohtuutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Ei ole. Monilla iäkkäillä on joitakin muistipuutoksia sanoissa ja asioissa kun ne pitää kerrata tai tulee hitaammin, muttei varsinainen dementia.
Noinhan dementia juuri alkaa.
Ei nuo välttämättä ole jokaisen kohdalla varsinaisesti dementiaa vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvää
Tiedän useita 30 - 40-vuotiaita, jotka ovat luonteeltaan hajamielisiä hössöttäjiä. Tai omituisia höpöttäjiä. Eikä kellään epäillä dementiaa.
Sitävastoin päälle 75-vuotiaat ovat hienoja luonteita jotka oikeasti tietävät jotain elämästä, jos rajataan pois heidät jotka on katkeria ja ilkeitä jostain syystä olleet muita kohtaan koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Onneksi nuoret eivät voi sairastua, eivätkä loukkaannu. Mikä oli se pointti? Että ikäihminen joka haluaa olla itsekseen ei saa olla itsekseen enään vanhoilla päivillään koska hän voi sairastua ja loukkaantua, aivan kuten hän on voinut syntymästään asti?
Hän on vanheneva ihminen, joka asuu yksin. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä hän ehkä pysty tai halua pyytää apua.
On ihan eri asia loukata itsensä lapsena. Silloin paranee helpommin ja joku muu, aikuinen, on vastuussa.
Vaikkei äidillä nyt olisi hätää, erakoituminen ja vanheneminen yhdessä lisää elämän riskejä.
Mistä näitä yksin kuolleita, harhaisia, masentuneita ja jopa itsensä lopettaneita vanhuksia muuten tulisi? Onko sitten hyvä, kun ei osaa hoitaa itseään muttei ymmärrä sitä? Olla taakkana muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
80-kymppisellä koordinaatiokyky ja fyysinen suoritukyky on toki eri tasolla kuin 20-vuotiaalla, Eli reaktiokyvyn heikkeneminen tai näkö vie useimmilta ajoluvan. Pää voi olla silti terävä kuin partaveitsi ja uteliaisuus ympäröivää elämää kohtaan säilyä koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla alkava muistisairaus ? Silloin tyypillistä on erakoituminen. Pelkää että muut huomaa ettei hän muista.
Miksi pitää aivan heti epäillä muistisairautta jos joku ikääntyvä ihminen osaa viihtyä yksikseen? Täh? Olen itse 76 v. ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin, se on vapautta, tajuatko. Joku aika sitten tein kyllä testin ja sain niin loistavat tulokset testistä, että mitään muistisairautta ei ole odotettavissa. Hahmotus ja reaktiot kaikki erinomaisia. Huvikseni tein, kukaan ei yllyttänyt minua. Antaisitte ihmisten elää rauhassa eikä tarvitse epäillä jatkuvasti muistisairautta ikääntyvillä, ei sitä kaikille tule. Äitini eli yli 90 vuotiaaksi eikä muistisairauden häivääkään, hoiti asiansa ihan itse loppuun asti.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Kummasti unohdetaan tervaskannot jotka porskuttaa täysin toimintakykyisinä, mieletään virkeinä ja viisaina ysikymppisiksi. Ovat muuten mitä mahtavinta seuraa, jos haluavat seuraa.
Liikaa tuosta muistisairauksista hössötetäään joka paikassa, vaikka hienoa että tutkitaan muistiasia ikääntyviltä.
Muistisairauksien määrää ja luonnetta ei ymmärrä, ellei ole asian kanssa suoraan tekemisissä.
Sotealalla näkee tämänkin asian kirjon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään sairastunut muistisairauteen jo kymmeniä vuosia sitten kun "erakoiduin" ihan omasta halustani kolmekymppisenä ja muutin lapin kairaan koirieni kanssa. Harmi vaan etten ole unohtanut mitään, enkä koe mitään masennusta siitä että viihdyn yksin. Mutta sairashan tässä selvästi nyt sitten kuitenkin ollaan kun ei ihmisten seura kiinnosta.
Hyvä ettet unohtele, minun äitini oloa piti eräs porukka normaalina, kunnes päätettiin mennä sairaalaan, siellä todettiin alzheimer, pari vuotta myöhemmin, eli nyt alkaa tilanne olemaan jo huono. Itsekin olen erakko, mutta jos köytös muuttuu monella tapaa kuten minun äidillä, niin kannattaa köydä lääkärissä.
No mutta aloittajahan kertoi jo heti ensimmäisillä riveillä että äitinsä on AINA jo vuosikymmeniä käyttäytynyt hänestä oudosti.
Tämä! Ap itsehän on alkanut ihmettelemään vasta nyt, kun muori sen sijaan on ollu ap:n omien sanojensa mukaan outo aina, tosiaa vuosikymmenii. Ei kai se muorista sairasta ja muuttunutta tee jos tää ap on asiaan havahtunut vasta nyt kuten ihan ite kertoi?
Se muori on ikääntynyt ja vanhenee joka päivä.
Voi sairastua, loukata itsensä jne.
Onneksi nuoret eivät voi sairastua, eivätkä loukkaannu. Mikä oli se pointti? Että ikäihminen joka haluaa olla itsekseen ei saa olla itsekseen enään vanhoilla päivillään koska hän voi sairastua ja loukkaantua, aivan kuten hän on voinut syntymästään asti?
Hän on vanheneva ihminen, joka asuu yksin. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä hän ehkä pysty tai halua pyytää apua.
On ihan eri asia loukata itsensä lapsena. Silloin paranee helpommin ja joku muu, aikuinen, on vastuussa.
Vaikkei äidillä nyt olisi hätää, erakoituminen ja vanheneminen yhdessä lisää elämän riskejä.
Mistä näitä yksin kuolleita, harhaisia, masentuneita ja jopa itsensä lopettaneita vanhuksia muuten tulisi? Onko sitten hyvä, kun ei osaa hoitaa itseään muttei ymmärrä sitä? Olla taakkana muille?
Keksit nyt juttuja ap:n äidistä ihan omasta päästäsi. Muorihan on aina ollut samanlainen kuten ap sanoi. Vanhuksilla jotka haluavat olla yksin, on aivan yhtä suuri oikeus olla yksin myös vanhoilla päivillään kun sinulla olla olematta. Eivät he ole mitään lapsia joille sinä tai kukaan muukaan sanelee säännöt, eikä kukaan ole häntä muistisairaaksi todennut. Ellei lasketa palsta mammoja joille erakot on sairaita ja epänormaaleita.
Vierailija kirjoitti:
En itse pidä poikaani juurikaan yhteyttä koska omaa todella rasittavan tavan päteä ja "neuvoa" miten minun tulisi elää, olla, hoitaa asiani, taloni ja talouteni jne. Koitti jopa kertoa mihin minun tulisi omat rahani sijoittaa, kiitos olen osannut sijoittaa ne ohan ilman klopin neuvojakin jo 60 vuotta. On aina oikeassa joka asiassa ja rakastaa esittää kaiken tietävää ja osaavaa, myös asioissa joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Hyvänä esimerkkinä. Olen rakentanut itse taloni kivijalasta lähtien ja hän tulee neuvomaan miten räystäskouru tyhjennetään mielestään oikea oppisesti, miten puutarhaani hoidetaan, minkä väriseksi talo tulisi hänestä maalata ja mitä pihaan hänestä pitäisi istuttaa ja miten. On niin raskas etten jaksa. Tytär on eri maata, ymmärtää että isänsä elää tavallaan, hoitaa itse taloutensa ja osaa tyhjentää kourunsa ja hoitaa puutarhansa ihan ilman nuorison ohjeita kun on ne kourut aikanaan ihan itse taloonsa asentanutkin ja puskansa maahan tökännyt. Ehkäpä ap:n äidillä on syynsä olla soittelematta ilman muistisairauksiakin? Näitä "elä kuten käsken" lapsia kun löytyy.
En minäkään olisi tekemisissä kaikki"tietävän" maailmannavan kanssa, joka ei siedä omaa luonnettaan omassa jälkeläisessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuoteen et ole jutellut äitisi kanssa ettekä ole riidoissa? Johtuisiko siitä että ette kohtele äitiä kovin nätisti? Järkyttävää luettavaa. Hylkäsitte äidin ja nyt mietit mikä häntä vaivaa. Äidin tehtävä ottaa yhteyttä koska sinä olet mykkä niinkö?
En kohtele nätisti?
Sanoinhan että yhteydenotot ovat yleensä aloitteestani. Tai veljien aloitteesta. Äitimme ei juurikaan pidä yhteyttä.
Ennemmin ihmettelen sitä, miksi äiti ei pidä lapsiinsa yhteyttä?
Minulla itsellänikin on lapsia, jo nuoria aikuisia. Enkä voisi kuvitellakaan että lakkaisin pitämästä heihin yhteyttä.
Soittamalla joskus kuulumisia, kutsumalla kahville ym.
Haluan olla lasteni elämissä siten mukana että tiedän miten heillä menee.
(Normaalilla tavalla! Ymmärrän toki että lapsillani on omat elämät)
Katsoin puhelimestani, niin äitini on soittanut minulle viimeksi toukokuussa 2023.
Minä olen soittanut hänelle kaikki puhelut sen jälkeen.
Ap
Sitten on meitä jotka emme koskaan vaan halua soittaa! Ole 74v enkä soita koskaan kuin pakolliset "virastopuhelut" jos ei ole mahdollista hoitaa asiat sähköisesti eli korkeintaan pari kertaa vuodessa. Minulla on 2 lasta ja heihin pidän yhteyttä kyllä lähes päivittäin Whats App:n välityksellä. Samoin muutkin tietävät etten pidä puhelimessa puhumisesta. Asun yksin ja viihdyn yksin enkä halua olla tiheästi menossa. Ei tässä mitään kummaa minusta ole!
Kannattaa aktiivisesti pyrkiä eroon tällaisesta epäsosiaalisesta tavasta, jos haluaa elää pitkään.
Hätätilanteessa apu saadaan soittamalla.
Tuohan hauska :D Eiköhän noilla(kin) mummoilla ole kännyköissään, jos ei ihan hätäpuhelin "nappia", niin mahdollisuus soittaa mistä sitten apua hädässä tarvitseekin. WA viestitkin kulkee reaaliajassa!
Alue: Aihe vapaa
Viestittelet säännöllisesti tyttäresi kanssa. Onhan se yhteydenpitoa omaan lapseen ja hyvä niin. Apllä ilmeisesti tätä ei ole.